torstai 25. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluinen juustokakku

Tänä viikonloppuna oli uusi yritys saada jouluinen juustokakku onnistumaan. Ja nyt siitä tuli oikeasti todella hyvää, myös koostumukseltaan. 

Tämä juustokakku on siis tehty ilman liivatetta, käyttämällä Dansukkerin hyytelösokeria ja hyytelösokeri Multia. (Ja ei ole mikään sponsoroitu resepti.) Halusin vain edelleen kokeilla, saako leikattavaa juustokakkua tehtyä hyytelösokereilla, kun liivatetta ei halua käyttää enkä mielellään laittaisi myöskään kananmunaa.

Tässä on resepti tämänkertaiseen kakkuun. Vielä ehdit tehdä tällaisen joulupöytään jälkiruoaksi. ;)


Jouluinen juustokakku

Pohja:
200 g piparkakkuja
75 g voita

Täyte:
3,3 dl kuohukermaa (vaahdota ensin vain 2 dl!)
1 ps vaniljakastikejauhetta (esim. Ekströms)
2 tl sitruunamehua
2 tl kanelia
200 g Valio Viola vanilja-tuorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl hyytelösokeri Multia

Kiille:
4 dl glögiä
2 dl hyytelösokeria

Lisäksi koristeluun suklaata.

1. Murskaa keksit mahdollisimman hienoksi, esim. tehosekoittimella.
2. Sulata voi mikrossa.
3. Sekoita sula voi piparkakkujauheen kanssa tasaisen kosteaksi.
4. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle, laita leivinpaperia alle.
5. Laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun teet täytteen.

6. Vaahdota 2 dl kermaa, lisää vaniljakastikejauhe, sitruunamehu ja kaneli. Sekoita tasaiseksi.
7. Lisää tuorejuustot ja sekoita.
8. Kaada loppu kerma (1,3 dl) kattilaan ja mittaa hyytelösokeri (Multi) sekaan. Kiehauta ja ota pois levyltä. Anna jäähtyä hetken ja lisää kerma-tuorejuustoseokseen.
9. Kaada seos irtopohjavuokaan piparkakkupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä:

10. Kiehauta glögi kattilassa ja mittaa sekaan hyytelösokeri. Kiehauta uudelleen niin, että hyytelösokeri sulaa.
11. Nosta levyltä jäähtymään noin viideksi minuutiksi välillä sekoittaen.
12. Kaada glögi-sokeriseos juustokakun päälle ja levitä tasaiseksi.
13. Nosta takaisin jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.
14. Koristele haluamallasi tavalla.


Itsellä tuli tuosta kiilteestä hieman epätasainen, kun laitoin ensin vain 2 dl glögiä. Sehän ei sitten riittänyt mihinkään ja tein seuraavan satsin heti perään. Oli kuitenkin ehtinyt jo hyytyä edellinen, joten se nyt vähän jäi häiritsemään. Samoin suklaakoristeesta tuo teksti vähän meni pilalle, harkitsen kovasti suklaakynän hankkimista. :) Minigrip - pussilla taiteilu on vähän haastavaa välillä. :D

Ehkä teen vielä kolmannen juustokakun meille jouluksi, mutta siihen pitäisi kuulemma jotain vaihtelua tulla. Muuten tulisi kolme glögikakkua kahden viikon sisään. :D Mitähän sitä keksisi? Ideoita?

Hyvää joulunodotusta lukijoille!

maanantai 15. joulukuuta 2014

rv 24+0

Tänään taas alkaa uusi viikko raskauslaskurissa. Ollaan jo viikolla 25!

Maanantai 15.12.2014
(350/365)
Tunnen itseni todella väsyneeksi ja tarkistutin hemoglobiinin neuvolassa pari viikkoa sitten. Se oli tippunut hieman alkuraskaudesta, mutta oli silti 137. Joten väsymys ei pitäisi tuostakaan johtua. Lueskelin kyllä blogista Johanneksen odotuksen aikaisia kirjoituksia ja juuri samoilla viikoilla kärsin kamalasta väsymyksestä. Nyt melkein joka iltapäivä pitää mennä hieman pitkäkseen ja antaa Luukaksen höpötellä Angry Birds - juttuja vierellä. Tänään tosin oli soittanut puhelimellani mummulle sillä välin, kun mä lepäilin. Ja mä kun luulin, että se laitteli Angry Birds - kuvia eräällä sovelluksella... Mummu tosin oli töissä, että puhetta ei sitten kuulunut.

Kävimme toissa viikonloppuna Haaparannassa hieman ostoksilla ja tuo ajomatka sai edellisistä raskausksista tutun kylkikivun palaamaan. Onneksi se on ollut vielä vain hetkellistä, mutta heti kun istun pidempiä aikoja, niin kylkiluiden luona vihloo ikävästi. Mitään syytä tuolle kivullehan ei ole koskaan löydetty, paranee viimeistään heti synnytyksessä.

Vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua todella paljon paremmin. Hehkutin tuossa eilen Mikalle, että nyt on tainnut tyttö kääntyä pää alaspäin, kun illalla tuntui potkuja ylävatsalla. No, nukkumaan mennessä ja tänään kaikki liikkeet on taas tuntunut alhaalla, joten tiedä nyt sitten. Hieman on alkanut stressaamaan tuo mahdollinen perätila, mutta sillehän en minä voi mitään. Ja onhan tässä aikaa kääntyillä vielä, toivottavasti.

Muita vaivoja nyt on lähinnä närästys, jota ilmenee jatkuvasti. Ihan sama melkein mitä syön tai olen syömättä, niin koko ajan närästää. Nyt olen selvinnyt vielä aika pitkälle maitotuotteilla, ettei ole tarvinnut lääkkeisiin turvautua. Glögin juomisen olen saanut suosiolla jättää vähemmälle, mikä on hieman kurjaa näin joulun alla.

Vauvalle on tullut tehtyä nyt muutama hankinta, Ruotsista ostin bodyn, joka onkin ainoa uutena ostettu asia. Sitterin bongasin Facebookin kirppisryhmästä ja kävin hakemassa meille uuden, siskon vanha saa siirtyä vaikka vanhempieni luokse varakäyttöön. Jotain tyttömäisiä vaatteita olen kirppiksiltä ostellut, mutta ehkä vasta kun sukupuoli on täysin varma, tulee ostettua enemmän.

Mieliala on tällä hetkellä aika hyvä, raskaus sujuu omalla painollaan ja joulukin on tulossa. Ainoa mikä on mielestäni kauheaa, on tämä stressaaminen. Jatkuva stressi jostain ihan perusasioista. Mitä tänään syödään, milloin ehdin kauppaan, kirjastossakin pitäisi käydä, nukkuakin pitäisi, mutta kun on niin paljon muuta! Nämä kun ei ole mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä, vaan ihan perusarkea, niin en oikein ymmärrä mistä nämä stressin aiheet oikein nyt tulee. Ja stressin sietokyky ja sen käsitteleminen on ihan hukassa. :/ Tänään aloin stressata siitä, että me ei ehditä käydä varmaan katsomassa uusinta Hobittia ollenkaan. Haluaisin sen kuitenkin leffassa nähdä 3D:nä, kuten aiemmatkin. Miksi nämä suurelokuvat tulee aina ennen joulua teattereihin?

Tänään kävin ensimmäistä kertaa elämässäni sokerirasituksessa. Kun Pietarsaaren synnytysosasto on mennyt kiinni ja suurin osa käy synnyttämässä Kokkolassa, niin Kokkola vaatii, että kaikki yli 25 vuotiaat pitää käydä sokerirasituksessa. Aiemmin olen välttänyt sen, koska ensimmäisen kohdalla olin normaalipainoinen alle 25 vuotias, toisella kerralla normaalipainoinen alle kolmikymppinen uudelleensynnyttäjä. No, mielestäni koko sokerirasitusta on liioiteltu netissä. Söin eilen seitsemältä kunnon iltapalan, menin puoli kahdeksaksi tänä aamuna labraan, join sokerilitkua ja istuin siellä odotushuoneessa pari tuntia. Välillä sitten otettiin verikokeita.

Mä en tiedä pitäisikö sen tuntua jotenkin erilaiselta, jos arvoissa on jotain häikkää? Ei mulla ollut sillä tavalla edes nälkä, ainoa mikä iski noin tunti juoman nauttimisen jälkeen, oli väsymys. Ja iltapäivällä olin vielä enemmän "tööt" kuin yleensä. Mutta nyt se on ohi, eikä neuvolasta ole tullut soittoa perään, joten kai kaikki on ok. :)

rv 24+0
Mahan muodosta mun piti kirjoittaa vielä muutama rivi. Tuntuu kyllä, että tässä raskaudessa olen levinnyt paljon enemmän sivuille kuin aiemmissa. Myös jenkkakahvat on tullut selkeästi esiin, pitänee alkaa jumppailla kun saadaan vauva syliin. :) Painoa oli tullut pari viikkoa sitten kesän alkupainoon 9 kg, neuvolan ekasta mittauksesta 5 kg. Nyt varmaan kymppi on mennyt rikki. Toivottavasti tälläkin kertaa kokonaiskilot jäisivät noin viiteentoista. Alkupaino oli toisaalta alhaisempi kuin aiemmilla kerroilla.

Mulla olisi paljon kuvia ja niistäkin kirjoitettavaa, mutta koneella olo ei iltaisin houkuttele. Johannes on alkanut pitkittää nukkumaanmenoa, joten useina iltoina saan vasta kymmeneltä "omaa" aikaa. Ja nyt kun pojat ovat olleet kipeinä, niin tilanne on ollut vielä pahempi. Jos nyt en itse tule kipeäksi, niin enköhän saa tänne jotain kuvia ennen joulua. Sehän on jo ensi viikolla! Hurjaa vauhtia vähenee päivät kalenterista.

Oikein ihanaa viikkoa teille kaikille!

torstai 11. joulukuuta 2014

Aina ei voi onnistua, mutta onneksi voi yrittää uudelleen!

Vietimme eilen pikkujoulua äitiporukalla. Tarjoilut tulivat nyyttärimeiningillä ja olin luvannut tehdä isänpäiväkakusta innostuneena jouluisen juustokakun. Totesin sitten toissapäivänä, että olisi hyvä lukea omat reseptit läpi ennen kuin aloittaa. Kuvittelin muistavani kaiken ja yhden mokan takia jouduin muokkaamaan reseptiä lennosta. Juustoseoksesta tuli todella juoksevaa, joka ei sitten hyytelösokerilla hyytynytkään niin kuin edelliskertainen kakku. Sama juttu tapahtui sitten glögikiilteen kanssa, kun en osannut suhteuttaa sokerin määrää nesteeseen. (Viimeksi käytin siis pilttiä.)

Mutta maku oli hyvä, joten se taisi olla pääasia. :D


Tässä kakku sai pienen kauneusvirheen kelmun osuessa kiilteeseen, joka ei ollut hyytynyt kunnolla.


Kämpällä kakku näytti sitten tältä, kun sivuilta oli hieman siivottu valuneita kohtia pois. :D Nyt sitten pitäisi kehitellä reseptiä eteenpäin, ennen kuin sen julkaisen täällä. Kokeillaan viikon päästä uudelleen ja noudatetaan reseptiä tarkemmin. ;)

----

Ja oikeastihan tämä päivitys nyt oli lähinnä siksi, että halusin kertoa olevani kyllä hengissä, mutta koneella vietetty aika on vähissä. Tonttupuuhat vievät aikaa iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan. Ja sen lisäksi yritän päästä kärryille Game of Thrones - sarjassa, kun se tulee torstaisin aina viiden jakson putkessa. Nyt alkaakin juuri kolmannen tuotantokauden ensimmäinen jakso, joten ei kun tv:n eteen. :)

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marraskuu päivä päivältä

Myönnän, että tämä kuukausi on ollut kuvaamisen kanssa mitä tylsin. En ole oikein inspiroitunut mistään ja tänä vuonna pimeys on iskenyt tosi kovaa. Olen ollut myös lähes jatkuvasti huonolla tuulella, mistä syytän kyllä hormoneita. Ehkä tämä tästä tasaantuu, viimeistään vauvan synnyttyä. :D

Mutta tässä kuvat, joita olen saanut otettua.

Lauantai 1.11.2014
(305/365)
Käytiin Mikan kanssa juhlimassa seurustelun aloittamisen 6 v. päivää hieman ajoissa käymällä leffassa katsomassa Labyrintti. Harmittaa hirveästi, ettei tätä kirjasarjaa ole suomennettu. Yritin lukea ensimmäistä osaa ruotsiksi, mutta ei vaan onnistunut. Elokuva oli kuitenkin ihan jännä ja jos joskus kirjat suomennetaan, niin varmasti tulee lukulistalle.

Sunnuntai 2.11.2014
(306/365)
Kuukauden ensimmäinen luettu kirja. Tästä kirjasta alkoi sitten kirjablogini, johon kirjoitin omasta lukukokemuksestani. Käy lukemassa arvostelu täältä: Harper Connelly - sarjan avaus

Maanantai 3.11.2014
(307/365)
Tasaviikkojen kunniaksi mahakuva. Raskausviikosta 19 kirjoitin täällä: rv 18+0

Tiistai 4.11.2014
(308/365)
Aloitin viime vuonna projektin saada meidän vuodet valokuvakirjoihin. Vuosi 2012 valmistui viime jouluksi ja nyt on vuosi 2013 kansissa. Kolmas kirja tähän sarjaan tuli muutamaa päivää myöhemmin postissa. Koneelta kuvia ei tule hirveästi katsottua, joten nämä valokuvakirjat ovat olleet ihan huippujuttu!

Keskiviikko 5.11.2014
(309/365)
Poikien fammu tuli leipomaan poikien kanssa pullaa. Johannes tosin tälläkin kertaa maisteli taikinaa hieman enemmän kuin leipoi. :)

Torstai 6.11.2014
(310/365)
Luukas on todella innostunut peleistä tällä hetkellä. Meiltä löytyy vielä pleikkari kakkonen, johon on pari Spyro peliä. Luukas ei vielä osaa kunnolla muuta kuin ohjata, mutta sekin on kivaa. Itse pelaisin kyllä mielelläni, mutta aika ei sellaiseen riitä. :)

Perjantai 7.11.2014
(311/365)
Kävin Noshin vaatekutsuilla, josta tilasin itselleni tällaisen paidan. Todella mukava päällä ja sopii näin raskausaikanakin, vaikka on ihan perusmallistoa.

Lauantai 8.11.2014
(312/365)
Käytiin vuokraamassa pitkästä aikaa elokuvia Makuunista. Ne on parantanut huomattavasti ehtoja viime aikoina. Esim. nyt kun vuokrasin kaksi elokuvaa, niin sain pitää niitä jopa neljä päivää. Yhden elokuvan saa pitää kaksi päivää jne... Hyvä juttu tällaisille väsyneille äideille, jotka saattaa nukahtaa kesken elokuvan...

Mutta tän elokuvan sain kyllä katsottua ihan loppuun asti, oli sen verran jännä. :)

Sunnuntai 9.11.2014
(313/365)
Isänpäivänä mulla oli aamupäivällä töitä, joten Mika jäi kotiin lasten kanssa. Kotiin tullessani pihalle oli rakennettu lumesta hieno muumipappa. Nappasin isän ja pojat sitten yhteiskuvaan. :)

Maanantai 10.11.2014
(314/365)
Toinen Makuunista vuokrattu leffa oli "Tähtiin kirjoitettu virhe". Elokuva noudatti aika pitkälle kirjaa, joten yllätyksiä ei tullut. Mutta oli se ihan kiva nähdä elokuvanakin. :)

Tiistai 11.11.2014
(315/365)
Mä olen niin kyllästynyt tuoksuttomuuteen. Kun pitää valita hajustamatonta, niin tarjolla on pitkälle samankaltaisia tuotteita. Erisanin tuotteet olen valinnut niiden kotimaisuuden takia. Purkit ovat vain niin samanlaisia, että aina pitää lukea mikä tuote oli mikäkin.

Kaipaan suihkuun kovasti tuoksuja, mutta parempi kuitenkin olla ilman, niin iho pysyy edes vähän paremmassa kunnossa.

Keskiviikko 12.11.2014
(316/365)
Meidän vanha pesukone hajosi lopullisesti, joten käytiin hakemassa uusi. Nyt sitten harjoittelen käyttämään tätä hieman yksityiskohtaisempaa mallia. Parempaan ajastimeen ja linkouksen tehoon olen ollut todella tyytyväinen!

Torstai 13.11.2014
(317/365)
Kävin raskauden aikaisten päänsärkyjen kanssa magneettiröntgenissä. Magneettikuvaus tehtiin tämän näköisessä kärryssä sairaalan takapihalla. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja migreenit yms. päänsäryt ovat ilmeisesti vain hormoneista kiinni.

Perjantai 14.11.2014
(318/365)
Marraskuun toinen luettu kirja. Tämän jälkeen aloitettu kirja tökkii niin pahasti, että katsotaan saanko luettua sitä ollenkaan. Väristys - trilogian "spin-off" - kirjasta kirjoitin pidemmästi kirjablogin puolelle. Käy lukemassa: Maggie Stiefvater: Viettelys

Lauantai 15.11.2014
(319/365)
Matkasimme taas Vaasaan juhlimaan synttäreitä. Siskoni tyttö, kummityttöni, täytti 12 vuotta. Pojat ovat aina innokkaasti menossa mukana. :)

Sunnuntai 16.11.2014
(320/365)
Johannes haluaa nykyään aina kuvaan, kun kamera on esillä. Tällainen kuva tältä päivältä sitten. :D

Maanantai 17.11.2014
(321/365)
Yritin ottaa itse mahakuvia puolivälin kunniaksi. Mutta eipä tuo ajastin toiminut joka kerta... ;)

Tiistai 18.11.2014
(322/365)
Pojat pääsivät valmiiseen pöytään. :)

Keskiviikko 19.11.2014
(323/365)
Luukas oli tehnyt kerhossa meille uuden joulukoristeen. :)

Torstai 20.11.2014
(324/365)
Tämäkin kuva on jo blogissa ollut. Siis meille nyt olisi ultran mukaan tulossa tyttö, jonka takia kävin hieman vaatteita läpi ja poistin kaikkein poikamaisimmat vaatteet varastoon.

Perjantai 21.11.2014
(325/365)
Mahtava aamupala: mannapuuroa, itsepoimittuja mustikoita ja kotimaisia vadelmia. :)

Lauantai 22.11.2014
(326/365)
Johannes poseeraa ulkona, kun otettiin joulukorttikuvia. Kuvat onnistuivat tänä vuonna ihmeen hyvin!

Sunnuntai 23.11.2014
(327/365)
Teki mieli joulutorttuja, joten tein sellaisia. :) Nämä tortut on tehty kaulimalla valmis voitaikinalevy ohuemmaksi ja siitä piparkakkumuotilla tein tähtiä. Joka toisesta tähdestä leikkasin pienemmällä muotilla myös tähden. Väliin perinteistä luumuhilloa ja uuniin. Glögin kanssa näitä nautiskelin. :)

Maanantai 24.11.2014
(328/365)
Vein Luukaksen kävellen kerhoon äitini luota. Palatessani sieltä taivas oli niin kauniin värinen, että oli pakko pysähtyä ottamaan kuva.

Tiistai 25.11.2014
(329/365)
Halusin hieman joulua jo esille, joten aloitin keittiöstä. Pesin keittiön ikkunan, vaihdoin jouluverhot ja laitoin uuden kynttelikön ikkunaan. Liinankin vaihdoin talvisempaan. Kivaa, kun joulu lähestyy. :)

Keskiviikko 26.11.2014
(330/365)
Joka toinen viikko kokoonnumme äiti-porukalla keskustelemaan, istumaan ja rentoutumaan. Mahtavan seuran lisäksi siellä saa teetä ja usein keksejäkin. :)

Torstai 27.11.2014
(331/365)
Luukas sanoi yhtenä iltana, että hän aikoo mennä avaruusalukseensa nukkumaan. (Tyhjä pesukoneen pahvilaatikko, joka on lyhistynyt kasaan.) Kävin nukuttamassa Johanneksen ja kun tulin olohuoneeseen Mika nukkui sohvalla ja Luukasta ei näkynyt missään. Ei ollut omassa sängyssään, eikä meidän sängyssä. Sohvallakaan poikaa ei näkynyt. Tuhina kyllä kuului. Hetken etsittyäni löysin pojan nukkumasta pahvilaatikon sisältä. Oli vienyt sinne peiton ja tyynynkin. Hyvin näytti uni maistuvan, mutta katsoin parhaaksi siirtää kuitenkin omaan sänkyyn vetoisalta lattialta. :)

Perjantai 28.11.2014
(332/365)
Olen ollut todella huono ulkoilemaan poikien kanssa viime viikkoina. Päästäisiin usein lähtemään ulos vasta iltapäivällä, jolloin sitten Johannes haluaa jo nukkumaan päiväunia ja olen itsekin ollut TODELLA väsynyt juuri silloin. Mutta perjantaina kun aurinkokin näyttäytyi otin itseäni niskasta kiinni ja kävimme lähipuistossa leikkimässä. Tämän jälkeen tosin sekä minä että Johannes nukuimme pitkät päiväunet, kun Mika oli tullut töistä kotiin. :D

Lauantai 29.11.2014
(333/365)
Pikkujoulusuunnitelmamme menivät hieman uusiksi, joten päätimme mennä Mikan kanssa leffaan katsomaan Nälkäpelin uusimman osan. Pojat olivat vanhempieni luona sillä aikaa. Päivänäytöksen jälkeen pääsimmekin sitten syömään iltapalaa yhdessä poikien kanssa. Äitini oli laittanut jo hieman joulujuttuja esille pikkujoulua varten. :)

Sunnuntai 30.11.2014
(334/365)
Olin ajatellut ottaa kuvan tänään adventtikyntteliköstä, mutta eipä mulla ollutkaan kynttilöitä. Ne kävin kyllä sitten kaupasta hakemassa, mutta kynttelikkö itsessään on kyllä parhaat päivänsä nähnyt. En sitten sytyttänyt vielä ollenkaan ja ajattelin mennä kaupungille huomenna metsästämään uutta.

Mutta päivän kuva onkin sitten meidän ruokapöydästä, tarjolla oli lisukkeena paprikaa, kurkkua ja omenaa. Johannes taisi syödä yksin melkein koko omenan tai olisi ainakin syönyt, jos minä en olisi niitä myös omalle lautaselleni ottanut. :D

----

Tällainen marraskuu sitten meillä oli. Huomenna alkaakin sitten joulun odotus ihan luvan kanssa, kun kalentereista aukeaa ensimmäiset luukut. Eilen illalla väkersin poikien kalenteriin 48 pientä pakettia. Itse sain äidiltäni omani. Joka vuosi se on yhtä jännää avata se ensimmäinen paketti. :)

Ihanaa joulun odotusta!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Jouluavajaiset

Lauantai 22.11.2014
(326/365)
Eilen päätin vihdoin napata joulukorttikuvat pojista. Vielä kun oli sopivasti lunta ja ulkona silti aika lämmin, niin kuvien ottaminen sujui aika hyvin. Pojat eivät vaan oikein tahtoneet pysyä paikoillaan ja osa kuvista oli osin tärähtäneitä. Mutta kyllä sieltä yksi hyvä kuva kortteihin löytyi ja tilaus lähtikin eilen Ifolorille. Tämä kuva Johanneksesta ei päätynyt korttiin, mutta se saa ollakin sitten päivän kuva. :)


Korttikuvien ottamisen jälkeen lähdimme poikien kanssa kaupungille jouluavajaisiin. Yksi tapahtuman järjestäjistä on Johanneksen kummitäti ja nyt voi kyllä sanoa, että oli tehty hyvää työtä!

Me aloitimme käymällä kirjastossa kuuntelemassa joulusatu. Sadun jälkeen saimme vielä mehua ja piparkakkuja. Mietin kyllä kannattaako meidän mennä sinne istumaan, kun pojat (tai yleensä Johannes) ei malta istua paikoillaan. Mutta ihan hyvin tuo meni ja oli satukin oli oikein kiva.


Kävelykadulla oli ankkoja, kaneja, lammas ja hevonen. Pojista oli kiva käydä katsomassa eläimiä, ankat tosin piti niin kovaa ääntä, että Luukas säihkähti (kun ei siis huomannut niitä ensin...).


Hevoskärryillä pääsi kiertämään yhden korttelin ilmaiseksi ja kyllähän mekin käytiin kyydissä. Kuvat sieltä tosin epäonnistuivat, sen verran kovaa kyytiä hevonen meni.


Kaupungilla tavattiin paljon tuttuja ja sukulaisiinkin törmättiin. Isäni serkulla oli mukana pieni koiranpentu, joka oli todella suloinen. :)


Oli oikein mukavaa käydä kaupungilla ja pojat käyttäytyivät todella hyvin. Oon vähän arkaillut mennä poikien kanssa yksin erilaisiin tapahtumiin, kun tuntuu aina että lähtevät joka suuntaan. Mutta ehkä tämän kerran jälkeen uskaltaudun mennä useamminkin. Mutta mitäs sitten kun niitä lapsia on kolme? :D

torstai 20. marraskuuta 2014

Ei kahta ilman kolmatta, vai?

Rakenneultra on nyt onnellisesti takana ja nyt voimme jatkaa hieman varmempina siitä, että meille syntyy terve vauva keväällä. Paljonhan voi vielä mennä pieleen, mutta pääasiallisesti loppuraskaus on kuitenkin huolettomampaa kuin alkuraskaus. 

Kävimme Mikan kanssa yhdessä ultrassa, lapset olivat sillä aikaa hoidossa. Lääkäri kutsui sisään ja aloitti ultraamisen. Kaikki näytti hyvältä, sydän, aivot jne... Napanuora näytti toimivan ja lapsiveden määrä oli hyvä. Ei sitä varmaan parempaa olisi voinut toivoakaan. :)

Kuvia emme tällä kertaa saaneet, Johanneksesta oli sama juttu saman lääkärin kanssa. Eikä edes vilauttanut 3D-puolta, että kasvonpiirteitä olisi nähnyt paremmin. Ja eipä siitä 2D - kuvasta niin paljon ymmärrä, vaikka lääkäri selittikin mitä missäkin oli.

Vauva oli todella rauhallinen, samoin kuin np-ultrassa. Mielestäni pojat ovat liikkuneet aina tosi vilkkaasti. Tämä rauhallinen liikkumistahti vastaa sitä liikkeiden tuntemista, mitä olen huomannut. Lääkärin mukaan vauva on perätilassa, mutta eiköhän sillä ole tässä vielä monta viikkoa aikaa kääntyillä ympäriinsä. :D

Ultrauksen lopussa kysyi sitten, onko vielä jotain mitä halutaan tietää. Sydän pamppaillen kysyin sitten sukupuolta, koska en ainakaan itse ollut nähnyt kuvista mitään sukupuoleen viittaavaa. Naurahtaen lääkäri sanoi, että sitä hän juuri yritti saada siinä selville.

Olen miettinyt nyt, että paljastanko asian täällä blogissa vai ei. Aiemmin en ole kertonut, koska se on ollut aika epäolennainen asia. Mutta nyt kun pidän blogia samalla päiväkirjanani (joka on tosin aika julkinen. :D), niin ajattelin että voisi olla kurjaa, jos pidän jutut neutraalilla tasolla vielä puoli raskautta. Uskon, että jossain vaiheessa kuitenkin vihjailisin jotain ja sitten arvailuja tulisi. 

Ja ehkä se on parempi julkistaa asia, kuin yrittää vastailla jokaiseen Facebook - kyselyyn erikseen tai vastailla kun ihmisiä tuntuu aina kiinnostavan kun näkevät kasvavan vatsan.

Torstai 20.11.2014
(324/365)
Jos kuvasta voisi jotain päätellä, niin lääkäri lupaili meille tällä kertaa tyttöä. :) Aika varmalta kuulosti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Yllätyksiä kun sattuu koko ajan. Mutta tällä tiedolla nyt mennään eteenpäin. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä?

Nyt kun sukupuoli on selvillä, voimme alkaa miettiä vakavammin myös tyttöjen nimiä. Niitä kun ei ole edes tarvinnut miettiä aikaisemmissa raskauksissa, niin selvästi pojat ovat vehkeensä paljastaneet. Lisäksi tänään tein jo jotain konkreettista, eli siivosin säästämistäni lasten vaatteista pois ne kaikkein poikamaisimmat vaatteet. Laitoin kirpputorille meneviä, siskolleni palautettavia ja pojille säästettäviä pusseja. En usko, että vielä myyn vaatteita, vaan laitan ne varastoon. Jos veikkaus pitää paikkansa, niin sitten voin sen kirpputoripöydän varata. :)

Mitenkään muuten tämä ei eroa sitten poikien odotuksestakaan. En usko, että alan hamstraamaan tyttöjen vaatteita, vaan painotan sitä neutraalia linjaa mitä aiemminkin. Lahjaksi tulee varmaan sitten tyttömäisempiä vaatteita, joten ilman tuskin tarvitsee olla. Hätäkastepaperiin laitetaan varmasti myös joku pojan nimi, ihan varmuuden vuoksi.

Itselläni on edelleen aika epäuskoinen olo. Olin ihan varma, että tämäkin on poika. Mutta kyllä se ihanalta tuntuu, että meillä tulee ehkä sitten olemaan kaksi upeaa poikaa ja yksi ihana tyttö. :)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Puoliväli eli rv 20+0

Yritä nyt itse ottaa kuvia mahasta... :D
Tässä sitä taas ollaan, puolessa välissä raskautta. Ja jos tämäkin pikkuinen ottaa varaslähdön, niin ollaan jo yli puolen välin. Rakenneultran jälkeen alkaa toivottavasti se varmempi kausi, jolloin vauvan liikkeet tuntuvat säännöllisesti ja voi luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Tällä hetkellä kun liikkeitä tuntuu muutaman kerran päivässä ja sykkeiden kuulemisesta on jo viikko, niin olo on välillä epävarma. Jotenkin tuntuu olevan niin paljon rauhallisempi kuin veljensä. Sykkeetkin on matalammat (vaikka neuvolakortit ovat edelleen hukassa), mutta silti yli sen 140, joka jonkun mukaan tarkoittaisi tyttövauvaa. No, siinä tapauksessa mulla pitäisi olla jo kaksi tyttöä. :D

Samanlaiset, mutta erilaiset

Ajattelin vähän koota ajatuksiani eri raskauksista, koska olen kaikille sanonut näiden olleen niin samanlaisia. Fyysisellä puolella kaikki ovat olleet oikeasti hyvin samankaltaisia, mutta henkisesti jokainen on ollut todella erilainen. 

Ensimmäinen raskaus, noin puoliväli
Ensimmäisen kohdalla kaikki oli niin uutta ja sitä jaksoi innostua ja haaveilla jatkuvasti. Luin kirjoja, joissa selitettiin milloin mikäkin kehonosa kehittyi, muistin raskausviikot tarkalleen, tein nimilistoja jne... Päiväunia sai nukkua kun nukutti ja kävin töissä tekemässä vuorotyötä. Illat meni Mikan kanssa muuttaessa, liikkuessa ja nauttiessa raskaudesta. Alkuraskaus otti henkisesti kuitenkin voimille, olihan se iso elämänmuutos, vaikkakin toivottu. Väsymys ja voimattomuus oli niin uutta, että tunsin välillä huonoa omatuntoa sohvalla makoilusta. Pahoinvointia ei kuitenkaan oikeastaan ollut, vaikka aina jauhelihaa paistaessani sainkin käydä yökkimässä vessassa. Päänsärky vaivasi alkuraskaudesta puoleen väliin pahastikin, mutta selvisin työpäivistä päivittäisellä kofeiiniannoksella. Ruokahimoina oli lauantaimakkara, mäkkärin hampurilainen ja mäkkärin kinuskisundae. Tässä raskaudessa odotin kovasti tyttöä, vaikka mitään "tyttöoloa" ei ollutkaan. Rakenneultrassa selvisi, että poika oli tulossa, joka sitten vaikutti vaatteiden väreihin ja nimipohdintoihin. Loppuraskaudessa vaivana oli paha kylkikipu, jonka takia oli ihan hyvä pitää kesäloma ennen äitiyslomalle jäämistä, koska työnteosta ei olisi tullut enää mitään. Viime metreillä verenpaineeni nousi ja virtsassa oli proteiinia, joten jouduin sisälle Kokkolaan osastolle. Yhden yön olin siellä ja sitten kotiuduin verenpainelääkkeiden kanssa. Luukas syntyi sitten viikolla 38+4, yhden todella pitkän viikonlopun jälkeen. Synnytys kesti kauan, vaikka virallisiin papereihin taidettiin merkitä kestoksi jotain 12 tuntia ja risat.

Toinen raskaus, rv 20+0
Toisen raskauden alussa olin vieläkin kotiäitinä vilkkaan taaperon kanssa. Pidensin yöuniani laittamalla Luukakselle Muumeja digiboxilta päälle, koska aamuvirkkuina sitä usein herättiin jo kuuden aikaan. Henkisesti tämä oli helpompi raskaus. Oli niin luontevaa ajatella, että meille tulee vähintään se kaksi lasta. Pahoinvointia ei tässäkään raskaudessa hirveästi ollut, vaikka istuinkin joskus vessassa varmuuden vuoksi. Kävimme koko perhe Kanarialla parin viikon reissulla, jonka kotimatkalla iskenyt migreeni sai mut oksentamaan lentokoneessa. Se olikin ainoa kerta koko raskausaikana. Päänsärky oli myös todella lievää, siitä ei löydy neuvolassa edes merkintää. Ruokahimoina olivat mysli ja maustamaton jogurtti. Tässä raskaudessa mulla oli koko ajan selkeä poikaolo, joka sitten varmistui rakenneultrassa oikeaksi. Loppuraskaudessa sitten iski tuo tuttu kylkikipu, jolle ei löydetty mitään selitystä. Kipu oli polttavaa kipua oikealla puolella, mutta toisin kuin ensimmäisellä kerralla, tämä helpotti jo ennen synnytystä. Johannes taisi vatsassa kiepauttaa pepun toiselle puolelle, niin johan helpotti. Johannes syntyi viikolla 38+3, viisi tuntia ensimmäisestä kipeästä supistuksesta. Hyvä kun ehdittiin ajaa Kokkolaan. 

Tämä kolmas raskaus on sitten ollut henkisellä puolella taas haastava tuon helpon toisen raskauden jälkeen. Omat voimavarat on alkanut mietityttää, koska kolme alle viisi vuotiasta ei ole varmaan mikään helpoin yhdistelmä. Olen siis edelleenkin ollut suurimmaksi osaksi kotona päätyöstäni, joskin olen tehnyt PT - hommia iltaisin. Tälle syksylle en enää asiakkaita hirveästi ottanut, mutta nyt sitten olisi vielä tulossa kaksi asiakasta kolmen kuukauden sopimuksilla. Työn, kodin ja raskauden yhdistelmä ei ole ollut hirveän helppo. Päänsärky on ollut tässä raskaudessa paha, jonka takia kävin siis magneettiröntgenissä viime viikolla. Tuloksia en ole vielä saanut. Pahoinvointia oli aika paljon enemmän kuin aiemmissa raskauksissa, mutta oksentamaan en ole joutunut. Mutta tämä väsymys. Alkuraskauden jälkeen sitä odotti niitä pirteitä päiviä, jolloin saisin kodin järjestykseen, jaksaisin leikkiä poikien kanssa enemmän jne... No niitä ei ole hirveästi tullut. Tälläkin hetkellä väsymys on todella paha. En oikein osaa edes eritellä onko se fyysistä vai henkistä, mutta kun ei vaan jaksa. Jos joulu ei olisi tulossa, niin haluaisin käpertyä peiton alle ja herätä vasta maaliskuussa. Nyt sitä onkin yrittänyt keskittää ajatukset juuri jouluun, eikä niinkään vatsassa kasvavaan vauvaan. Laskettuun aikaan on kuitenkin vielä puolet raskaudesta jäljellä. Nyt ruokahimoina on ollut säilykehedelmät ja irtokarkit.

Tänään, kolmas raskaus rv 20+0.
Rakenneultra on keskiviikkona. Jännittää ihan hirveästi. En osaa ajatella, että vauvalla olisi mitään vikaa, vaikka kaikki on toki mahdollista. Eniten jännittää siis se vauvan sukupuoli. Jos tämä olisi ensimmäinen raskauteni, minulla olisi tyttöolo. Mutta koska kaksi edellistä on ollut niin samanlaisia ja olen lukenut kymmeniä artikkeleita tyttö-poikaraskauksien eroista, niin poikaolo on ja pysyy. Vaikka toki olen tietoinen, että kaikkien keho reagoi raskauksiin eri tavalla ja vauvan erittämät hormonit ovat niin vähäisiä, ettei sillä olisi oireiden kanssa mitään tekemistä. Jos eroja aiempiin etsii, niin hiukset ovat takkuiset ja paljon huonommassa kunnossa kuin aikaisemmin. Samoin kynnet. Aikaisemmissa raskauksissa olen rakastanut pitkiä, hyvinvoivia kynsiäni, mutta nyt ne vaan katkeilee jatkuvasti. Ihokin on huonommassa kunnossa, mutta syytän siitä rosaceaa, en niinkään raskautta. 

Ja vaikka siis se sukupuoli jännittää, niin ei se tarkoita että jompikumpi olisi vähemmän toivottu tai rakastettu. Fiilikset vaan menevät laidasta laitaan kun on jo nuo kaksi vilkasta poikaa. Voihan sieltä tulla rauhallinen poika tai erittäin vilkas tyttö. Joka tapauksessa vauva on rakastettu ihan omana itsenään.

My little silver linings kirjoittaa osuvasti blogissaan kolmannesta lapsesta, joka on myöskin tyttö, niin kuin kaksi edellistä. Paineet molempien sukupuolten saamiseen tulee usein ulkopuolelta, joten miettikää mitä sanotte. Ja käykää lukemassa: My little silver linings

Ja sitten vielä toinen blogi, minkä haluan linkittää tähän: Enkelivauvoja
Blogi on entisen luokkakaverini blogi lapsettomuudesta. Sitä välillä unohtaa tässä omassa raskauskuplassa, että joku ottaisi nämä vaivat vaikka heti, jos saisi sen lopputuloksen myös. Vaikka ei tämä kolmas raskaus alkanutkaan kuin salamaniskusta, niin en voi kuvitellakaan jos odotusvuosia on enemmän. Toivon sydämeni pohjasta, että tämäkin pariskunta saa joskus syliin sen oman käärön, tavalla tai toisella.

Palataan tähän omaan raskauteen rakenneultran jälkeen sitten, mutta en vielä tiedä pidänkö sukupuolen salaisuutena vai kerronko sen täällä. Onkohan kaikki vauvalla hyvin? Ei se varmaan auta murehtia etukäteen, vaan rentoutua. Koska muuten tässä tulee todella pitkät pari yötä...

Mitä veikkaat, kumpi meille on tällä kertaa tulossa? Tyttö vai kolmas poika?

Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Juustokakku ilman liivatetta

Isänpäivän juustokakku 
Olen googlaillut jo muutaman vuoden tuloksetta onnistunutta juustokakkua, joka olisi tehty ilman liivatetta. En ole löytänyt vielä yhtäkään hyvää reseptiä, jossa lopputulos olisi onnistunut. Joten päätin kehitellä sen sitten itse. :)

Tämän kakun tein hyytelösokeri Multilla (Dansukker), vaikka pakkauksessa sanotaankin, ettei se sovellu leikattaviin jälkiruokiin vaan lusikoitaviin. Muutamasta blogista sain hieman vinkkejä, mitä oli yritetty, joten hieman yhdistelemällä tuli tällainen resepti:

Aurinkoinen juustokakku (ei liivatetta)

Pohja:
200 g digestive keksejä
70 g voita/margariinia

Täyte:
3,3 dl kermaa (Valio Eila Kuohukerma)
1 ps vaniljakastikejauhetta (Ekströms)
2 tl sitruunamehua
200 g vaniljatuorejuustoa
200 g appelsiinituorejuustoa
1,5 dl hyytelösokeri Multia

Päälle:
3 prk Aurinkoinen Pilttiä
3/4 dl hyytelösokeri Multia

1. Murskaa keksit mahdollisimman hienoksi, esim. tehosekoittimella. 
2. Sulata voi/margariini ja sekoita se keksijauheen sekaan. 
3. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjallisen vuoan pohjalle. Pane jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

4. Vaahdota 2 dl kermaa, lisää vaniljakastikejauhe ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Lisää tuorejuustot ja sekoita. 
5. Kiehauta loput kermat hyytelösokeri Multin kanssa kattilassa. Odota, että sokeri sulaa, eli n. 1/2 min.
6. Sekoita kerma-juustoseokseen tasaisesti.
7. Levitä vuokaan keksikerroksen päälle. Laita jääkaappiin hyytymään yön yli.

(Seuraavana päivänä)
8. Kuumenna Aurinkoinen Piltit kattilassa kiehuvaksi hyytelösokeri Multin kanssa.
9. Levitä tasaiseksi kerrokseksi vuokaan täytteen päälle. 
10. Laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.
11. Koristele haluamallasi tavalla.


Pienempi vuoka tai sitten vielä lisää täytettä olisi tehnyt kakusta näyttävämmän.
Tällä tavalla tehtynä sain valmistettua juustokakun, joka vetää vertoja liivateversiolle minä päivänä hyvänsä. Kakku oli varoituksista huolimatta hyvin leikattavaa ja todella hyvin hyytynyt. Ei todellakaan pehmeää pannacottan tyylistä.

Hieman keksinmuruja joka paikassa...
Ja aion ehdottomasti kokeilla tehdä uudestaan eri makuvaihtoehdoilla. Tuorejuustoja kun löytyy nykyään aika monta eri makua. Uskon, että jos molemmat purkit olisivat olleet appelsiinia, niin lopputulos olisi ollut liian tuju. Nyt appelsiini maistui juuri sopivasti. Ja aurinkoinen sopi todella hyvin tuohon pinnalle. Joku marjaversio voisi olla todella hyvä, silloin päälliseen voisi upottaa jotain marjoja lisäksi.

Toivottavasti teillä on ollut mukava isänpäivä! Ja vielä onnittelut kaikille isille, jotka tätä sattuvat lukemaan. :)