maanantai 29. lokakuuta 2012

Täysikuu

Tänään on täysikuu. Kuu oli myös aiheena "Photo a day"-haasteessa. Joten tässä muutama, olkaa hyvät! :)

Photo a day 29.10.12
"Moon"




En osannut valita parasta, joten laitan nyt vähän useamman. Mikä on teidän suosikki?

Vaikuttaako täysikuu teihin jotenkin? Pystyttekö nukkumaan öisin ihan hyvin? Mulla ei ole mitään ongelmaa, ainakaan en tiedosta, mutta lapset ovat olleet pari viime yötä levottomia. Muistan aina kun siskon nuorimmainen valvoi yöllä katsellen kuuta, kun oli pieni. Vai mitä Minna, eikös se niin ollut? :)

Aamun tähti

PAD 28.10.12
"Morning"
Hyvää huomenta ja mahtavaa uutta viikkoa talviajassa! :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Esimerkillinen ruokailija

Sitä on vasta nyt alkanut ymmärtämään, kuinka paljon lapsi ottaakaan oppia vanhemmistaan. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Lapsi oppii niin paljon enemmän meidän tekemisistämme kuin sanomisistamme.

"Älä tee kuten minä, vaan tee kuten sanon..."


Luukaksen kohdalla olen huomannut ainakin ruoka- ja juomatottumusten vaikuttavan häneen. Ja joskus me lähetämme toiminnallamme ristiriitaisia viestejä. Esimerkiksi eilen aamulla otin aamulla lasin cocista. Sitten kysyin häneltä, haluaako hän maitoa vai vettä aamupalan kanssa, vai sitten mehua. "Minä haluan kokista!" oli vastaus. Kun talossa asuu kaksi cocisaddiktia, niin miten voimme kieltää sen pojalta?

Olemme tyytyneet sanomaan, että se on aikuisten juomaa, lapsien ei ole hyvä juoda sitä niin paljon. Ja joskus Luukas saa sitä maistella. Ja kerran joi koko lasin kun olin unohtanut lasin keittiön tasolle, enkä muistanut hänen olevan jo niin pitkä, että kurottamalla sen sieltä saa.


Nyt ymmärrän kyllä miksi iso osa vanhemmista on kaappiherkuttelijoita. Minustakin on sellainen tullut. Kun poika leikkii olohuoneessa, minä käyn salaa kaapista hakemassa suklaapalan. Päiväuniaikaan tulee syötyä jotain herkkua ja entäs sitten illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan? Kuulostaako tutulta?


Lapsi oppii matkimalla. Se on totuus. Jos et itse pidä karkkipäivää, miksi lapsikaan pitäisi? Ei siihen auta selitellä lapselle, että se ei ole hyväksi hampaille syödä makeaa joka päivä. Jos lapsi näkee sinut jatkuvasti juomassa sokerilitkuja ja napostelemassa, niin kyllä se tarttuu. Siinä vaiheessa ainakin, kun hän osaa avata itse jääkaapin oven.

Mutta mistä ne tietää kaiken? Luukas sanoi minulle yhtenä päivänä haluavansa sipsiä. Totesin, ettei meillä ole sipsiä. Kyllä on, tuolla kaapissa, oli vastaus takaisin. Onhan se poika kaupassakin mukana, joten taitaa hyvin tietää mitä meille ostetaan... :D


Pitäisi ryhdistäytyä. Vaikka sitten siirtyä kokonaan takaisin kaappiin. Tai oikeasti miettiä niitä hampaita.

Mutta olemme me siirtäneet paljon positiivistakin koskien ruokailuja. Luukas syö melkein mitä vain, ainakin maistaa. Koemme yhteisen ruokailun tärkeänä, vaikkakin se on meillä usein lounas sen "normaalin" päivällisen sijaan. Siinä lapsi näkee, mitä vanhemmat syövät, vaikka ei itse uskaltaisikaan heti maistaa.

Johannes ei vielä saa mitään muuta kuin maitoa, mutta kun kiinteiden aika tulee, uskon että hänkin oppii syömään useita erilaisia ruokia. Onhan hänellä yksi esimerkillinen ruokailija enemmän. :)

Ensilumi

Ensin näytti siltä, ettei tullut hirveästi lunta, vähän rakeita vaan... Tai raketteja, kuten Luukas asian ilmaisi. Mutta sitten yön aikana...



Luukas nauttii!
 Yön aikana olikin satanut todella paljon lunta. Eilinen päivä meni aika pitkälle sisällä, kun Johannes oli vähän huonolla tuulella. Mutta kun Mika tuli kotiin, päästiin Luukaksen kanssa ulos. Ja leikkikavereitakin tuli paikalle. :)

Talvessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse keksimällä keksiä tekemistä. Syksyllä istutaan hiekkalaatikolla ja tehdään kakkuja, annetaan vauhtia keinussa jne... Ja kokoajan saa miettiä, mihin lammikkoon se lapsi seuraavaksi hyppää. Mutta kun maassa on lunta, Luukas ainakin osasi viihdyttää aika hyvin itseään ja heitellä mua lumipalloilla.

Toki kun pulkka ja Mikan vanha rattikelkka otettiin esille, niin niitä voi vetää, mutta periaatteessa leikiksi riittää ihan vain ulos meneminen. :)

Se on positiivista se. Mutta ne lumityöt, niitä en kyllä odota yhtään. :D


torstai 25. lokakuuta 2012

Ruokaostoksilla

Photo a day 25.10.12
People - Ihmisiä
Mä oon taas palannut vanhoihin tottumuksiin ostoksilla käymiseen. Prismasta melkein kaikki ja ilman mitään suunnitelmaa. Tai pienen ostoslistan kanssa. Aiemmin oli puhetta edullisemmista ruokaostoksista, jolloin testasin Lidliä. Se oli ihan ok, esim. maidon sieltä saa edullisemmin. Mutta kun sieltä ei saa kaikkea mitä haluaa tai joutuu tekemään myönnytyksiä.

Joten mä olen siirtynyt Prismaan. Sieltä saa bonuksia ja sieltä saa kaiken mitä haluaa. Myös Citymarketissa tulee joskus käytyä, mutta sieltä tulee ostettua yleensä jotain turhaa, kun tarjouksessa on esim. kolme kahden hinnalla.

Mulla oli tänään ostoslista, mutta ruokasuunnitelmia mulla ei hirveästi ollut, joten aika summassa tuli ostettua kaikkea. Tänäänkin ruokasuunnitelma muuttui gulassikeitosta lihaan pippurikermakastikkeella riisin kanssa ihan puolessa tunnissa. Joten ei sitä paljon ehdi tai pysty suunnitella.

Tärkeimmät ostokset kaupasta on maito, leipä ja leikkeleet. Niillä pärjää pitkälle, kun pakkasessa on jotain ja kuiva-aineita löytyy kaapista.

Oletteko huomanneet, että viikonlopun ruokaostoksia ei tehdä enää perjantai-iltaisin vaan ollaan siirrytty torstaille? Onko se vain täällä, vai onko se yleistynyt muuallakin?

Ja niin... Tämän päivän ruokaostoksilla käynti oli tosi stressaavaa. Kun yhtälö on kaukalossa huutava Johannes + pikkukärryjen kanssa menevä Luukas, tulos on todella stressaantunut äiti. Mutta itsepähän päätin ottaa kummankin lapsen mukaan kauppaan. :D

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sää

Photo a day 24.10.12
Weather
Ennustus lupasi eilen tälle päivälle sadetta. Yöllä satoi ja olinkin varautunut tänään kuvaamaan harmaata ja sateista säätä. Kuvahaasteessa kun on tänään aiheena sää. Sääennustus ei kuitenkaan ollut oikeassa, joten sainkin näin valoisan kuvan otettua. Kuva on otettu parkkipaikalta, kun lapset nukkuivat takapenkillä.

Tänään siis sää Pietarsaaressa: Tuulista, +4 astetta. Huomiseksi luvattu lunta. :)

Odotatko jo lunta ja talvea, vai saisiko syksy sateineen vielä jatkua? Tai siis onhan näitä kauniitakin päiviä. :)

Kaunista keskiviikkoa!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ajatuskatkos

Photo a day 23.10.12
The view from here - Näkymä tästä
Piti kirjoittaa taas pitkä sepustus omia mielipiteitäni äitiydestä, mutta kun tässä on kohta puoli tuntia yritetty saada julkaisemiskelpoista tekstiä aikaan tuloksetta, niin antaa olla. Joten jaetaan teille vaan kuva tältä aamulta. :)

Mukavaa tiistaita!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kotikaupunkini Pietarsaari

On tullut tässä kuvahaasteen myötä otettua kuvia hieman ympäri Pietarsaarta. Haluaisin jakaa näistä muutaman teidän kanssanne. :)

Photo a day 21.10.12 "Calm"
Ilma ei ollut tyyni, mutta kalasatama on mun mielestä rauhallinen paikka. Sinne tulee usein ajettua ihan vain ajamisen ilosta. Saa haistella hieman meri-ilmaa ja nauttia tuulesta. :)


Meidän lähipuisto. Tuo kukkula olisi mainio mäenlaskupaikka talvisin, mutta yleensä siellä on niin paljon lunta, ettei laskemisesta tule mitään.


Tämäkin kuva on kalasatamasta.


Strengbergin vanha tupakkatehdas. Nykyinen liikekiinteistö, jossa myös meidän salimme sijaitsee. :) Kellosta on hienot maisemat yli kaupungin.


Kaupungin keskustassa on kirkko, valmistunut vuonna 1731.

Photo a day 22.10.12 "In your town"
Pietarsaaren vanha kaupunki, Skata. Suomen suurin yhtenäinen puutalokaupunginosa. Se välttyi ainoana kaupungin palolta vuonna 1840.

Mitäs mieltä olette muuten näistä "Photo a day"-kuvista. Tuleeko niitä liikaa? Yritän kyllä kirjoitella muitakin juttuja, mutta nyt aika on ollut hieman kortilla. Nyt olisi kyllä aikaa, kun kaikki kolme talon miespuolista nukkuvat. Ja kello ei ole vielä edes yhdeksää. :D Mutta tiskit odottavat...

Olen todella pitänyt näistä kuvahaasteista ja aion edelleen jatkaa sen kanssa. Nyt kun liityin tämän haasteen Facebook-ryhmään, on tullut hieman paineita kuvien kanssa. Aluksi räpsin vain, mutta nyt haluan, että kuvat ovat oikeasti hyviä. Vaihdoin mun kameralla kuvaamisen myös Mikan järjestelmäkameraan, sillä tulee niin paljon parempia kuvia. :) Mutta en mä osaa sillä vielä kuvata kunnolla, mutta eikös se niin ole että harjoitus tekee mestarin? ;)

Kerro mielipiteesi rohkeasti, kommentteja on kiva saada!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lapsi ja kosketusnäyttö

Ginger
Tablet ja älypuhelin. Miten kosketusnäyttö voi olla kaksivuotiaalle niin helppo käyttää? Latasin ensin puhelimeeni "Talking Ginger" pelin, josta Luukas oli ihan innoissaan. Jopa niin, etten saanut itse enää käyttää puhelinta. Ennen kuin lupasin ladata sen myös tabletille. Joten siinä se nyt on. Kahtena iltana se on ottanut aikaa, kun Luukas harjaa hampaita. Sitä käytetään suihkussa, kuivataan ja sen kanssa keskustellaan.

Ainakin todella hauskaa ajanvietettä pojalle. :)


Puhelimeen en muita pelejä ole Luukakselle ladannut, youtube saa toimia viihdykkeenä, jos sitä joskus tarvitsee. Mutta tabletille voisin kyllä ladata enemmänkin pelejä. Kun vain tietäisin mitä? Meillä on ollut pelattavana "Lego Duplo"-peli, joka on ihan hauska, mutta se on pelattu läpi jo niin monta kertaa.

Saako teillä lapset pelata kosketusnäytöillä? Onnistuuko helposti? Suositelkaa Google Playsta ladattavia pelejä, jos olette löytäneet jotain kivaa. :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kylmä päivä

4 o'clock
Tänään on ollut kylmä päivä. Neljältä lähipuistossa oli vielä jäätä vedenpinnalla.

Photo a day - kuvia

On vähän jäänyt kuvien päivittäminen, mutta tässä nyt muutama näin kerralla. :)

#14 Makes me laugh
Laita musiikkia päälle ja katso kun pienen pojan tanssijalka alkaa vipattamaan...

#15 Dinnertime
Lounaaksi lasagnea ja raejuustoa. Yleensä syödään käsin, mutta joskus sentään lusikkakin otetaan käteen.

#16 Something you wrote
Tuli vähän täydennettyä molempien poikien vauvakirjoja.

#17 Fruit
Meidän omenapuusta olisi riittänyt omenavarkaillekin. Mutta nyt niitä ei syö enää kuin linnut ja hyönteiset...

#18 Made you smile today
Luukas leikki kukkuu-leikkiä Johanneksen kanssa.

#19 Letters
Tämän saattoi ymmärtää joko kirjaimina tai kirjeinä. Kirjeitä ei ollut saatavilla, niin kuvasin sitten tärkeät kirjaimet. :)

Tämän päivän aiheena on "kello neljä". Sitä ei voi hirveästi suunnitella etukäteen. :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Kumisaappaat

Täällä lähinnä sataa, niin kuin ilmeisesti koko Suomessa tällä hetkellä. Kumisaappaat ja sadevaatteet
ovat ehdottomat, jos aikoo ulkoilla. Käytiin eilen sateen tauottua lähipuistossa. Tosin puistossa ei paljon mitään voinut tehdä kun kaikkialla oli niin isoja lätäkköjä.

Mutta aina voi hyppiä vesilammikoissa. :)

Kivaa!
Mutta vähän pelottavaakin...
Kotiin tultaessa Luukaksella oli ihan kuivat jalat, vaikka hyppi joka ainoassa lätäkössä ja kahlaili pitkiäkin matkoja. Vähän jotkut lätäköt pelottivat, kun olivatkin aika syviä ja muuta tietä puistosta pois ei ollut.

Joten ei voi kun sanoa, että hyvä että Luukaksella oli kumisaappaat.

Äidillä nimittäin ei ollut.

Seuraava kenkähankinta taitaa olla ne saappaat?

Hyvää torstaita kaikille! :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Hurmuri 3 kk

Meidän hurmuripoika täyttää tänään jo kolme kuukautta. :)


Eilen käytiin neuvolassa hakemassa kolme rokotusta kolmen kuukauden kunniaksi. Ne itkettivät sitten iltapäivän ja illan, joten sain antaa pojulle särkylääkettä. Sen jälkeen olikin ihan eri poika. :)


Uudet mitat olivat 5900 g ja 61 cm. (2 kk 5260 g ja 57,7 cm). Pituutta olikin tullut rutkasti lisää, joten ei ihme, ettei nuo 62 cm vaatteet oikein tunnu sopivilta vaan ovat ihan justiinsa...


Hymypoika nukkuu nyt paremmin kuin kuukausi sitten, ei itke enää iltaisin ja viihtyy hyvin itsekseen leikkimatolla. Kannattelee päätään hyvin, mutta ei kauan viihdy mahallaan lattialla. Yöt nukutaan pääsääntöisesti todella hyvin, mutta vielä osin mun vatsan päällä. Kauan se siinä ei voi olla, kun alkaa liikkumaan myös unissaan niin kovasti. Mutta niin kauan kuin pystyy, nautin siitä. ♥

Vielä ei käännytä ympäri, mutta yritys on kova. Tänään kyljellään ähistiin kauan, mutta sitten luovutettiin ja maattiin selällään. Nauretaan kovasti jo ääneen, varsinkin silloin kun vaihdan paitaa. Juttelu on niin kivan kuuloista, olen yrittänyt keksiä sille jotain hyvin kuvaavaa sanaa, mutta ei... Ehkä kujertelu olisi parhaiten kuvaava? Nimittäin paljon käytetään ärrää... :) Luukas äänteli enemmänkin "ay, ay...", Johannes enemmänkin "grr..." :D

Mitähän seuraava kuukausi tuo tullessaan? ♥

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kotiäidin näköinen

Anu Saagim totesi mediassa taannoin, että suomalainen äiti on ruma ja hoitamaton. (Iltalehden jutun voit lukea täältä.) Iltalehden lukijat tuntuvat olevan samaa mieltä Anun kanssa, koska kyselyn mukaan yli 70 % mielestä suomalaisten äitien pitäisi pitää parempaa huolta ulkonäöstään.

Aivan on kotiäidin näköinen.
Myönnän. Olen saattanut äitiysvuosinani hieman laiminlyödä omaa ulkonäköäni. Kampaajalla käyn harvoin, mutta niin tein myös ennen lapsia. Aiemmin kävin kosmetologilla ehkä n. kerran vuodessa. Nyt en enää sitäkään. Ennen meikkasin ja lakkasin kynsiäni, nykyään harvemmin. Vaatteet pitää olla mukavat ja käytännölliset.

Jos musta katsoo esimerkin, niin suomalainen "tyypillinen" kotiäiti näyttää seuraavanlaiselta: Hiukset kiinni käytännön syistä. Ei kynsilakkaa, koska sen kuivumiseen ei ole aikaa. Ei meikkiä, kun ei vaan jaksa. Vaatteina verkkarit/farkut ja imetykseen sopivat paidat.

Mutta onko suomalainen äiti ruma? Minun mielestäni ei, koska ei se pynttäytyminen saa ketään kauniimmaksi. Luonnontilassa oleva saattaa usein olla paljon paremman näköinen kuin viimeiseen asti tällätty. Ehkä se hoitamaton sitten kuvaa äitejä enemmän. Rahat ja aika halutaan satsata ennemmin lapsiin kuin itseensä.

En mä ainakaan usko lapsieni olevan yhtään sen onnellisempia, jos kävisin kampaajalla useammin tai meikkaisin päivittäin. Mutta, jos se tekee ÄIDISTÄ onnellisen, niin sitä kautta lapset voivat saada osansa tästä onnellisuudesta.

Ja kun seuraan monia äitiblogeja, siellä riittää paljon niitä, jotka jaksavat, haluavat ja viitsivät laittautua ja olla siistin näköisiä. Joka päivä, arjessakin. Ja sekin on okei. Niitä mä seuraan ihaillen ja joskus inspiraatiota saaden. :)

Kyllä tulee taas sekin aika kun palaan töihin. Mutta kuntosalilla työskentelyyn ei sovi hirveä pynttäys, vaan enemmänkin raikkaus. Mutta se on sen ajan murhe. Silloin mulla ei ehkä ole enää ruokaa hiuksissa, räkää paidassa tai puklua housuilla.

Nyt aion keskittyä lapsiin, olkoonkin he sitten jonkun Anu Saagimin mielestä "pyhiä lehmiä."

PS: Tuo "näköinen" liitetään nykyään joka paikkaan. Seepran näköinen, kukan näköinen, vauvan näköinen... Eli termi tällä kertaa by Luukas. :)

PPS: Meillä ollaan taas kipeinä. Minä ja pojat. Yö nukuttiin pätkissä ja päivä menee koomaillessa. Tervetuloa kotiäidin arkeen. :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Syysmaisemaa

Kävimme tänään ajelulla kun lapset nukkuivat. Siis he nukkuivat autossa, kun me ajelimme. Mika oli ollut autotallin rakennushommissa ja minä sisällä lasten kanssa. Ulkona satoi, kuten on satanut nyt melkein joka päivä.

Tästä päivästä tulikin sitten kaksi "Photo a day"-kuvaa: Mikan versio ja mun versio. :)

Mikan versio: Pitkäjärvi

Mun versio: Pörkenäs
Oikein kauniita kuvia tuli, vaikkakin oli sateista ja pilvistä. :) Missä syksy on teidän mielestä kauneimmillaan?

Ihanaa syksyistä lauantai-iltaa ja sunnuntaita!

Pöydällä

Photo a day 12.10.12
Haluaisin olla perjantai-siivousihminen, mutta kun en ole. Joka päivä on yhtä taistelua, että saisi edes jonkun paikan pysymään siistinä. Ja tästä en syytä lapsia, enkä miestä, vaan ihan itseäni. Toivoton olen sen suhteen, että kaiken laittaisin paikalleen.

Perjantain kuva-aiheena oli "pöydällä". Valitsin sen siisteimmän pöydän kuvaan. :D Tällä pöydällä olikin sitten lehtiä, kirja, tyhjä kulho, sokeria, kynttilöitä, ruoka-alusta ja talouspaperia.

Myönnän, että lehtiä on tässä taloudessa ihan liikaa. Vasta tänä vuonna suostuin luopumaan ikivanhoista Cosmopolitan, Trendi, Demi ja Miss Mix-lehdistä. Nyt sitten tilaa vievät Vauva, Meidän perhe ja Kaksplus-lehdet. Niistäkin pitäisi pystyä luopumaan jossain vaiheessa...

Mitkä asiat/tavarat teillä valtaavat alaa? Siis sellaisia, joita vaan ilmestyy ja niitä lojuu sitten joka paikassa... Onko asiaan löytynyt ratkaisua?

Lähikuvassa

Photo a day 11.10.12

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,
pitkä matka odottaa,
elämä on tuntematon,
kauas täytyy vaeltaa.
Nuku, nuku viirusilmä,
unen lunta lapioi,
äidin sydän lakkaamatta
uniasi vartioi.

Nuku, nuku törmäpääsky,
sulle pesän rakennan
omenista, orvokeista,
hiirenvirnan paloista.
Nuku, nuku nukkaposki
huomispäivä odottaa,
unessasi ihmislapset
rauhan teitä taivaltaa.

AULIKKI OKSANEN

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ilo

Ilo
Voi sitä iloa ja riemua kun mamma ottaa kameran esille ja pyytää hyppimään sängyssä peiton alla. Kikatusta, naurua ja kiljumista.


Muutamia onnistuneita otoksia ja muutamia ei niin onnistuneita. Mutta kaikista näkyy ilo. :)


Eli tässä olisi muutama kuva päivän kuva-aiheeseen: Tunne. Eipä muita tunteita kuin iloa ainakaan tästä isommasta saa kameralle tallennettua. :)

Mistäs teillä ollaan iloittu tänään?

tiistai 9. lokakuuta 2012

Joka ilta kun lamppu sammuu...

Selailin vanhaa blogiani taannoin ja sieltä lähinnä postauksia Luukaksen vauva-ajoista. Joka ainoassa (ainakin melkein) valitan univelkaani ja sitä kuinka huonosti Luukas nukkuu. Ja muistan kirjoittaneeni yölläkin kellonaikoja ylös milloin Luukas söi jne...

Nyt olen niin tyytyväinen unitilanteeseeni, että haluan vähän valaista muillekin pieniä oivalluksiani. Aloitetaan vaikkapa tuosta vauvasta.

Luukaksen kanssa stressasin yösyötöistä, imetin istualtaan ja siirsin siitä takaisin sänkyyn. Luukas itki öisin, sain kävellä pitkin kämppää ja hyssytellä sitä. Tai sängyssä lauleskelin sille, että nukahtaisi uudelleen. Uskon, että paljon johtui siitä että yritin aina kun hän oli juuri nukahtanut siirtää hänet omaan sänkyyn. Siellä hän havahtui aika nopeasti ja alkoi uudelleen itkeä. Siitä tuli sitten kierre, taas syötettiin jne... Ja pidin kirjaa syötöistä etten vaan syöttäisi liian usein. Sehän johtaisi siihen, että vauva haluaisi syödä koko ajan.

Nyt Johanneksen kanssa en ole jaksanut stressata yösyötöistä. Syököön niin paljon kuin haluaa. Ensimmäisellä yösyötöllä otan Johanneksen viereeni nukkumaan ja laitan tissin suuhun. Nukun siinä samalla ja toinen tyytyväisenä syö. Syötyään hän vetäytyy automaattisesti hieman kauemmaksi minusta. Jos herään, saatan siirtää hänet takaisin kehtoon, mutta pääosin nukumme kaikki samassa sängyssä. Ja aamulla olen levännyt ja herännyt lähinnä vain siirtämään häntä puolelta toiselle. Tai joskus vaihtamaan vaippaan. Minä olen tyytyväinen ja Johannes on tyytyväinen. Mikäs siinä sitten nukkuessa?

Päiväunilla
Sitten päiväunista. Luin juuri, että viisivuotiaaksi asti lapset hyötyvät päiväunista, koska se kehittää hermostoa. Ja olen sitä mieltä itse, että Luukas saisi kyllä nukkua vielä päiväunet. Ihan vain oman mielenrauhani takia. Tarvitsen päivällä sen pari tuntia rauhaa ettei koko ajan joku puheripulissaan ole vieressä. On oikeastaan vain kaksi keinoa saada pojat nukkumaan yhtäaikaa: autolla ajelu tai kärrylenkki. Autolla ajelu on nopeampi vaihtoehto, joten käytän usein surutta sitä.

Tänäänkin lähdin äidin ja isän luokse, pojat nukahtivat autoon ja minulla oli vähän yli tunti omaa aikaa. Ihana hiljaisuus.

Nyt joinakin päivinä Luukas on meinannut jättää päiväunet väliin (eilen jättikin), joten on vain pakko todeta, että mun pitää lähteä lenkille tai ajelulle. Muuten ei Johanneksenkaan unista tule mitään.

Muutama viikko sitten satuin katsomaan Supernanny-ohjelmaa. Siinä eräällä äidillä oli sama ongelma pojan kanssa kuin mulla Luukaksen kanssa. Nukuttaminen kesti kauan. Otin sieltä käyttööni pari vinkkiä ja nyt parisen viikkoa myöhemmin mulla on poika, joka nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja jopa nukkuu siellä (melkein) koko yön.

Otin siis tavoitteeksi, ettei mun ja Mikan tarvitse olla noin tuntia siellä ensin lukemassa ja sitten laulamassa ennen kuin Luukas nukahtaa. Sitten yritetään hipsiä pois ja jos sattuu kompastumaan leluun, koko ruljanssi alkoi alusta.

Aluksi sain palautella poikaa olohuoneesta sänkyyn useinkin. Nostin syliin, totesin olevan nukkumaanmenoaika ja peittelin sänkyyn. Lopulta en enää sanonut mitään, vein vain pojan sänkyyn. Sitten Luukas alkoi tulla vain kurkkaamaan ovesta ja meni itsekseen sänkyyn. Ja sitten se alkoi ihan suosiolla jäämään sinne. Lupaan iltaisin tulla peittelemään sen myöhemmin (Johanneksen nukkumaanmenon jälkeen), ja se tuntuu riittävän. Yksi asia, joka helpotti asioita oli se, ettei hänen huoneen ovea laiteta kiinni vaan se jätetään kunnolla raolleen. Äänet kuuluvat ja näkyy valoa. Ehkä täysin suljettu ovi oli huono juttu, kun tämä helpotti. :)

Ja tähän bonuksena on tullut nyt sitten paremmin nukutut yöt. Luukas nukkuu nyt pääsääntöisesti aamuun asti (tai kuuteen/seitsemään) omassa sängyssä. Sitten saattaa siirtyä meidän sänkyyn jatkamaan unia. Eilen aamuna nukkui puoli kymmeneen ja tänään puoli yhdeksään. Joten vaikka iltaisin mennään samaan aikaan nukkumaan, aamuun on tullut lisää unitunteja. Ja päiväuniin tämä ei ole vaikuttanut.

Johannes taas nukahtaa yleensä iltasyötössä mun syliin, josta siirrän sen kehtoon. Viime yönä kokeilin ekan kerran unipussia, kun pojalla heiluu kädet ja jalat siihen malliin ettei peitto pysy päällä. Hyvältä tuntui, kokeilu jatkuu nyt yöllä.

Pojat on nyt nukkunut kaksi tuntia. Minäkin lopettelen nyt ja menen itsekin unten maille. Toivotaan, että sama meno jatkuu, koska levännyt äiti on aina parempi kuin hirveässä univelassa oleva äiti. :)

Oletteko te huomanneet hyviä vinkkejä unien parantamiseen? Jakakaa ne ihmeessä! :)

Punaista


Tämän päivän aiheena oli punainen. Etsiskelin kotona kaikkea punaiseen viittaavaakin, mutta kun tulin äidin luo, niin tämä kiinnitti katseeni. Tämä oli kyllä päivän paras punainen. :) Kuitenkin kun on syksy, niin ei voi olettaa kukkien kukkivan enää. Mutta tämäpäs kukkii. :)

Isäkin saatiin kotiin, joten kaikin puolin hyvä päivä. :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Lähinnä valokuvahaastetta ja vähän kuulumisia

Valokuvaus jatkuu kuukausihaasteen mukaisesti. Eilisen aiheena oli valo. Tästä kuvasta kaikki krediitit Mikalle, se kun tämän nappasi. :)


Syksyyn kuuluu ehdottomasti kynttilät. Mutta jostain syystä meillä palaa yleensä lamput eikä kynttilät. Syynä on nuo pari pientä tai lähinnä se isompi. Ja kun Luukas menee nukkumaan, niin en enää jaksa/muista kynttilöitä sytytellä. Joulua kohti kun mennään, niin varmasti lisääntyy myös kynttilöiden polttaminen.

Mutta eikös kynttilöiden valo olekin aika kaunista? :)

Tämän päivän kuva-aihe haastoi kyllä. Aiheena oli nimittäin "Kulma". Yritin miettiä erilaisia kulmia, mutta eipäs oikein tullut mitään kuvattavaa vastaan. Vaikka kulmiahan on joka paikassa. Mika totesi, että autotallista olisi saanut hyviä kuvia, hän kun oli siellä rakentamassa.


Kuvaan päätyi sitten pannukakun kulma. :D Jälleen oli kaappiin jäänyt vanhaa maitoa, joten tuli taas tehtyä pellillinen. :)

Ja sitten niitä kuulumisia... Käytiin tänään Luukaksen kanssa perhekahvilassa. Siellä oli niin hauskaa, ettei sieltä haluttu lähteä lainkaan pois. Kun pyysin sanomaan heippa, niin Luukas huusi kovaan ääneen: "Heippa mamma!". Joten eipäs taitaisi olla mitään suurta ongelmaa pistää Luukasta tarhaan... :)

Muuten kaikki ok, mutta eipäs päivisin hirveästi saa aikaiseksi. Siksi kuvatkin ovat vain tästä haasteesta. Yritän tässä päivitellä vaikka huomenna vähän enemmän, nimittäin meillä on alkanut yöt menemään Luukaksen kanssa tosi hyvin. Tänään hän nukkui jopa puoli kymmeneen. :D Sitä ei ole sattunut melkein koskaan. Oli aika rauhallinen aamu. :)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kiitollisuutta

Tämän päivän kuva-aiheena oli kiitollisuus. On niin monta asiaa, joista olen kiitollinen, mutta valitsin tähän kuvaan ne rakkaimmat.

Veljekset
Ööh... Kuvan laatu nyt on mikä on, kello oli paljon ja ennen Vaasasta lähtöä halusin kuvan napata.

Kiitollinen voin olla myös siitä, että mulla on ihana mies, upea perhe, terveydestä, kodista... Ja siitäkin olen kiitollinen, että selälle pystytään tekemään korjausleikkauksia. Isällä on iso treenirupeama edessä, mutta kyllä se siitä. :)

Pistetään tähän loppuun vielä hyvää musiikkia kaikille, näin lauantai-illan kunniaksi.


Jukka Poika - Kiitollisuutta (feat Raappana)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Mitä luen juuri nyt

Kirja luurissa
Eilisen "Photo a day"-aiheena oli mitä luen. Ja minähän luen tällä hetkellä Pretty Little Liars - kirjasarjan ensimmäistä osaa. E-kirjana englanniksi ja uudesta kännykästäni. :) Voi kun imetystuokiot sujuvat rattoisasti tämän kirjan parissa. Eikä tarvitse hirveästi taiteilla, että kirja pysyisi kädessä. :)

Kuvassa on myös tuo uusi puhelimeni. Malli taitaa olla Samsung Galaxy Y. Puhelin on kyllä ollut mun mieleen, olikin jo aika siirtyä älypuhelin aikaan. Ainoa, mitä moitin tällä hetkellä on akun kesto. Joka yö saa olla lataamassa. Mutta toisaalta nyt sillä tehdään paljon sellaista, johon ennen käytin tietokonetta. Facebookissa olen koko ajan online, mistä en nyt tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Mutta kätevästi siitä lukee uutiset, pelaa pelejä, lukee blogit jne... Konetta tarvitsen kuitenkin edelleen eikä se sitä korvaa, mutta tabletti on kyllä jäänyt vähemmälle käytölle. Se on vähän liian iso pidettäväksi kiinni kun esim. imettää. Luukaksen kanssa pelaillaan sillä kyllä pelejä (mm. Lego-peli) ja Pinterestiä sillä on helppo käyttää.

Varjokuvia
Tämän päivän kuva-aiheena oli varjo. Kuvaksi päätyi tällainen pakko-otos. Ulkona satoi kaatamalla koko päivän, joten piti yrittää sisällä löytää kivoja varjoja. Eikä niitä oikein löytynyt. Yritin näyttää Luukakselle varjokuvia, mutta kun oma repertuaari koostuu lähinnä siitä pupusta, niin eipä siitä mitään tullut. Ja kun varjoja halusin kuvaan, ei salamaa voinut käyttää niin valo oli ihan olematonta tänä harmaana päivänä. Mutta jonkunlaisen varjon nyt onnistuin nappaamaan kuitenkin kuvaan. :)

Huomenna Vaasaan katsomaan isää sairaalaan. Selkäleikkaus on nyt takana ja toivotaan, että tästä alkaa kuntoutuminen. Pitkä prosessi, mutta tsempillä mennään. Samalla juhlitaan siskonpojan 13 v (!) synttäreitä. Eli katsellaan sitten mitäs kuvia saan huomenna otettua...

Mukavaa viikonloppua!