maanantai 14. syyskuuta 2015

Liian lyhyet tunnit, liian pitkät päivät


Voi kun voisin olla kuin hän. Nukkua rauhassa tietämättömänä siitä kaikesta, mitä arki ja elämä vaatii pyöriäkseen. Jos voisin olla hän edes hetken.

Täällä päivät tuntuvat pitkiltä. Aamut alkavat varhain, silloin kun aurinko vasta alkaa näyttäytyä. Kohta sekin nukkuu pidempään kuin me. Jos torkutan kelloa kerran tai kaksi, niin olemme jo myöhässä. Iltaan tuntuu olevan niin pitkä aika, siihen että pääsee tekemään ne rästihommat tai huokaisemaan, että taas ne jäivät tekemättä.

Silti tunnit ovat lyhyitä. Aamupäivät menevät hujauksessa, yhtäkkiä pitääkin olla hakemassa yhtä poikaa kerhosta ja toista tarhasta. Lounastakaan en ehtinyt syödä. Iltapäivällä kaiken pitää tapahtua heti. Leikitään legoilla, valitetaan sotkusta, keinutaan pikkukeinussa ja yritetään samalla siirtää tiskejä koneeseen tai pyykkejä narulle. Pojat riitelevät, Saaga huutaa vatsallaan kun ei pääse eteenpäin. Käännetään tyttö, mennään selvittämään riitaa. Ja sen jälkeen käännetään huutava tyttö uudelleen selälleen. Otetaan syliin, tehdään kotitöitä yksikätisenä. Ruokaakin pitäisi laittaa.

Sitten onkin jo ilta. Mika tulee kotiin, syödään, ehditään tehdä ehkä jotain ja sitten onkin iltahommien aika. Pian ne lapset jo nukkuvat ja meillä on "omaa aikaa".

Nyt liian monena iltana olen ollut liian väsynyt. Nukahtanut kesken syötön tai kirjan lukemisen. Tämä uusi arki vaatii paljon. Pitää miettiä rutiinit uusiksi ja odottaa, että palat loksahtavat kohdalleen.

Kirjoittaa ylös ne sata ja yksi asiaa, jotka pitää vaan muistaa. Päiväkotiin rahaa kansiota, neuvolaan puhelu jne... Pieniä juttuja, mutta jotka vievät niin ison osan ajatuksista.

Väsynyt on varmaan väärä sana sille, miltä tällä hetkellä tuntuu. Uupunut on ehkä parempi. Ajatukset ovat yhtä puuroa ja ihan täynnä asioita, joille minä en voi mitään. On pakolaiset ja taloustilanne. Ja sitten ne asiat, joille voin jotakin. Sotkuinen koti, pyykkivuori, tyhjä jääkaappi.

Tällä hetkellä parin tunnin vapaa ei rentouta. Eikä yksi paremmin nukuttu yö. Stressi on ja pysyy. Jokin ratkaisu tähän pitäisi löytää. Joku juttu, jonka tekemistä odottaa illalla nukkumaan mennessä ja aamulla ensimmäisenä.

Tänä iltana en aio enää lukea uutisia. Yritän mennä kohta sänkyyn ja lukea kirjasta edes yhden luvun nukahtamatta. Ja sitten käpertyä tuon kauniin tytön viereen ja nauttia hiljaisesta tuhinasta.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hymytyttö 5 kk

Saaga 5 kk
Tänään meidän hymytyttömme on jo viisi kuukautta!

Kuukauden aikana Saaga on kasvanut pituutta 2,5 senttiä ollen nyt 61,5 cm pitkä. Painoa oli tullut 400 g, mutta vielä pysyttiin alle kuudessa kilossa.

Saaga on oppinut kääntymään selältä vatsalle ja takaisin. Nyt vatsalla ollessa kiukuttaa, kun ei pääse eteenpäin. Painaa päätä vasten lattiaa ja nostaa takapuolta. Siitä yritetään työntää itseänsä eteenpäin.

Sosiaalinen puoli on kehittynyt huimasti. Ottaa selkeästi enemmän kontaktia ja kaipaa seuraa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Koskettelee sormilla kasvoja ja vetää hiuksista.

Vaikka olin haaveillut puolen vuoden täysimetyksestä, niin aloitimme kuitenkin tänään maistelemaan kiinteitä. Aloitimme porkkanalla, josta ehkä jotain meni vatsaankin asti. Päätökseni aloittaa kiinteät nyt olivat Saagan hidas kasvu, yöunet (tai niiden puute) ja selkeä kiinnostus ruokaan. Nyt sitten saa nähdä miten kiinteät vaikuttaa yöuniin, koska nyt viime aikoina Saaga on heräillyt neljän maissa ja syömisenkään jälkeen ei ole enää halunnut nukkua. Sitten ollaan oltu yhdessä hereillä jopa tunti. Siinä on ollut sitten hieman hankalaa herätä puoli seitsemältä laittamaan aamupalaa.


Muuten täällä menee ihan hyvin. Mika aloittaa huomenna taas työt ja sitten alkaa se kunnon arki, joka pitäisi osata rytmittää kolmen lapsen kanssa. Luukaksen tarha menee jo rutiinilla, Johannes on kerran käynyt kerhossa. Itse totuttelen vielä siihen, että pitää todellakin joka aamu nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle. Hyvähän se on rutiineja saada, nyt ainakin viikonloput alkavat tuntua viikonlopuilta.

Yritän saada myös iltoihin vähän rutiineja takaisin, niin ehtisin blogiakin päivittää. Tällä hetkellä olen ollut hieman liian väsynyt tehdäkseni mitään ylimääräistä. Mutta sen kai ymmärtää, ainakin jos kokemusta on kolmen pienen lapsen hoidosta. :)

Oikein ihanaa viikkoa ja alkavaa syksyä!