tiistai 28. huhtikuuta 2015

Vieressä


Parasta mitä tiedän vauva-ajassa on vauvan vieressä nukkuminen. Luukaksen ollessa pieni, en tiennyt mitään parempaa kuin päiväunet tuhisevan vauvan vieressä. Johanneksen kanssa tuli päikkäreitä nukuttua vähemmän, kun isoveli ei nukkunutkaan samaan aikaan. Nyt neidin kanssa päiväunet jää varmaan vielä vähemmälle.

Joskus päiväuniaikaan en edes nukkunut, vaan katselin nukkuvaa vauvaa. Nytkin kun neiti nukkuu päivällä, käyn välillä ihastelemassa pientä suuta, joka tekee imemisliikettä lähes jatkuvasti. Mistähän näin pienet näkevät unia?

Tyttö on nyt kolme viikkoa. Aika menee niin nopeasti ja neiti kasvaa silmissä. Yritän nauttia joka hetkestä, mutta nyt viime päivinä baby bluessia on ollut ilmassa. Vauvan kanssa menisi ihan hyvin, mutta tunnen etten saa otetta siitä normaalista arjesta poikien kanssa. Raskauden aikainen väsymys ja siitä johtuva kiukuttelu jatkuu. Ja sitten kun pojat kerjäävät vielä enemmän huomiota, niin pää stressaa jatkuvasti. Siksi eilen ja tänään onkin tullut kyynel silmään pienistäkin asioista. Tiedän, että tämä on ihan normaalia ja menee ohi. Mutta tänään olisin vain halunnut ne päiväunet vauvan vieressä.

Nukuin sitten pienen hetken Johanneksen vieressä sohvalla, kun vauva nukkui vaunuissa ulkona. Mutta itkuhälyttimestä kuuluva linnunlaulu piti kyllä syvemmän unen poissa. Onneksi on tulossa kesä, koska uskon arjenkin helpottavan kun ei tarvitse enää pukea kuravaatteita lasten päälle ulos mentäessä.

Kello on paljon, pitäisi olla jo sängyssä. Aamulla kello soi kuitenkin jo 6.15. Luukas menee kerhoon ja minä muiden lasten kanssa mummulaan. Neiti nukkuu jo meidän sängyssä. Meillä nukutaan yötkin vieressä. Olen yrittänyt nostaa illan viimeisen syötön jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn, mutta harvoin se onnistuu. Tyttö nukkuu parhaiten jonkun lähellä. Päivisin se on Mikan rintakehä ja öisin minun kylkeni. Pääasia, että nukkuu. :)

Rauhallisia unia!

1 kommentti:

  1. Suloinen hän on <3 niin samoilla fiiliksillä mennään. haleja :) <3

    VastaaPoista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)