Joka ilta kun lamppu sammuu...

Selailin vanhaa blogiani taannoin ja sieltä lähinnä postauksia Luukaksen vauva-ajoista. Joka ainoassa (ainakin melkein) valitan univelkaani ja sitä kuinka huonosti Luukas nukkuu. Ja muistan kirjoittaneeni yölläkin kellonaikoja ylös milloin Luukas söi jne...

Nyt olen niin tyytyväinen unitilanteeseeni, että haluan vähän valaista muillekin pieniä oivalluksiani. Aloitetaan vaikkapa tuosta vauvasta.

Luukaksen kanssa stressasin yösyötöistä, imetin istualtaan ja siirsin siitä takaisin sänkyyn. Luukas itki öisin, sain kävellä pitkin kämppää ja hyssytellä sitä. Tai sängyssä lauleskelin sille, että nukahtaisi uudelleen. Uskon, että paljon johtui siitä että yritin aina kun hän oli juuri nukahtanut siirtää hänet omaan sänkyyn. Siellä hän havahtui aika nopeasti ja alkoi uudelleen itkeä. Siitä tuli sitten kierre, taas syötettiin jne... Ja pidin kirjaa syötöistä etten vaan syöttäisi liian usein. Sehän johtaisi siihen, että vauva haluaisi syödä koko ajan.

Nyt Johanneksen kanssa en ole jaksanut stressata yösyötöistä. Syököön niin paljon kuin haluaa. Ensimmäisellä yösyötöllä otan Johanneksen viereeni nukkumaan ja laitan tissin suuhun. Nukun siinä samalla ja toinen tyytyväisenä syö. Syötyään hän vetäytyy automaattisesti hieman kauemmaksi minusta. Jos herään, saatan siirtää hänet takaisin kehtoon, mutta pääosin nukumme kaikki samassa sängyssä. Ja aamulla olen levännyt ja herännyt lähinnä vain siirtämään häntä puolelta toiselle. Tai joskus vaihtamaan vaippaan. Minä olen tyytyväinen ja Johannes on tyytyväinen. Mikäs siinä sitten nukkuessa?

Päiväunilla

Sitten päiväunista. Luin juuri, että viisivuotiaaksi asti lapset hyötyvät päiväunista, koska se kehittää hermostoa. Ja olen sitä mieltä itse, että Luukas saisi kyllä nukkua vielä päiväunet. Ihan vain oman mielenrauhani takia. Tarvitsen päivällä sen pari tuntia rauhaa ettei koko ajan joku puheripulissaan ole vieressä. On oikeastaan vain kaksi keinoa saada pojat nukkumaan yhtäaikaa: autolla ajelu tai kärrylenkki. Autolla ajelu on nopeampi vaihtoehto, joten käytän usein surutta sitä.

Tänäänkin lähdin äidin ja isän luokse, pojat nukahtivat autoon ja minulla oli vähän yli tunti omaa aikaa. Ihana hiljaisuus.

Nyt joinakin päivinä Luukas on meinannut jättää päiväunet väliin (eilen jättikin), joten on vain pakko todeta, että mun pitää lähteä lenkille tai ajelulle. Muuten ei Johanneksenkaan unista tule mitään.

Muutama viikko sitten satuin katsomaan Supernanny-ohjelmaa. Siinä eräällä äidillä oli sama ongelma pojan kanssa kuin mulla Luukaksen kanssa. Nukuttaminen kesti kauan. Otin sieltä käyttööni pari vinkkiä ja nyt parisen viikkoa myöhemmin mulla on poika, joka nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja jopa nukkuu siellä (melkein) koko yön.

Otin siis tavoitteeksi, ettei mun ja Mikan tarvitse olla noin tuntia siellä ensin lukemassa ja sitten laulamassa ennen kuin Luukas nukahtaa. Sitten yritetään hipsiä pois ja jos sattuu kompastumaan leluun, koko ruljanssi alkoi alusta.

Aluksi sain palautella poikaa olohuoneesta sänkyyn useinkin. Nostin syliin, totesin olevan nukkumaanmenoaika ja peittelin sänkyyn. Lopulta en enää sanonut mitään, vein vain pojan sänkyyn. Sitten Luukas alkoi tulla vain kurkkaamaan ovesta ja meni itsekseen sänkyyn. Ja sitten se alkoi ihan suosiolla jäämään sinne. Lupaan iltaisin tulla peittelemään sen myöhemmin (Johanneksen nukkumaanmenon jälkeen), ja se tuntuu riittävän. Yksi asia, joka helpotti asioita oli se, ettei hänen huoneen ovea laiteta kiinni vaan se jätetään kunnolla raolleen. Äänet kuuluvat ja näkyy valoa. Ehkä täysin suljettu ovi oli huono juttu, kun tämä helpotti. :)

Ja tähän bonuksena on tullut nyt sitten paremmin nukutut yöt. Luukas nukkuu nyt pääsääntöisesti aamuun asti (tai kuuteen/seitsemään) omassa sängyssä. Sitten saattaa siirtyä meidän sänkyyn jatkamaan unia. Eilen aamuna nukkui puoli kymmeneen ja tänään puoli yhdeksään. Joten vaikka iltaisin mennään samaan aikaan nukkumaan, aamuun on tullut lisää unitunteja. Ja päiväuniin tämä ei ole vaikuttanut.

Johannes taas nukahtaa yleensä iltasyötössä mun syliin, josta siirrän sen kehtoon. Viime yönä kokeilin ekan kerran unipussia, kun pojalla heiluu kädet ja jalat siihen malliin ettei peitto pysy päällä. Hyvältä tuntui, kokeilu jatkuu nyt yöllä.

Pojat on nyt nukkunut kaksi tuntia. Minäkin lopettelen nyt ja menen itsekin unten maille. Toivotaan, että sama meno jatkuu, koska levännyt äiti on aina parempi kuin hirveässä univelassa oleva äiti. :)

Oletteko te huomanneet hyviä vinkkejä unien parantamiseen? Jakakaa ne ihmeessä! :)