Stressimonsteri

Lasten myötä musta on tullut vieläkin pahempi stressaaja kuin ennen. Saan aiheutettua itselleni stressin mistä vain. Viimeksi tänään roskien ulosviemisestä ja kierrätyksestä.

Ruoka, siivous, treenaus, ulkoilu ja työ on ne perinteiset. Mutta kun stressiä tulee jopa siitä, että milloin ehdin mennä suihkuun niin silloin pitäisi pysähtyä miettimään hetkeksi.

Meillä kaikilla on vuorokaudessa se 24 tuntia. Pitää vain päättää mitä niillä tekee. Jos se hyvä jako on kahdeksan tuntia unta ja saman verran töitä ja vapaa-aikaa, niin uskon ettei se kotiäideiltä onnistu. Mikäli pitää lastenhoitoa työnä. Vapaa-ajan ja "työn" rajat hämärtyvät kotona ollessa.

Myönnän heittäytyväni liian usein marttyyrin rooliin, jolla aiheutan itselleni lisää stressiä. Jos vain yrittäisin olla stressaamatta, ainakin perusasioista?

Tänään kyllä pysähdyin hetkeksi miettimään kuinka sitä pitää asioita itsestään selvinä ja valittaa/stressaa kaikesta. Sitä vaan peilaa sen hetkistä olotilaa omaan elämään.

Viime viikkoina lähipiirissä ovat puhuttaneet vakavat sairaudet, iso leikkaus, avioero ja kuolema. Hyviä asioitakin on kuten kihlaus. Sitä yrittää myötäelää isoissakin jutuissa ja silti stressaan siitä että hiukset pitäisi pestä.

Siksi muistutan itselleni ja muille saman mitä taulussani lukee: Happiness is not a destination, it is a way of life.

Vaikka olenkin stressimonsteri, olen erittäin onnellinen. :-)