perjantai 7. syyskuuta 2012

Mitä tapahtui?

Tänään fiilis on ollut tämä. :)
Herättiin pojun kanssa tänä aamuna noin kuuden maissa. Ihan normaali aamu oli, poju oli nuhainen ja itkeskeli hieman. Luukas heräsi hieman ennen kahdeksaa ja sain pojun nukahtamaan samaan aikaan ihan ilman mitään huutoa. Olin kuitenkin päättänyt soittaa neuvolaan pojun nuhasta, kun se ei ole helpottanut ollenkaan.

Puhelun aikana juteltiin myös pojun huudoista. Mietti hieman refluksia, koska poju pulauttelee aika paljon ja sitten väläytteli kans sitä koliikkia. Itse en pidä kumpaakaan todennäköisenä. Enemmänkin uskon, että se on nuha mikä vaivaa. Sovittiin, että soittelen ensi viikolla uudelleen mikäli ei mikään auta. Ensiavuksi nyt kokeillaan pidentää ruokailuvälejä.

Poju nukkui hyvin yhdeksään asti, jolloin sitten annoin cuplatonia ja syötin. Edelleenkin oli hyvin tyytyväinen, naureskeli ja jutteli. Nukahti jossain vaiheessa sitten ja me lähdettiin Luukaksen kanssa pihalle.

Yhdeltätoista kuulin hieman itkua, jolloin vaihdoin vaipan ja puin pojulle päälle. Siirryttiin ulos vaunuihin ja niissä uni jatkui. Kun tultiin sisään, olin varma, että kohta herätään. Mutta ei... Syötiin lounas ja yritin nukuttaa Luukasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Siirsin vauvan auton istuimeen ja lähdettiin ajelulle nukuttamaan isompaa poikaa. Kun palattiin kotiin kello oli niin paljon, että herättelin pojun syömään.

Syötiin ihan tyytyväisenä ja sen jälkeen köllittiin yhdessä sohvalla välillä torkkuen siihen asti, että Mika tuli kotiin ja Luukas heräsi. Eikä edelleenkään mitään sen kummempaa huutoa.

Syötön jälkeen mentiin kauppaan ja sitten äidin luo. Luukas meni sinne yöksi ja oltiin siellä hetken. Äitikin sanoi, että ihan eri poika kuin esim. eilen. Hyvällä tuulella, naureskeli jne...

Kun tultiin kotiin itkeskeltiin hieman, mutta se loppui helposti kun kannettiin hieman ympäriinsä. Poju nukahti syötön jälkeen Mikan rinnan päälle ja siitä siirsin omaan sänkyyn. Siellä sitten pyöriskeli ennen kuin nukahti uudelleen. Ja taas ihan tyytyväisenä.

Osaako joku selittää mitä tapahtui? Parin viikon huudot loppui heti kun avauduin niistä. En mä valita, toivon vain että tämä jatkuu. Isovelikin oli ihan eri poika kun sai enemmän huomiota päivällä.

Ja kiitoksia kommenteistanne edelliseen, niitä tuli niin blogissa, sähköpostissa ja facebookissa. Palailen niihin yksityiskohtaisemmin, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Pää nimittäin retkahti muutaman kerran taaksepäin leffaa katsoessa...

Mukavaa viikonloppua! :)

Minäkö huutaja, älä mamma höpsi!
PS: Yksi hyvä päivä muuttaa fiiliksen totaalisesti. Ylireagoinko vaan? Just relax...

3 kommenttia:

  1. Tällaiset päivät ovat ihan mahtavia. Meilläkin, jos tytsy nukkuu hyvät ja pitkät päikkärit, on päivä aivan erilainen. Normaalisti kun nukutaan niitä max. vartin pätkiä.

    Näitä siis lisää! :)

    VastaaPoista
  2. bönesvar tror jag. faddrarna till johannes sände direkt från moron en stooor suck till vår himmelske far när vi hörde hur ni hade det. det kändes jobbigt för mej när jag inte fysiskt hade möjlighet att komma och hälpa. då sa min man att det räcker ju att vi ber för er. så skriv och berätta hur ni har det, kan vi inte just då hjälpa konkret, så kan vi ju iallafall be.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että ollaan mielessä. :)

      Poista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)