Leffailta

Mika lähti viettämään polttareita (tai häiden jälkeisiä jotain juhlia vastaavanlaisesti) ja me jäätiin poikien kanssa kolmistaan illaksi. Ajattelin, että olisi kivaa katsoa Luukaksen kanssa joku leffa. Luukas saikin sitten valita Disneyn klassikoista mieleisen kannen perusteella ja leffaksi valikoitui Tarzan.

Paras leffaeväs

Leffaevääksi tietenkin popcornia ja juomaksi kivennäisvettä. Pienin poika saa tyytyä maitoon. ;)

Miten teillä katsotaan leffoja/tv-ohjelmia? Olen leffoista yrittänyt aina valita niitä, jotka ovat sallittuja tai sitten valikoidusti K3-leffoja. Tarzan on K7, mutta kun itse olen vieressä ja hypin yli pelottavimmat kohdat, niin se on mielestäni ihan ok. Olen huomannut että osa noista sallituista tai K3-leffoista ovat pelottavampia kuin nämä K7 leffat. Onko kriteerit tarkentunut vuosien mittaan? Siksi näytän Luukakselle vain leffoja, jotka olen itse katsonut aiemmin ja tiedän mitä pelottavia kohtia niistä voi hypätä yli.

Olen itse kasvanut Disneyn piirrettyjen mukana ja toivon, että saisin siirrettyä näistä elokuvista tykkäämistä eteenpäin. :) Ja mielellään näitä pojan kanssa katsoo. Vaikkakin Nalle Puhit on nähty niin monta kertaa jo...

Poju on alkanut osoittaa mieltään.

Jaetaan nyt vielä kuva pojun ekalta salireissulta. Ei tainnut oikein olla kivaa. Tai sitten jano/nälkä vaivasi, kun sitten rauhoituttiin kun saatiin vähän maitoa. :) Kuvassa vaan näkyy tuo harmistus niin selvästi. :D

Mukavaa viikkoa!

Kälviän kotieläinpuisto

Eilen illalla päätettiin, että lähdetään tänään isommalla porukalla Kälviälle kotieläinpuistoon. Seurue käsitti kuusi aikuista ja seitsemän lasta. Oli oikein mukava päivä. :)

Luukas ja Mika ihmettelevät lehmää

Kasitien varrella

Kukkuu!

Traktorit olivat kivoja!

Ja silti pistää miettimään, miten tällaista osaa ajaa...

Vuohia

Täällä voisi vaikka olla sateelta suojassa, onneksi ei satanut kuitenkaan!

Mää!!

Oli meillä vauvakin mukana. :)

Kas metsämökin ikkunast...

Toivosen eläinpuisto ja talonpojan museo sijaitsevat kasitien varressa n. 10 kilometriä Kokkolasta pohjoiseen. Siellä on jonkin verran eläimiä, mutta museoalue on laajennut käsittämään ison osan puistosta. Mutta näin pienille kuin meidän Luukas, oli tosi kiva nähdä eläimiä lähietäisyydeltä. Luukas tosin odotti eniten näkevänsä krokotiilin, vaikka selitin ettei se oikein kuulu kotieläimiin...

Puiston nettisivut löytyvät täältä: http://www.elainpuisto.fi/

Eläinpuiston jälkeen käytiin vielä Kokkolan Meripuistossa, joka on todella kiva lasten leikkipaikka asuntomessualueen lähellä. Lapset tykkäsivät kovasti ja Luukas oli nyt toista kertaa täällä leikkimässä.

Tällaisen keinun mä haluaisin Pietarsaareenkin!

Aika kiva vai mitä?

Tämän lähemmäksi krokotiilia Luukas ei päässyt...

Väsynyt poika nukahti kotimatkalla autoon ja ilta menikin sitten vähän kiukkuisissa tunnelmissa väsyn takia. Mutta pakko oli herättää pesulle kun oli hiekassa möyrinyt...

Toivottavasti teilläkin oli mukava lauantai!

Once in a lifetime

Ennen huomisia Lontoon olympialaisten avajaisia haluan jakaa teille hieman muistoja viime kesäolympialaisista Pekingistä. :)

Uudemmat lukijat eivät välttämättä edes tiedä, että olin Kiinassa töissä olympialaisissa. Toimin Olympia kylän pääkuntosalilla ohjaajana. Työnantajani oli Technogym, joka on kuntosalilaitteiden pääsponsori myös tämän vuotisissa olympialaisissa. 

Olisin varmaan päässyt töihin myös näihin olympialaisiin, mutta jotenkin se ei vaan sovi elämäntilanteeseen. :) Kuitenkin kyseessä on kolmen viikon pesti, jolloin asutaan hotellissa ja tehdään kolme vuorotyötä.

Ja jos siirryttäisiin niihin kuviin sitten...

Kylässä siis asuvat urheilijat ja heidän tiiminsä eli valmentajat, hierojat jne... Kylässä on kaikki kaupungin palvelut, eli kaupat, kampaamot jne... Tänne alueelle ei ole pääsyä turisteilla vain työntekijät ja kisaporukka saa alueelle tulla. Turvatarkastukset ja henkilöllisyyden tarkastaminen oli joka päiväistä hommaa.

Pääkuntosali

Juoksumattoja

Olin salilla työskennellessä etuoikeutettu tapaamaan useita tunnettuja urheilijoita. Suomalaiset toki pistivät eniten silmään ja "todelliset starat" eivät sitten kuntosalilla paljon viihtyneet. Esim. Usain Bolt vietti eniten aikaa leffasalissa syöden mäkkiruokaa. :D

Joona Puhakka

Hanna-Maria Seppälä

Tero Pitkämäki

Frantz Kruger

Tosiaan ulkomaalaisia urheilijoita en niin tunnistanut, vaikka meille annettiin kuvallinen lista top 50 urheilijoista. Ja kun teki vuorotyötä ja välillä oli vapaata niin missasin kyllä muutaman mielenkiintoisen urheilijan tapaamisen. :/

Fuwa - maskotit

Ruokataidetta

Portti asuntoloihin

Asuntoloissa siis asui eri maiden joukkueet. Parvekkeilta roikkuvista lipuista saattoi päätellä minkä maalaisia asui missä. Tänne meillä työntekijöillä ei ollut asiaa, mikäli meillä ei ollut kutsua.

Helsinki-patsas

Kaikille kesäolympialaisille oli oma patsaansa kylän alueella.

Kiinan muurilla

Oli meillä vähän vapaa-aikaakin, joten tuli hieman kierrettyä sitten Pekingiä ja lähiympäristöä. Kiinan muuri oli kyllä hieno kokemus. :)

Kuutio

Kuutiossa kilpailtiin siis vesilajeissa. Sisällä en päässyt käymään, koska ainoa vesilaji, jota olin katsomassa oli vesipoolo ja se oli toisessa uimahallissa.

Linnunpesä

Ensimmäistä kertaa linnunpesässä.

Kävin katsomassa pariin otteeseen yleisurheilua, ylhäällä kuva ekasta kerrasta. Lähdin silloin hieman liian aikaisin, koska samana iltana radalla juostiin kaksi maailmanennätystä... Arvaatkaa harmittaako?

Olympiatuli

Viimeinen ilta

Viimeisenä iltana pääsin sitten katsomaan miesten keihäänheiton finaalia. Tämä oli ainoa, jota halusin oikeasti mennä katsomaan ja sainkin liput sitten Technogymin katsomoon. Harmi vain, että siellä oli iso lauma norjalaisia, joilla oli kisan loputtua paremmat fiilikset kuin mulla. :D

Mikäli mun Pekingin jutut kiinnostavat enemmän, niin niitä löytyy vanhasta blogista: Klikkaa tästä

Siellä siis enemmän kuvia ja jutut kirjoitettuna juuri silloin neljä vuotta sitten...

Olympialaiset olivat "Once in a lifetime"- kokemus ja toivon, että tämän kertaiset ohjaajat saavat Lontoon olympialaisista yhtä paljon irti kuin minä Pekingin. Suomalaisia ei taida olla tällä kertaa siellä, en tiedä onko kansainvälistä tiimiäkään kuten viimeksi. Mutta upealta kisakylä näyttää tälläkin kertaa, kun olen saanut vanhan pomon kuvia Facebookista katsella. Vähän käy kateeksi... Ehkä vielä joskus kun lapset ovat isoja... ;)

Synnytyksestä palautuminen

Viikko synnytyksen jälkeen.

Tänään vauva on kymmenen päivää vanha. Monet ovat kommentoineet minun näyttävän niin pirteältä ja hyväkuntoiselta, etteivät usko minun synnyttäneeni vähän yli viikko sitten. Näytän miltä näytän, mutta kyllä raskaus ja synnytys tuntuvat vielä kropassa.

Mahakuva maanantailta näyttää sen nykyisen tilan. Vähän on vielä turvotusta jäljellä. Ylävatsa tuntuu "ontolta", kun lihakset eivät ole vielä palautuneet. Kestää hieman aikaa kunnes kaikki palautuu oikeille paikoilleen.

En ole vielä ehtinyt miettimään raskauden jälkeistä treenaamista kun ollaan oltu niin menossa koko ajan. Kävelemään pitäisi päästä, mutta kun ei olla niitä tuplarattaita hommattu, niin pitää miettiä miten lenkille lähdetään. Pikkuinen kantoliinaan ja Luukas rattaisiin?

Raskauskiloja kertyi viimeiseen neuvolaan mennessä 11,5 kiloa. Niistä on nyt lähtenyt 6,5 kiloa eli vielä olisi viisi kiloa extraa. Luukaksen jälkeen oma paino on ollut noin kolme kiloa enemmän kuin ennen raskauksia ja se on ollut ihan ok. Lähinnä siis siksi, kun en ole aktiivisesti treenannut niin kuin ennen. Mutta tästä nyt ei tosiaan tarvitsisi jäädä sitä kolmea kiloa extraa taas, vaan pyrin kyllä siihen, että nämä raskauskilot saadaan pois.

Olo on synnytyksen jälkeen ollut hyvä. Pientä väsymystä pukkaa silloin tällöin, mutta se taitaa olla normaalia. Mulla ei ole ollut vaikeuksia istua, kävellä, nostaa tai mitään sellaista. Haikailinkin sitä omaa kivutonta kroppaa ja voinkin sanoa sen olevan melkein sellainen tällä hetkellä. :)

Viime synnytyksen jälkeen ei asiat ollut ihan näin, joten nyt saan olla ihan tyytyväinen olotilaani. :)

Nyt suihkun kautta nukkumaan...

Vauvan eka viikko

Maanantai: Ensimmäinen perhepotretti

Tiistai: Ihana pörröpää

Keskiviikko: Ensimmäinen päivä kotona

Torstai: Reipas isoveli

Perjantai: Häissä & ristiäisissä

Lauantai: Relax

Sunnuntai: Eka kylpy

Ensimmäinen viikko meni todella nopeasti. Aikamoista härdelliä tämä on, vielä kun ei olla oikein oltu kotonakaan... Mutta ehtiihän sitä. :)

Päivääkään en vaihtaisi pois. ♥

Suklaa-vaniljakiisseli

Mika hemmotteli meitä tänään ja teki heti aamupäivästä suklaa-vaniljakiisseliä. Maitoa kun oli taas menossa vanhaksi. Onneksi aineksia kiisseliin löytyi, nimittäin hyvää oli. :)

Suklaa-vaniljakiisseli

Vaniljakiisseli

5 dl maitoa

1 kananmuna

2 rkl perunajauhoja

3 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

Riko kananmuna ja sekoita tilkka vettä sekä perunajauhot. Yhdistä kylmään maitoon ja siirrä liedelle. Lisää ripaus suolaa, sokeri ja vaniljasokeri. Lämmitä koko ajan vispaten ja anna pulpahtaa. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Suklaakiisseli

Tee samoin kuin edellinen, mutta lisää 2 rkl kaakaota (oikeaa, ei O'boyta tai vastaavaa).

Laita tarjoiluastiaan kerrokset kumpaakin kiisseliä ja nauti! :)

Synnytyskertomus

Ajattelin, että voisin vähän kertoa miten synnytys eteni. Aloitetaan viime sunnuntaista. :)

15.7.2012

Oltiin päivällä äidin ja Luukaksen kanssa Jaakonpäivien avajaisissa, lähinnä sen lastenpäivän osuudessa. Ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia, että synnytys lähtisi käyntiin. Luukaksen  päiväuniaikaan mentiin kotiin ja siivoilin siinä vähän. Mika teki ulkona töitä autotallin kanssa, koteloi palkin ja pilareita. Mikahan oli veikannut, että kun hän saa työt valmiiksi, lähdetään Kokkolaan ja vauva syntyy ennen puolta yötä.

Meillä alkoi olla nälkä, enkä oikein jaksanut alkaa tehdä ruokaa. Mika ehdotti että haetaan pitsaa. Lupasin lähteä kauppaan ja pitsaa hakemaan. Luukaksen kanssa mentiin sitten, kello oli n. 17.30. 

Vähän yli puoli tuntia myöhemmin oltiin takaisin kotona ja syötiin yhdessä pitsaa ulkona. Mika lähti jatkamaan töitä ja mä olin vielä hetken Luukaksen kanssa pihalla. Postilaatikolle kävellessä tunsin pari kipeää supistusta. Kävin sanomassa Mikalle näistä ja ne kuitattiin "ok".

Menin Luukaksen kanssa sisälle ja jatkoin siivoamista. Norjasta oli tulossa Mikan veli perheineen ja ajattelin, että olisi se hyvä edes imuroida... Joten imuroin koko talon ja samalla järjestelin paikkoja. En pystynyt hirveästi kellottelemaan supistuksia, mutta tiheästi niitä tuli. Vilkaisemalla kelloa totesin, että alle viiden minuutin välein niitä tuli.

Mika tuli sisälle ja sanoin, että supistelee aika usein ja kipeästi. Mutta silti menin vielä kylvettämään Luukaksen. Sen jälkeen Mika lähti nukuttamaan poikaa. Silloin vasta pääsin istumaan alas ja oikeasti kellottamaan supistuksia. Kolmen-neljän minuutin välein tuli noin puolen minuutin mittaisia supistuksia. Kivun kanssa pärjäsi vielä ihan hyvin, mutta päätin lämmittää kauratyynyn selälle kuitenkin. Kello oli tuolloin n. puoli yhdeksän.

Soitin äidille ja sanoin, että voi olla että tulee lähtö ja kyselin vähän mitä tehtäisiin. En kuitenkaan pyytänyt vielä tulemaan paikalle. Vähän ennen kymmentä soitin synnytysosastolle ja tiedustelin, kuinka kauan odottelen vielä kotona. Sanoin, että supistuksia on tullut kolme tuntia alle viiden minuutin välein. Sieltä kysyttiin pärjäänkö kivun kanssa ja totesin pärjääväni ihan hyvin, kiitos kauratyynyjen.

Kätilö neuvoi odottamaan vielä tunnin kotona ja katsomaan jos supistukset laantuisivat. Puhelun jälkeen keinuin sitten keinutuolissa ja Mika sanoi, että katsotaan nyt vielä "The Walking Dead". Se tosin oli jo alkanut, joten katseltiin sitten jotain turhanpäiväistä komediaa (Date movie). Supistuksia alkoi tulla yhä tiheämmin, noin kahden minuutin välein. Kestot olivat silti noin puolen minuutin luokkaa.

Sitten Mika käski soittamaan vanhemmilleni, että tulisivat tänne. "Lähdetään nyt näytille edes..." oli ajatuksena. Mika vaihtoi lakanoita ja mä pakkailin viimeisiä tavaroita laukkuihin. Supistukset alkoivat olla niin kipeitä, että piti kyllä ihan pysähtyä paikoilleen.

Vanhemmat tulivat vähän ennen yhtätoista meille ja me lähdettiin melkein saman tien ajamaan Kokkolaan. Matkaan meni hieman n. 45 minuuttia. Ja supistuksia tuli minuutin välein. Kävelin itse osastolle, mutta välillä joutui kyllä pysähtymään.

Kun kätilö tuli vastaan, niin totesi laittavansa mut suoraan saliin. Kello 23.30 meidät on kirjattu sisään. Ensimmäisessä tutkimuksessa olin 6-7 cm auki ja totesivat, että mitään epiduraalia tai spinaalia ei ehdi antamaan. Antibiootti pistettiin mulle tippumaan. Kohdunkaulan puudutteen sain klo 23.50, jolloin olin auki 8-9 cm. Puudute ehti auttamaan pariin supistukseen, kunnes sain luvan ponnistaa.

16.7.2012

Ponnistusvaihe on kirjattu alkaneeksi 00.00. Klo 00.08 poika syntyy ja saa täyden kympin pisteytyksen. <3

Neuvolan laskujen mukaan poika syntyi rv 38+2, omien mukaan rv 38+3. 

I vaihe: 5 tuntia

II vaihe: 8 min.

Ensimmäisenä päivänä.

Kaikki meni vähän nopeasti ja ei kaikkea ehtinyt oikein tajuamaankaan. Vielä matkalla kirjoittelin tekstiviestiä, että mennään Kokkolaan, mutta katsotaan joudutaanko lähtemään takaisin. Mulla kun oli neuvolassa todettu testeissä Streptokokki B, joten oli tärkeää päästä sairaalaan niin että antibiootti ehdittiin antaa. En tiedä sitten ehtikö se vaikuttaa, mutta ainakin se annettiin.

Puudute ei kyllä paljon auttanut, koska vasta kun menin suihkuun, tunsin puudutteen toimivan kunnolla. Salissa oltiin muutama tunti, ennen kuin mut ja vauva siirrettiin osastolle. Mika lähti kotiin nukkumaan.

Minä ja pojat

Vauva oli veriryhmältään Rh positiivinen, joten mä sain seuraavana päivänä sitten rokotteen, ettei mulle kertyisi mahdollisessa seuraavassa raskaudessa vasta-aineita. Luukas on myös Rh negatiivinen, joten silloin en rokotetta saanut.

Synnytyksestä jäi ihan hyvä mieli, vaikkakin ponnistusvaihe oli todella kivulias. Mutta jaksamista oli  paljon enemmän kuin edellisessä. Kahdeksan minuuttia on totisesti eri kuin tunti...

Oltiin siis sairaalassa kolme päivää (ma-ke), koska pojan CRP arvoja piti tarkkailla sen Streptokokin takia. Trendi oli noususuuntainen, joten käytiin vielä torstaina Kokkolassa kontrollissa. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja nyt saadaan olla kotona.

Vielä tosin ei ole hirveän hyvin hahmottunut, mitä arki tulee olemaan. Torstai meni Kokkolassa ollessa ja eilen käytiin juhlimassa poikien serkun ristiäisiä, josta tulikin yllättäen tuplajuhlat kun Mikan veli meni naimisiin. <3

Kirjoituksia voi tulla nyt vähän harvemmin, Mika kun on lomalla nyt viisi viikkoa. Ja nuo ihanat pojat vie kyllä aikaa. <3

Mukavaa viikonloppua!

Poju

Pojun eka päivä kotona

Meille syntyi ihana poikavauva maanantaina 16.7.2012 klo 00.08. (Rv 38+3) Painoa pojulle oli kertynyt 2990 g ja pituutta 49 cm. Vauva on itse rauhallisuus, syö ja nukkuu. Itkeskelee todella vähän.

Synnytykseen palaan myöhemmin, mutta sen voin sanoa, että nopea se oli.

Tänään tultiin kotiin ja opetellaan elämään kahden pienen rakkaan pojan kanssa. :) Palailen juttujen kanssa heti kun ehdin. :)

Eri mieltä päiväunista

Ei mua väsytä!

Me ollaan Luukaksen kanssa nyt tällä hetkellä täysin eri mieltä päiväunista. Mun mielestä MEIDÄN kuuluu nukkua päiväunet, mielellään siitä yhdestä kolmeen. Vähempikin riittää, jos vaan nätisti mentäisiin nukkumaan. Mutta nyt päiväuniaika vain venyy ja venyy... Lopulta en viitsi edes yrittää.

Tänään se johti tähän: 

Väsyttikö?

Poitsu ei pärjää oikeasti ilman päiväunia. Uni tulee sitten kolmelta tai niin kuin tänään, puoli viideltä matkalla mummulle ja vaarille. Ajattelin antaa nukkua puoli tuntia ja herättää sitten, mutta poitsu veti parin tunnin unet heräten vain välillä huutamaan ja kiukkuamaan kun väsytti niin kovasti.

Ihme kyllä, sain sen nukkumaan kuitenkin (kiltisti!) nyt kymmeneltä, joten ei tämä ihan katastrofiksi mennyt, vaikka niin kuvittelin.

Ja niin, ei mitään tuntemuksia, että vauva syntyisi vielä. Joten sori vaan anonyymi ykkönen (Mika!), ei olla lähdössä minnekään... ;) Muistakaahan käydä veikkaamassa edelliseen kirjoitukseen omaa arvaustanne milloin vauva syntyy. :)

Rv 38+0

Taas on viikko mennyt. Joten voin kuvitella, että jäljellä oleva aika menee kuitenkin nopeasti, vaikka menisi sitten se neljä viikkoa ennen kuin vauva syntyy. 

En voi sanoa, että nauttisin olostani. Kaipuu omaan (kivuttomaan) kroppaan on kova. Ja tiedän kuitenkin, että siihen menee aikaa eikä kaikki ole noin vain kunnossa synnytyksen jälkeen. Jalkoja särkee tällä hetkellä jatkuvasti. Varpaissa on sellainen tunne kuin olisin pudottanut kymmenen kilon rautalevyn kummankin jalan päälle. (Ja mä tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu.) Mutta kai se on sama asia kun laitetaan melkein 15 kiloa extraa jalkojen päälle koko päiväksi.

Poika on nyt päättänyt vähentää päiväuniansa, joka kyllä rassaa. Tänään nukahti kolmelta kun luovutin kahden aikaa nukuttamisyritykseni. Käytin tilanteen hyödyksi ja nukuinkin tunnin sen kanssa. Mikan tultua kotiin Luukas nukkui vielä hetken, mutta toivottavasti menee kuitenkin kohtalaisen ajoissa nukkumaan.

Tiesin, että on raskasta hoitaa pientä ja olla raskaana. Vielä raskaampaa se varmaan on kun hoidettavana on kaksi pientä, jotka kumpikin tarvitsee huomiota ja hoivaa eri tavoin. Mutta en mä osannut varautua tähän, enkä varmaan tulevaankaan. Mutta jos sitä löytäisi sitten vain sen positiivisen asenteen, niin sillä mennään pitkälle.

Sairaalakassi on pakattu (siitä lisää myöhemmin) ja vauvalle on oma kassi, jonka Mika saa ottaa sitten tullessaan meitä hakemaan. Perhehuonetta ei tällä kertaa edes pyydetä, joten Mika joutuu reissaamaan Kokkola-Pietarsaari väliä. Mä en tykkää sairaaloista, joten tiedän, että ne pari-kolme päivää, jotka siellä varmaan vietän tulee olemaan kurjia. Mutta oman ja lapsen parhaaksi siellä ollaan.

Tuntemuksia, että synnytys käynnistyisi piakkoin, ei ole. Ei harjoitussupistuksia eikä oikeitakaan. Vauva oli kiinnittynyt ja laskeutunut, mutta eipä se mitään merkkaa. En osaa edes ajatella, että synnytys käynnistyisi muulla tavalla kuin viimeksi. Joten joka ilta nukkumaan mennessä odottelen, että supistukset alkaisivat yöllä. Ja sitten siitäkin menisi vielä pari päivää ennen kuin vauva syntyisi.

Ja eihän se välttämättä niin mene. Voihan se olla, että supistukset alkaisivat vaikka nyt ja vauva syntyisi parin tunnin päästä. Mutta niinkuin Mika sanoi, parempi varmaan ajatella pidemmän kaavan kautta...

Sekavaa juttua, kuvakin puuttuu. Mika vei kameran, kun lähti ulos pojan kanssa. Mulla olisi siis hieman aikaa itselleni ja ainoa mitä haluaisin, on että saisin selinmakuulla nostettua jalat ylös. Mutta se ei onnistu. Joten koitetaan vaan lepäillä, vaikkakin koko kämppä huutaa: siivoa, siivoa, siivoa!

Pistetäänkö jotain veikkausta siitä, milloin vauva syntyy? Lupaan keksiä jotain palkintoa lähimmäksi arvanneelle. ;) Kommentoi tähän juttuun, anonyymit laittakaa nimimerkki. :)

Faktaa: Tänään rv 38+0, LA 28.7. Esikoinen syntyi rv 38+4

Heippati hei, mä meen nauttimaan omasta ajastani.

Peruskirppis vai nettikirppis?

Sateisina päivinä on kiva lähteä kiertelemään kirppiksiä. Pietarsaaresta kirppiksiä löytyy muutama, joissa vain parissa käyn säännöllisesti. Nyt on avannut uusi kirppis, jossa on tullut käytyä pari kertaa. 

Tykkään siis peruskirppiksistä. On kiva kävellä ja bongailla tavaroita pöydiltä. Eniten ilahduttavat siistit pöydät, jossa myydään kohtuuhintaisia lastenvaatteita. Tänään antaisin tosi ison plussan sille, joka oli laittanut pöydälle lastenvaatteita 1€/kpl siisteissä pinoissaan. Lappu ilmoitti vielä, että tosiaan kaikki pöydällä oli euron. Pöydän alla oli sitten Ikean kassi, jossa oli lisäksi lastenvaatteita 0,50€/kpl. Oli kiva katsoa, kun tiesi hinnat jo ennakkoon.

Nämä eurolla/kpl.

Torikirppikset ovat myös ihan ok, mutta harvemmin tulee niistä ostettua mitään isompaa satsia. Siinä ongelmana on usein, että hintoja ei tuotteissa ole ja kun monta ihmistä katsoo samaan aikaan, niin kysyminen jää. Ja sitten jos kysyy, usein tulee tinkimistilanteita, joista en hirveästi välitä.

Vauvalle käyttämätön(?) body 0.50€ ja 2010 äippäpakkauksen kestovaippa 2€. 

Facebook-kirppikset ja muut nettikirppikset ovat tulleet kyllä tutuiksi. Jotain olen myynyt itsekin, mutta mitään en ole ostanut. Tässä mun mielestä ongelmana on tavaran kunnon tsekkaaminen ja perille toimitus. Itse vein pari myytyä tuotetta henkilökohtaisesti ja pari postitin. Siinä on sitten postimaksulisät vastaanottajalle. Ja maksun saaminen tilille vaatii odottelua.

Paita 2€ ja housut 1€.

Mulla olisi nyt kolme laatikkoa äidin luona kirppistavaraa. Kotoa saisi varmaan saman verran. En kuitenkaan haluaisi alkaa kaikkea kuvaamaan erikseen ja latailemaan niitä nettiin. Mulla ei ole oikein aikaa nyt muutenkaan pakkailla/postittaa/viedä jne... Joten uskoakseni pöydän vuokraaminen on melkein ainoa hyvä ratkaisu. Sitäkin joudun odottelemaan siihen, että vauva on syntynyt.

Toimiva soitin, 12 €.

Nyt olen tosiaan ostellut aika paljon lastenvaatteita kirppiksiltä. Jotain leluja ja kirjoja myös. Tämän soittimen löysimme ekalta kirpparilta ja Luukas sitä soitteli (ja lauloi samalla) niin että koko kirppis raikui. Ei kuitenkaan ostettu sitä vielä, mutta myöhemmin alkoi harmittaa ja kävimme hakemaan sen pojalle sitten. Hyvässä kunnossa, toimiva ja muutenkin moitteeton. Siksi hinta ei ollut niin paha. :)

Eli arvatkaa mitä täällä on tehty koko ilta?

Mistä te tykkäätte? Onko nettikirppiksillä shoppailu ihan yhtä vaivatonta teidän mielestänne kuin tavalliset kirppikset? Entäs myynti sitten?

Itse olen harkinnut "isompien ja kalliimpien" tavaroiden myymistä netissä, mutta sitten muut ajattelin kyllä vielä pöytäkirppikselle. Toivon vain, että saisin sen verran myytyä, että vuokrat saisi ainakin maksettua. :)

Entäs muuten, löytyykö kirppiksiltä hyvää tavaraa vai haluatko mieluummin ostaa kaupasta priimaa?