Synttärijuhlat

Lauantaina juhlittiin kaksi vuotiasta Luukasta perheen ja muutaman ystävän kesken. :) Luukas sai heti ensimmäiseksi ison nipun ilmapalloja, joilla leikkiä. :)

Meno päällä

Synttäritarjoiluista stressanneena oli kiva lopulta käydä pöytään. Tee tarjoiluista vielä erikseen jutun, mutta lyhyesti sanottuna tarjolla oli muumikakkua, voileipäkakkua, keksiä ja pullaa. Joista kaksi viimeksi mainittua ei ollut itsetehtyä.

Mitä nyt tapahtuu?

Serkut antamassa taustatukea. :)

Kahdella puhalluksella sammui kynttilät.

Meidän lahjamme Luukakselle oli synttäreillä kovassa käytössä. Eli kyseessä oli keinu, kuten jo arveltiinkin. Mika sen teki alusta alkaen itse. Siitäkin voisin kirjoittaa jotain ohjetta, kunhan saan ne ensin Mikalta. :)

Serkut kävivät myös testaamassa keinun.

Luukaksen nimi toisessa ja toisessa vauvan... ;)

Jalkapalloakin pelattiin.

Pieni nuuskamuikkunen.

Kaikki lahjat olivat oikein kivoja, kiitos niistä! Nyt meillä riittää siivoamista... (Duploja tuli nimittäin sen verran...) ;)

Pakko mennä, vaikka tämäkin tuli kirjoitettua yhden käden taktiikalla... Palataan. :)

Uusi taito!

Katsokaa mitä minä osaan!

Hymyjä väläytellään ja pää nousee jo komeasti. Kulta pieni on jo viisi viikkoa vanha!

Eilisistä synttärijuhlista on tulossa juttua ja kuvia, kunhan vain saisin molemmat kädet käyttööni. Ja nukuttua hieman... Eli yritetään huomenna. Mutta tämän kuvan halusin jakaa teidän kanssanne. :)

Poju 1 kk

Onpas kuukausi mennyt nopeasti... Rakas muruseni on jo kuukauden. :) Sen kunniaksi hieman kuvia pojusta.

"Mä en halua kuvaan!"

Uusi yritys

Nukkuvaa on hyvä kuvata

Kaikki on mennyt todella hyvin täällä. Nyt pari päivää on masu vaivannut, joten itkua on piisannut. Mutta kyllä sen vielä jaksaa, mutta mietin kyllä jos jättäisin D-vitamiinit pois pariksi päiväksi.

Neuvolassa käytiin maanantaina. Pojun uudet mitat olivat 3820 g (s. 2990 g) ja 53 cm (s. 49 cm). Elikkäs hyvin kasvetaan. :)

Nyt iltapesemään pojua ja yösyöttö. :)

Synttärilahja valmisteilla

Mika on värkännyt pari päivää Luukakselle synttärilahjaa. Arvaako joku mitä on tulossa? :D

Esittelen valmiin lahjan sitten kun se vihitään käyttöön. ;)

Uusi "lelu"

Anteeksi blogihiljaisuus... Kiirettä pitää. Synttärit, ristiäiset jne... Olisi niin paljon blogattavaa, mutta kun ei ehdi! Mutta ehkä tämä tästä tasaantuu...

Sain toissapäivänä postipaketin, jonka sisällä oli mulle uusi "lelu". Eli tablet-tietokone. :) Tilattiin Kiinasta, kun sieltä löytyi todella edullinen Android tabletti. Ainoa mitä nyt moitin on se, että blogger-sovellus ei ole yhteensopiva tämän laitteen kanssa. 

Ja käyhän tämä paljon kätevämmin kun on oikea näppäimistö ja hiiri. Mutta blogien lukemiseen yms. on todella kätevä. Ja onhan siihen saatavilla kivoja pelejäkin. ;) 

Luukaskin tykkää laitteesta. Nimittäin sieltä pystyy katsomaan muumeja! Olisi ollut niin kätevä kun oltiin matkalla...

"Tykkään!"

Nyt on pakko jatkaa siivoamista, pojat (Mika ja Luukas) tulevat kohta kotiin ja iltapäivällä tulee sähkömies paikalle. Joten tekeminen ei lopu kesken...

Tien päällä

Meille tulee molemmille, siis Mikalle ja mulle, joskus kaipuu tien päälle. Joskus sitä vaan kaipaa autolla ajamista vähän pidemmän kaavan mukaan. Usein ollaan lähdetty Ikeaan Haaparantaan vain sen takia. 

Nyt kun kesäloma antoi myöten, niin otettiin vähän pidempi reissu. Tässä jutussa lähinnä kuvapainotteisesti sitten hieman juttua. Varoitus, sisältää paljon kuvia! :)

Välipala

Saatiin Mikan isältä asuntovaunu lainaan, joten tauot ja yöpymiset sujuivat helposti. Ajettiin ensimmäisenä päivänä Ranualle, jossa leiriydyimme todella hyvälle leirintäalueelle ihan eläinpuiston viereen. (Ranua Zoo Camping) Leirintäalueella oli todella kiva lasten leikkipaikka, sauna- ja suihkutilat ja keittomahdollisuus. Meillä ei vain ollut tarpeeksi pitkää jatkojohtoa, joten ei saatu vaunuun sähköä. (Tässä vaiheessa ajattelin, että no seuraavalla leirintäalueella sitten...)

Hedvig!

Ranua Zoo oli kyllä ihan käymisen arvoinen paikka. Luukas tykkäsi tosi paljon ja suosikkeja taisi olla pöllöt. :) Vauva nukkui vaunuissa koko ajan ja koska siellä oli todella hyvä vaunuilla mennä, ei kahden lapsen kanssa ollut mitään ongelmia.

Kurki

Siipien (käsien) välin mukaan Mika on kurki, minä kanadanhanhi ja Luukas hiiripöllö. Vauvasta ei tietoa. :D

Taitavat jäädä pojat toiseksi...

Isoin syy Ranualla käyntiin oli jääkarhut. Luukas oli jo monta päivää puhunut niistä, joten jännityksellä odotettiin miltä ne sitten oikeasti näyttävät.

Jääkarhuja!

Ei ne sitten todellisuudessa niin hirveää suosiota saaneet Luukakselta, mutta olihan se hienoa nähdä ne "luonnossa". Aitaukset vain olivat suuret ja jääkarhut kaukana, joten aika pieniltä ne kuitenkin näyttivät, vaikka ovatkin isoja eläimiä.

Karhukin on vähän isompi kuin Luukas.

Muitakin eläimiä siellä oli: karhuja, ahmoja, susia, ilveksiä... Hyvin hoidettu eläintarha mielestäni. :)

Kuka se sieltä kurkistaa?

Samana päivänä jatkettiin sitten matkaa Rovaniemelle, jonne tultiin vähän viiden jälkeen päivällä. Santa park oli jo kiinni, mutta kokemuksesta tiedän ettei se anna vielä mitään näin pienelle. Päädyttiin sitten Joulupukin pajakylään, jossa kaupat olivat vielä hetken auki. Kaupoissa ei tosin paljon käyty vaan käveltiin suoraan Joulupukin juttusille.

Vähän väärää kokoa.

En tiennyt yhtään mitä odottaa tuolta Joulupukin paikalta. Niinpä mentiin ovista sisään kun siinä luki "Ilmainen sisäänpääsy". Mun mielestä koko homma oli todella hyvin tehty, mutta Luukas huusi jo parin metrin jälkeen, että "pois täältä!" Ei kuitenkaan käännytty takaisin, vaan käveltiin pimeä käytävä loppuun. Otin Luukaksen Mikalta syliini ja poika tärisi ihan kamalasti. Tuntui vähän kurjalta, mutta mentiin kuitenkin katsomaan Joulupukkia. Luukas sai pukilta tarran ja kuvaankin sitten tuli mun sylissä. Itkua väänsi kuitenkin koko ajan.

Joten ehkä näin pienelle tuo oli turhan jännä paikka. Ja sitten kun kuvasta pyydettiin aika paljon rahaa, koko juttu tuntui vähän tyhmältä. Ostettiin kuitenkin kuva, koska se on kiva muisto. Vauvakin on kuvassa nimittäin. :)

Napapiirin sankarit!

Jatkettiin matkaa pohjoiseen ja etsittiin yöpymispaikkaa. Päätettiin jäädä Sodankylästä hieman pohjoiseen, kun kaikkia alkoi väsyttää. Päädyttiin nätille paikalle joen rannalle, jonne sitten parkkeerattiin auto ja vaunu. Sähköä meillä ei tietenkään ollut, joten mulla alkoi kamerasta ja kännykästä loppua akku. Mutta muuten ei mitään hätää ja ihan rauhassa saatiin tuossa yöpyä, se kun oli vähän sivussa isosta tiestä. :)

Nätti ilta

Siinä on hyvä.

Luukas heitteli kiviä veteen ja mä pakenin itikoita sisään vaunuun vauvan kanssa. Vähän kyllä sätin itseäni siitä, että yritin hoputtaa Luukasta sisälle. Ei sitä enää osaa ottaa iloa pienistä jutuista. Mulla oli ollut pitkä päivä ja halusin nukkumaan, mutta Luukaksen illan kohokohta oli se kivien heitteleminen. Onneksi Mikalla oli aikaa. :)

Aamupala

Nukuttiin seuraava aamuna pitkään ja syötiin hyvin ennen lähtöä takaisin tien päälle. Luukas nautti aamupalaksi makaroneja ja nakkeja, mä kun en ole edelleenkään löytänyt mitään "kunnon" aamupalaa mitä tuo poika söisi.

Poroja

Poroja oli koko ajan tiellä. Eli ihan oikeasti malttia ajamiseen, jos ajelette pohjoisessa! Olettamuksestamme huolimatta päälaen lapissa oli enemmän poroja kuin käsivarressa.

Tyytyväinen poika nukkuu

Vauvan kanssa tällainen reissu onnistui ihan hyvin. Ruokatauot pätkittivät matkaa hyvin ja saatiin kaikki levättyä vähän väliä. Muuten vauva oli ihan tyytyväisenä istuimessaan. Tauoilla vaihdettiin aina vaippa ja annettiin pienen selän levätä, joko vaunuissa, kantoliinassa tai ihan vain sängyllä.

Hienot oli maisemat.

Suosittelen kovasti hieman suunnittelemaan pysähdyspaikkoja, jos ihan pohjoiseen menee. Tavalliset levikepaikat ovat aika tylsiä ja lasten kanssa pitäisi jotain aktiviteettia olla. Me oltiin suunniteltu aika huonosti, mitä mä nyt olin ottanut muutamia geokätköjä matkan varrelta. Mutta kun en ollut varma mitä reittiä mennään, niin paluumatkalle ei kätköjä ollut oikeastaan ollenkaan. Ja olisi pitänyt lukea hieman tarkemmin kätkökuvauksia ja katsoa millä puolella tietä ne ovat. Vaunun kanssa kun ei ihan mihin tahansa ajeta. :D

Karhunpesäkivi

Yksi geokätköpaikkamme oli Karhunpesäkivi Saariselällä. Oli kyllä käymisen arvoinen paikka!

Luukas, minä ja vauvakin käytiin sisällä.

Legenda kertoo, että mies eksyi lumimyrskyssä ja löysi tämän kiven. Meni sinne sitten suojaan nukkumaan yöksi. Aamulla oli sitten herännyt karhun vierestä. :D

Utsjoki

Kirkkotupia

Ivalo-Inari-Utsjoki-Tenojoki oli päivän reitti. :) Utsjoelta käännyttiin Tenojoen tielle, jonka varrelle sitten jäätiin yöksi. Nyt pysähdyttiin vain levikepaikalle. Sähköä kun oltiin saatu päivällä huoltoasemalta, jonne pysähdyttiin syömään. Tiellä oli hiljainen liikenne, joten uskallettiin ihan hyvin yöpyä tien vierellä.

Norjassa tuntureilla on lunta.

Tenojoen tie menee ihan Norjan rajaa pitkin, joten mun puhelin oli koko ajan Norjan verkossa. Eli ei paljon surffailtu kännykällä sitten. :/ Sonera toimi Mikan liittymässä ihan ok, mutta mun DNA ei sitten millään. Oltiin muuten tiellä sen vuosipäivänä, 10.8. Mauno Koivisto oli vihkinyt tien käyttöön vuonna '83.

Hiekkasaari Tenojoella

Tenojoen tie Utsjoelta Karigasniemelle oli kyllä hienoin pätkä koko reissulla. Nyt voin oikeasti kyllä sanoa, että Suomessa on tylsä ajaa. Tenojoella oli huonosti pysähdyspaikkoja, joista olisi saanut kuvia. Joten käveltiin sitten alas rantaan ja kahlattiin jääkylmässä vedessä yhdelle hiekkasaarelle.

Poron jälkien sekaan meidänkin jäljet.

Luukas muisteli autossa rantaa sitten näin: "Poronkakkaa!" Joten arvaatte varmaan mitä siellä oikein oli...

Näin sitä mennään yli!

Tie jatkui Karigasniemeltä sitten Norjan puolelle kohti Kautokeinoa. Tajuttiin Suomen puolella, että ei otettu vauvasta yhtään valokuvaa Norjan puolella. Joten jäi sitten ikuistamasta eka ulkomaanreissu. :D 

Evästauko Norjan puolella.

Pysähdyttiin Norjan puolella grillaamaan. Itikoita vaan oli niin paljon, että kerättiin kyllä kamppeet kasaan ja mentiin vaunuun syömään. Mutta tulipahan otettua kuva. :D

Enontekiön kautta Muonioon sitten. Siellä alettiin etsiä yöpaikkaa, mutta vaativia kun oltiin pysähdyttiin vasta Aavasaksaan kun ei kumpikaan enää jaksettu. Katsottiin vähän rauhallisempi parkkipaikka ja pysähdyttiin siihen.

Lettukestit

Illalla pidettiin sitten vielä lettukestit viimeisen illan kunniaksi. Mika toimi koko reissun kokkina, joten sain vähän vapaata ruoanlaitosta. :)

Yöllä kahden maissa saatiin sitten hyttysistä tarpeeksemme, kun olimme tappaneet niitä noin 40 kappaletta vaunussa. Ja lisää vaan tuli. Ei löydetty paikkaa, josta ne tulivat, joten kun Luukaskin alkoi olla sitä mieltä että autoon piti päästä laitettiin kamppeet kasaan ja lähdettiin ajamaan. Luukas juoksi oikein tyytyväisenä autoon ja jatkoi nukkumista siellä. Meillä Mikan kanssa oli reissun hauskimmat tunnit kun ajeltiin etelään päin. Kumpikin oli niin väsynyt, että jutut oli ihan omaa luokkaansa...

Kuudelta aamulla pysähdyttiin sitten uudelleen ja nukuttiin Oulun eteläpuolella sitten yhdeksään. Koko porukka siis. Luukaskin nukkui vaunussa vielä sen kolme tuntia, mutta sitten piti nousta. Vaikka mua väsyttikin.

Kotiin palattiin sitten Kalajoen kautta, jonne pysähdyttiin leikkimään vähäksi aikaa. Muutama geokätkö tuli napattua sitten matkan varreltakin.

Että sellainen reissu. Kilometrejä tuli hieman yli 2000, joten aika pitkähän tuo matka oli. Mutta tulipahan tehtyä. Ja vauvan kanssa sujui todella hyvin, emme uskoneet että näin hyvin menisi. Joten rohkeasti vaan, ei se vauva teitä kotiin sido, mikäli ette niin halua! ;)

Nyt yöpuulle...

2000 km

Yli 2000 kilometriä takana. Nyt ollaan taas kotona, viiden päivän reissun jälkeen. Vauvalle tuli ensimmäinen ulkomaan matkakin samalla. :)

Palailen kuvien ja tekstien kanssa parin päivän sisään. Nyt vaan väsyttää liikaa. Tuli yöllä nukuttua nimittäin vain 2+3 tuntia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Voileipäkakkua iltapalaksi

Eilinen iltapala

Saatiin lahjoituksena pari pakettia paahtoleipää. Ensin ajatuksena oli laittaa ne pakkaseen, mutta eilen illalla kun ruokaa piti alkaa laittaa, ei tehnyt mieli mitään lämmintä. Joten päätimme tehdä voileipäkakun. Kaupan kautta kotiin ja sitten värkkäämään.

Voileipäkakku
1 paketti paahtoleipää
maitoa kostuttamiseen
2 dl kuohukermaa
majoneesia oman maun mukaan

Täytteet, esim.:
Jauhelihaa
Kinkkua
Meetvurstia
Paprikaa
Kurkkua
Salaattia

Jos haluat, leikkaa leipien sisäreunat pois ja jätä reunat vain ulkosivulle. (Me oltiin laiskoja eikä otettu reunoja ollenkaan pois.) Kostuta maidolla, varsinkin reunoilta. Päällimmäiset leivät voit jättää kostuttamatta keskeltä kokonaan.

Vaahdota kerma ja lisää majoneesia oman maun mukaan.

Ensimmäisen leipäkerroksen päälle levitä hieman kerma-majoneesiseosta ja ensimmäiset täytteet. (Meillä oli kinkkua ja paprikaa.) Sitten laita seuraava leipäkerros päälle (kostutettu). Toista sama kuin ekassa kerroksessa. (Meillä oli jauhelihaa ja kurkkua.) Seuraava leipäkerros on sitten päällimmäisin kerros. Koristele oman mielen mukaan.

Meillä tuli tämmöinen tosi pikaversio koristelun kannalta, mutta mitäs siitä kun vain me ollaan syömässä. :D Tällekin päivälle jäi sekä aamupalaksi että lounaaksi tästä, joten ihan riittoisaa oli. ;)

PS: Tiedän, että päivittelen nyt todella laiskasti, mutta Mikan loma ja vauva/Luukas vievät aikaa niin etten koneella ehdi olemaan. Mika palaa kolmen viikon päästä töihin, niin sitten varmaan tulee päiviteltyä enemmän.

Ja niin... Tervetuloa uudet lukijat! On niin kiva huomata kun joku on liittynyt lukijaksi, joten anonyymit, piristäkää päivääni! :)

Yölliset äänet

Toissa yönä vauva valvotti mua kolme tuntia. Yön "hiljaisuudessa" en saanut unta, vaan kuuntelin kaikkia ääniä. Kuului ähinää ja puhinaa, itkua ja naurua, kuorsausta... Välillä jopa puhetta. Ja en, en ole tulossa hulluksi.

Vauva ähisi ja puhisi, välillä itkikin. Luukas puhui ja nauroi unissaan. Mika kuorsasi. Mikä äänistä sitten valvotti? Luukaksen ja Mikan ääniin olen tottunut ja tiedän, ettei niihin pidä reagoida. Tai no, Mika ei yleensä kuorsaa, niin siihen saatan puuttua silloin tällöin jos kuulen. Mutta vauva. Vaikka äänet olikin todella pieniä, niin en pystynyt millään nukkumaan.

Lopulta kuului vähän isompi paukahdus, jonka jälkeen helpotti. Vaipan vaihdon jälkeenkään ei vauvalle uni tullut, joten otin rinnan päälle nukkumaan mahalleen, niin uni tuli. Siinä sitten nukuttiin puolisen tuntia, ennen kuin Luukas herätti mut.

Tänäkin yönä otin vauvan suosiolla viereen tai rinnan päälle makaamaan, kun ähinä taas alkoi. Ja johan nukuttiin paremmin. Luukaksen kanssa suosittiin jo aika pienestä perhepetiä yhtenä vaihtoehtona, joten miksi ei sitten tämänkin vauvan kanssa? Pelkäsin, että kun meitä on sängyssä jo yleensä kolme, niin mitä jos Luukas sitten kierähtää vauvan päälle tai potkaisee tai huitoo? Nyt olen pitänyt poikani eri puolilla ja hyvin on sujunut. Nytkin nukutin päiväunille molemmat samassa sängyssä. Vauvan tosin siirsin kehtoon kun oli nukahtanut.

Nyt olisi sitten hetki "omaa aikaa", jonka käytän ruoan laittamiseen. Hirveä nälkä!

Minkälaisia ääniä teidän kotona kuulee öisin?

"Vauva pois!"

En tiennyt yhtään mitä odottaa tulevalta isoveljeltä kun olin vielä raskaana. Vauvasta puhuttiin ja mahaa käytiin pussaamassa silloin tällöin. Mutta eihän noin pieni voi ymmärtää millainen muutos vauvan kotiintulo on. Vaikkakin kirjoista luettiin ja yritettiin selittää.

Nyt kokemusta on parilta viikolta ja voin sanoa, että odotin pahempaa. Vauva aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksia lähinnä silloin kun on syömässä enkä voi juuri sillä hetkellä ottaa isoveljeä syliin. Silloin kuuluu tiukka käsky: "Vauva pois!" Ja usein vielä perään: "Minä syliin!" Mutta selittämällä ollaan näistä selvitty.

Tänään kuitenkin oli sellainen huomionhakupäivä, että en tiedä miten oon jaksanut koko päivän. Tänään Luukas kehitteli kaikenlaista, jotta saisi huomion itseensä. Alkaen aamun DVD-välikohtauksesta, kun vauva sai pienen kopautuksen päähän. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, eikä vauva alkanut edes itkemään vaan hämmennyksen laannuttua jatkoi syömistä. Vanhemmat taisi säikähtää enemmän...

Mikan isän luo mennessä Luukas jatkoi samaa rataa, tosin vauva sai olla rauhassa. Ulkona ollessa autoja heitettiin kivillä ja sisällä ollessa kiusattiin serkkuja.

Mentiin kotiin nukkumaan kolmestaan, kun Mika jäi fiksaamaan peräkärryä kuntoon. Sain mäkin kahden tunnin päiväunet kun pojat sattui nukkumaan yhtäaikaa. Päiväunien jälkeen syötin vauvaa keittiössä sitten ja Luukas puuhaili olohuoneessa. Ihmettelin hiljaisuutta ja sen syyksi paljastui sitten tämä:

Luukaksen taidetta

Onneksi tuo lähti pois helposti. Nyt vähän kaduttaa, että olin niin vihainen sille... Muutenkin huomaan, että puhe on muuttunut hirveän negatiiviseksi ja vilisee kieltosanoja. Kurjaa, mutta kun toinen on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Enkä jaksa aina miettiä kiertoilmaisuja, että sanoma kuulostaisi "kivemmalta".

Tarkka poika

Kyllähän isoveli on yhtä rakas kuin ennenkin ja huomiota pitäisi muistaa antaa yhtälailla hänelle kuin pikkuveljellekin. Vaikka onkin ISOveli, ei se tarkoita että olisi oikeasti vielä iso... Omat hermot on vain niin kireällä tällä hetkellä, kolme päivää on mennyt niin sumussa. Illalla Luukas kuitenkin ottaa viereen ja antaa lukea iltasadun, haluaa halata ja olla lähellä. Sen sallin nyt hänelle, enkä lähde pois ennen kuin uni on tullut. 

Ja kyllähän isoveli hoitaakin vauvaa. Antaa innokkaasti tuttia ja silittää päätä. Tulee antamaan pusuja kun pikkuveljeä oikein itkettää. Kyllä se varmaan tästä. Eihän meillä vielä edes ole ollut normaalia arkea, että ei sitä ole oikein kukaan tottunut tähän uuteen tilanteeseen.

Yhteiskuvia veljeksistä ei oikein ole saatu, taidan pelätä liikaa, että vauva menee rikki. Onko teillä vinkkejä sisaruskuviin?

Vielä se pitää kyllä lisätä, että oikeasti tämä päivä oli tosi raskas ja nyt en haluaisi mitään muuta kuin mennä juoksulenkille. Oikein revittelemään kunnolla ja nollaamaan pään. Mutta enpäs voi, pojat kun nukkuvat ja olen heidän kanssa yksin kotona. Eikä kuntokaan taida olla vielä niin hyvä, että lenkki onnistuisi. Joten tyydytään sipsipussiin, limsaan ja telkkariin. Ja sitä paitsi, pienin ähisee siihen malliin, että ruoka-aika olisi taas. Joten öitä!