sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Herkkupainotteiset viikonloppukuvat

Täällä mä taas hieman ihmettelen, mihin se viikonloppu oikein katosi? Aina se tuntuu menevän yhtä nopeasti, oli sitten vapaalla tai töissä. Tänä viikonloppuna tuli nyt hieman kumpaakin.

Perjantaina oltiin ihan vapaalla ja iltapäivän lätkämatsin aikana tekaistiin poikien kanssa muffinsseja. (Eihän sitä Suomi-Ruotsi matsia uskaltanut katsoa...) Tällä kertaa oikaistiin oikein kunnolla reseptin suhteen kun käytettiin valmista jauhoseosta muffinsseihin ja valmista sokeriseosta tuohon kuorrutteeseen. Mutta aivan loistavan makuisia olivat!

21.02.2014 (52/365)
Suklaa-appelsiinimuffinsseja
Lauantaina tein osan päivää töitä ja osan aikaa olin vapaalla. Iltapäivällä mentiin koko perhe salille, jossa sitten Mikan kanssa treenattiin ja katsottiin pronssiottelusta kaksi ekaa erää. Tai minä lähdin toisen erän lopulla hakemaan kisastudioon vanhempieni luokse pizzaa.

Ollaan syöty aika vähän tänä vuonna "roskaruokaa", mutta nyt oli tälle kyllä tarve. Ja kivahan sitä kisastudiota oli pitää kun Suomi voitti pronssia!

22.02.2014 (53/365)
Kotipizza x4
Tänään on sitten ollut ihan todellinen kotipäivä. Johanneksen mentyä päiväunille Mika ja Luukas lähtivät ulos pulkkamäkeen ja sain siivottua pitkästä aikaa. Ja kun Johannes heräsi, meni hän heidän kanssaan vielä hetkeksi ulos touhuamaan (eli syömään lunta ja hiekkaa). Sainpahan ottaa pojan sisälle pesulle aika pian.

23.02.2014 (54/365)
Iltapäivällä katsottiin sivusilmällä lätkää, pelattiin ja leikittiin angry birdsiä ja leivottiin leipää. Illalla sisko, siskontyttö ja vanhempani tulivat kylään. Saivat sitten lämmintä leipää iltapalaksi. Aina se on ihanaa saada ruokapöydän ympärille ihmisiä. Siitä mä nautin. :)

Kaikki kuvat liittyivät nyt viikonlopulta ruokaan. Tulikohan sitä tehtyä mitään muuta kuin syötyä? :) Tuli aikamoinen herkkuviikonloppu, mutta välillä pitää olla tällaisiakin.

Toivottavasti tekin nautitte viikonlopustanne ja saitte uutta energiaa ensi viikkoon!

torstai 20. helmikuuta 2014

Kootusti kuvia

Väsyttää. Oon nyt tässä parin viikon aikana tehnyt ajallisesti enemmän töitä kuin pitkiin aikoihin. Tai näin paljon en ole tehnyt töitä, kun molemmat lapset olleet kotona. En valita, on kiva olla salilla, mutta sopeutuminen hoitojärjestelyihin ja siihen että kotihommatkin pitää hoitaa, ottaa kyllä aikaa.

Ja tähän pariin viikkoon on nyt sit mahtunut noiden poikien flunssa, jonka takia Luukas oli viime viikolla poissa kerhosta, Ja sitten tuo nukkuminen. Olisi kiva saada yksi yö pitää sänky itselläni, eikä vain sitä 20 sentin tilaa poikien keskellä. 

Mutta toisaalta, mitä mä valitan. Ainakin mulla on siinä välissä lämmin ja välillä pieni käsi eksyy mun käteen siellä yön pimeydessä. :)

Eli nyt kootusti kuvia, mitä en ole ehtinyt laittaa tänne:

10.02.2014 (41/365)
Nuhan ja yskän takia Luukas oli kotona kerhosta. Kun mietin mistä ottaisin päivän kuvan, niin Luukas haki kameran ja pyysi, että ottaisin kuvan hänestä. Ja hänestähän se päivän kuva sitten olikin. :)

11.02.2014 (42/365)
Flow - tunnit ovat ihania. Kun tunnin on vetänyt ja porukka heräilee lattialta rentoutuksen jälkeen, niin on onnistunut olo. Tunnin tasapaino-osuudella harjoitellaan tanssija-asentoa, jossa tässä nyt mun näyte. :)

12.02.2014 (43/365)
Keskiviikko on viikon paras tv-päivä. Ensin yhdeksältä tulee Under the dome ja Jäämeri 30 päivässä. Siitä yleensä menee boksille Jäämeri. Kymmeneltä tulee sitten Viikingit, joka on mielestäni paras ohjelma, joka tällä hetkellä tv:stä tulee.

13.02.2014 (44/365)
Aamupäivä meni töissä, kun mietittiin erään edustajan kanssa, että pitäisikö meille salille tulla Crossfit-harjoitteluun sopiva "räkki". Illalla tehtiin sitten tilaus hieman kuvan tyyppisestä toiminnallisen harjoittelun telineestä. :) Tulee nyrkkeilysäkkiä, kahvakuulia, kyykkypaikka, palloja, köysiä...

14.02.2014 (45/365)
Äiti oli antanut pienen ystävänpäivälahjan, suklaata ja arvan. :)

15.02.2014 (46/365)
Olin lauantain töissä, mutta kun tulin kotiin alkoi pojilla herkkuilta. Sipsiä, pähkinöitä, siemeniä ja mehua oli illan menussa.

16.02.2014 (47/365)
Siitä on ikuisuus kun olen viimeksi piirtänyt. Aktiivisesti viimeksi ennen poikien syntymää. Viime aikoina lyijykynä on kuitenkin alkanut houkuttamaan. Lähdin harjoittelemaan ihan perusjutuista, kun nekin tuntuu olevan hakusessa... Tässä harjoituksena piirretty silmä.

17.02.2014 (48/365)
Maanantai-iltana mentiin Luukaksen kanssa kahdestaan kauppaan. Kun tultiin kotiin, paloi "jäälyhdyissä" ja lumilyhdyssä kynttilät. Kyllä oli kiva tulla kotiin! Mika ja Johannes olivat käyneet pulkkamäessä ja sitten tehneet vähäisestä lumesta meille yllätykseksi lumilyhdyn. :)

18.02.2014 (49/365)
Pojilla on omat kirjastopassit, joihin saa kerätä leimoja. Molemmat kiikuttavat ne lainaamisen jälkeen tiskille ja pyytävät leimat. Kun kymmenen on täynnä, niin molemmat saavat ilmaisen uimahallikäynnin. Siihen ainakin tähdätään, vaikka aika usein meidän pitää sitten siellä vierailla. No, siellä on kiva käydä ja saa ainakin vaihtelua iltasatuihin.

19.02.2014 (50/365)
Keskiviikkona oltiin taas aamupäivä töissä, tällä kertaa Johanneksen kanssa. Johannes tykkää tutkia laitteita ja kokeilee niitä kun vaan saa luvan. Kokeiltiin miten juoksumatolla sujui kävely, mutta Johanneksen mielestä oli hauskempaa istua matolle ja tipahtaa lattialle (vauhtia huimat 0,6 km/h).

20.02.2014 (51/365)
Tänään kävin vetämässä viikon toisen Flow - tunnin. Ennen tunnin alkua laitan äänentoiston kuntoon (tietokone ja mikki) ja istun hetkeksi rauhoittumaan. Vaatii usein hieman aikaa siirtyä tilaan, jossa pystyy antamaan tunnilla olijoille rauhallisella fiiliksellä tehokkaan harjoituksen. Asiakkaille ei saisi näkyä se, että kotona on ollut stressaavaa poikien kanssa tai että väsyttää. Hymyn saa kyllä kasvoille, kun ensimmäinen asiakas tulee ovesta sisään. Palkitsevaa työtä.

Tästä on hyvä jatkaa.

PS: Lähdin vähän ravinnon puolelta katsomaan, mikäs on kun väsyttää. Itse huomasin syöväni ehkä liian vähän b-vitamiinia. Voit lukea jutun aiheesta täältä: Wellness Lifestyle: Enemmän beetä!

torstai 13. helmikuuta 2014

♥ Niitä oikeita etsimässä ♥

Lapsuudessa ystävystyminen kävi helposti. Törmättiin leikkipuistossa, tarhassa, koulussa ja sitten löydettiin yhteisiä leikkejä. Uskottiin salaisuudet ja luotettiin toisiin. Ystäviä saattoi olla iso liuta ja ne olivat tyttöjä ja poikia. Synttäreille kutsuttiin ja mentiin, leikittiin koulun jälkeen metsiköissä ja hurahdettiin yhdessä trendivillityksiin (esim. pomppupallot, twist-naru, tamagotchit).

Sitten tuli teini-ikä. Luottamus karisi, kun ”ystävät” puukottivat toisiaan selkään. Mustasukkaisuutta esiintyi paljon. Oltiin mustasukkaisia toisista ystävistä tai ihastuksista. Joillakin elämän tärkeimmät ystävyyssuhteet syntyivät tai syventyivät. Itse mokasin teini-iän ystävyysjutut todella tehokkaasti. Hyppelin porukasta toiseen ja yritin olla kaikkien kaveri. Sitten tuli ensimmäinen vakava seurustelusuhde jo viisitoista vuotiaana. Pilasin välit melkein kaikkien ystävieni kanssa, koska jätin heidät todella vähälle huomiolle. Kadun tätä edelleen, koska seurustelusuhteen kariutuessa melkein seitsemän vuotta myöhemmin, minulla ei ollutkaan enää jäljellä näitä ystäviä. Onneksi sentään muutama sinnikäs lapsuudenystävä roikkui mukana, heille olen ikuisesti kiitollinen.

Lukion jälkeen olin sitten sinkkuna samalla paikkakunnalla, josta lähes kaikki tutut olivat muuttaneet pois. Kävin töissä ja yritin sitä kautta tutustua ihmisiin. Mutta asiakassuhde ei ole paras lähtökohta ystävien saamiselle. Ja näin jälkikäteen ajatellen, tein silloin aika paljon töitä, että mistä olisin niitä uusia tuttavuuksia hankkinutkaan?



Nyt aikuisiällä, parisuhteessa ollessa, uusien ystävien saaminen on harvinaista. Lasten saamisen jälkeen se on toki helpottunut, koska mahdollisuuksia tavata omanikäistä porukkaa, on tullut roimasti lisää.
Lapsien tulo on toisaalta myös vaikuttanut osaan vanhoista ystävyyssuhteista negatiivisesti. Ei ole enää yhteisiä puheenaiheita, lauantai-iltana haluaisi vain mennä saunaan sen baarin sijaan jne. Lapset antavat ja mahdollistavat paljon, mutta myös asettavat rajoitteita menoille. Aikaa ihmissuhteillehan on enemmän, kun on kotona lasten kanssa suurimman osan päivästä, mutta aikataulujen sovittaminen päiväunien, syöttöjen ja sairasteluiden takia voi olla hankalaa.

Useat eivät uskalla edes myöntää, että tarvitsevat ihmisiä elämäänsä. Vaikka minulla on muutama loistava ystävä, esimerkiksi toisen pojan kummi ja lapsuuden ystäviä, niin kyllä sitä kaipaa kontakteja lisää. Niitä päivittäisiä, ”mitä kuuluu, miten menee”, kyselyjä Facebookissa. Ystävällisiä kommentteja blogissa, tykkää-painalluksia päivityksiin jne…  Ei ole häpeä myöntää, että vertaistukea tarvitaan ja oikeita ihmisiä pitää saada ympärilleen.

Ystävän löytäminen muistuttaa paljon ihastumista ja deittailua. Sitä näkee jonkun, huomaa että kiinnostuksen kohteet ovat samat ja juttu luistaa. Tavataan sattumalta jossain ja sovitaan kahville menosta. Tapaamisen jälkeen sitä miettii, että uskaltaako ottaa uudelleen yhteyttä, ehdottaa yhteistä menoa tai jotain muuta. Mietitään, kumpi ehdottaa jatkoa ja milloin sitä kehtaa soittaa, ettei vaikuta liian epätoivoiselta.

Poikkeuksia siihen teini-iän ihastumiseen toki on. Tässä iässä mustasukkaisuutta ei enää ole ja voi hyvällä omalla tunnolla treffailla useampia ystäväehdokkaita/ystäviä. Ystäviä löytyy useista eri piireistä ja heidän kanssaan voi harrastaa eri asioita. Jonkun kanssa käydään vaunulenkeillä, toisen kanssa leffassa tai kahvilla. Löytyy ystäviä, joiden kanssa voi mennä lasten kanssa puuhataloon ja ystäviä, joiden kanssa tanssia pikkutunneille baarissa. (Voivat toki olla samojakin.) Jokainen ystävä rikastuttaa elämää jollain tavalla. Heistä kannattaa pitää kiinni, vaikka aina mahdollisuuksia tapaamiselle ole, tai elämäntilanteet tuntuvat hankalilta. Oli se sitten tekstiviesti syntymäpäivänä, kortti ystävänpäivänä tai jotain muuta, pientä tai suurta. Joskus toki on ystävyyssuhteita, jotka ottavat enemmän kuin antavat, jolloin kannattaa rauhassa harkita tilannetta. 

Itse olen huomannut viime vuosina, että rohkeus kannattaa! Ystävyyden syntyminen vaatii vaivaa, luottamusta ja aikaa. Meillä kaikilla on historiamme, eikä se välity ensi tapaamisilla. Mutta kun asiat loksahtavat kohdilleen, voit saada elinikäisen ystävän.  Sitä ainoaa oikeaa ystävää ei ole, vaan niitä on usein monta juuri sinulle oikeaa ihmistä. Sinun pitää vain etsiä heidät.

Kiitos rakkaat, vanhat ja uudet ystävät, että olette olemassa.


Hyvää ystävänpäivää!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mehujehu-purkkien muodonmuutos

Esittelin viime vuoden puolella näitä mehupurkkikoteloita, jotka ovat osoittautuneet erittäin käteviksi. Meillä on ne käytössä lähes viikoittain, Luukaksella on omansa kerhossa mukana. Kerhossa onkin kehuttu, kuinka upea keksintö tämä on. 

Nyt vaan sitten on jostain syystä purkkien edessä oleva kuva alkanut mennä huonoksi. Kuva lähti ihan vain sormella pyyhkäisemällä. Mitään kovakouraisempaa pesua ei voinut edes ajatella. 

Tältä ne näytti ennen.
Pesin purkit hyvin ja jo siinä lähti kuvista suurin osa pois. Lisäsin tehoa kynsilakanpoistoaineella ja taikasienellä. Niiden jäljiltä purkeissa näkyy edelleen haamukuva, mutta vain jos oikein tarkkaa katselee. Putsatut purkit saivat nyt aluksi aika minimaalisen koristelun, kun näpyttelin Dymolla poikien nimet niihin.

Jälkeen.
Lupasin Luukakselle, että kun löydän kadoksissa olevat Angry birds - tarrat, niin saa niitä laittaa ainakin omaansa lisäksi. Itseäni ne kyllä miellyttäisi juuri näin. :)

Ainoa miinuspuoli näissä on, että kun jotkut purkit ovat erimuotoisia (esim. Lidlin), niin ne ei näihin sovi. Mutta onpa sitten tullut ostettua vaan näitä tavallisen mallisia mehupurkkeja. Myös kaakao- ja maitopurkit sopii näihin ja automatkoilla on ollut erittäin käteviä!

Itsehän tilasin nämä heti kun ilmestyivät, jolloin tarjolla oli vain näitä kuvallisia versioita. Silloin tilasin kolme: äidilleni yhden ja kotiin kaksi. Nyt olisi aika tilata kolme lisää, että saan äidille toisen (poikien ei tarvitsisi tapella) ja pari sitten meille, että saan pitää yhdet autossa.

Nyt niitä on sitten useampaakin eri väriä, ilman kuvaa. Joten iski valinnan vaikeus... Mutta, jos sinulla ei ole vielä omaa, niin käy kurkkaamassa valikoima täältä: Mehujehu

Suosittelen! (Eikä tämä ole mikään maksettu mainos.)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikko paketissa

Taas olisi reilusti kuvia päivitettävänä. Viikot menee ihmeen nopeasti, mutta olen onnistunut silti ottamaan joka päivä jonkunlaisen valokuvan. 

Aloitetaan viime viikon kuvilla:

31.01.2014 (31/365)
Vähälumisuuden hyvänä puolena on, että takapihalla voi keinua. :)
Johannes tykkää ihan hirveästi olla ulkona. Usein se laittaa sisällä kengät jalkaan ja pyytää hyllystä "pipua". Ja sit kun mennään ulos, niin sitä ei meinaa saada sisälle ollekaan, vaikka vaatteet olisivat litimärät. Luukas taas palelee helpommin ja pyytää päästä sisään herkemmin. Mutta viihtyy se silti ulkonakin, kunhan vain sille keksii tekemistä. Mitenhän saisin itseni pitämään tuosta loskalumessa ulkoilusta enemmän? :)

02.02.2014 (33/365)
Johannekselta lähti sen enkelikiharat ja poika näkee taas eteensä.
Viime sunnuntaina leikkasin sitten viimein Johanneksen kiharat pois. Vähän haikea fiilis oli, kun siitä tuli ihan ison pojan näköinen. :) Mutta täytyi taas todeta, että kyllä se vaan on hankalaa! Siis hiusten leikkaaminen. Pojan pää pyörii kuin väkkärä, eikä millään saisi tulla saksilla lähellekään. Mutta kyllä se nyt aika hyvin onnistui, jos itse saa sanoa.


Sitten tämän viikon kuviin:

03.02.2014 (34/365)
Luukaksen huone
Luukaksen huone on yleensä aika kaoottinen paikka. (Kuvassa se on juuri siivottu.) Se on kahden pojan leikkihuone, mutta vain yhden pojan makuuhuone. Ei se ole auttanut, vaikka olen osan leluista siirtänyt Johanneksen huoneeseen. Kaikki mielenkiintoiset lelut ovat Luukaksen huoneessa tietenkin. Ehkä sitten jossain vaiheessa pojat saisi siirrettyä nukkumaan samaan huoneeseen, niin tämä voisi jäädä leikkihuoneeksi. :)

04.02.2014 (35/365)
Kävin viemässä isän leikkaukseen.
Tiistaina kävin Vaasassa viemässä isän olkapääleikkaukseen. Ärsyttävää taas kerran huomata, kuinka toheloita tyyppejä täällä terveyskeskuksessa/sairaalassa on. Jo toinen kerta vuoden sisään saa käydä niiden virheitä korjaamassa Vaasassa. :/

05.02.2014 (36/365)
Iltavuoroon ruokaa mukaan.
Keskiviikkona mulla oli pitkästä aikaa iltavuoro. Ihan siis kello kolmesta kymmeneen asti. Pakkasin mukaan evääksi kanasalaattia, jota jäi lounaalta. Lisäksi sitten mustikkakeittoa. :) Mä tykkään tehdä eväitä töihin. On kiva suunnitella ruoat etukäteen ja kun töihin ei ota mukaan mitään ylimääräistä (mitä kaapista löytyykään...), niin tulee syötyä vähän järkevämmin.

06.02.2014 (37/365)
Tätä luen nyt.
Kirjoista voisin kirjoittaa kokonaisen päivityksen. Ja aionkin, kunhan saan tämän tylsän kirjan luettua. Ei vaan iske, eikä todellakaan tempaa mukaansa, niin kuin takakannessa luvataan. No, onneksi joku muu on varannut tämän minun jälkeeni kirjastosta, niin en voi vitkutella lukemisen kanssa. Sen verran mielenkiintoinen aihe, että haluan kuitenkin saada selville mitä siinä tapahtuu, vaikka itse teksti on todella raskasta luettavaa.

08.02.2014 (39/365)
Lumiukkokeli!
Perjantaina leivottiin leipää, josta olikin jo kuva tuolla aikaisemmin. Lauantaina sitten oli oikein lumiukkokeli. Satoi oikein kunnolla märkää lunta, joten Mika ja pojat tekivät sitten kaksi lumiukkoa. Harmi vain, että plussakeli jatkui ja aamulla kun herättiin, niin isompi lumiukko oli murskannut pienemmän alleen. :( Mutta iloa riitti ainakin joksikin aikaa. :)

09.02.2014 (40/365)
Iltalenkille musiikkia.
Tänään sitten... Aika tavallinen sunnuntai, ilman mitään ihmeempää tekemistä. Ulkona on märkää loskalunta ja sataa vettä. Kun sain pojat nukkumaan, pistin saunan päälle ja lähdin käymään kävellen kaupassa. Onneksi tuo Siwa on kauan auki. :) Reppu selkää, heijastinliivi päälle ja musiikkia soimaan. Testasin uutta ilmaista Spotify-solvellusta, joka olikin ihan jees. Workout-soittolistat oli ihan kivoja ja sieltä löytyi omat listansa aina HIIT-treenille kuin kävelylle, juoksulle tai joogalle.

Ensi viikolla tulee sitten oltua aika paljon töissä. Iltavuoroja (osittaisia ja pari kokonaista vuoroa) on tiedossa aina tiistaista lauantaihin. Mutta muuten ei mitään ihmeellistä (taaskaan). Huomenna voi olla, että tulee kotipäivä, katsoen nyt vähän tuleeko Luukakselle flunssa päälle vai ei. Kerho jää silloin välistä, mutta pitää sitten keksiä jotain kivaa täällä kotona. :)

Oikein hyvää viikonalkua teille!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tomaattifoccacia

Viikonloppuleipää
Mikan innoittamana mäkin päätin tänään leipoa leipää poikien kanssa. Olen aina ihaillut kauppojen foccacia - leipiä, mutta niissä on usein oliiveja, joten on jäänyt sen takia ostamatta. Nyt ajattelin kokeilla tehdä sitä itse. Googlailemalla löysin yhden ohjeen, jonka perustana oma ohjeeni nyt sitten on. Eli alkuperäinen ohje on blogista Suklaapandan keittiössä.

Tein taikinan aikalailla samalla ohjeella, mutta näin jälkiviisaana muokkaan sitä tähän hieman.

-----

Tomaattifoccacia
1 iso leipä
3½ dl vettä
n. 7 dl vehnäjauhoja
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
loraus (rapsi)öljyä
1 rkl hunajaa

Päälle:
1/4 dl (rapsi)öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl sitruunamehua
kuivattua rosmariinia maun mukaan
mustapippuria

punasipulia
tomaatteja (esim. kirsikkatomaatteja)
sormisuolaa (itse käytin mustaa laavasuolaa)

Mittaa kulhoon lämmin (42 asteinen) vesi, tarkista vaikka mittarilla lämpötila. Sekoita kuivat aineet: vehnäjauho, kuivahiiva ja suola. Koneella tehtäessä sekoita kuivat aineet veden joukkoon koneen vaivatessa taikinakoukulla hitaasti. Kun aineet ovat sekoittuneet, lisää joukkoon hieman öljyä. Lisää hunaja. Anna koneen vaivata n. viisi minuuttia. (Käsin tehtäessä tarvitset hieman pidemmän ajan) Taikina saa jäädä hieman tahmaiseksi, mutta silti hyvin kulhon reunoista irtoavaksi.

Anna kohota 30 minuuttia liinan alla jossain lämpimässä paikassa. Voitele iso vuoka (n. 20x30 cm) kevyesti esim. öljyllä. Kohottamisen jälkeen siirrä taikina vuokaan, painele jauhotetuin käsin se tasaiseksi. Anna kohota vielä liinan alla 30 minuuttia.

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja valmistele öljyseos. Laita öljyn sekaan pieneksi pilkottu tai puristettu valkosipuli. Lisää sitruunanmehu, rosmariini ja mustapippuri. Viipaloi sipuli ja tomaatti.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, painele siihen sormella kuoppia. Levitä pullasudilla öljyseos päälle ja asettele sipulit ja tomaatit tasaisesti leivän pinnalle. Ripottele päälle oman maun mukaan sormisuolaa, kokeile vaikka jotain erikoisempaa suolaa (esim. juuri laavasuolaa). Paista uunissa keskitasolla n. 12-17 minuuttia.

Lämpimänä tämä ei tarvitse mitään lisukkeita, ei edes rasvaa. Nauti esimerkiksi pastan, salaatin tai keiton kera.

-----
07.02.2014 (38/365)
Pojat auttoivat leivän tekemisessä.
Tämä on tällainen viikonloppuherkku, en mä tätä arkileiväksi suosittele. :) Mutta kokeilen tehdä kyllä toistekin, nyt vähemmällä öljyllä (kuten reseptissä).

Mukavaa viikonloppua!

(365 - kuvia on tulossa joko tänään tai huomenna. :)

lauantai 1. helmikuuta 2014

Leivotaan leipää!

Vuokaleipä nro 1
Vuokaleipä

0,5 l vettä, 42 asteista
1 pss kuivahiivaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
8-10 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1/4 tl valkosipulijauhetta (jos haluaa lisää makua, niin laita 1/2-1 tl)
voita vuoan voiteluun

Sekoita ruisjauhot, hiutaleet, hiiva, siirappi ja suola lämpimään veteen. Anna "kuplia" puoli tuntia peitettynä. Sitten lisätään alustamalla vehnäjauhot. (Taikina saa jäädä hieman löysäksi.) Anna kohota puoli tuntia peitettynä.

Voitele leipävuoka voilla. Nostele taikina vuokaan. Anna kohota vielä hetken, korkeintaan puoli tuntia. Paista 250 asteessa n. puoli tuntia. Mikäli pinta näyttää tulevan liian ruskeaksi, niin aseta vuoan päälle leivinpaperia.

Nautit ainakin yksi viipale lämpimänä, pelkällä voilla tai margariinilla.

Iltapäiväteellä
Ohjetta voi muokata, esim. siirapin voit korvata hunajalla ja kaurahiutaleet millä tahansa muilla hiutaleilla. Ruisjauhojen tilalta voi käyttää myös esim. ohrajauhoja.

01.02.2014 (32/365)
Toinen satsi
Tänään siis meillä leivottiin leipää. Itse en hirveästi osallistunut leipomiseen, kun Mikalle iski inspiraatio. :) Kaupassa käydessä hainkin sitten lisää aineksia, että saatiin illalla vielä toinen satsi tehtyä kun ensimmäinen leipä tuli jo puoliksi syötyä iltapäiväteellä Mikan äidin ja hänen miehensä kanssa.

Kyllä se itse tehty leipä on vaan hyvää! Ja tässä kun ei ollut oikeastaan mitään sen suurempaa vaivaa, kun kone hienosti alusti taikinankin, niin miksi sitä ei kerran tai kaksi viikossa voisi tehdä leipää?

Alkaa nimittäin kyllästyttää tuo kaupan leipävalikoima, joten tämä on todella hyvää vaihtelua. Jotain maustetta voisi kyllä kehitellä tähän, onko mitään ideoita? Toiseen satsiin siis laitettiin tuota valkosipulijauhetta, mutta olisiko jotain muuta?

Pitäisiköhän sitä vielä tehdä itselleni iltapalaa...