torstai 14. maaliskuuta 2013

Aamun naurut

Kertooko äidin väsymystasosta jotain, jos aamulla pinnasängystä löytyy vauvan sijaan isoveli? :D

Kaikki kuitenkin menivät omiin sänkyihin nukkumaan illalla, jossain vaiheessa Johannes on siirtynyt mun viereen syömään ja jäänyt siihen. Luukas on sitten joskus kömpinyt meidän sänkyyn myös.

Ja kun mulle tuli ahdasta, päätin siirtää Johanneksen takaisin pinnasänkyyn, että tulisi vähän lisää tilaa sänkyyn. Muistan miettineeni yöllä, että kylläpäs Johannes olikin painava, mutta en sitten reagoinut asiaan. Ja silloinkin vielä kun siirsin "Luukasta" sängyssä mietin, että onpas kevyt... Mutta tyytyväisenä olen sitten jatkanut uniani.

Aamulla (vähän yli kuusi) heräsin sitten siihen kun Luukas huutelee, ettei löydä Nalle Puhiansa. No se oli kyllä meidän sängyssä, mutta nallen kaipailija oli pinnasängyssä. :D Kaikkihan siinä heräsi kun repesin nauruun... Uskon, että Johannes olisi herännyt muutenkin, mutta eipä se auttanut kuin nousta lasten kanssa ylös.

Äiti tosin sanoi, että sehän on ihan loistava idea laittaa Luukas sinne pinnasänkyyn. Johannesta kun pitää öisin syöttää, niin se on aina sitä edestakaisin nostelua kun haluan sänkyyn tilaa. :)

Meillä on päivärutiinit mennyt ihan sekaisin muutenkin tässä... Lapset herää joka aamu 5.40-6.30, jolloin Johannes nukkuu ekat päiväunet ennen yhdeksää. Sitten ei saa kunnolla syötyä kun lounasaikaan jo väsyttää. Ja menee nukkumaan juuri kun meidän pitäisi syödä.

Tänäänkin meidän piti lähteä lounaan jälkeen kirjastoon, ajattelin että saan Johanneksen nukkumaan autossa, mutta menikin sitten näin.

Ja Luukas ei nuku päiväunia, mutta jos kolmen jälkeen lähtee jonnekin autolla niin nukahtaa melkein aina. Eli mitenkäs menet iltapäivällä minnekään? Varsinkaan kun nukkuu yleensä niin sikeästi, ettei sitä saa hereille millään. Onpas se tässä nukahtanut yöunille yksi ilta 17.30 ja toisena päivänä nukkui päiväunet 16-19, söi ja nukahti uudelleen 19.30. Kumma juttu.

Nukutaanko teillä omissa sängyissä vai vaihtuuko nukkumapaikka keskellä yötä? :)

2 kommenttia:

  1. Voih! :D Voin kuvitella sitä naurun määrää aamulla, kun huomasit erehdyksesi! :D

    Mä joskus huomaan aamulla ottaneeni tytön meidän väliin yöllä nukkumaan, mutta yhtikäs mitään muistikuvaa asiasta ei ole. Suurimpana osana öistä kuitenkin siihen viereen otan ja yleensä kunnolla heräänkin siihen, kun sängystä kuuluu huhuilua, mutta joskus on kait sitten niin unessa, ettei edes muista lasta nostaneensa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kanssa usein istuin ja syötin tai seisoin sängyn laidalla pitämässä tuttia. Mutta nyt olen taannut itselleni paremmat yöunet ottamalla pojan suoraan viereen. Mutta usein se on unessa tehty automaattinen toimenpide, eikä mikään tietoinen valinta. :D

      Poista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)