sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Ruokapulmia

Olen taas siinä pisteessä ruoanlaiton suhteen, että en tiedä yhtään mitä ruokaa tekisin. Tai lähinnä mitä tekisi mieli. Ei tee mieli mitään perusjuttuja, kuten makaronilaatikkoa tai makkarakeittoa. Imetyksen takia en viitsi syödä hirveän mausteista ruokaa, mutta onhan ruoassa oltava makua!

Onneksi Mika ja Luukas syö melkein mitä vaan, antavat vastapainoa mun nirsoiluille.

Haastan teidät kertomaan arkisen lempiruokanne kommentteihin, ehkä saisin jonkun idean sitten. :-)

torstai 27. syyskuuta 2012

Miniomenapiirakat

Tein tänään synttäreiden kunniaksi miniomenapiirakoita. Idea näihin löytyi Pinterestistä, mutta reseptiin yhdistelin muutamaa erilaista omenapiirakkareseptiä. Joten jaetaanpas se nyt teidän kanssanne. :)

Valmis yksilö
Miniomenapiirakat
12 kpl:tta

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Sekoita hieman pehmenneeseen voihin muut ainekset. Lisää jauhoja, jos tuntuu liian kostealta. Jaa muffinssipellille (johon mahtuu se 12 kpl:tta) taikina tasaisesti joka koloon. Säästä hieman taikinaa päälle laitettavaksi. Painele taikina tasaisesti sekä reunoille että pohjalle. Esipaista 175 asteessa 10 minuuttia.

Täyte
4 pientä omenaa (n. 5 dl paloina)
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 rkl kanelia

Paloittele omena pieniksi paloiksi. Lisää kuivat aineet joukkoon ja sekoita.

Lisää täyte esipaistettujen pohjien päälle. Täytteen päälle laita vielä pieni nokare taikinaa. Paista n. 20 minuuttia uunin keskitasolla. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Useampia yksilöitä, hyvä annoskoko!
Omenat omasta puusta ja kaikki perusainekset löytyi kaapista. Helppo ja erittäin maistuva omenapiirakka!

Johanneksella sitten on omenabody päällä teemaan sopivasti. :)

27

Satunnaisia faktoja minusta:
1. Olen asunut koko elämäni Pietarsaaressa.
2. Olen 165 cm pitkä (lyhyt).
3. Kerään paljon kaikenlaista. Tällä hetkellä mm. muumimukeja ja Disney-leffoja.
4. Ammatiltani olen FISAF Personal trainer
5. Kaipaan enemmän vapaa-aikaa, tosin jos sitä olisi, varmaan nukkuisin enemmän.
6. Lasteni hymyt ovat ihaninta maailmassa.
7. Maailman kaunein ääni tällä hetkellä on vauvan "juttelu".
8. Ihanin tuoksu on vastaleikattu nurmikko keväällä.
9. Lempivuodenaikani on nykyään syksy.
10. Haaveilen monista asioista, mutta jostain pitäisi löytää rohkeutta toteuttaa ne.
11. Valitan mielestäni ihan liikaa, enkä kuitenkaan tee asioille mitään.
12. Vaatekaappini tarvitsisi totaalisen päivityksen.
13. Tykkään ruoanlaitosta, mutta jälkien siivoamisen voisin jättää jollekin muulle.
14. Lempi TV-sarjani on tällä hetkellä Pretty little liars.
15. Lempivärejäni ovat vaaleanvihreä, turkoosi ja ruskea.
16. En juo kahvia enkä teetä. Teen juomista opettelen.
17. Haluaisin lähteä maailmanympärimatkalle vielä joskus.
18. Osaan hieman mandariinikiinaa.
19. Rakastan päiväunia.
20. En saa pidettyä elossa mitään huonekasveja.
21. Kuuntelen lähes ainoastaan suomenkielistä musiikkia.
22. Juon ihan liikaa energiapitoisia juomia, kuten limsoja.
23. Tykkään myös "roskaruoasta".
24. Rakastan käydä elokuvissa, nyt odotan eniten viimeistä Twilight-elokuvaa ja Hobittia.
25. Palelen herkästi.
26. Stressaan liikaa ja vielä turhasta useinmiten.
27. Täytän tänään 27. vuotta.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Uusi luuri

Sain pojiltani uuden puhelimen lahjaksi. Nyt voikin blogata puhelimella. :-) Tosin käyttöä pitää vielä harjoitella. Palataan huomenna kuvien kanssa. :-)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Valittaja

Toinen rinta on taas tukossa. Toisen kerran viikon sisään. Ja ai ai, kun on kipeä. Siihen lisätään vielä isku kyynärpäällä suoraan kipeään kohtaan.

Saanko skipata tämän päivän?

maanantai 24. syyskuuta 2012

Yskä

Aamupalaa
Huomenta!

Flunssa ei ole hellittänyt vieläkään, joten mitään ihmeellistä ei ole luvassa. Yli viikko tässä nyt ollaan köhitty niin, että se häiritsee sekä päiviä että yöunia. Onneksi ei ole ollut kuumetta, vaikka eilen totesinkin, että ottaisin sen mieluummin kuin tämän yskän. Kotikonstein olen kokeillut tätä köhää häätää, mutta ei se tunnu lähtevän. Kaikki vahvemmat aineet onkin sitten "kiellettyjen" listalla kun imetän. Mutta eikös ne lääkäritkin sano, että yskä lähtee yskimällä?

Kurjinta on valvoa yöllä kun pojat nukkuvat ja yrittää yskiä hiljaa, etten heitä herättäisi. Viime yö meni vähän paremmin, ehkä illalla nautitut karmolistipat auttoivat.

Kävin eilen hakemassa (ostamassa) serkultani sisarusrattaat, jotka nyt odottavat ulkona lenkille pääsyä. Mutta epäilen, että saan vielä pitää muutaman "lepopäivän", kun alkaa niin yskittää rasituksessa.

Tämän viikon suunnitelmissa kalenteri näyttää vieläkin aika tyhjää. Minne mä menisin lasten kanssa kun yskin näin kamalasti? Ei oikein viitsi kyläilemään mennä. Eilen pääsin käymään pariksi tunniksi ystävien kanssa "kahville" ilman lapsia. Kyllä sellainen tekee hyvää. Vaikkakin pääpaino puheissa oli lapsissa, yhdellä ystävällä on alle vuoden ikäinen tyttö ja toinen opiskelee kätilöksi. :D

Tällä viikolla yksi asia on kuitenkin suunnitelmissa. Leipomista nimittäin. Ja jonkinlaista "menua" lauantaille pitäisi suunnitella. Aiheesta enemmän loppuviikosta. :)

Oikein mukavaa maanantaita kaikille! :)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Taitaa olla välikausi...

Törmäsin Luukaksen vauva-aikana ekaa kertaa termiin välikausi. Ja missäs muualla kuin blogeissa. En tajunnut yhtään, että mikä ihmeen välikausi? Mulla ainakin oli ennen ihan kunnon vuodenajat: talvi, kevät, kesä ja syksy. On syysvaatteet ja on kevätvaatteet. Ei ainakaan mitään välikausivaatteita. 

Mutta joo, ymmärrän että sekä keväällä että syksyllä tarvitaan esim. kumisaappaita, sadevaatteita ja "kevyttoppapukuja". Myönnän, etten mä oikeasti tiedä mitä lapsille puetaan milloinkin päälle. Siitä onkin täällä ollut jo keskustelua. Ja juuri kun opin suurinpiirtein pukemaan ne, niin tuleekin kesä/talvi/välikausi. 

En ole koskaan ollut mitenkään intona vaatteiden, asusteiden ja kenkien hankkimisesta, en lasten enkä omien. Joten en mieti kesällä välikausivaatteita vaan kesävaatteita. Ja sit ollaan tässä tilanteessa, että olen ostanut Luukakselle ulkohousut nyt, jotka nyt jotenkin sopii yhteen viime keväänä hankittuun takkiin.

Pipo: Lindex
Farkkutakki: serkkupojan vanha
Huppari: Kirppis
Housut: Kirppis
Kengät: Lahjaksi saatu
Yritän katsoa lasten pukeutumisessa lämpötilaa ja sitten kokeilen ovatko hikisiä vai kylmissään ja lisäilen tai poistan vaatetta sen mukaan. Mieluummin liian paljon vaatetta kuin liian vähän.

Hankintalistalla on kuitenkin Luukakselle talvisaappaat, lämpöiset ja vedenpitävät. Jonkunlainen kypärämyssykin pitäisi hankkia ja yhdet lisähanskat. Se olisi sitten siinä. Kevythaalari mulla on kokoa 80cm ja se on mennyt jo kaksi kevättä ja viime syksyn. Nyt se alkaa olla siinä ja siinä, mutta uskon Luukaksen sillä vielä pärjäävän tämän syksyn.

Eihän tästä kuvasta edes nää mitä vauvalla on päällä. :D
Vauvan pukeutumisessa auttaa lahjaksi saadut villapaidat, villasukat ja Luukaksen vanhat vaatteet. Joten sille ei tarvitse hankkia mitään uutta nyt välikaudeksi.

Mä oon pyöritellyt tätä juttua eilisestä aamusta tässä, mutta en keksi mitään hyvää lopetusta, joka vetäisi yhteen koko jutun.

Tyydyn sitten vaan toteamaan, että meillä jyllää välikausiflunssa. Joten ajatus ei ihan kulje, palataan asiaan kun voin paremmin. :D

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

UNO!


... ei mulla muuta ...

Leikkejä

Olen mielenkiinnolla seurannut Luukaksen leikkien kehittymistä. Itse olen leikkinyt paljon barbeilla yksin ja Mikakin on ollut itsenäinen leikkijä. Vähitellen Luukaksen leikit ovat myös menneet itsenäisempään suuntaan. Saatan esimerkiksi rakentaa alun duploilla, mutta rakentaa ja muokkaa sitä sitten itse. Sitten välillä huudellaan mammaa, kun kysyn mitä, niin ei olekaan mitään hätää ja jatkaa leikkiä. Ihan kuin isänsä pienenä, kuulemma. :)

Duplot ja autot ovatkin tämän hetken lelusuosikkeja. Jonkin verran leikitään myös eläimillä. Sitten tietenkin meidän tavarat ovat aika kivoja, kuten ruuvimeisselit ja kamera. 


Tämä leikki oli voimissaan kauan. Laitettiin autoja menemään "Kokkolaan". Mukaan tulivat välillä Minna-täti ja välillä Mikko-setä, joskus mamma ja pappakin. Vauvaa unohtamatta. En oikein ymmärrä mikä hinku Luukaksella oli Kokkolaan, koska se vilahteli niin usein puheissa. Mutta eipäs ole enää viime viikkoisen Kokkolan käynnin jälkeen. :D


Tässä leikissä oli kyse siitä, että karhu söi roskapöntöstä. Ja perään lisättiin, että se söi KAIKEN. Leikkiä on jalostettu niin, että oikeastaan mikä tahansa eläin syö tai juo jostain astiasta, mutta aina KAIKEN.


Pikkuveli otetaan mukaan leikkiin kantamalla tavaroita viereen riviin. Nyt vuorossa on lego-ukot. Joskus hänellä on muumit ja joskus autot. Ja aina Luukas kommentoi, että vauva leikkii hänen kanssaan. :)


Yksi duploista rakennettu talo. Mä rakensin pohjan ja Luukas lisäsi kaikki koristeet. Aidan ja hevosen on tuonne pihalle laittanut itse. Olisi kyllä kiva, että olisi lisää noita peruspalikoita, niin saisin hieman uskottavamman näköisiä taloja tehtyä. :D


Yksi ilta kun olin menossa nukkumaan keittiön ikkunalaudalla oli tällainen asetelma. Luukas rakastaa laittaa asioita riviin tai jonoon. Kaikki pitää olla justiinsa eikä melkein. Tarkka poika. :)

Mitäs teidän lapsenne tykkäävät leikkiä?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kaunis syksy





Johannes 2kk

Johannes on tänään jo kaksi kuukautta! Hymyjä tulee jatkuvasti, huudot ovat taas hetkeksi helpottaneet, yöt nukutaan edelleen hyvin... Tuttia ei oteta, joten yritetään pärjätä ilman. Pää nousee jo kohtalaisesti ja sitä jaksetaan kannatella ihan hyvin. Mutta lähinnä kun maataan mamman tai papan rinnan päällä. Se onkin suosikkipaikka, niin yöllä kuin päivälläkin.

Rakas
Pitkä poika
Olen saanut jo pakkailla osan vaatteista pois kun on käyneet pieniksi. Taitaa olla pidempi kuin isoveljensä saman ikäisenä. Huomenna saan sitten tarkempia mittoja, päivittelen niitä sitten. :)

Päivitys 17.9.12: Neuvolassa käyty tänään ja mitat olivat 5220 g/57,7 cm (30.8 4550g/56,0 cm). Korttiin kirjoitettiin "Iloinen hymypoika. Jäntevä ja hyvin mahallaan." Sai ensimmäisen rotarokotuksen.

Niin se vaan mamman pikkuinenkin kasvaa...

lauantai 15. syyskuuta 2012

Ulko-ovet

En olekaan päivitellyt vähään aikaan miten meidän remontti etenee. Joten nyt hieman kuvapäivitystä asiaan. :)

Mika vaihtoi meidän kummatkin ulko-ovet uusiin. Takaovi oli hieman hankala, kun vanha terassiovi oli korkeampi kuin mitä me siihen ajattelimme laittaa. Joten Mika joutui myös rakentamaan hieman uutta seinääkin.

Takaoven laitto
En nyt löytänyt koneelta mitään kunnollista kuvaa tuosta nurkasta ennen kuin vanha ovi siitä lähti. Mutta tuossahan se nojaa seinää vasten. Kaksi ovea siinä oikeastaan oli. Yksi joka aukesi ulospäin ja yksi sisäänpäin. Ulkoa niitä ei saanut auki, joten nyt kun vaihdoimme oven, laitoimme lukollisen, joten sitäkin kautta pääsee sisään avaimella.

Uusi ovi ja Mika sen takana.
Olisi pitänyt ottaa tänään kuva myös sisältä, kun se on ns. valmis. Siinä on vielä viimestelytöitä jäljellä, joten ehkä päivitän sitten vasta kuvia siitä. :) Mutta alla on ulkoapäin uusi ovi.

Takaovi
Etuovi vaihdettiin seuraavaksi. Siitäkin mulla on niin huonosti kuvia, vaikka aikaahan olisi ollut millä mitalla. Tähän nyt tulee sitten jo repimisvaiheesta hieman tärähtänyt kuva. :D

Etuovi
Meidän eteinen oli talon pimeimpiä paikkoja. Päivälläkin siellä oli pakko olla valot päällä, jos halusi nähdä mitkä kengät jalkaan pistetäänkään. Eteinen on todella pieni ja tummat paneelit ja ovi pienensi sitä entisestään.

Eteinen ennen
Ovi vaihdettuna
Kun saatiin ovi vaihdettua, niin tuli sitten sellainen fiilis, että maalataan paneelit samalla valkoisiksi.

Eteinen jälkeen
Mitäs sanotte? Tuliko yhtään parempi?

Vielä olisi jäljellä lattialistojen maalaus kertaalleen ja ovilistojen maalaus. Tapettien vaihtoa ollaan tässä harkittu, katsellaan nyt vaihdetaanko ne vai annetaanko vielä olla. Jotain uutta naulakkosysteemiä tai jotain etsiskelen tähän. Ja uusi matto pitäisi hankkia, tuota vanhaa punaista en enää siihen pistä.

Maalari
Maalausleikki onkin ollut viime aikoina aika suosittua. ;)

Arjen helmiä

Havahduin taas tänään lenkillä siihen, että kuinka tämä aika menee niin nopeasti. Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat... Mitä meidän lapsemme tietävät meistä tai elämästä, jos jotain sattuisi? Siitä ihan tavallisesta arjesta?

Tulin miettineeksi omia isovanhempiani. En tavannut heistä ketään, joten mitään konkreettisia muistoja ei ole. On vain pieniä asioita, jotka olen kuullut toisilta eikä ne jää samalla tavalla mieleen. Kun katselen kuvia "vanhoilta ajoilta" suurin osa on poseerauskuvia eivätkä ne kerro sillä tavalla mitään itse henkilöistä.

Luukas päikkäreillä lenkin jälkeen.
Myös omien vanhempien nuoruuskuvat ovat vain pieniä pilkahduksia elämästä. Siskoni ja minun lapsuudesta ja nuoruudesta alkaa olla hieman enemmän kuvia. Mutta silloinkin tosiasia oli se, että filmirullaan mahtui noin 25 valokuvaa. Eikä niitäkään tullut hirveästi tuhlattua. Vaikkakin mä kuvasin mm. mun barbeja. :)

Nykyään kun ollaan siirrytty digiaikaan, kuvia voi ottaa "tuhlaillen". Ei haittaa vaikka kuva olisikin tärähtänyt, jos niitä on ottanut kymmeniä. Voi vain poistaa ne huonot otokset.

Luukas ja Johannes
Kameraa ei ennen pidetty jatkuvasti mukana. Itselläni kamera kulkee jatkuvasti laukussa. Hätävarana on tietenkin kännykän kamera. Minkä tahansa hetken voi ikuistaa, jos niin haluaa. Olen ikuistanut Luukaksen ensimmäisen kerran ostoskärryissä istumassa ja ensimmäisen hampaiden (hampaan) pesun. Pieniä juttuja, joita on kiva muistella.

Tänään tajusin myös valokuvien rajallisuuden. Ei ne tallenna sanoja tai liikkeitä. Project life -  valokuva-albumia kootessa tuli otettua paljon ns. turhia kuvia, mutta sainpahan vuoden koottua yhteen albumiin. Haluaisin tehdä saman videoilla. Kuvata vaikka puoli minuuttia ihan tavallista arkea joka päivä vuoden ajan ja sitten polttaa DVD:lle vuoden lopussa.

Johannes vartioi leipää.
Jatkan edelleenkin omaa Project lifea, mutta en ole enää albumia tehnyt. Joka päivältä on kuitenkin kuva (paitsi se yksi päivä helmikuussa kun nukahdin...). Välillä tulee pakko-otoksia, mutta väliäkös sillä. Ne tallentaa sitä arkea juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on.

Minä tänään.
Haluan joskus muistella, että olipas meillä silloin sotkuista ja katso tuotakin maitotölkkiä! En halua siivota elämisen jälkiä pois. Vanhoissakin kuvissa se on ihan mahtavaa, kun katselee esineitä, kuten lankapuhelimia. Maitotölkit ja margariinipaketit voivat herättää muistoja.

Mika tekee töitä saadakseen tallin talvikuntoon.
Kirjoittelin joskus vanhassa blogissa siitä, kuinka sitä hieman häpeilee ottaa sitä kameraa esiin. Olisi paljon tilanteita, joita haluaisi ikuistaa, mutta tulee vaivaantunut olo kun kameralla tähtäilee. On sitten vielä niitä ihmisiä, jotka kääntävät katseensa heti pois kun kamera ilmestyy näkökenttään. Jälkeenpäin sitten saattaa harmittaa, etten ottanut kuvaa.

Karhunpojat eivät tule iltapesuille...
Ongelmallisinta on saada itsestään kuvia. Tai musta ja pojista. Itse kun olen lähes aina kameran takana, niin näitä arkikuvia ei tule meistä otettua. Luukas tykkää hirveästi ottaa kuvia, joten jos löytäisin sille vanhan kameran, niin saisin jotain ainakin. :) Luukas otti tänäänkin kuvia vauvasta. "Minä otan kuvan vauvasta. Vauva hymyilee!"

Taistelun jälkeen hampaat harjattiin kiltisti.
Haluaisin rohkaista kaikkia ottamaan paljon kuvia ja kuvaamaan videoita! Tallentakaa ne arjen helmet, jos ei itseä varten niin lapsia. Älkääkä antako kuvien vain olla siellä koneella, vaan ottakaa niistä varmuuskopiot usein ja teettäkää ihan niitä paperikuviakin. Tai tehkää vaikka valokuvakirja. Ihania muistoja. :) Ja nämä myös muistutukseksi itselleni, siihen pitäisi vain löytää aikaa. :)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Perjantaitreeni

Tänä aamuna pääsin vihdoin kuntosalille. Oltiin sovittu kaverini kanssa, jolla on viikon vanhempi tyttö kuin Johannes, että mennään yhdessä. Vein lapset äidille hoitoon ja menin salille. 

Sali on ollut mulle kuin toinen koti silloin ennen. Uusi paikka ei ole tuntunut niin kodilta, sinne kun muutimme joulukuussa 2009. Enhän mä ehtinyt olla kuin puoli vuotta siellä töissä. Mutta tänään kun menin salille sisälle, musiikki soi, niin tuli erittäin hyvä fiilis. 

Eikä se treenikään niin rankkaa ollut kuin olin ajatellut. :)

Eipäs sitä olla edukseen tällaisissa kuvissa...
Tavoitteena treenille oli lähinnä hyvän olon saaminen, mutta tietenkin myös kaloreiden polttaminen ja lihasten kiinteytyminen. Tätä linjaa ajattelin jatkaa. Painon ei tarvitsisi paljon pudota, mutta kiinteytyä haluaisin.

Tänään tehtiin treeni sekä Kinesiksellä että ihan vain oman kropan painolla. Sillä on hyvä aloittaa. :)

Tykkään!
Mahdollisuuksien mukaan ensi viikolla uudelleen ja muutakin liikuntaa lisää. Tuli niin hyvä olo. :)

Mikä laji on teidän mieleenne?

Mahtavaa viikonloppua!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ristiäiset

Tänään vasta ehdin käymään läpi kuvia ristiäisistä. Harmittaa kyllä paljon kun kuvat ovat laadultaan vähän huonoja. Kun ei käytetä salamaa ja sitten kaikki liikkuu... Sisäkuvista en kyllä kovinkaan montaa pysty käyttämään esim. albumiin. :/

Mutta jaetaan nyt kanssanne jotain kuvia meidän pikkuisen ristiäisistä.

Voileipäkakku, itse tehty jälleen kerran.

Täytekakku tilattu Nylundin leipomosta.

Luukas viihdytti meitä soittamalla pianoa.

Pappi ja Johannes

Kastepöytä, johon on jo kertynyt ylimääräistä tavaraa.

Isoveli ja pikkuveli

Koko perhe rannalla
Ihania muistoja tuosta päivästä jäi, vaikka kuvasaldo olikin vähän huono. Vielä on tosin äidin kameran kuvat tarkistamatta...

Paikkana meillä oli Merilän leirikeskus, kuten Luukaksenkin ristiäisissä. Tosin Luukaksen ristiäisissä siellä oli vain kahvitilaisuus itse kaste oli kirkossa. Voin suositella todellakin paikkaa pienten juhlien järjestämiseen. :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Blogiäidit ruokkii - nälkäpäiväkeräys

Eevi haastoi minut osallistumaan erittäin tärkeään asiaan eli nälkäpäiväkeräykseen. Kiitos!


Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään 13. - 15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita
Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/. Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta
Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan muita äitibloggaajia. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa-blogista ja Suski Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.  

Minulta haaste lähtee seuraaville äitibloggareille: Riikka, Ceraci, Janica ja Annie 77.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mitä tapahtui?

Tänään fiilis on ollut tämä. :)
Herättiin pojun kanssa tänä aamuna noin kuuden maissa. Ihan normaali aamu oli, poju oli nuhainen ja itkeskeli hieman. Luukas heräsi hieman ennen kahdeksaa ja sain pojun nukahtamaan samaan aikaan ihan ilman mitään huutoa. Olin kuitenkin päättänyt soittaa neuvolaan pojun nuhasta, kun se ei ole helpottanut ollenkaan.

Puhelun aikana juteltiin myös pojun huudoista. Mietti hieman refluksia, koska poju pulauttelee aika paljon ja sitten väläytteli kans sitä koliikkia. Itse en pidä kumpaakaan todennäköisenä. Enemmänkin uskon, että se on nuha mikä vaivaa. Sovittiin, että soittelen ensi viikolla uudelleen mikäli ei mikään auta. Ensiavuksi nyt kokeillaan pidentää ruokailuvälejä.

Poju nukkui hyvin yhdeksään asti, jolloin sitten annoin cuplatonia ja syötin. Edelleenkin oli hyvin tyytyväinen, naureskeli ja jutteli. Nukahti jossain vaiheessa sitten ja me lähdettiin Luukaksen kanssa pihalle.

Yhdeltätoista kuulin hieman itkua, jolloin vaihdoin vaipan ja puin pojulle päälle. Siirryttiin ulos vaunuihin ja niissä uni jatkui. Kun tultiin sisään, olin varma, että kohta herätään. Mutta ei... Syötiin lounas ja yritin nukuttaa Luukasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Siirsin vauvan auton istuimeen ja lähdettiin ajelulle nukuttamaan isompaa poikaa. Kun palattiin kotiin kello oli niin paljon, että herättelin pojun syömään.

Syötiin ihan tyytyväisenä ja sen jälkeen köllittiin yhdessä sohvalla välillä torkkuen siihen asti, että Mika tuli kotiin ja Luukas heräsi. Eikä edelleenkään mitään sen kummempaa huutoa.

Syötön jälkeen mentiin kauppaan ja sitten äidin luo. Luukas meni sinne yöksi ja oltiin siellä hetken. Äitikin sanoi, että ihan eri poika kuin esim. eilen. Hyvällä tuulella, naureskeli jne...

Kun tultiin kotiin itkeskeltiin hieman, mutta se loppui helposti kun kannettiin hieman ympäriinsä. Poju nukahti syötön jälkeen Mikan rinnan päälle ja siitä siirsin omaan sänkyyn. Siellä sitten pyöriskeli ennen kuin nukahti uudelleen. Ja taas ihan tyytyväisenä.

Osaako joku selittää mitä tapahtui? Parin viikon huudot loppui heti kun avauduin niistä. En mä valita, toivon vain että tämä jatkuu. Isovelikin oli ihan eri poika kun sai enemmän huomiota päivällä.

Ja kiitoksia kommenteistanne edelliseen, niitä tuli niin blogissa, sähköpostissa ja facebookissa. Palailen niihin yksityiskohtaisemmin, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Pää nimittäin retkahti muutaman kerran taaksepäin leffaa katsoessa...

Mukavaa viikonloppua! :)

Minäkö huutaja, älä mamma höpsi!
PS: Yksi hyvä päivä muuttaa fiiliksen totaalisesti. Ylireagoinko vaan? Just relax...

torstai 6. syyskuuta 2012

Huuto

Olen pyöritellyt mielessäni blogikirjoitusta imetyksestä, ihanasta arjesta, synnytyksestä palautumisesta ja vaikka mistä. Nyt aion vähän tiivistää ja kirjoittaa vähän kaikesta. Aika kun ei riitä kaikkeen erikseen. Kun vain tietäisin mistä aloittaa...

Viime viikolla kun meillä alkoi se normaali arki, ajattelin "ihanaa, taas rutiineja ja rauhallista kotoilua!" Nyt arki ei olekaan niin ihanaa. Rytmit ja rutiinit ovat mitä ovat, Luukas menee nukkumaan usein vasta lähempänä kymmentä ja ruoka-ajatkin ovat niin ja näin. Johannekselta nyt ei mitään rytmiä osaa edes odottaa.

Mutta pahinta tässä on huuto. Vauva ei makaa tyytyväisenä leikkikaaren alla ja jokeltele kivasti. Vaan se huutaa. Ja paljon.

Nuha on vaivannut pari viikkoa ja öisin joudun mennä niistämään vauvan nenää, että pieni pystyisi paremmin hengittämään. Yöt on kuitenkin sitä rauhallisinta aikaa. Vauva syö, nukahtaa ihan kylkeen kiinni ja nukkuu tyytyväisenä kunnes herää taas syömään. Kyllä mä yritän nostaa sitä omaankin sänkyyn välillä, mutta siellä alkaa aina niin kova ähellys etten pysty nukkumaan.

Päivällä taas... Huutoa, syömistä ja taas huutoa. Välillä nukutaan pieniä pätkiä, mutta ei missään nimessä omassa sängyssä kymmentä minuuttia kauempaa. Tässä välissä voin sanoa, että kantoliina on niin hyvä keksintö! Eli parhaat paikat nukkua ovat sylissä, kantoliinassa, rinnan päällä tai turvaistuimessa. Olenkin sitten maannut paljon sohvalla vauva rinnan päällä, tehnyt kotitöitä vauva kantoliinassa, kulkenut pitkin poikin taloa vauva käsivarrella hytkyen ja ajanut autoa ympäri kotikaupunkia. Että saisin pienen nukkumaan tai edes rauhoittumaan.

Näitä hetkiä on kiva ikuistaa.
Lääkärissä käytiin viime viikolla mun jälkitarkastuksessa ja pojan 6 vko-tarkastuksessa. Lääkäri veikkasi koliikkia, mutta itse en nyt täysin allekirjoita tätä. Cuplatonia suosittelivat, joten sitä on nyt yritetty antaa viikon verran. Ei auta. On niin kurjaa, että pienellä on selvästi joku hätä, mutta mikään ei auta. Korvat katsottiin viime viikolla, joten niissä ei pitäisi olla mitään. Mahavaivat taitavat olla suurin syy tuohon itkuisuuteen.

Itse sain treeniluvan lääkäriltä. Toteuttamiseen vaaditaankin sitten ihmeitä. Kävin lenkillä vauva kantoliinassa ja poitsu rattaissa. En tajunnutkaan olevani niin rapakunnossa. Puolen tunnin jälkeen selkää särki ja jalat tuntuivat painavan tonnin. Jos haluaisin tässä saada itseni kuntoon, saan tehdä paljon töitä sen eteen.

Jos fyysisesti ollaan rapakunnossa niin henkisestikin on varmaan jotain väsymystä ilmassa. Kun kuuntelee päivät pitkät kahden pienen huutoa, niin illalla kun pääsen nukkumaan korvat vain soivat. Stressitaso on korkea, kuten Mika sanoi työstressiä pukkaa. Kotityöt ahdistavat, kun niitä ei vaan saa tehtyä. Tänään harkitsin siivoojan palkkaamista, kun sain vain yhden huoneen imuroitua. Ja apua en oikeasti halua pyytää ja sitä on vaikea ottaa vastaan. Minä kun haluaisin pärjätä itse.

Sitten kun kummatkin pojat nukkuvat, olo on lamaantunut. Suurin osa siitä ajasta menee sohvalla maatessa (vauva rinnan päällä). Sitten ehkä saan jotain aikaan. Onhan nuo pojat ihania ja joka päivä on mukavia hetkiä, etten ihan vain valittamaan ala.

Imetyksestä vielä sen verran, etten oikeasti muistanut kuinka sitovaa täysimetys onkaan. Varsinkin kun meidän poju söisi mielellään koko ajan. Ja kun huuto ottaa liikaa korviin, syötän. Kolmen-neljän tunnin välejä ei tule oikeastaan kuin öisin. Ja tiedän, että tämä on aikamoinen oravanpyörä, jos masu vaivaa... En ole viitsinyt alkaa pumppaamaan, eli pullosta poju ei ole juonut vielä kertaakaan. Tämä tietenkin rajoittaa mun lähtemistä minnekään. Ajatuskin siitä, että mä lähtisin esim. treenaamaan pariksi tunniksi ja poju huutaa kotona on kurja. Vaikka siis ei huutaisikaan nälkäänsä...

Nyt ajatus ei enää kulje ja koko juttukin on varmaan sekava, mutta näin viideltä heränneenä on pakko mennä unten maille. Kommentoikaa mielellään, apu olisi tarpeen! (Näin, nyt apua on pyydetty...)

PS: Kiitos Eevi haasteesta, palailen huomenna siihen paremmalla ajalla. :)

Ohraa ja broileria

Päivän lounas

Uunibroileri
3 annosta

3 broilerin koipireittä (joko marinadilla tai ilman)
2 paprikaa
2 tl yrttisekoitusta (esim. provence)
½ dl pinjansiemeniä
n. 150 g fetajuustoa (tai vastaavaa)

1. Puhdista paprikat. Leikkaa lohkoiksi.
2. Asettele broilerit ja paprikat uunivuokaan. Ripottele pinnalle yrttiseos.
4. Paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Lisää vuokaan pinjansiemenet ja feta hieman murennettuina.
5. Pane vuoka takaisin uuniin noin 10 minuutiksi.
6. Tarjoa ohrasuurimoiden kanssa.




keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ristiäiskutsut

Nyt kun ristiäiset on vietetty, voinkin julkistaa tekemäni ristiäiskutsukortin. Päätin tehdä ne myös tällä kerralla itse kun Luukaksellekin tein. Käytin samaa pohjaa, mutta kortin värit olivat vihreä&kulta kun Luukaksen korteissa oli sininen&hopea. Ja nyt oli sydämiä tähtien sijaan. Luukaksen kortin löydät vanhasta blogista: Kastekortti


Korttipohjat löytyi Tiimarista, samoin tarrat. Kuvan printtasin itse seepian sävyisenä. Nauha ei kuulunut muiden kutsuihin, mutta löysin sen ja laitoin sen tähän, joka jää meille muistoksi.

Sisäteksti
Teksti tähänkin oli sama kuin Luukaksella. En oikein löytänyt muuta, joka olisi sopinut paremmin. :)

Sitten vielä ristiäisiä edeltävänä iltana tein koneella nopeasti vihkosen ristiäisiin, josta löytyivät laulun sanat. Olimme valinneet juhlaan virren Ystävä sä lapsien ja laulun Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi...). 


Päivittelen vielä kuvia itse ristiäisjuhlasta kun ehdin. :)