keskiviikko 1. elokuuta 2012

"Vauva pois!"

En tiennyt yhtään mitä odottaa tulevalta isoveljeltä kun olin vielä raskaana. Vauvasta puhuttiin ja mahaa käytiin pussaamassa silloin tällöin. Mutta eihän noin pieni voi ymmärtää millainen muutos vauvan kotiintulo on. Vaikkakin kirjoista luettiin ja yritettiin selittää.

Nyt kokemusta on parilta viikolta ja voin sanoa, että odotin pahempaa. Vauva aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksia lähinnä silloin kun on syömässä enkä voi juuri sillä hetkellä ottaa isoveljeä syliin. Silloin kuuluu tiukka käsky: "Vauva pois!" Ja usein vielä perään: "Minä syliin!" Mutta selittämällä ollaan näistä selvitty.

Tänään kuitenkin oli sellainen huomionhakupäivä, että en tiedä miten oon jaksanut koko päivän. Tänään Luukas kehitteli kaikenlaista, jotta saisi huomion itseensä. Alkaen aamun DVD-välikohtauksesta, kun vauva sai pienen kopautuksen päähän. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, eikä vauva alkanut edes itkemään vaan hämmennyksen laannuttua jatkoi syömistä. Vanhemmat taisi säikähtää enemmän...

Mikan isän luo mennessä Luukas jatkoi samaa rataa, tosin vauva sai olla rauhassa. Ulkona ollessa autoja heitettiin kivillä ja sisällä ollessa kiusattiin serkkuja.

Mentiin kotiin nukkumaan kolmestaan, kun Mika jäi fiksaamaan peräkärryä kuntoon. Sain mäkin kahden tunnin päiväunet kun pojat sattui nukkumaan yhtäaikaa. Päiväunien jälkeen syötin vauvaa keittiössä sitten ja Luukas puuhaili olohuoneessa. Ihmettelin hiljaisuutta ja sen syyksi paljastui sitten tämä:

Luukaksen taidetta
Onneksi tuo lähti pois helposti. Nyt vähän kaduttaa, että olin niin vihainen sille... Muutenkin huomaan, että puhe on muuttunut hirveän negatiiviseksi ja vilisee kieltosanoja. Kurjaa, mutta kun toinen on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Enkä jaksa aina miettiä kiertoilmaisuja, että sanoma kuulostaisi "kivemmalta".

Tarkka poika
Kyllähän isoveli on yhtä rakas kuin ennenkin ja huomiota pitäisi muistaa antaa yhtälailla hänelle kuin pikkuveljellekin. Vaikka onkin ISOveli, ei se tarkoita että olisi oikeasti vielä iso... Omat hermot on vain niin kireällä tällä hetkellä, kolme päivää on mennyt niin sumussa. Illalla Luukas kuitenkin ottaa viereen ja antaa lukea iltasadun, haluaa halata ja olla lähellä. Sen sallin nyt hänelle, enkä lähde pois ennen kuin uni on tullut. 

Ja kyllähän isoveli hoitaakin vauvaa. Antaa innokkaasti tuttia ja silittää päätä. Tulee antamaan pusuja kun pikkuveljeä oikein itkettää. Kyllä se varmaan tästä. Eihän meillä vielä edes ole ollut normaalia arkea, että ei sitä ole oikein kukaan tottunut tähän uuteen tilanteeseen.

Yhteiskuvia veljeksistä ei oikein ole saatu, taidan pelätä liikaa, että vauva menee rikki. Onko teillä vinkkejä sisaruskuviin?

Vielä se pitää kyllä lisätä, että oikeasti tämä päivä oli tosi raskas ja nyt en haluaisi mitään muuta kuin mennä juoksulenkille. Oikein revittelemään kunnolla ja nollaamaan pään. Mutta enpäs voi, pojat kun nukkuvat ja olen heidän kanssa yksin kotona. Eikä kuntokaan taida olla vielä niin hyvä, että lenkki onnistuisi. Joten tyydytään sipsipussiin, limsaan ja telkkariin. Ja sitä paitsi, pienin ähisee siihen malliin, että ruoka-aika olisi taas. Joten öitä!

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä, eiköhän se siitä helpota ja kun vauva on vähän isompi niin veljeksistä on seuraa toisillee paljon. Joku teidän kahden oma hetki päivässä kun vauva nukkuu on varmasti hyvä, sitten Luukas saa sinun huomion jakamatta sitä vauvan kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista lukea miten teillä arki on lähtenyt menemään.. :) en itsekään osaa vielä yhtään odottaa miten tuleva isoveli sitten vauvaan reagoi ja jännityksellä odotan meidän arkea varsinkin sitten kun iskä palailee töihin.
    Jaksamisia sinne :)

    VastaaPoista
  3. Jaksamisia täältäkin. Päivittele ihmeessä kuinka tilanne kehittyy ajan kuluessa. :) Itsekin täällä nimittäin saman asian kanssa jo stressaan vaikka aika ei ole vielä lähelläkään. :D

    VastaaPoista
  4. Ainoat vauva-ajan yhteiskuvat on meillä otettu niin, että joku aikuinen pitää vauvaa isosiskon sylissä. Kun käsi on vauvan alla, ei se juuri näy kuvissa.

    Meillä tytöillä on ikäeroa 3vkoa vaille 2 vuotta. Alussa oli vähän mustasukkaisuutta, mutta pahin alkoi vasta kun vauva lähti konttaamaan ja kävelemään. Eli pääsi käsiksi kaikkiin leluihin. Se töniminen ja tuuppiminen on rasittavaa :( Jatkuvasti pitää kieltää ja kiikuttaa isompaa jäähylle tönimisestä...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä arkeen!
    Meillä ensimmäiset kuukaudet menivät onneksi hyvin kahden lapsen kanssa. Ikäeroa neidillä ja pojulla tosin on yli kolme vuotta. Nyt kun tyttö on täyttänyt neljä ja tahtoa on tullut lisää, niin nelivetona liikkuva veikka ei enää ole niin kiva. Onneksi tulee niitä hetkiä, kun sisko hoitaa itse veikkaa (syöttää sosetta, tuo vaipan tsm) tai auttaa äitiä/isiä veikan hoidossa.

    VastaaPoista
  6. Kovasti jaksamista! Meillä isosisko on aina ollut kovin temperamenttinen luonne ja kun pikkusisko syntyi niin isosisko alkoi varsin mustasukkaiseksi ja haki huomiota monin ikävin tavoin. Mustasukkaisuus helpotti ihan radikaalisti kun pikkusisko oli n. 10kk, koska silloin alkoi tulla enemmän yhteisiä "leikkejä" siskon kanssa ja kommunikaatiossa oli paljon vastavuoroisuutta (naurun käkätyksiä).

    Pikkusisko on ollut meillä aina se helpompi tapaus ja vaikka tätä ei pitäisi ehkä sanoa niin kaikkien jokapäiväisten vääntöjen, kieltojen ja hermojenmenetysten kautta isosiskosta on tullut tietyllä tavalla jopa rakkaampi. Eli mitä enemmän joutuu töitä toisen kanssa tekemään niin sitä enemmän se syventää tunnesuhdetta. Tämän halusin vaan sanoa, ettet pelkää suotta, että Luukaksen kieltäminen tarkoittaisi, ettei hän olisi yhtä rakas kuin vauva. Meni nyt varmaan vähän sekavasti ilmaistuksi, mutta toivottavasti löydät sen pointin, mitä tarkoitan! :)

    VastaaPoista
  7. Tsempit!Kyllä se siitä lähtee suttaantumaan.Mä annoin vaan vauvan syliin ja parin kerran jälkeen pyysi itsekin sitä.

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kommenteista! Kyllä tämä tästä, paremmin sujuu päivä päivältä. Eilen syötin vauvaa samalla kun luin Luukakselle sängyssä ja tänään nukutin molemmat päiväunille samassa sängyssä. Aiemmin on vauva tosiaan pitänyt aina laittaa "pois". :D

    VastaaPoista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)