♥ Niitä oikeita etsimässä ♥

Lapsuudessa ystävystyminen kävi helposti. Törmättiin leikkipuistossa, tarhassa, koulussa ja sitten löydettiin yhteisiä leikkejä. Uskottiin salaisuudet ja luotettiin toisiin. Ystäviä saattoi olla iso liuta ja ne olivat tyttöjä ja poikia. Synttäreille kutsuttiin ja mentiin, leikittiin koulun jälkeen metsiköissä ja hurahdettiin yhdessä trendivillityksiin (esim. pomppupallot, twist-naru, tamagotchit).

Sitten tuli teini-ikä. Luottamus karisi, kun ”ystävät” puukottivat toisiaan selkään. Mustasukkaisuutta esiintyi paljon. Oltiin mustasukkaisia toisista ystävistä tai ihastuksista. Joillakin elämän tärkeimmät ystävyyssuhteet syntyivät tai syventyivät. Itse mokasin teini-iän ystävyysjutut todella tehokkaasti. Hyppelin porukasta toiseen ja yritin olla kaikkien kaveri. Sitten tuli ensimmäinen vakava seurustelusuhde jo viisitoista vuotiaana. Pilasin välit melkein kaikkien ystävieni kanssa, koska jätin heidät todella vähälle huomiolle. Kadun tätä edelleen, koska seurustelusuhteen kariutuessa melkein seitsemän vuotta myöhemmin, minulla ei ollutkaan enää jäljellä näitä ystäviä. Onneksi sentään muutama sinnikäs lapsuudenystävä roikkui mukana, heille olen ikuisesti kiitollinen.

Lukion jälkeen olin sitten sinkkuna samalla paikkakunnalla, josta lähes kaikki tutut olivat muuttaneet pois. Kävin töissä ja yritin sitä kautta tutustua ihmisiin. Mutta asiakassuhde ei ole paras lähtökohta ystävien saamiselle. Ja näin jälkikäteen ajatellen, tein silloin aika paljon töitä, että mistä olisin niitä uusia tuttavuuksia hankkinutkaan?

Nyt aikuisiällä, parisuhteessa ollessa, uusien ystävien saaminen on harvinaista. Lasten saamisen jälkeen se on toki helpottunut, koska mahdollisuuksia tavata omanikäistä porukkaa, on tullut roimasti lisää.

Lapsien tulo on toisaalta myös vaikuttanut osaan vanhoista ystävyyssuhteista negatiivisesti. Ei ole enää yhteisiä puheenaiheita, lauantai-iltana haluaisi vain mennä saunaan sen baarin sijaan jne. Lapset antavat ja mahdollistavat paljon, mutta myös asettavat rajoitteita menoille. Aikaa ihmissuhteillehan on enemmän, kun on kotona lasten kanssa suurimman osan päivästä, mutta aikataulujen sovittaminen päiväunien, syöttöjen ja sairasteluiden takia voi olla hankalaa.

Useat eivät uskalla edes myöntää, että tarvitsevat ihmisiä elämäänsä. Vaikka minulla on muutama loistava ystävä, esimerkiksi toisen pojan kummi ja lapsuuden ystäviä, niin kyllä sitä kaipaa kontakteja lisää. Niitä päivittäisiä, ”mitä kuuluu, miten menee”, kyselyjä Facebookissa. Ystävällisiä kommentteja blogissa, tykkää-painalluksia päivityksiin jne…  Ei ole häpeä myöntää, että vertaistukea tarvitaan ja oikeita ihmisiä pitää saada ympärilleen.

Ystävän löytäminen muistuttaa paljon ihastumista ja deittailua. Sitä näkee jonkun, huomaa että kiinnostuksen kohteet ovat samat ja juttu luistaa. Tavataan sattumalta jossain ja sovitaan kahville menosta. Tapaamisen jälkeen sitä miettii, että uskaltaako ottaa uudelleen yhteyttä, ehdottaa yhteistä menoa tai jotain muuta. Mietitään, kumpi ehdottaa jatkoa ja milloin sitä kehtaa soittaa, ettei vaikuta liian epätoivoiselta.

Poikkeuksia siihen teini-iän ihastumiseen toki on. Tässä iässä mustasukkaisuutta ei enää ole ja voi hyvällä omalla tunnolla treffailla useampia ystäväehdokkaita/ystäviä. Ystäviä löytyy useista eri piireistä ja heidän kanssaan voi harrastaa eri asioita. Jonkun kanssa käydään vaunulenkeillä, toisen kanssa leffassa tai kahvilla. Löytyy ystäviä, joiden kanssa voi mennä lasten kanssa puuhataloon ja ystäviä, joiden kanssa tanssia pikkutunneille baarissa. (Voivat toki olla samojakin.) Jokainen ystävä rikastuttaa elämää jollain tavalla. Heistä kannattaa pitää kiinni, vaikka aina mahdollisuuksia tapaamiselle ole, tai elämäntilanteet tuntuvat hankalilta. Oli se sitten tekstiviesti syntymäpäivänä, kortti ystävänpäivänä tai jotain muuta, pientä tai suurta. Joskus toki on ystävyyssuhteita, jotka ottavat enemmän kuin antavat, jolloin kannattaa rauhassa harkita tilannetta. 

Itse olen huomannut viime vuosina, että rohkeus kannattaa! Ystävyyden syntyminen vaatii vaivaa, luottamusta ja aikaa. Meillä kaikilla on historiamme, eikä se välity ensi tapaamisilla. Mutta kun asiat loksahtavat kohdilleen, voit saada elinikäisen ystävän.  Sitä ainoaa oikeaa ystävää ei ole, vaan niitä on usein monta juuri sinulle oikeaa ihmistä. Sinun pitää vain etsiä heidät.

Kiitos rakkaat, vanhat ja uudet ystävät, että olette olemassa. ♥

Hyvää ystävänpäivää!