Shelfie

Yksi ensimmäisiä koulutehtäviä oli kuvata shelfie. Eli kuva omasta kirjahyllystä. Meillä kirjoja on paljon, vaikkakin olen karsinut niitä varastoon (myytäväksi ehkä joskus) aika paljon. Kirjahyllynä toimii yksi Billy-hylly olohuoneen nurkassa. Lisäksi vanhoja kirjoja on vitriinissä ja lasten kirjat ovat vähän siellä sun täällä.

Tässä ensiksi meidän olohuoneen hyllyn sisältöä. Ylähyllyltä löytyy pokkareita, osa mun osa Mikan. Tulen ja jäänlaulun ensimmäinen osa löytyy tuolta, olisi joskus tarkoitus ostaa ne loputkin. Molempien rippiraamatut löytyvät hyllystä myös.

Seuraavalla hyllyllä on sitten Valhalla-trilogia, Twilight-saaga, Dan Brownin kirjoja, Tolkienia ja Percy Jackson - sarja.

Kirjahyllyn raskain hylly sisältää niin keittokirjoja kuin elämäkertojakin. Löytyy bändikirjoja ja elämäntapaoppaita. Löytyy sieltä viime vuoden myydyin pokkari eli KonMari, jonka metodia yritin itsekin, mutta totesin ettei se ihan sovi meidän tämänhetkiseen arkeen. Ehkä joskus sitten. Tuo hylly notkuu kyllä sen verran, että pitää vähän katsoa jos sitä vahvistaisi jollain.

Alempaa löytyy sitten mun vampyyrikokoelmaa lisää. Anne Ricen Veren vangit (tai oikeastaa Vampyyri Lestat kirjana ja Veren vangit elokuvana) olivat lähtö mun vampyyri-innostukselle. Sen kautta lempisarjaksi tuli Buffy, vampyyrintappaja. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse sarjasta puuttuu aika monta loppupäästä, ne luin kirjastosta. Harry Potterit löytyy hyllystä tietenkin. 

Sitten löytyy yksittäisiä romaaneja, joille ei ole "pareja", 

Alimpana on sitten sisustuskirjoja, askartelukirjoja, matkailukirjoja, sarjakuvia ja ammattikirjallisuutta.

Tässä on meidän vanhojen kirjojen kokoelma.

Lasten kirjoja en viitsinyt kaikkea kuvata, mutta tässä on osa mun Disney-kirjakokoelmasta. Vanhemmat on Lasten omasta kirjakerhosta ja nuo uudet sitten Vau-kirjojen Disney-kirjakerhosta. Tähän kokoelmaan löytyi kirpputorilta tällä viikolla pari uutta, kun niissä oli vielä -50% päällä.

Miltä teidän kirjahyllynne näyttää? Vai pidätkö kotona kirjoja ollenkaan? Oletko jo hurahtanut e-kirjoihin?

Visio

KonMari - kirjassa painotetaan kuinka tärkeää on luoda visio millaista elämää haluaa elää. Olen pyöritellyt ajatuksia päässä nyt parisen viikkoa ja ajattelin kokeilla nyt kirjoittaa niitä ylös. Jos vaikka selviäisi mitä oikeasti haluan. :) Visioin tässä sekä KonMarin että remontin jälkeistä elämää.

Yleiskuva
Haluan että meillä on siisti koti, jossa kaikkien on hyvä asua ja ottaa rennosti.
En halua stressata kun tulee vieraita, vaan haluan että pystyn ottamaan yllätysvieraatkin sisälle hyvillä mielin. Koskee myös lasten kavereita, koska tämä on myös lasteni koti.
Haluan pystyä rentoutumaan iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan ja käyttämään harvat omat hetket iloa tuoviin asioihin, en tiskipenkin tyhjäämiseen.
Haluaisin pystyä sanomaan Mikalle ja lapsille missä joku tavara on "en mä tiiä" - sijasta.

Sisustuksessa haluan käyttää luonnollisia materiaaleja, värejä ja käytännöllisyyttä.

Vaatekaappi
Haluan pukeutua tyyliltäni sporttisesti, mutta kaapissa olisi hyvä olla myös perusvaatteita muodollisempia tilaisuuksia varten. Värikkäät lenkkarit, topit ja paidat yhdistettynä mustiin housuihin tai farkkuihin. Rentoja vaatteita, joissa pystyy liikkumaan oli hetki mikä hyvänsä.



Enemmän tällaista, kuva kesältä 2014

Eteinen
Haluan eteisen oleva toimiva ja siellä säilytettävän vain vuodenaikaan sopivia kenkiä ja takkeja. En haluaisi stressata aamuisin, kun pitää lähteä tarhaan vaan lastenkin vaatteet löytyisivät helposti.

Kuva: Ikea

Keittiö
Haluan tehdä enemmän hyvää ja terveellistä ruokaa kotona. Sitä varten tarvitsen tyhjiä tasoja, laadukkaita keittiötarvikkeita ja selkeät kaapit. Jääkaapin ja kuiva-ainekaapin haluan sellaiseen järjestykseen, että hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Haluan että meillä on tarjolla tuoreita hedelmiä useammin. Haluan keittiön oleva viihtyisä, jossa on mukava tehdä ja syödä ruokaa yhdessä.

Kuva: Sievitalo

Olohuone
Olohuoneen haluan sellaiseksi paikaksi, jossa on helppo rentoutua. Ei vaatekasoja ympäriinsä ja mielellään suurin osa lasten leluista omissa huoneissaan. Haluan, että olohuoneessa voidaan nauttia yhdessäolosta TV:tä katselen, pelaten, lukien tai vaikka takkatulta katsellen.

Kuva: Sievitalo

Työpiste
Työpisteen pitäisi olla sellainen, ettei tarvitsisi tyhjentää sitä että koneen voisi siihen laittaa. Johdot kameraan, printteriin ja kovalevyihin pitäisi löytyä helposti. Inspiraatiota, hyvä valaistus ja tärkeimmät työvälineet lähettyvillä.

Kuva: Pinterest

Makuuhuone
Makuuhuoneessa ei tarvitsisi olla muuta kuin sänky ja yöpöydät. Lasten kuvat haluan seinälle sängyn yläpuolelle. Hyvä valaistus lukemista varten.

Kuva: Ikea

Kodinhoitohuone
Tällaista meillä ei oikeastaan vielä ole. Mutta on tulossa remontin myötä. Haluan pyykin lajittelun toimivaksi, paikan silittää ja viikata pyykkejä. Kaappitilaa ja tasoja. Tänne haluaisin myös sijoittaa askartelutilan.

Kuva: Sievitalo

Kylpyhuone
Kylpyhuoneesta haluaisin toimivan ja kauniin. Hyvä sauna, kylpy ja kunnon suihku ovat haaveissa remontin myötä. Sellainen tila, jossa pystyy helposti hoitamaan aamutoimet, kylvettää lapset ja nauttia saunan lämmöstä.

Kuva: Unelmien talo & koti

Piha ja terassi
Joskus tulevaisuudessa haaveena on lasitettu terassi, jossa kesäkeittiö. Nyt riittää siisti terassi, jossa voi viettää aikaa lämpöisinä päivinä. Pihalla on tilaa lapsilla leikkiä. Itse asiassa, piha alkaa olla vision vaatimassa kunnossa, kunhan vain saa siivottua paikat talven jäljiltä. :)

Kuva: Pinterest

Tällainen visio minulla on, minkälaisia visioita teillä on? Jaa kommentteihin myös linkki, jos olet blogiisi asiasta kirjoittanut. :)

Polar Loop - Helmikuu

On aika tarkastella mitä viime kuussa nyt tulikaan sitten tehtyä. Tämäkään kuukausi ei mennyt yhtään suunnitelmien mukaan. Alkukuu meni flunssassa, josta parannuttua iski vuosikymmenen vatsatauti päälle. Viikkoon en meinannut edes päästä sohvalta ylös, kun oli niin huono olo. Kaikki tämä laskee keskiarvoja todella paljon.

 

 

Eikä tässä tervehdyttyäkään ole päässyt vielä vauhtiin, mutta toivotaan että nyt maaliskuussa aktiivisuuslukemat hieman nousisivat.

 

 

Vertaillaanpa vielä helmikuuta tammikuuhun.

 

Päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta saavutettu ka 56 % (tammik. 59 %)
- Tämä nyt meni alaspäin. Mutta eipä mikään ihme, kun en saanut oikeastaan kunnon treenejä tehtyä. Olisikohan ollut yhtenä päivänä yli 100 %.
Passiivisuusleimat 3 (tammik. 7)
- Netflixin katsominen vähentyi helmikuussa. :D
Päivittäinen kalorinkulutus ka 1976 kcal (tammik. 2005)
- Tämä nyt on aika samoissa.
Päivittäinen yöuni ka. 6:51, josta rauhallista unta 5:12. (tammik. 5:59/4:41)
- Unta on tullut keskimäärin melkein tunti lisää joka yö! Vielä kun päästäisiin vähän lähemmäksi kahdeksaa tuntia, niin ehkä väsymys helpottaisi.

Istumista nyt on siis edelleen liikaa. Tiedän sen itsekin, mutta jotenkin täällä kotona tulee istuttua lasten kanssa sohvalle lukemaan, katsomaan telkkaria, koneelle surffailemaan jne... Kävelyä ja muuta liikuntaa olisi pakko saada lisää.

Kerran ennen vatsatautia ehdin salille, jonka ansiosta tuo 152 % on paras aktiivisuuslukema. Mutta tuo pisin nukuttu aika ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Tunti pois, niin ollaan ehkä oikeassa. Looppi luuli minun nukahtaneeni kun katsoin sohvalla leffaa. :)

Olin helmikuun syömättä herkkuja, niin kuin viimeksi kirjoitinkin. Pois lukien vatsatautiviikko, koska silloin söin ja join oikeastaan mitä vain, mikä pysyi sisällä. Sen viikon ajattelin korvata myöhemmin. Muuten onnistuin aika hyvin järkevöittämään syömisiäni. Tästä eteenpäin ajattelin jatkaa kohtuudella herkuttelua. Tämä talvilomaviikko on mennyt hieman löysäillen, mutta ensi viikolla yritän pitää herkuttelun viikonlopun juttuna.

Iltapäiväväsymys oli pahin ilman herkkuja. Sitä mietti vaan, että pitää saada energiaa! Himot lievenivät kuitenkin parin viikon sisään. Lemppariksi tuli itsetehty hedelmäsalaatti. Siihen tulee sekoitus niistä hedelmistä, joita kotoa löytyi. Esim. banaani, päärynä, veriappelsiini ja vadelma oli aivan mahtava yhdistelmä. :)

03.02.2016

Herkuttoman helmikuun vaikutus painoon oli hyvä. Helmikuun alussa painoin 63,6 kg. Helmikuun viimeinen päivä painoa oli 60,7 kg. Eli miinusta tuli 2,9 kg! Ja tämä tosiaan vain ruokavaliota järkevöittämällä. Liikunnan määrä kun ei noussut yhtään. Kuukauden päästähän sen näkee, kuinka paljon esim. vatsatauti nyt tuohon vaikutti. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Nyt matkaa tavoitteeseen siis alle kilo. Ja sitten vielä se vaikein asia, pitäisi saada rasvaa pois ja lihasta tilalle.

Tästä on hyvä jatkaa!

Tee mitä rakastat

"Do more what you love" - julistaa taulu, jonka ostin kesällä Tanskasta. Se tosin ei ole vielä seinällä vaan jossain kasassa, jonka siivosin viime viikkoisten juhlien tieltä.

Jo silloin mietin, että tähän asenteeseen on pakko tulla muutos ja ajattelin taulun muistuttavan minua, että on olemassa asioita joita minä rakastan ja haluan tehdä.

Nyt viime päivinä tuo ajatus on pyörinyt mielessä yhä useammin. Mitä minä rakastan, mitä minä haluan tehdä. Usein selittelen lapsilla sitä etten tee jotain asioita. Ajattelen mielessäni, että teen sitten kun on taas aikaa. Onko sitä aikaa sitten? Aina tulee jotain "tärkeämpää", joka menee sitten edelle.

Tänään jäin päiväksi lasten kanssa yksin, kun Mika lähti tekemään itsellensä rakasta asiaa, pyöräilemään. Meidän aamu alkoi lapsien kiukuttelulla ja päätin, etten jää kotiin vaan lähden ulos nauttimaan kauniista ilmasta. Pakkasin lapset autoon ja käytiin kaupan kautta hakemassa eväät mukaan.

Rakastan kotikaupungissani merta ja Fäboda on yksi paikka, jossa saa nauttia sekä merestä että metsästä. Käytiin vähän kävelemässä metsäpoluilla ja sen jälkeen etsittiin suojainen paikka rannalta, metsän reunasta ja syötiin eväitä.

Pojat leikkivät rantahiekassa ja Saaga nukkui vaunuissa. Pystyin jälleen hengittämään. Miksi tällaisten hetkien löytäminen tuntuu arjessa niin haastavalta? Kotiin ajaessa mieli oli paljon levollisempi, enkä kotonakaan stressannut enää niin paljon kuin aamulla.

Tämä parin tunnin irtiotto kotioloista ei vaatinut paljon. Tyttö sai nukkua rauhassa, pojat taas juosta ja riehua. Minä sain rentouduttua. Kaikki voittivat.

Ajaessani kotiin tuli mietittyä mistä asioista minä nautin ja mitä minä rakastan. Miten saisin näitä hetkiä lisää?

Rakastan valokuvaamista. Haluaisin kehittyä siinä paremmaksi. Nautin katsellessani onnistuneita otoksia ja myös niiden käyttämistä blogissa, kuvakirjoissa, tauluissa, askartelussa tai esimerkiksi Facebookissa.

Tykkään olla luonnossa. Pihalla en niinkään, mutta metsässä tai rannalla on mukavaa. Ja varsinkin syksyisin/talvisin. (Vaatii sen, että muistan pukea kunnolla päälle!)

Rakastan tehdä ruokaa. En arkiruokaa, vaan sitä kun saa laittaa luovuuden päälle ja tehdä kiireettömästi jotain herkullista. Tai kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja nautin siitä, kun ruoastani tykätään.

Rakastan lukemista. On taas mennyt ihan liian pitkä aika siitä, että olen lukenut mitään kirjaa. Viime vuonna luin todella paljon ja nautin siitä. Nyt vaan väsymys on ollut niin kova, että lukeminen on jäänyt. Pitäisi vain saada taas hyvä kirja käteen, niin saisin innostuksen takaisin.

Rakastan liikuntaa. Tämä kohta unohtuu helposti kun tulee liian pitkä tauko treenaamisesta. Ei ole oikeasti mitään syytä, miksi liikunta ei mahdu tällä hetkellä elämään. Haluaisin kuitenkin löytää viikosta pari tuntia, jotka olisi selkeästi varattu liikunnalle. Mielellään ennen kello kymmentä illalla. :D

Kun näitä asioita saan arkeeni enemmän, niin ehkä muutkin asiat sujuisivat paremmin. Ainakin tänään on ihana mennä sänkyyn ja todeta, että tämä oli hyvä päivä. :)

Mitä sinä rakastat tehdä? Teetkö sitä tarpeeksi vai haluaisitko tehdä enemmän?

Liian lyhyet tunnit, liian pitkät päivät

Voi kun voisin olla kuin hän. Nukkua rauhassa tietämättömänä siitä kaikesta, mitä arki ja elämä vaatii pyöriäkseen. Jos voisin olla hän edes hetken.

Täällä päivät tuntuvat pitkiltä. Aamut alkavat varhain, silloin kun aurinko vasta alkaa näyttäytyä. Kohta sekin nukkuu pidempään kuin me. Jos torkutan kelloa kerran tai kaksi, niin olemme jo myöhässä. Iltaan tuntuu olevan niin pitkä aika, siihen että pääsee tekemään ne rästihommat tai huokaisemaan, että taas ne jäivät tekemättä.

Silti tunnit ovat lyhyitä. Aamupäivät menevät hujauksessa, yhtäkkiä pitääkin olla hakemassa yhtä poikaa kerhosta ja toista tarhasta. Lounastakaan en ehtinyt syödä. Iltapäivällä kaiken pitää tapahtua heti. Leikitään legoilla, valitetaan sotkusta, keinutaan pikkukeinussa ja yritetään samalla siirtää tiskejä koneeseen tai pyykkejä narulle. Pojat riitelevät, Saaga huutaa vatsallaan kun ei pääse eteenpäin. Käännetään tyttö, mennään selvittämään riitaa. Ja sen jälkeen käännetään huutava tyttö uudelleen selälleen. Otetaan syliin, tehdään kotitöitä yksikätisenä. Ruokaakin pitäisi laittaa.

Sitten onkin jo ilta. Mika tulee kotiin, syödään, ehditään tehdä ehkä jotain ja sitten onkin iltahommien aika. Pian ne lapset jo nukkuvat ja meillä on "omaa aikaa".

Nyt liian monena iltana olen ollut liian väsynyt. Nukahtanut kesken syötön tai kirjan lukemisen. Tämä uusi arki vaatii paljon. Pitää miettiä rutiinit uusiksi ja odottaa, että palat loksahtavat kohdalleen.

Kirjoittaa ylös ne sata ja yksi asiaa, jotka pitää vaan muistaa. Päiväkotiin rahaa kansiota, neuvolaan puhelu jne... Pieniä juttuja, mutta jotka vievät niin ison osan ajatuksista.

Väsynyt on varmaan väärä sana sille, miltä tällä hetkellä tuntuu. Uupunut on ehkä parempi. Ajatukset ovat yhtä puuroa ja ihan täynnä asioita, joille minä en voi mitään. On pakolaiset ja taloustilanne. Ja sitten ne asiat, joille voin jotakin. Sotkuinen koti, pyykkivuori, tyhjä jääkaappi.

Tällä hetkellä parin tunnin vapaa ei rentouta. Eikä yksi paremmin nukuttu yö. Stressi on ja pysyy. Jokin ratkaisu tähän pitäisi löytää. Joku juttu, jonka tekemistä odottaa illalla nukkumaan mennessä ja aamulla ensimmäisenä.

Tänä iltana en aio enää lukea uutisia. Yritän mennä kohta sänkyyn ja lukea kirjasta edes yhden luvun nukahtamatta. Ja sitten käpertyä tuon kauniin tytön viereen ja nauttia hiljaisesta tuhinasta.

Raskauskilot

Raskauden jälkeen yleensä aloitetaan karistamaan ne kuuluisat raskauskilot. Ne, jotka eivät jää sinne sairaalaan vauvan synnyttyä. Joillekin niitä jää enemmän ja joillekin vähemmän. Jotkut kuulemma ovat painaneet jopa vähemmän kuin ennen raskautta synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä onko kyseessä urbaanilegenda.

Media hehkuttaa julkisuudessa olevia äitejä, jotka ovat hetkessä karistaneet raskauskilonsa. Otsikot huutavat, kuinka he edustivat hoikkina vain kuusi viikkoa raskauden jälkeen. Jutussa ei yleensä mainita sitä ihanaa vauvaa, vaan kuvataan bikinivartaloita tai pikkuisiin mekkoihin pukeutuneita kaunottaria.

Jo tämä stressaa äitejä, koska jos lukee iltapäivälehtiä, niin näiltä ei voi välttyä. Mutta nyt tämän raskauden jälkeen olen huomannut, että jopa neuvolasta tulee painostusta raskauskilojen pudottamiseen. Jälkitarkastuksessa pistettiin nimittäin vaa'alle ja paino kirjattiin ylös neuvolakorttiin. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. (Ennen tätä ei ollut.) Kun painon sitten sanoi ääneen, tuli kommentti, että kyllähän niitä kiloja on sinulle jäänyt. Jos raskauskilojen pudottaminen on noin tärkeää, niin parempi ajankohta punnitukselle olisi vuoden päästä synnytyksestä. Silloin elämä on päässyt vähän tasaantumaan, jolloin aikaa voi olla miettiä taas tarkemmin elämäntapojaan.

Olen työssäni tavannut monenlaisia äitejä, joiden yhdistävä tekijä on ollut juuri nuo raskauskilot. Olen auttanut löytämään liikunnan ilon ja miettimään suhdetta ruokaan uudelleen. Aikaa kenenkään kalenterista en voi raivata, joten tehtävänä onkin enemmän ollut motivoida. Lapsien myötä ymmärrys on kasvanut ja ymmärrän nyt paljon paremmin kuin parikymppisenä, ettei kolmen pienen lapsen äidillä ole aikaa treenata vähintään kolmea kertaa viikossa.

Juuri tämän ymmärtäminen on aiheuttanut stressiä itsellekin. Kiloja siinä jälkitarkastuksessa oli jäänyt viisi ensimmäiseen neuvolakäyntiin nähden. Kokonaisuudessaan painoa tuli melkein kaksikymmentä raskausaikana, paljon enemmän kuin poikia odottaessa.

Olen ottanut itseeni ne paineet, joita julkisuus ja oma ammattikin luo. Pitäisihän minun silti ymmärtää, että minulla ei tule olemaan koskaan niin paljon aikaa treenaamiselle kuin ennen parisuhdetta ja lapsia. Eikä aineenvaihduntakaan tule olemaan enää parikymppisen tasolla.

Kaipaan kyllä liikuntaa: pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, joogaa rauhallisen musiikin tahdissa ja hikitreenejä kuntosalilla. Mutta nyt aion nauttia kesästä, kesän herkuista ja vauvasta. Enää ei tule raskausaikaa tai imetysaikaa, joten eiköhän minulla ole loppuelämä aikaa saada kroppa kuntoon. Nyt vain ylläpitotreeniä, tasapainoinen ruokavalio ja tarpeeksi unta niin selviän vauvavuoden läpi.

Kävin vielä tänä aamuna vaa'alla ja totesin painon menevän hitaasti alaspäin. Jos vain omat vaatteet (lähinnä housut) alkaisivat kohta mahtua päälle, niin ei olisi mitään hätää. Muuten vaatevarasto supistuu niin olemattomaksi. :D Yritän pitää vaa'an piilossa ainakin syksyyn asti ja olla vähän armollisempi itselleni.

Ajattelin pistää tähän kuvan vatsastani ajatellen raskaudesta palautumista, mutta pistetään mieluummin siitä ihanasta vauvasta. ;)



Hei!

Oikealla jalalla





En ole todellakaan aamuihminen, mutta viime aikoina on tuntunut, että olen jatkuvasti noussut väärällä jalalla vuoteesta. Manannut jo kellon soidessa, että koko päivä on pilalla. Ymmärrän itsekin, että näin ei voi jatkua. Kukaan ei hyödy siitä, että nousen aamulla sängystä kärttyisenä.

 

 

Olen nyt yrittänyt ottaa muutaman hengenvedon ennen kuin pilaan päiväni edes näkemättä sitä. Miettiä sängyssä positiivisia asioita, jotta laittaisin sen oikean jalan lattialle noustessani. Tänä aamuna se ei ihan onnistunut, mutta sain kuitenkin huonon tuuleni käännettyä aamupäivällä puistotreffeillä.

 

Kirsikkapuu kukkii ensimmäistä kertaa.

Miksi sitten olen niin huonolla tuulella aamuisin? Väsymystä voi kyllä syyttää, menen ihan liian myöhään nukkumaan. Mutta myös niinä aamuina, kun olen mennyt aiemmin nukkumaan saatan olla kiukkuinen. Kello viiden herätykset ovat pahimpia. Silloin yleensä jompikumpi pojista herää ja kömpii meidän sänkyymme. Tai Saaga herää syömään tai vaipanvaihtoon. Esimerkiksi tänä aamuna sattui molemmat.

Viideltä Johannes heräsi ja tuli meidän sänkyymme. Siellä tosin oli jo Luukas, meidän vanhempien lisäksi siis. Saaga nukkui vielä omassa sängyssään (oli syönyt yhdentoista aikaan). Saaga heräsi Johanneksen tuloon ja päädyin sitten itse siirtymään Johanneksen sänkyyn Saagan kanssa. Kun tyttö oli saanut varhaisen aamupalan nautittua, kello oli jo lähempänä kuutta. Itselläni oli herätys 6.30. Tavallaan olin niin pirteä, että olisin voinut nousta ylös, mutta sitten taas kun unta oli takana vain noin viisi ja puoli tuntia, niin en viitsinyt. Torkutin kelloani sitten seitsemään. Unen laatu ei varmaankaan enää ollut hirveän hyvä.

Onnellisia ajatuksia päivään lisää.

Huomenna ei tarvitse laittaa kelloa herättämään, joten toivottavasti unta riittäisi vähän pidempään. Itselläni on vaan paha tapa stressata myös Mikan herätyksistä, joten nukun ensimmäisen kellonsoiton jälkeen levottomasti. Minkä minä sille voin, että herään ääneen nopeammin kuin Mika? Tällä hetkellä herään kun Saaga inahtaakin, joten taitaa olla aivot koko ajan valmiustilassa reagoimaan.

Jos keskittyisi olennaiseen ja sumentaisi taustan. :)

Mitä siis tarvitsisin tällä hetkellä? Unta ehdottomasti, mutta myös jotain mielekästä tekemistä ihan vain itselleni. En ole osannut keskittyä pitkään aikaan kirjaan, kirjoittamiseen tai muuhunkaan omaan toimintaan. Päässä pyörii "to do" - listat ja kotityöt stressaa ja painaa päälle. Ne kun ei lopu tekemällä.

Tärkeintä olisi varmaan keskittyä olennaiseen. Tärkeintä on tällä hetkellä lapset, minä ja Mika. Pitäisi sitä parisuhdettakin huomioida eikä vain pyörittää arkea. Oma jaksaminen tulee toisena. Sitä pistää vain liian usein omat jutut sivuun ja tekee jotain "tärkeämpää", jotain mistä jää jälki. Tavallaan odottaa sitä kiitosta joltakin. Kuten eilen siivotessani Luukaksen huoneen odotin kuulevani kehuja tai kiitoksia, mutta eipä lapset sitä vielä ymmärrä. Enkä sitä voi heiltä vaatia.

Nämä tuo mieleen lapsuuden kesät. :)

Lapset ovat prioriteetti nro 1 tällä hetkellä. Että heillä olisi kaikki hyvin. Heidän takia sitä jaksaa nousta aamuisin, vaikka kuinka väsyttää. Kyllä se kiitos sieltä tulee, jos ei sanottuna niin näytettynä sitten. :)

Omasta jaksamisestani aion tänään huolehtia menemällä nyt nukkumaan ja keräämällä runsaasti positiivisia ajatuksia huomisen sadepäivän varalle. ;)

rv 37+0

Täysiaikaisuus saavutettu eilen! Nyt minun puolesta vauva voisi syntyä milloin vain. Äidilläni tosin alkaa talviloma ensi viikolla, joten tähdätään siihen. :D

 

Olen tässä miettinyt, että onko niin, että aika kultaa muistot vai onko tämä loppu aina ollut näin raskasta? Muistan lähinnä viime raskauksista ne viimeiset päivät, että ne tuntuivat pitkiltä. Mutta viikkoa, pari ennen synnytystä ei ole muistikuvia.

 

Viikonloppuna käytiin kaksillakin synttäreillä, joten viime viikon valokuvaongelma ratkesi niin, että sain jotain kuvia minustakin. Sisko niitä otti, kiitos hänelle.



 

Juhlissa

Pieni paniikki kyllä iski ennen lauantain juhlia. Olen tullut siihen pisteeseen, ettei oikeastaan mitkään siistit housut mene jalkaan. Lökäpöksyjä löytyy kyllä, mutta ei niillä juhlimaan lähdetä. En löytänyt edes sitten mitään mekkoakaan tähän hätään, joka olisi ollut sopiva. Onneksi löysin kasasta yhdet valkoiset housut, jotka vielä menivät päälle. Niiden kanssa sitten pari ihan normipaitaa, jotka olivat vähän pidempiä. Olen kyllä niin iloinen, että muutaman kuukauden päästä voikin käyttää jo ihan normaalivaatteita. :D (Tosin alkaahan tässä tämä imetyspaitakausi, jolloin kaikki edestä avattavat tai helposti ylös vedettävät ovat pop.)

Sunnuntaina olleille lastensynttäreille meninkin sitten joogahousuissa ja treenipaidassa. :D

rv 37+0

Sain eilen sitten napattua yhden kuvan myös paljaasta vatsasta. Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti niitä ei tulekaan. Luukasta odottaessa jaksoin rasvailla ahkerasti, sen jälkeen lähinnä suihkun jälkeen. Toivon kuitenkin ettei vatsa tästä enää hirvittävästi kasvaisi, koska olo on sen verran tukala.

Viime viikolla kävin ultrassa ja siellä todettiin vauvan olevan hyvin lähtökuopissa. Painoarvio oli silloin 2500 g. Mulla on vähän sellainen tunne, että tämä vauva on isompi kuin veljensä. Jännä, kun olen aina ajatellut, että pojat olisivat isompia. :D Mitään ongelmia normaalille synnytykselle ei pitäisi olla, joten nyt vain odotellaan...

Oma olotila on edelleen kurja. Mieliala on kyllä aika maassa, en edes itse tiedä miksi. Kipu ylävatsalla ja selässä haittaa arkea. Poikien kanssa ei jaksa leikkiä, siivota ei jaksa (kumartelu tuntuu kurjalta) ja istuminenkaan ei tunnu hyvältä. Tuntuu, että tämä loppuaika on mennyt lähinnä sohvalla makoiluksi, kun aiemmin liikuin kyllä loppuun asti.

Huomenna olisi taas neuvola ja ensi viikolla ollaan samoissa lukemissa kuin poikien syntyessä. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaisi tapahtua jotain? Ennen vauvan syntymää haluaisin saada kodin siivottua ja poikien hiukset leikattua. Johanneksen hiukset tosin pitäisi varmaan käydä leikkaamassa jossain ammattilaisella, koska en oikein hallitse tuota saksilla leikkaamista. (Eli lopputulos voi olla mitä vain...)

Sairaalakassi on melkein pakattu, pitäisi vielä katsoa läpi mitä sinne on tullut laitettua ja lisätä ainakin kamera ja sen laturi. Nyt kun vain kroppa ja pää jaksaisivat vielä muutaman viikon, niin päästäisiin aloittamaan vauva-arki. Välillä on nimittäin ollut fiilis, että ajan suoraan Kokkolaan ja ilmoitan etten jaksa olla raskaana enää päivääkään. Mutta sillä perusteella tuskin lähetään käynnistystä tekemään? :D

Mukavaa tiistai-iltaa!

Valokuvauskrapula

Viime vuoden 365 - projektin jälkeen olen potenut valokuvauskrapulaa. Tai mikähän olisi sille parempi nimi? Kamera on jäänyt pölyttymään, eikä kuvia ole tullut otettua oikeastaan lainkaan. Mikä on todella harmi, minä kun rakastan kuitenkin valokuvia.

 

 

Eilen väsyneenä raskaushormoneissani aloin itkeä sitä, että nyt raskausajalta ei ole oikeastaan kuin itse ottamiani kuvia raskausmahasta ja nekin on laadultaan, no aika surkeita. Pojista ei ole vatsan kanssa yhtään kuvaa, vaikka käyvätkin halailemassa ja pussailemassa "vauvaa". Olisi kiva ikuistaa nämä hetket, ennen kuin vatsa on historiaa. Mikasta ja minusta ei taida olla yhtään kuvaa raskausvatsan kanssa (eipä taida olla Johannestakaan odottaessa), mutta kun kameran takana olen yleensä minä, niin sellaiset kuvat jää ottamatta.

 

 

Ja onhan se niin, että kun oma olotila ei ole maailman hehkein ja koti on täydessä kaaoksessa, niin ei sitä ensimmäisenä kameraa ota esille vaan ennemminkin sen imurin. :D 

 

 

 

Ja tämä viikko nyt on muutenkin mennyt vähän sumussa, kun ollaan kaikki oltu kunnon flunssassa. Itselläni tämä jäi aika lieväksi, mutta Johanneksen kanssa oltiin eilen lähes kolme tuntia päivystyksessä toteamassa, että toisessa korvassa on viruksen aiheuttama tulehdus. Ei kun korvatippoja vain särkylääkkeen lisäksi. Mutta ainakaan viime yönä ei korvia itketty. Joten osin senkin takia ei kuvia vaan ole tullut otettua.



Nykyään kun laitteita kuvaamiseen on niin paljon, luulisi kuvaamisen olevan helpompaa. Itse en tykkää hirveästi kännykkäkameran kuvanlaadusta, vaikka välillä Instagramiin laitankin jotain. Puhelimen kuvissa on se hyvä puoli, että ne menevät suoraan onedriveen ja sieltä saan ne helposti blogiin, tosin ilman kuvanmuokkaamisia.

Meilläkin on perus pokkarikamera, jota ei tule enää käytettyä, vaikka kokonsa puolesta se olisi hyvä ottaa mukaan mihin vain meneekin. Kuvanlaatu siinä on tosin aika sama kuin puhelimessa. Ja sitten on Mikan Nikon - järjestelmäkamera. Sillä haluaisin eniten kuvata, mutta joskus pari vuotta sitten kuviin alkoi ilmestyä mustia pisteitä, joita en ole saanut perusteellisella puhdistuksellakaan pois. Joten kuvia pitää lähes aina muokata, kun pisteet häiritsevät.

Olenkin alkanut haaveilla 30 v. lahjaksi itselleni uutta järjestelmäkameraa. Kyllähän tuo vanha toimii, mutta... En oikein tiedä mitä ominaisuuksia siihen haluaisin, muutama idea kyllä on.

Kuvien siirtäminen ja käsitteleminen on toinen "ongelma". Kun vaihdoin konetta menetin korttiaseman, jonka takia kuvat pitää siirtää kamerasta johdolla koneelle. Enkä nyt sitten löytänyt sitä johtoa mistään kun ajattelin kuvia tänään siirtää. Ja uudella tietokoneella ei ole niin paljon tilaa, että voisin varastoida kuvat tänne. Hankin uuden ulkoisen kovalevyn vain valokuvia varten, ehkä se käy ratkaisuksi.

Lisäksi voisin kysellä, jos jollain on Windows 8, niin mikä (ilmainen) kuvanmuokkausohjelma olisi hyvä? Edellisessä koneessa käytin Picasaa, mutta se on sen verran raskas ohjelma, että tällaisella miniläppärillä en haluaisi sitä pyörittää. Olen kokeillut muutamaa eri ohjelmaa, mutta mieleistä en ole löytänyt.

Jos sitä nyt ottaisi tänään tuon kameran esiin ja nappaisi muutaman valokuvan. Ehkä sitten vatsastakin tulisi otettua joku kuva. Tuleehan maanantaina vauva täysiaikaiseksi, niin ehkä synnytykseen ei ole enää niin pitkä aika. Voi tulla pian kiire. ;)

Ihanaa viikonloppua!

Ahdistava tavaranpaljous

Olen kärsinyt "tavaraähkystä" jo pidemmän aikaa. Koti pursuaa turhaa tavaraa tai tavaroita, joilla ei ole paikkaa. Haluaisin, että jokaisella esillä olevalla tavaralla olisi jonkunlainen funktio, vaikka sitten vain kaunistaa kotia, mutta kuitenkin.

Tavaroita, joille ei löydy paikkaa.

Nyt kun tulossa on kolmas lapsi, tavaranmäärä kasvaa taas. Huonekaluista esille tulevat kehto (myöhemmin pinnasänky) ja hoitopöytä. Lisäksi tulee leikkimatto kaarineen ja leluineen, vaunujen koppa, turvaistuin ja sitteri. Lisäksi sitten kaikki päivittäin tarvittavat tavarat, hoitojutut ja vaatteet. Kun tälläkin hetkellä jokainen paikka on täynnä tavaraa, niin en vain tiedä mihin väliin vauva oikein mahtuu.

Hedelmät, leivät ja lelutraktori leipälaatikon päällä.

Suurin osa lattialla lojuvista tavaroista on lasten jäljiltä, mutta lojuuhan tuolla eteisessä imuri ja olohuoneessa on nyt pahvilaatikoita minun jäljiltä.

Johanneksen pahvinrepimisleikit.

Kävin varaamassa kirpputoripöydän, että pääsisin eroon edes pienestä määrästä tavaraa. Mutta tosiasiassa se on vain pisara valtameressä, jos saan osan myytyä. Nytkin myyntiin päätyi lähinnä kirjoja ja leffoja. Suurin osa niistä on ollut jo kauan laatikossa varastossa (eli ei näkyvillä) tai sitten kirjahyllyssä. Eikä se kirjahylly näytä paljon tyhjemmältä nytkään.

Leluja ja imuri eteisessä.

Iso osa tavaroista on sellaisia, jotka vain jäävät pyörimään kun niille ei ole paikkaa. En osaa päättää meneekö ne roskiin vai mitä niillä tekisi. Nyt olen heittänyt roskiin ilmaiseksi saatuja tavaroita (subwayn limsakassi, säästöpankki, metallipurkkeja yms. oheisjuttuja) ja sitten sellaisia juttuja, mitkä on rikki tai jotka on ollut myynnissä kirpputorilla eikä kukaan niitä ole halunnut.

Hoitopöytä olohuoneessa etsii vielä paikkaansa. Luukas taisi oman paikkansa löytää...

Tilaisin jo melkein kuukausi sitten sähköpostiini minimalismi-kurssin tavaroiden karsimisesta. Joka aamu saan luettavaa, joka pistää ajattelemaan. Jostain on apua, jotkut asiat taas ovat tässä elämäntilanteessa mahdottomia. Kurssin kirjoittajalla ei ole lapsia, jonka takia lasten tavaroiden järjestämisestä ei ole ollut juttua.

Pahimmat kompastuskivet ovat meidän arjessa paperin määrä ja kierrätys. Paperin määrä siksi, että en tiedä useinkaan mitä teen papereille, jotka vain lojuvat joka paikassa. Piirustuksia on vaikka kuinka paljon ja lisäksi on vakuutuspapereita yms. "tärkeitä" papereita. Kierrätys taas siksi, että meidän keittiötä ei ole sellaiseen tarkoitettu. Lasipurkit, metalli, paperi, pahvi ja pullot. Varastossa on nyt pusseissa lasipurkkeja ja metallia. Isossa kassissa on palautettava pullot ja erikseen muovipussissa palautettavat tölkit. Keittiössä on iso vetolaatikko kierrätettävää paperia varten ja yksi pieni laatikko pahveja varten. Poltettavat maitotölkit on pesualtaan vieressä. Kierrätykseen menevät pahvit päätyy usein roskikseen, koska Johannes rakastaa leikata ja repiä niitä. Ja samalla levittää pitkin keittiötä.

Vaatteet ovat myös ongelmallisia, koska kaappeihin ei haluaisi laittaa muuta kuin puhtaita vaatteita. Järkevää olisi, jos voisi laittaa kaappiin sellaisen "vähän käytetyt" - kasan, mutta ei sinne mahdu. Siksi vaatteita lojuu tuolien päällä, pesukoneen päällä ja lasten vaatteet siellä missä ne on sattunut riisumaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että on pakko tehdä jotain toimenpiteitä, että alkaisin viihtymään kotona paremmin.

1. Varasin kirpputoripöydän ja yritän myydä edes jotain.
2. Lasten piirustuksille omat kansiot.
3. Toiveet lahjoista pääasiassa lahjakortteina.
4. Varaston siivous kesällä.
5. Vaatteiden karsiminen omasta vaatekaapista kun palaudun omiin mittoihin.
6. Lasten vaatteet myyntiin mahdollisimman nopeasti.
7. Talvivaatteet, välikausivaatteet ja kengät omille paikoilleen varastoon, jotta löytyvät kun on tarvetta. Ettei tule ostoksia vain siksi, ettei jotain löydy.
8. Lelujen karsiminen, vaikka väliaikaisesti.
9. Luopuminen. Tämä kohta on vaikein. On hankalaa luopua tavarasta yms. johon on asettanut jotain odotuksia tai ajattelee edelleen sen rahallista arvoa.
10. Ajatus siitä, että kun ostat jotain kaupasta, niin se raha on silloin menetetty. Koskaan en tule saamaan takaisin sitä summaa, vaikka yrittäisin myydä sen joskus. Keräilyesineet ovat asia erikseen, mutta keräilen muumimukeja itselleni, en myyntiin.

Äh, ehkä teen tästä isomman ongelman kuin se onkaan. Mutta niin moni asia helpottuisi, jos vain saisin vähennettyä tavaran määrää.

Kirpputoripöytä

Miten teillä selvitään tavaroiden kanssa? Heitätkö surutta roskiin jos et käytä? Siivoatko ahkerasti? Oletko järjestelyn mestari? Kerro paras vinkkisi!

PS: Mainitsemani ilmaisen sähköpostikurssin voi tilata täältä: http://minimalismi.fi

Rv 30

Eilen tuli täyteen rv 30+0. Tätä (viimeistä) raskautta on jäljellä jotain 8-12 viikkoa. Tällä kertaa odotan malttamattomasti, että saisin jo vauvan syliin. En voi sanoa, että nauttisin tästä olotilasta. En tiedä mikä sitten siihen vaikuttaa, mutta kyllä edelleenkin allekirjoitan väitteeni, että kesällä on mukavampi olla viimeisillään raskaana kuin talvella.

Pimeys, vaaterumba (sekä oma että poikien), flunssakausi... Tarvitseeko sanoa lisää?

Olo on tällä hetkellä raskas, niin kuin kai viimeisellä kolmanneksella usein on. Pahinta on edellisistä raskauksista tuttu kylkikipu, joka tuntuu oikealla puolella alimpien kylkiluiden tienoilla. Kipu on todella paha, jos olen ajanut autoa tai istunut kauan. Parasta olisi seistä tai maata. Seisoessa taas tulee toinen loppuajan vaivoista, eli jatkuva pissahätä. Tuntuu, että juoksen vessassa jatkuvasti ja mielestäni juon liian vähän. Jano vaivaa varsinkin iltaisin ja yritänkin juoda, mutta se tarkoittaa yleensä 1-2 vessareissua/yö.

Mielialatkin  vaihtelevat todella paljon, mutta pääosin olen huonolla tuulella. En todellakaan haluaisi purkaa huonoa oloa lapsiin tai Mikaan, mutta eipä täällä ole muitakaan. Siksi olen yrittänyt aktiivisesti keksiä lapsille tekemistä, vaikka he ovatkin olleet sairaana.

Itsekin sain nyt sitten flunssan. Taas. Muistan kuinka Luukaksen odotusaikana ja vauvavuotena sain olla terve yli vuoden putkeen, mutta nyt kun kerhosta tulee pojille pöpöjä, niin eiköhän ne tartu meihinkin. Ja tämä jos mikä saa mielen vieläkin huonommaksi. Yritä nyt yskiä tai aivastella ilman, että vatsaan ei satu.

Ärsyttää itseäkin kun pää on täynnä negatiivista höttöä. Yritän keksiä positiivisia juttuja, miettiä vauvalle nimeä jne... Nimeä ei ole vielä löytynyt, mutta kyllä nyt tytön nimen saan kirjoitettua esitietolomakkeeseen mutta pojan nimistä ei ole mitään aavistusta. Mennään nyt kuitenkin sillä, että tulokas on tyttö. Muuten poika saa pukeutua vaaleanpunaiseen, koska niitä on nyt pestynä. :)

Tällä hetkellä nyt odottelen "äitiysloman" alkamista. Tilanne ei tästä kovin paljon muutu, mutta muutama työjuttu on vielä hoidettavana. Kelan jutut on hoidettu ja virallisesti tuo loma alkaa 28.2. Aika tasan kuukauden päästä siis.

Viikonloppuna kävin lauantaina itse kävelyllä, joka sai aikaan muutaman vauhtia hidastavan supistuksen. Muuten harjoitussupistuksia on ollut aika vähän. Sunnuntaina käytiin koko perhe lumikengillä metsässä retkellä, jolloin ei ollut mitään ongelmaa. Se oli kyllä todella kiva retki. :) Oli tarkoitus laittaa siitäkin kuvia ja juttua blogiin, mutta en ole vieläkään oikein sinut uuden koneeni kanssa.

Aikamoista tajunnanvirtaa tämäkin teksti, mutta eipä tässä olotilassa paljon muuta irtoa. Parempi varmaan vain sulkea kone ja ottaa kirja käteen. :D

Kotiäidin haaveita

Tänä vuonna tulee täyteen viisi vuotta kotiäitinä. Sinä aikana on haaveet muuttuneet moneen kertaan. Kuitenkin alusta asti oli haaveena kaksi tai kolme lasta pienillä ikäeroilla, jotta voisin olla kotona ensimmäiset vuodet. Tämän viimeisen kohdalla luultavasti tuo kotiäitiys päättyy ennen kuin lapsi täyttää kolme. Johtuen joko eduskunnan päätöksestä tai omien haaveiden eteenpäin saamisesta.

En kuitenkaan vaihtaisi kotiäitiyttä pois, koska se on opettanut paljon uusia asioita ja olen saanut mahdollisuuden seurata kahden pojan kasvua. Nyt edessä olisi viimeinen taival tällä saralla ja saan (mahdollisesti) seurata vielä tytön kasvua leikki-ikäiseksi kotona. Mutta täytyy myöntää, että tämä raskausaika on saanut ymmärtämään, ettei minusta ole kahden leikki-ikäisen viihdyttäjäksi kokopäiväisesti. Onneksi Luukas saa olla kerhossa 2x/viikossa, jolloin voin keksiä jotain kahden keskistä Johanneksen kanssa. Syksyllä tilanne tulee muuttumaan kun Johannes aloittaa kerhon ja Luukas puolipäiväisenä tarhassa. Onhan sitten vauva siinä lisänä, mutta ehkä pojat ainakin saavat enemmän virikkeitä kuin kotona ollessaan kokoaikaisena.

Olenhan minä nyt kuitenkin tehnyt töitä tässä välillä ja opiskellutkin, mutta lapset ovat olleet kuitenkin koko ajan kotihoidossa. Eli onko se nyt sitten täysipäiväistä kotiäitiyttä sitten vai ei?

Ja nyt niihin haaveisiin sitten. :)

Opiskelu
Viiden vuoden aikana omat kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet hurjasti. Mutta kun tavallaan menin suoraan lukiosta töihin, tuntuu että jotain jäi välistä. Olenhan kuitenkin opiskellut liikunta-alaa ja sitten yrittäjyyttä, mutta nyt haussa olisi lisäopintojen mahdollisuus. En vielä tiedä mitä alaa se olisi. Liikunta-alakin on muuttunut viidessä vuodessa niin paljon, että tarvitsisin tietojen päivitystä. Tai sitten edessä olisi alan vaihto. Silloin vain työtilanne huolettaa, kun tuntuu ettei mihinkään oteta uutta työvoimaa. Jos nyt alustavasti miettisin opintojen aloittamista tammikuussa 2016, sillä ehdolla, että nuorimmaisen kotihoito onnistuisi vielä samalla.

Matkustelu
Kun tapasimme Mikan kanssa yhteisenä haaveenamme oli päästä maailmanympärimatkalle. No, se nyt selvästikin lykkääntyi eteenpäin. Mutta matkustus on edelleen todella iso haave, mutta kolmen lapsen kanssa se tulee kalliiksi ja en haluaisi hirveän pienten kanssa lähteä reissuun. Eli jos sitä odottelisi vielä muutaman vuoden ja säästäisi rahaa (olemattomista kotihoidon tuista) ja lähtisi sitten koko porukalla jonnekin kauemmaksi reissuun. Ykköskohteina tällä hetkellä olisi Uusi-Seelanti tai joku paratiisisaari Karibialla.

Remontointi ja sisustus
Olemme asuneet tässä talossa nyt neljä vuotta. Luukas oli vain kolme kuukautta kun muutimme sisään. Haaveena oli silloin iso remontti, johon kuului periaatteessa kaikki lattiasta kattoon. Emme tietenkään ajatelleet, että lapsiperheen arkeen ei ihan heti sovi isot remontit, ainakaan itse tehtyinä. Olemme kuitenkin saaneet tehtyä uuden autotallin ja remontoitua Luukaksen makuuhuoneen, pikku vessan ja eteisen. Seuraavaksi toiveissa olisi uusi kylpyhuone ja kodinhoitohuone. Niiden jälkeen odottaa vielä keittiö, olohuone ja kaksi ( tai kolme) makuuhuonetta. Mistä tähän nyt löytäisi sitten aikaa? Ehkä sekin aika tulee, vaikka haluaisinkin kaiken tapahtuvan nyt heti. Meidän kodin sisustus ei ole myöskään minun mieleen. On kahden erillisen kämpän tavaroita yhdistettynä ja sitten vielä lisäksi muutama yhteinen virhehankinta, jotka ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Tässä olen yrittänyt ajatella, että kyllä se tästä pikkuhiljaa. Mutta kun ei... Pitäisi pistää huonekaluja myyntiin (tai pois) ja hankkia uutta tilalle. Mutta kaikki maksaa...

Tavaroiden karsiminen ja siivous
Tämä tavallaan liittyy tuohon edelliseen. Meillä on ihan liikaa tavaraa ja huonot säilytysratkaisut. Kummallakin (Mikalla ja mulla siis) menee hermot siivotessa kun joka ainoa paikka pursuaa tavaraa, papereita jne... Olen yrittänyt karsia ja sainkin ennen joulua useita laatikoita varastoon. Mutta kun siellä on niin paljon sellaista, mitä pitäisi käydä läpi! Nyt ärsyttää kun ne on siellä vaan tiellä. Olen siinä mielessä pihi, etten haluaisi käyttökelpoista tavaraa heittää roskiin. Mutta  kirppispöydän varaaminen tai tavaroiden kuvaaminen myyntiin takkuaa niin, että tavarat vain lojuu laatikoissa. Ja sitten se siivoaminen. Mikään paikka ei pysy siistinä tuntia kauempaa (jos joku on kotona). Tuntuu turhalta siivota, kun tavarat vain vaeltavat tyhjiin paikkoihin. Olisi kiva saada joskus pidettyä järjestys muutaman päivän.

Rentoutuminen
Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä haaveena on, että oppisin rentoutumaan ja ymmärtäisin, että kaikki ajallaan. Olen nyt raskausaikana stressannut varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Oma olotila estää (ainakin pään sisällä) isoimmat muutokset ja kärsimättömyys kasvaa. Sitä tulee sitten purettua lähimmäisiin ja sitten se maksimoi sen oman kurjan olon. Kun vain osaisi päästää stressistä irti ja antaa vaan olla. Koti nyt on koti, tärkein paikka, vaikka se ei olekaan viimeisen päälle sisustettu ja laitettu. Opiskella ehtii myöhemmin, vaikka sitten omaksi ilokseen. Matkustelu nyt on tällä hetkellä erilaista, mutta senkin luonne muuttuu kun lapset kasvavat ja tulevat omatoimisimmiksi. Kaikelle on aikansa eli nyt vain nautitaan tästä viimeisestä vuodesta äitiyslomalla ja katsotaan sitten mihin rahkeet riittävät.

Mitä haaveita sinulla on?

PS: Kuvaton juttu tällä kertaa, opettelen uuden tietokoneeni käyttöä. :) En ole vielä ladannut koneelle yhtään kuvaa ja ohjelmatkin pitäisi etsiä kuvankäsittelyä varten. Mutta nyt ainakin saan kirjoittaa tätä rauhassa sohvalla, ilman että koneen on pakko olla kiinni latausjohdossa koko ajan.

Viimeistä viedään: Joulukuu 365

Viime vuoden viimeiset 365 - kuvat tulevat nyt tässä!

Maanantai 1.12.2014
(335/365)

Äitini on tehnyt minulle joulukalenterin niin kauan kuin muistan. 24 pientä pakettia sisältää jouluisia yllätyksiä ja karkkia. Jatkan samaa perinnettä omien lasten kanssa. :)

Tiistai 2.12.2014
(336/365)

Kävin kirjastosta hakemassa muutaman nimikirjan, mutta eipä se auttanut yhtään nimien pohtimisessa! Miten se voikin olla niin vaikeaa... Ennen mietin, että tytölle on niin paljon kivoja nimiä, mutta nyt kun pitäisi oikeasti valita, niin päässä lyö tyhjää. No, ainakaan tuosta harvinaisten etunimien kirjasta ei löytynyt mitään. :D

Keskiviikko 3.12.2014
(337/365)

Luukas oli kerhossa, joten me lähdettiin Johanneksen kanssa puistoon ihan kahdestaan. Kivaa, että joskus saa laatuaikaa ihan tälläkin tavalla, eikä kaikki aika mene kotitöihin, ruoanlaittoon tai kaupassa käyntiin. :)

Torstai 4.12.2014
(338/365)

Vuoden viimeisiä kirjoja viedään... Tästä ja tämän kirjasarjan ensimmäisestä osasta löytyy juttua toisesta blogistani:  Mystic city

Perjantai 5.12.2014
(339/365)

Tämä oli taas sellaisia päiviä, ettei kamera ollut esillä. Sitten ennen nukkumaan menoa yrittää keksiä jotain kuvattavaa... No, pääsivät poikien Pez-hahmot sitten jouluiseen kuvaan. :D

Lauantai 6.12.2014
(340/365)

Oltiin koko itsenäisyyspäivä reissussa Haaparannassa, mutta illalla myöhään piti vielä sytyttää sitten itsenäisyyspäivän kynttilä.

Sunnuntai 7.12.2014
(341/365)

Perinteinen itsenäisyyspäivän piparkakkuleivonta siirtyi sunnuntaille kun oltiin tosiaan kaikki reissussa. Mummulassa tulikin sitten leivottua erimuotoisia piparkakkuja. :)

Maanantai 8.12.2014
(342/365)

Raskausaikana mulle on nyt tullut kaksi ruokahimoa. Yksi on karjalanpiirakat munavoin kera ja erilaiset maitopohjaiset puurot (riisipuuro ja mannapuuro lähinnä). Joten iltapalaksi on nyt ollut aika monesti juuri karjalanpiirakoita. Puuroja en ole viitsinyt niin usein laittaa, kun syöjiä ei olisi niin montaa...

Tiistai 9.12.2014
(343/365)

Joulupukilla oli muutamana iltana paja meidän olohuoneessa...

Keskiviikko 10.12.2014
(344/365)

Vietettiin mammaporukalla Kämpällä pikkujoulua nyyttärimeiningillä. Tällaisia herkkuja meillä oli tarjolla. :)

Torstai 11.12.2014
(345/365)

Pojille tulee luettua lähes joka ilta satuja. Tässä oli erään illan kirjat. Johanneksen yksi lemppareista, Autojen maailma, alkaa olla jo aika kulunut ja kaipaisi teippiä. Ja Luukas sai valita kirjaston kirjoista Myyrän raketti - kirjan iltasaduksi. :)

Perjantai 12.12.2014
(346/365)

Pitkästä aikaa kävin Yön keikalla. Oltiin äitini, siskoni ja kummityttöni kanssa Härmässä katsomassa Yön "Hyvästä ja pahasta" - kiertueen konserttisalikeikkaa. Paikat olivat aika kaukana lavasta ja pikkujoulut kun oli, niin paikalla oli paljon yritysporukkaa, jota ei itse keikka kiinnostanut. Onneksi pääsi sitten viimeisiä biisejä fiilistelemään ihan lavan eteen. :)

Lauantai 13.12.2014
(347/365)

Lucian päivän kunniaksi syötiin Lucia - pullaa ja juotiin glögiä. :)

Sunnuntai 14.12.2014
(348/365)

Luukaksen joulujuhlat olivat mukavat. Luukas sai olla Lucia - kulkueessa tonttuna. Sitten kävi vielä joulupukkikin tuomassa yllätyspussin. :) Vaari, mummu ja faffa perheineen olivat mukana juhlimassa.

Maanantai 15.12.2014
(349/365)

Tämä mahakuvahan täällä on jo ollut aiemmin. :)

Tiistai 16.12.2014
(350/365)

Olin etsinyt kivoja julisteita/tauluja poikien huoneisiin, mutta en löytänyt mitään. Päätin sitten teettää itse poikien valitsemista hahmoista. Tässä Luukaksen taulut, johon oli pakko saada lintujen ja possujen puoli Angry Birds Star Wars - pelistä. Minä sitten valitsin tekstit tauluihin. Kehykset ovat Ikeasta, maksoivat jotain 4 €/kpl ja ovat kokoa 70x50.

Keskiviikko 17.12.2014
(351/365)

Tässä olisi sitten Johanneksen huoneen taulut, aiheena Peter Pan.

Torstai 18.12,2014
(352/365)

Oltiin poikien kanssa mäessä. Ajattelin, että sieltä saisi kivoja kuvia, mutta olikin niin pimeää, ettei niistä tullut yhtään mitään. Mutta tässä nyt sitten yksi otos kännykällä otettuna. :D

Perjantai 19.12.2014
(353/365)

Lunta tulikin sitten aika paljon... Toiveissa oli siis valkoinen joulu. :)

Lauantai 20.12.2014
(354/365)

Mä jostain syystä missasin Game of Thrones - sarjan, kun se tuli ensimmäistä kierrosta tv:stä. Mika katsoi niitä jaksoja niin nopeaan tahtiin, että jäin jälkeen enkä enää yksin jaksanut niitä katsoa. Nyt onneksi Yle lähetti kolme ensimmäistä kautta viiden jakson putkissa, joten pääsin kärryille. Neljännen kauden viisi ensimmäistä katsoin Yleltä myös, mutta viimeiset sitten katsottiin HBO Nordicilta, johon otin parin viikon tutustumispaketin. Nyt sitten jännätään ja odotetaan kovasti viidettä kautta, jonka katsomme Filmnetin kautta kun se tässä keväällä alkaa. :) Tämä kirja löytyy hyllystä  ja siitä olen muutaman luvun jo lukenut, mutta vielä en ole ehtinyt kunnolla aloittaa. Piti katsoa jaksot ensin. :)

Sunnuntai 21.12.2014
(355/365)

Käytiin syömässä vanhempieni luona jouluruokaa, kun siskoni perheineen oli paikalla. Pojat olivat sitten tietenkin pukeutuneet tontuiksi. :D

Maanantai 22.12.2014
(356/365)

Kotona meillä perinteisesti koristeltiin kuusi vasta aatonaattona, mutta itse olen halunnut kuusen jo hieman aikaisemmin. Tänä vuonna se kuitenkin meni aika lähelle aattoa ennen kuin saatiin kuusi ylös. Allergian takia meillä on muovikuusi ja kyllähän se on paljon vaivattomampi, kuin oikea!

Tiistai 23.12.2014
(357/365)

Olohuone siivottiin aatonaattona juhlakuntoon, niin kuin muukin koti. Kaappeja emme kuitenkaan siivonneet, vaikka tarvetta olisikin. Sen ehtii sitten vaikka Juhannukseksi. :D

Keskiviikko 24.12.2014
(358/365)

Tämä kuva kertoo kaiken joulun riemusta. Luukas sai toivomiansa pikkulegoja ja ilme oli sen mukainen. :) Jouluaatto meni todella hyvin kotosalla. Söimme aamulla riisipuuron, saunoimme, söimme vanhempieni kanssa päivällistä ja sitten availimme lahjoja. Illalla kävin vielä äitini kanssa kävelyllä ulkona. Oli oikein onnistunut päivä.

Torstai 25.12.2014
(359/365)

Aamulla pojat leikkivät saamallaan Angry birds - pelillä. Saivat myös lahjaksi samanlaiset yöpaidat, jotka ovat vielä "samaa sarjaa" omani kanssa. :) Tämäkin perinne on tullut mukana niin kauan kuin muistan. Siskoni ja minä saimme aina samanlaiset (tai vain eriväriset) yöpaidat, taisimme saada tänäkin vuonna? ;)

Perjantai 26.12.2014
(360/365)

Siirsimme erään jouluaaton perinteen pois itse aatolta ja kävimme haudoilla vasta tapaninpäivänä. Tässä vein kynttilän mummoni haudalle.

Lauantai 27.12.2014
(361/365)

Luukas sai joululahjaksi Afrikan tähden. Sitä pelailtiin sitten porukalla. Hieman oli hankala vielä hahmottaa sääntöjä, mutta kyllä se loppujen lopuksi ihan hyvin meni. Luukas löysi Afrikan tähden, mutta Mika sai vietyä hevosen kengän ensimmäisenä maaliin.

Sunnuntai 28.12.2014
(362/365)

Vuoden viimeinen kirja. Laittelen tässä jossain vaiheessa listaa mitkä kirjat tuli vuoden aikana luettua. Tästä ei ole vielä juttua kirjablogissa, mutta sekin tulee aikanaan. :)

Maanantai 29.12.2014
(363/365)

Epäilyksistäni huolimatta pääsimme katsomaan elokuviin viimeisen Hobitin. Ei nämä Hobitit vedä kyllä vertoja TSH - trilogialle, mutta taisi tämä viimeinen olla paras näistä kolmesta.

Tiistai 30.12.2014
(364/365)

Saatiin joululahjaksi itseltämme uuden tabletin. Vanha kun on koko ajan poikien käytössä, eikä toimi oikein kunnolla, niin nyt tämä on sitten enemmän meidän aikuisten. Ainakin vähän aikaa. :D Itsekin löysin pelin, jota jaksan ainakin hetken pelata, nimittäin SimCityn. Kyllä noihin peleihinkin saa tuhlattua niin paljon aikaa, että miettii onko se järkevää. Mutta tiedän, että se on vain hetken juttu ja sitten keksin taas jotain muuta. :D

Keskiviikko 31.12.2014
(365/365)

Vuoden viimeinen kuva. Käytiin juhlistamassa uutta vuotta tosiaan vanhemmillani, vietettiin samalla isäni synttäreitä. Valettiin sitten tinaa samalla, omani muistuttaa aika lailla lintua. Lueskelin jotain niiden merkityksistä ja tämä taitaa tarkoittaa matkaa ja onnea. Kyllä kelpaisi. :)

Näin on saatu viime vuosi pakettiin. Tai no, Facebookiin lähtee vielä päivityksenä nämä samat kuvat ja aloitin jo kuvakirjan tekemisen. Mutta ainakin täällä blogin puolella. Ehkä sitten saadaan jutut enemmän ajantasalle. ;)

Oikein mukavaa loppiaista kaikille!