Rv 34+

Talviaurinko ja iso maha

Eilen alkoi raskausviikko 35. Ja niin kuin edellisessä kirjoituksessa totesin, nyt alkaa riittää. On ollut jo pidemmän aikaa tukala olla ja menin sitten ystävänpäivänä kaatumaan liukkaalla pihalla. Kävin sen vuoksi lääkärissä päivystyksessä (täyttä rahan- ja ajanhukkaa) ja sitten vielä äitiyspolilla sydänkäyrässä ja ultrassa. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten säikähdyksellä selvisin. Vatsalihakset venähti, jonka takia ylävatsa oli todella kipeä. Niska- ja päänsärky menivät ohi muutamassa päivässä.

 

Mutta siis olo on edelleen aika kurja. Kroppa ei tunnu omalta ja särkyä on koko ajan. Tällä hetkellä vaivaa eniten kylkikipu, jonka takia istuminen ei pidemmän päälle ole kivaa. Eteen nojaaminen sattuu ja esim. koneella oleminen tuntuu ikävältä. Nyt lisäksi sain jostain syystä olkapään kipeäksi (sama, jonka löin kaatuessa), eikä särkylääke auta ollenkaan. Kylmägeeliä olen yrittänyt laittaa, mutta kipu pahenee vain päivä päivältä. Mistähän tämä nyt sitten johtuu, sitä en tiedä.

Kaiken lisäksi on alkanut tulla liitoskipuja, joka saa kävelemisen muuttumaan hitaaksi. Kai nämä ovat vain synnytystä edeltäviä merkkejä, joten pitää vaan olla iloinen, että ollaan loppusuoralla.

Neuvolassa kävin viime viikolla. Painoa on tullut paljon reippaammin kuin poikia odottaessa. Uskon, että talvella on osuutensa tässä. Ei vaan saa edes sitä arkiliikuntaa niin paljon, kun ulkona on koko ajan liukasta. Vatsan sf-mitta oli käyrällä mennyt alaspäin ja kun kävin äitiyspolilla, suosittelivat sen seuraamista tarkemmin kaatumisen takia. Näin mulla on kuitenkin mennyt edellisissäkin raskauksissa. Vauva oli kääntänyt itsensä pää alaspäin, joka nyt on jo kerran ultrallakin tarkistettu. Ensi viikolla on seuraava neuvolakäynti ja sitä seuraavalla viikolla on taas ultra. Siitä enää viikko eteenpäin, niin vauva olisi jo täysiaikainen. En voi sanoa kuin tervetuloa vaan!

Neuvolassa th arveli, ettei tämäkään malta pysyä vatsassa laskettuun aikaan saakka. Joten ehkä ensi kuussa meillä on jo vauva sylissä!

Kotiintulovaatteet

Pikku hiljaa ollaan saatu vauvan juttujakin valmiiksi. Käytiin ostamassa jo yli viikko sitten lipasto vauvalle, mutta lupauksista huolimatta se ei ole vielä tullut. Huomenna käyn kyllä liikkeessä kyselemässä perään, jos ei kuulu mitään.

Kotiintulovaatteet olen käynyt ostamassa. Täällä on todella huonosti valikoimaa pienistä vaatteista ja pitkän etsimisen jälkeen löysin Prismasta ylläolevat Tutan vaatteet koossa 50. Sukkahousut oli entuudestaan kaapissa. Lisäksi ostin viikonloppuna kirpputorilta valkoisen villapaidan tuohon päälle. Sukat ja tumput on vielä hankkimatta, katsotaan ostanko vai käytänkö esim. äitiyspakkauksesta tulleita.

Ulkovaatteet

 

Ulkovaatteiksi olen hankkinut haalarin Lindexin alesta. Hintaa sille jäi alle 10 euroa, kun oli -70% alennuksessa. Pipon löysin nyt myöhemmin myös Lindexistä.

Lisäksi tässä on tullut pestyä vaunukopan kankaat ja katsottua, että turvakaukalo on kunnossa. Kai tässä nyt ehditään valmiiksi, vaikka vauva päättäisi syntyä jo kuukauden päästä. Ainoa ongelma olisi, että vauva olisikin poika... Mika saisi siinä tapauksessa kyllä etsiä toisenlaiset kotiintulovaatteet. :D

Eiköhän tämä tästä. Muutama viikko enää, sillä ajatuksella jaksaa. Ja onhan se palkinto todella hyvä. :)

Mustikkamuffinssit

Tehtiin tänään poikien kanssa mustikkamuffinsseja. Tosin meidän nirsoilija, Luukas, ei mustikoita omiinsa halunnut. Hän sai sitten pari ilman mustikoita ja koristeeksi sitten yhden ranskanpastillin. Maistoi kuitenkin hieman mustikkaversiotakin ja totesi ensin sen olevan hyvää, mutta eipä sitten kuitenkaan halunnut syödä loppuun. Hyvä kun kuitenkin maistoi hieman. :)

Mustikkamuffinssit
n. 24 kpl:tta vuoan koosta riippuen

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl maitoa
1 dl pullomargariinia (eli juoksevaa margariinia)
2 kananmunaa
n. 3 dl mustikoita (jos pakaste, ei tarvitse sulattaa)

1. Sekoita kuivat aineet yhteen.
2. Lisää loput ainekset (ei mustikoita) ja sekoita.
3. Lisää mustikat viimeisenä.
4. Annostele muffinssivuokiin. Täytä vuoasta n. 2/3 osa, niin ei pursua yli.
5. Paista 200 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Näistä tuli oikein hyviä, ei yhtään liian kuivia. Olisi pitänyt jaksaa leipoa leipääkin tänään, mutta jaksaminen loppu kesken. Tänään rv 34+0. Kirjoittelen fiiliksiä huomenna enemmän, mutta tällä hetkellä voisin sanoa, että en jaksaisi olla raskaana enää sekuntiakaan. Mutta parempi se olisi, että vauva malttaisi vielä vähintään kolme viikkoa, että olisi täysiaikainen syntyessään. Ja tälle ja ensi viikolle on vielä töitäkin, joten ei sitä vielä ehtisi kotiin jäämään.

Oikein mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Ilahduta toista bloggaajaa!

My little silverlinings ilahdutti minua haasteellaan. Tässä haasteessa on tarkoitus pistää ilo kiertämään ja ilahduttaa toisia bloggaajia. Haaste on saanut alkunsa Tipulassa - blogista. Mielelläni lähdin tähän haasteeseen mukaan, vaikka nyt tämän olisin halunnut jo laittaa ystävänpäivänä vireille. Mutta jokainen päivä on ystävänpäivä, eikö niin?

Poikien koristelema ystävänpäiväkakku

Ilahduttaisin mielelläni seuraavia bloggaajia:

Enkelivauvoja - blogin Tiiaa
Willa Olivia - blogin Miaa
Ihanan karmea - blogin Janicaa

Jos haluatte tarttua haasteeseen niin ilmoittakaa minulle kommentoimalla tätä postausta.

Siten tiedän lähettää hieman iloa teidän suuntaan.
Kirjoita sitten postaus omaan blogiisi, jossa kerrot haasteesta ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajan/bloggaajat.
Jos haasteesi vastaanotetaan laita ilahdutusasia vireille.
Voit itse vapaasti päättää kuinka haluat ilahduttaa -
esim. postikortilla, kirjeellä, pienellä herkulla tai jollain itsetehdyllä pienellä jutulla. 
Ilahduttaa voi myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
Voit toki ilahduttaa jo haasteessa mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää haastaa uusia kirjoittajia.

Jos et halua osallistua haasteeseen, ei haittaa. Toivottavasti ilahduit ajatuksesta kuitenkin. :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Metsäretkiä

Oikein mukavaa viikonalkua!

 

Täällä oli aikamoinen tuuli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta kun se sitten sunnuntaina laantui päätettiin lähteä metsään grillaamaan makkaraa. Valittiin yksi luontopolun tuvista, jonne ajateltiin lasten jaksavan kävellä. Sinne kuitenkin meni myös hiihtolatu, joten jätettiin lumikengät tällä kertaa pois ja käveltiin sitten ladun viertä. Otettiin yksi Manduca mukaan myös, jossa sitten Mika kantoikin poikia vuorotellen takaisin tullessa. Tuvalle mennessä Johannes oli välillä Mikan olkapäillä, kun Mika kantoi puita ja eväitä selässään. Itse kun en enää voi vatsan takia Manducalla kantaa ja otin myös ihan mielelläni menomatkan ilman painoa selässä. Supistuksia kun on alkanut tulla jo aika herkästi rasituksessa.

 

Ollaan me muutenkin oltu nyt metsässä. Keräilin tähän vähän kuvia viime viikonlopuilta.



 

Tällä reissulla en ollut mukana, pojat lähtivät Mikan kanssa kolmestaan kun minä olin Kokkolassa. Oli kuitenkin niin mukava retki, että mentiin seuraavan kerran koko porukka samaan paikkaan.

Tässä oltiinkin sitten koko perhe lumikengillä. Tai pojat kulkivat joko kävellen ahkion perässä tai istuen Mikan vetämänä ahkiossa.

Nuotio lämmitti mukavasti ja siinä samalla juotiin sitten kuumaa kaakaota ja syötiin pullaa. :)

Tämä on kyllä niin mukava harrastus! Viime talvena jäi lumikengät varastoon, kun lumitilanne oli niin heikko. Tänä talvenakaan ei nyt tule hirveästi mentyä kun raskaus hankaloittaa jo liikkumista. Hankittiin Luukaksellekin jo omat lumikengät, mutta niitä ei vielä ollut tällä reissulla. On harjoitellut niiden kanssa tuossa pihalla sitten kävelemistä. Uskon, että tämä tulee olemaan jossain vaiheessa koko perheen juttu. Ainakin enemmän kuin nämä perinteiset hiihdot ja luistelut.

Viime viikonlopun retkelle pakattiinkin sitten evääksi makkaraa. Yksi paketti oli kyllä liian vähän, kun pojillekaan ei tahtonut yksi makkara riittää. No, muistetaan sitten ensi kerralla. :D 

Metsässä on kiva leikkiä vaikka mitä! Ja vanhempienkaan ei tarvitse olla hirveän huolissaan liikenteestä, kun liikkeellä on ehkä muutama hiihtäjä meidän lisäksi... Tällä reissulla ei tosin törmätty kehenkään. Taisivat olla paremmilla laduilla, tämä kun oli ihan oksissa myrskyn jäljiltä.

Käytättekö te luontopolkuja ja niiden varrella olevia tupia/laavuja? Tuntuu, että niin moni haluaisi niitä käyttää, mutta ei sitten tiedä oikein miten niissä toimitaan ja missä esimerkiksi tuvat ovat. En osaisi itsekään hirveän hyvin suunnistaa lähiseudun metsissä, mutta onneksi Mika on tuolla liikkunut paljon pienestä asti.

Luonto antaa kyllä niin paljon voimaa, että sinne pitäisi kyllä yrittää mennä useammin. Stressitasokin tippuu nopeasti. Toivottavasti lapset sitä arvostavat myös ja oppivat meidän kauttamme liikkumaan ja nauttimaan luonnosta.

----

PS: Tänään rv 32+0. Neuvolassa käyty ja siellä sijainen ei tiennyt miten päin vauva mahassa makoilee. Ensi viikolla uudelleen, toivottavasti on ymmärtänyt kääntyä (vaikka ei siltä tunnu).

Ahdistava tavaranpaljous

Olen kärsinyt "tavaraähkystä" jo pidemmän aikaa. Koti pursuaa turhaa tavaraa tai tavaroita, joilla ei ole paikkaa. Haluaisin, että jokaisella esillä olevalla tavaralla olisi jonkunlainen funktio, vaikka sitten vain kaunistaa kotia, mutta kuitenkin.

Tavaroita, joille ei löydy paikkaa.

Nyt kun tulossa on kolmas lapsi, tavaranmäärä kasvaa taas. Huonekaluista esille tulevat kehto (myöhemmin pinnasänky) ja hoitopöytä. Lisäksi tulee leikkimatto kaarineen ja leluineen, vaunujen koppa, turvaistuin ja sitteri. Lisäksi sitten kaikki päivittäin tarvittavat tavarat, hoitojutut ja vaatteet. Kun tälläkin hetkellä jokainen paikka on täynnä tavaraa, niin en vain tiedä mihin väliin vauva oikein mahtuu.

Hedelmät, leivät ja lelutraktori leipälaatikon päällä.

Suurin osa lattialla lojuvista tavaroista on lasten jäljiltä, mutta lojuuhan tuolla eteisessä imuri ja olohuoneessa on nyt pahvilaatikoita minun jäljiltä.

Johanneksen pahvinrepimisleikit.

Kävin varaamassa kirpputoripöydän, että pääsisin eroon edes pienestä määrästä tavaraa. Mutta tosiasiassa se on vain pisara valtameressä, jos saan osan myytyä. Nytkin myyntiin päätyi lähinnä kirjoja ja leffoja. Suurin osa niistä on ollut jo kauan laatikossa varastossa (eli ei näkyvillä) tai sitten kirjahyllyssä. Eikä se kirjahylly näytä paljon tyhjemmältä nytkään.

Leluja ja imuri eteisessä.

Iso osa tavaroista on sellaisia, jotka vain jäävät pyörimään kun niille ei ole paikkaa. En osaa päättää meneekö ne roskiin vai mitä niillä tekisi. Nyt olen heittänyt roskiin ilmaiseksi saatuja tavaroita (subwayn limsakassi, säästöpankki, metallipurkkeja yms. oheisjuttuja) ja sitten sellaisia juttuja, mitkä on rikki tai jotka on ollut myynnissä kirpputorilla eikä kukaan niitä ole halunnut.

Hoitopöytä olohuoneessa etsii vielä paikkaansa. Luukas taisi oman paikkansa löytää...

Tilaisin jo melkein kuukausi sitten sähköpostiini minimalismi-kurssin tavaroiden karsimisesta. Joka aamu saan luettavaa, joka pistää ajattelemaan. Jostain on apua, jotkut asiat taas ovat tässä elämäntilanteessa mahdottomia. Kurssin kirjoittajalla ei ole lapsia, jonka takia lasten tavaroiden järjestämisestä ei ole ollut juttua.

Pahimmat kompastuskivet ovat meidän arjessa paperin määrä ja kierrätys. Paperin määrä siksi, että en tiedä useinkaan mitä teen papereille, jotka vain lojuvat joka paikassa. Piirustuksia on vaikka kuinka paljon ja lisäksi on vakuutuspapereita yms. "tärkeitä" papereita. Kierrätys taas siksi, että meidän keittiötä ei ole sellaiseen tarkoitettu. Lasipurkit, metalli, paperi, pahvi ja pullot. Varastossa on nyt pusseissa lasipurkkeja ja metallia. Isossa kassissa on palautettava pullot ja erikseen muovipussissa palautettavat tölkit. Keittiössä on iso vetolaatikko kierrätettävää paperia varten ja yksi pieni laatikko pahveja varten. Poltettavat maitotölkit on pesualtaan vieressä. Kierrätykseen menevät pahvit päätyy usein roskikseen, koska Johannes rakastaa leikata ja repiä niitä. Ja samalla levittää pitkin keittiötä.

Vaatteet ovat myös ongelmallisia, koska kaappeihin ei haluaisi laittaa muuta kuin puhtaita vaatteita. Järkevää olisi, jos voisi laittaa kaappiin sellaisen "vähän käytetyt" - kasan, mutta ei sinne mahdu. Siksi vaatteita lojuu tuolien päällä, pesukoneen päällä ja lasten vaatteet siellä missä ne on sattunut riisumaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että on pakko tehdä jotain toimenpiteitä, että alkaisin viihtymään kotona paremmin.

1. Varasin kirpputoripöydän ja yritän myydä edes jotain.
2. Lasten piirustuksille omat kansiot.
3. Toiveet lahjoista pääasiassa lahjakortteina.
4. Varaston siivous kesällä.
5. Vaatteiden karsiminen omasta vaatekaapista kun palaudun omiin mittoihin.
6. Lasten vaatteet myyntiin mahdollisimman nopeasti.
7. Talvivaatteet, välikausivaatteet ja kengät omille paikoilleen varastoon, jotta löytyvät kun on tarvetta. Ettei tule ostoksia vain siksi, ettei jotain löydy.
8. Lelujen karsiminen, vaikka väliaikaisesti.
9. Luopuminen. Tämä kohta on vaikein. On hankalaa luopua tavarasta yms. johon on asettanut jotain odotuksia tai ajattelee edelleen sen rahallista arvoa.
10. Ajatus siitä, että kun ostat jotain kaupasta, niin se raha on silloin menetetty. Koskaan en tule saamaan takaisin sitä summaa, vaikka yrittäisin myydä sen joskus. Keräilyesineet ovat asia erikseen, mutta keräilen muumimukeja itselleni, en myyntiin.

Äh, ehkä teen tästä isomman ongelman kuin se onkaan. Mutta niin moni asia helpottuisi, jos vain saisin vähennettyä tavaran määrää.

Kirpputoripöytä

Miten teillä selvitään tavaroiden kanssa? Heitätkö surutta roskiin jos et käytä? Siivoatko ahkerasti? Oletko järjestelyn mestari? Kerro paras vinkkisi!

PS: Mainitsemani ilmaisen sähköpostikurssin voi tilata täältä: http://minimalismi.fi