torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!


On jouluyö. Jouluaaton puolella jo ollaan. Siivottu on niin hyvin kuin ollaan jaksettu ja kinkku paistettu. Lahjat on paketoitu ja odottavat piilossa joulupukkia. Aamulla sitten keitellään riisipuuroa ja kiisseliä. Leivotaan yksi leipä, jos ehditään. Katsotaan joulupukin kuumaa linjaa ja Maltin ja Valtin joulukalenterin viimeinen luukku.

Käydään saunassa ja ehkä lumihangessa, jos se ei ehdi sulaa yön aikana pois. Sitten pukkia odotellessa laitetaan ruokaa valmiiksi ja syödään vasta kun pukki on käynyt.

Tavoittelen rentoa mieltä ja yritän asennoitua siihen, että en ehkä ehdi silittää joululiinoja tai leipoa sitä leipää. Mennään lasten ehdoilla, kunhan vain saadaan syötyä. :D

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa olla lasten ilossa mukana aamulla. Heitä jännittää, totta kai. Kyllä minuakin vähän. :)

Hyvää joulua kaikilta meiltä!

Luukas

Johannes

Saaga

tiistai 8. joulukuuta 2015

Taas kuukauden vanhempi...

Heippa!
Tällä kertaa kuukausi oikeasti meni niin nopeasti, etten edes ole ehtinyt ajatella blogin päivittämistä. Juurihan sitä oltiin marraskuussa ja kaikki jouluhössötys tuntui tulevan taas liian aikaisin. No, nyt onkin jo kahdeksas päivä joulukuuta ja tuntuu, että olen myöhässä kaikesta.

Mutta silti, Saaga on nyt jo kahdeksan kuukautta! Tämä vauvavuosikin tuntuu kuluvan hirveää vauhtia. Kuukauden aikana ollaan opittu jo vaikka mitä, joten olen useammankin kerran miettinyt mihin se mun vauva hävisi?

Saaga on oppinut kunnolla istumaan itsekseen. Istuu myös polvillaan ja jalat hassusti levällään. En muista poikien istuneen tuolleen, mutta tiedän että itse olen ainakin istunut niin, olisikohan se joku tyttöjen juttu? Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti itse nousemaan ylös istumaan. Ryömiminen on vielä pääasiallinen liikkumiskeino, konttausta harjoittelee jos sattuu hyvä alusta kohdalle. Mutta eteenpäin ei sillä tavalla vielä pääse.


Toinen opittu taito on seisomaan nouseminen. Ensimmäisen kerran kehdossa, jossa oli matalat laidat. Meni samantien vaihtoon ja pinnasänky tuli tilalle. Nyt sitten noustaan pystyyn lähes mitä tahansa tukea vasten. Ja lisäksi sitten päästetään toinen käsi irti... Odotan vain milloin kolahtaa, kun neiti ei ymmärrä ettei ihan vielä pysy pystyssä.


Hampaita on edelleen vain kaksi, mutta kovasti tuntuu tekevän kolmatta. Yläien pullottaa, mutta läpi ei vain tule.

Puhe on alkanut kehittymään, suusta alkaa tulla muutakin kuin äää... Ensimmäinen sana taisi olla tällä kertaa "Pappa", joka kuului kun Mika tuli keittiöön. Äiti on sanonut muutaman kerran, mutta mamma on enemmän käytössä. Vielä en tiedä kuinka tarkoituksellisia nuo sanat on, mutta kyllä ne ainakin sopivissa yhteyksissä tulevat. :)

Saaga on oppinut ymmärtämään myös paljon asioita. Etsimään katseellaan asioita. Kaikkein ihanin on mielestäni, kun hän on oppinut mikä on pusu. Kun kysyn antaako hän minulle pusun, niin sieltä tullaan suu auki antamaan kuolainen muisku poskelle. :)

Unet meillä on edelleen katkonaisia ja itsestäni tuntuu, että olen TODELLA väsynyt. Osansa voi olla tuo pimeys, koska olen yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Aamuherätykset on kuitenkin edelleen klo 5-7. Nyt meillä on lisäksi sairasteltu viime viikosta asti, joka on vaikuttanut sekä öihin että päiviin. Tällä viikolla olen elätellyt toiveita, että saisin esikoisen päiväkotiin, mutta ilmeisesti en vielä huomennakaan. Jos keskimmäinen menisi kerhoon kuitenkin, vaikka ilmoitti ettei halua jos ei isovelikään mene tarhaan. Jotain tekemistä pitäisi siis keksiä myös huomiselle. Onneksi illalla on pikkujoulut ihanien äitien kanssa. :)

Ehkä sillä jaksaa. Malttaisi nyt vain mennä nukkumaan ja katsoa missä kunnossa lapset huomenna ovat. Tähän loppuun nyt varmaan pitäisi luvata, että yritän päivittää ahkerammin, mutta se on kyllä hankala luvata. En todellakaan odottanut, että nytkään tulisi tällaista taukoa. Toivottavasti joulukiireiltä olisi silti aikaa päivitellä jotain.

Ihanaa joulun odotusta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Seitsemän kuukautta


Saagalla tuli seitsemän kuukautta täyteen viime viikolla. Ensimmäistä kertaa kuvien ottaminen hieman viivästyi, mutta eilen yritin niitä napsia. Saaga ei vaan oikein ollut kuvaustuulella ja palikoiden syöminen kiinnosti enemmän kuin kameralle hymyily. Muutaman ihan ok kuvan sain kuitenkin, eihän sitä aina tarvitse nauraa. :)

Viimeiset pari viikkoa neiti on ollut flunssassa ja nyt vasta alkaa helpottaa. Vielä välillä yskii, mutta ainakaan nenä ei vuoda koko aikaa. Jospa yötkin alkaisivat tästä paranemaan, ainakin ruoka maistuu jo paljon paremmin.


Ollaan pitäydytty aika pitkälti soseruokailussa, mutta sormiruokaakin on tarjolla vaihtelevasti noin kerran päivässä. Isänpäivän aamupalalla Saaga sai omaa korvikkeeseen tehtyä munakasta, joka maistui hyvin. :) En ole jaksanut hirveästi sosetehtailla Saagalle mitään, vaikka teinkin Johannekselle paljon itse, joten olen ostanut kaupan purkkeja. Tällä viikolla hoksasin, että tytölle meneekin koko purkki sosetta kerralla kun flunssan takia määrät ovat olleet todella pieniä.

Tällä hetkellä mennään tällaisella rytmityksellä:

Aamuimetys ennen sängystä nousua
Aamupuuro
Lounaaksi liha/kana/kalasosetta ja imetys päälle
Välipalaksi hedelmäsosetta tai valmiita vauvojen jogurtteja tai rahkoja päiväunien jälkeen + imetys
Päivälliseksi sormiruokaa + imetys
Iltapuuro + imetys

Lisäksi tulee yöimetykset n. 1-5 kertaa.


Vaikka yöt ovat olleet huonoja, oli viime viikolla yksi kokonaan nukuttu yö. Se antaa toivoa sille, että ehkä meilläkin joskus vielä nukutaan. Kohta vaihdetaan tyttö kehdosta pinnasänkyyn ja toivottavasti se parantaa yöunia, kun on enemmän tilaa unissaankin kontata.

Kuukauden aikana Saaga on alkanut ryömimään paljon nopeammin ja määrätietoisesti menee kiinnostavia asioita kohti. Sängyllä ja matolla heiluu konttausasennossa, mutta lattialla ei vielä nouse. Saaga pysyy hetken aikaa istumassa yksinkin, mutta usein keikahdetaan siitä sivulle kun tavoiteltu lelu onkin liian kaukana.

Neidillä on aivan valloittava hymy, jolloin alahampaat näkyvät ja silmät siristävät. Harmi, ettei sitä ole saatu vielä kameralle. Pitää yrittää joskus napata salaa otos, kun isoveljet naurattavat. :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Sormiruokailijan pannukakku

Pannukakkua vauvalle
Sormiruokailijan pannukakku

2 dl vauvasi käyttämää maitoa (esim. korviketta)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
loraus rypsiöljyä

Vatkaa ainekset yhteen ja anna turvota hieman. Öljyä pieni uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista 200 asteessa n. 30 min.


Kaapissa oli päiväyksen ylittänyttä maitoa, joten päätin tehdä meille iltapalaksi pannukakkua. Saagan iltapala-aika oli myös tulossa, joten mietin voisinkohan tehdä hänelle sämpylöitä tai jotain. Googlailin vauvan pannukakku reseptejä, mutta en löytänyt mitään.  Joten päätin soveltaa meidän pannukakkureseptistämme vauvalle sopivan version. Tein omani korvikkeeseen ja se maistui jopa minun ja Johanneksen mielestä hyvälle.

Tarjoilin sen pieninä palasina mansikoiden kanssa Saagalle. Luultavasti vatsaan päätyi edes hieman, vaikka suurin osa muusattiin kädessä ja heitettiin lattialle. Tästä satsista jäi aika paljon vielä, joten kokeillaan vaikka huomenna välipalaksi uudelleen.

Täällä ollaan lähes koko porukka flunssassa ja osaksi sen vuoksi yöt ovat olleet huonoja. Joten hieman väsyttää, enkä saa oikein rästihommia tehtyä. Toivottavasti tämä flunssa ei enää kauan kestäisi, niin jaksaisi vähän enemmän.

Nyt hieman omaa aikaa pyykkien parissa ja sitten vielä Walking dead. Oikein mukavaa viikon alkua!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Viikonlopun ruokaostokset netistä

Viime torstaina Luukakselle nousi yllättäen kuume. Joten perjantain tarhapäivä peruuntui ja samalla myös aamupäivän suunniteltu kauppareissu meidän muiden osalta. Minua ei yhtään huvittanut lähteä illalla Mikan kotiintulon jälkeen kauppaan, joten yritin miettiä miten "luistaa" viikonloppuostosten teosta.

Sitten muistin, että paikallinen K-Supermarket Jeppis aloitti muutama viikko sitten nettikaupan. Päätin kokeilla palvelua ja rekisteröin itseni sisään poikien katsoessa lastenohjelmia aamulla ja Saagan pyöriessä lattialla.

Palvelu oli helppokäyttöinen ja eri tuotteet löytyivät omista ryhmistään. Kun valitsi tuoteryhmän, niin pystyi vielä erikseen katsoa uutuudet ja tarjoukset. Tällä kertaa itselläni ei ollut mitään sen isompaa suunnitelmaa viikonlopun ostoksista, joten klikkailin koriin lähinnä muutaman perusjutun ja sitten viikonlopun herkkuja. Pojat tulivat valitsemaan omat karkkipäivän karkkinsa (Johannes valitsi Kinderin ja Luukas karkkipussin).


Kun ostokset olivat tehty, niin mietin käynkö itse hakemassa ostokset kaupan parkkipaikalta vai tilaanko kotiin. Luukas ilmoitti, ettei kipeänä jaksa lähteä mihinkään, joten otin kotiinkuljetuksen.

Kotiinkuljetus onnistuu palvelun kautta maanantaista perjantaihin. Tilaus pitää jättää netissä viimeistään kello yhteentoista mennessä, jos haluaa saada ostokset kotiin saman päivän aikana. Itselläni meni sen verran myöhään, että sain toimituksen vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Jos olisin esimerkiksi tehnyt tilauksen edellisenä iltana, niin kotiinkuljetus olisi ollut mahdollista jo yhdentoista jälkeen.

Kotiinkuljetuksen hinnaksi tuli 7,40 €. Vastaavasti haku parkkipaikalta olisi maksanut 4,90 €.

Pistin tilauksen menemään ja otin rennosti aamu- ja iltapäivän. Pojat alkoivat jo lounaan jälkeen kovasti odotella, että milloin meidän ostoksemme saapuvat. Heistä se oli todella jännää. Selitin pojille, että näin minulla on nyt enemmän aikaa tehdä jotain muuta. Kauppareissuun kun menee yleensä vähintään tunti automatkoineen. Luukas totesi, että nyt minulla on sitten aikaa olla enemmän heidän kanssaan. Itse kyllä enemmän mietin, että olenhan minä heidän kanssaan koko päivän, joten ehkä kauppareissusta säästämäni ajan voisin käyttää johonkin muuhun?

Kello oli hieman yli kolme kun ovikello soi. Itse kauppias oli tullut tuomaan ostoksemme kotiovelle. Maksu hoitui kätevästi pankkikorttiautomaatilla ja kaksi ruokakassia päätyi meidän eteiseemme.


Myöhemmin iltapäivällä kun Mika tuli kotiin oli vielä valoisaa. Pistin ulkovaatteet päälle ja lähdin lenkille sen sijaan, että olisin mennyt kauppaan. Mahtava diili, tuli oikein hyvään aikaan. :)

Uskon, että tulen jatkossakin käyttämään palvelua, mutta ehkä toisin kuin tällä kerralla. Koska netissä pystyi vertailemaan tuotteita paremmin (tuoteselosteet, kilohinnat, tarjoukset jne...), niin siitä on todella iso apu suunnitelmallisempiin ostoksiin. Voisin ajatella, että kun saan istuttua alas miettimään viikon ruokalistaa, niin tekisin isommat ostokset tämän palvelun kautta. Silloin ei tarvitsisi mennä kauppaan ostoslistan kanssa. Ja uskon myös, että tulen ennemmin hakemaan ostokset parkkipaikalta kuin tilaan kotiin. Yleensä kuitenkin meillä on auto käytössä.

Plussaa palvelussa on helppokäyttöisyys ja ystävällinen palvelu. Miinuksena voisi olla epämääräinen toimitusaika kotiin (esim. minulla oli klo 15-17). Kun tarkempaa aikaa ei tullutkaan, niin tavallaan se velvoitti minut olemaan tuon ajan kotona. Parkkipaikalta haku onnistuu kuitenkin seitsemään asti ja silloin tekstiviestillä parkkiruudusta laitettuna saa ostokset autoon.

Palvelun hinta on kohtuullinen, mutta kuitenkin sen verran, että pitää miettiä mihin haluaa panostaa. Aika on rahaa ja jos aika on kortilla, niin pieni apu silloin tällöin ei ole pahitteeksi, vaikka se hieman maksaisikin.

Itselläni on vielä hyvä tilanne kun olen kotona lasten kanssa ja useinmiten pääsen kauppaan ajan kanssa. Mutta sitten kun palaan töihin, tilanne voi olla täysin eri. On lasten harrastukset ja erilaiset työvuorot. Kolmen lapsen kanssa arki on kuitenkin tasapainoilua sen kanssa mitä ehtii tehdä. Pidän ehdottomasti palvelun mielessä ja suosittelen muillekin "kiireisille".

Täältä löydät Pietarsaaren K-Supermarketin nettikaupan, niin voit lukea lisää ja kokeilla palvelua: K-Supermarket Jeppis

(Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan halusin kertoa oman kokemukseni, jos siitä olisi muille hyötyä.)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Apinaevästä


Apinaeväs

1 banaani
1 dl kaurahiutaleita
1 tl rypsiöljyä

Muusaa banaani hienoksi, lisää sekaan kaurahiutaleet ja rypsiöljy. Sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla pellille leivinpaperin päälle "pötkylöitä". Paista 200 asteessa 15-20 min.

Jäähdytä ja tarjoile pienemmälle tai isommalle sormiruokailijalle välipalaksi.

Mitäs tämä on?
Meillä ollaan otettu soseruokailun rinnalle aika nopeasti sormiruokailu. Ollaan maisteltu mm. porkkanaa, perunaa, parsakaalia, kurkkua ja maissinaksuja. Itseäni kiinnosti aihe sen verran, että lainasin kirjastosta sormiruokailua käsittelevän kirjan. Aihe ei nyt ole täysin tuntematon, koska pojatkin ovat soseiden ohella napostelleet vähän vaikka mitä.

Reseptejä kuitenkin olin vailla, mutta jotenkin niistä mikään ei innostanut juuri nyt. Sämpyläohjeen ja omena-mannapuuron ohjeen otin talteen, mutta loput jää tällä kertaa kokeilematta.

Facebookin sormiruokaryhmää ja nettiä muutenkin lueskelemalla "apinaeväs" on sormiruokailija pienokaisten ykköshitti. Ainakin se oli todella helppo tehdä ja tuntui maistuvan Saagalle ihan hyvin. :)

Itsellenikin tuo maistui, kun ei ollut niin makeaa kuin monet muut välipalat. Voisin hyvin ottaa näitä evääksi vaikka töihin. Ja eri makujahan näihin saa, kun käyttää esim. neljän viljan hiutaleita tai vaihtaa/yhdistää banaanin johonkin muuhun hedelmään. Kai näissä on vain mielikuvitus rajana? Mutta aloitetaan nyt tällä perusyhdistelmällä ja katsotaan kuinka hyvin se alkaa Saagalle maistumaan. Kumpikaan pojista ei tästä välittänyt, joten saadaan tytön kanssa herkutella näillä kaksin. :)

Nam!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Puolivuotias!

Hei!
 
Tänään Saaga on jo puolivuotias! Kuukauden aikana on mielestäni tapahtunut vaikka mitä. Tyttö on lähtenyt liikkeelle oikein kunnolla ja ryömii jo aika pitkiäkin matkoja. Nopeammin paikkoihin tosin pääsee kierimällä, joskin silloin suunta voi olla vähän hakusessa ja päädytäänkin kauemmaksi kohteesta. Ryömimistyyli on vaihteleva. Vielä usein se on jonkinlaista mittarimato liukumista eteenpäin, mutta kädet ovat koko ajan enemmän mukana ja hän vetää jo hyvin itseään eteenpäin kunhan alusta on sopiva.
 

Istumaan olisi kova kiire. Sylissä ja sitterissä noustaan ihan selkä suorana istumaan, joten olen uskaltanut jo istuttaa tuettuna syöttötuolissa ruokailun ajan. Suojaheijasteita sivuille ei vielä tule, mutta eteen ottaa jo vastaan.

Kiinteät me aloitettiin siis jo kuukausi sitten, Saagan pienen koon vuoksi. Ainakaan kuukaudessa ei ollut vielä tullut tulosta, vaan paino ylitti juuri ja juuri kuuden kilon rajan. Pituuttakaan ei ollut tullut kuin alle sentti, joten tällä hetkellä hän on hieman yli 62 senttiä pitkä.

Ruokailut ovat menneet ihan hyvin, mitään allergisia oireita ei ole tullut. Neuvolan ohjeesta otimme nyt lihat mukaan ruokavalioon, kun aloitin viljat pari viikkoa sitten. Energiaa pitäisi saada mahdollisimman paljon, joten puuron teen nyt korvikkeeseen. Lisäksi puuroon tulee rypsiöljyä ja hedelmäsosetta. Kaurapuuro (tavallisista hiutaleista) ei maistu vielä niin hyvin, mutta vauvapuuroista maissi-riisipuuro menee jo todella hyvin ja on tällä hetkellä Saagan lempiruokaa.

Nyt kun olemme alkaneet syödä myös istuen, niin olen ottanut sormiruokaa mukaan kuvioihin. Olemme maistelleet maissinaksuja, kurkkua ja banaania. Banaani varsinkin maistui todella hyvin, tosin sitä oli sitten joka paikassa. :)

Tuttipullolle olen yrittänyt Saagaa opettaa, mutta ei oikein onnistu. Leikkii vaan ja hieman maistelee. Olen kokeillut sekä korvikkeella että vellillä, mutta 40 ml on maksimi mitä on mennyt. Helpottaisi hieman sellaisia hetkiä, kun ei vaan pysty mennä rauhassa syöttämään tai satun olemaan poissa kotoa ja Mikan pitää syöttää. Toiveenanihan oli, että oltaisiin menty vuoden ikään asti ilman korviketta, mutta kun kerran jo joudun puuroon sitä käyttää, niin mitä sitä pois heittämään.


Hampaitakin on tullut jo kaksi alhaalle. Niillä onkin hyvä nakertaa kurkkua. Hampaiden harjaus aloitettiin tänään, kun neuvolasta saimme Saagalle oman harjan. (Tai onhan se äitiyspakkauksenkin harja jossakin...)

Ehkä hampaista, liikkumisesta tai kuka tietää mistä, meidän yömme ovat menneet huonompaan suuntaan. Pahimpina öinä Saaga on hereillä yli kymmenen kertaa ja haluaa sitten aina syödä. Olen yrittänyt silitellä uneen, mutta vielä tuo ei onnistu. Tuttia/unilelua meillä ei oikein osata käyttää. Tutin yrittämisen olen hylännyt kokonaan, mutta muutamaa eri unilelua olen kokeillut ja "pupurätti" on tällä hetkellä suosikki.

Viime yönä valvoimme Saagan kanssa neljästä alkaen. Sain hänet nukahtamaan puoli seitsemän aikaan uudelleen, mutta oma kello soi tunnin myöhemmin. Joten tänään ollaan oltu todella väsyneitä. Tai minä olen, Saaga nyt on ottanut omat päiväunensa (kolmet!) tänään.

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola parin kuukauden päästä. Toivotaan, että siihen mennessä olisi tullut kasvua. Eihän kaikkien tarvitse juuri sitä keskikäyrää noudattaa?

lauantai 3. lokakuuta 2015

Tee mitä rakastat


"Do more what you love" - julistaa taulu, jonka ostin kesällä Tanskasta. Se tosin ei ole vielä seinällä vaan jossain kasassa, jonka siivosin viime viikkoisten juhlien tieltä.

Jo silloin mietin, että tähän asenteeseen on pakko tulla muutos ja ajattelin taulun muistuttavan minua, että on olemassa asioita joita minä rakastan ja haluan tehdä.

Nyt viime päivinä tuo ajatus on pyörinyt mielessä yhä useammin. Mitä minä rakastan, mitä minä haluan tehdä. Usein selittelen lapsilla sitä etten tee jotain asioita. Ajattelen mielessäni, että teen sitten kun on taas aikaa. Onko sitä aikaa sitten? Aina tulee jotain "tärkeämpää", joka menee sitten edelle.

Tänään jäin päiväksi lasten kanssa yksin, kun Mika lähti tekemään itsellensä rakasta asiaa, pyöräilemään. Meidän aamu alkoi lapsien kiukuttelulla ja päätin, etten jää kotiin vaan lähden ulos nauttimaan kauniista ilmasta. Pakkasin lapset autoon ja käytiin kaupan kautta hakemassa eväät mukaan.


Rakastan kotikaupungissani merta ja Fäboda on yksi paikka, jossa saa nauttia sekä merestä että metsästä. Käytiin vähän kävelemässä metsäpoluilla ja sen jälkeen etsittiin suojainen paikka rannalta, metsän reunasta ja syötiin eväitä.

Pojat leikkivät rantahiekassa ja Saaga nukkui vaunuissa. Pystyin jälleen hengittämään. Miksi tällaisten hetkien löytäminen tuntuu arjessa niin haastavalta? Kotiin ajaessa mieli oli paljon levollisempi, enkä kotonakaan stressannut enää niin paljon kuin aamulla.

Tämä parin tunnin irtiotto kotioloista ei vaatinut paljon. Tyttö sai nukkua rauhassa, pojat taas juosta ja riehua. Minä sain rentouduttua. Kaikki voittivat.


Ajaessani kotiin tuli mietittyä mistä asioista minä nautin ja mitä minä rakastan. Miten saisin näitä hetkiä lisää?


Rakastan valokuvaamista. Haluaisin kehittyä siinä paremmaksi. Nautin katsellessani onnistuneita otoksia ja myös niiden käyttämistä blogissa, kuvakirjoissa, tauluissa, askartelussa tai esimerkiksi Facebookissa.

Tykkään olla luonnossa. Pihalla en niinkään, mutta metsässä tai rannalla on mukavaa. Ja varsinkin syksyisin/talvisin. (Vaatii sen, että muistan pukea kunnolla päälle!)

Rakastan tehdä ruokaa. En arkiruokaa, vaan sitä kun saa laittaa luovuuden päälle ja tehdä kiireettömästi jotain herkullista. Tai kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja nautin siitä, kun ruoastani tykätään.

Rakastan lukemista. On taas mennyt ihan liian pitkä aika siitä, että olen lukenut mitään kirjaa. Viime vuonna luin todella paljon ja nautin siitä. Nyt vaan väsymys on ollut niin kova, että lukeminen on jäänyt. Pitäisi vain saada taas hyvä kirja käteen, niin saisin innostuksen takaisin.

Rakastan liikuntaa. Tämä kohta unohtuu helposti kun tulee liian pitkä tauko treenaamisesta. Ei ole oikeasti mitään syytä, miksi liikunta ei mahdu tällä hetkellä elämään. Haluaisin kuitenkin löytää viikosta pari tuntia, jotka olisi selkeästi varattu liikunnalle. Mielellään ennen kello kymmentä illalla. :D

Kun näitä asioita saan arkeeni enemmän, niin ehkä muutkin asiat sujuisivat paremmin. Ainakin tänään on ihana mennä sänkyyn ja todeta, että tämä oli hyvä päivä. :)

Mitä sinä rakastat tehdä? Teetkö sitä tarpeeksi vai haluaisitko tehdä enemmän?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Liian lyhyet tunnit, liian pitkät päivät


Voi kun voisin olla kuin hän. Nukkua rauhassa tietämättömänä siitä kaikesta, mitä arki ja elämä vaatii pyöriäkseen. Jos voisin olla hän edes hetken.

Täällä päivät tuntuvat pitkiltä. Aamut alkavat varhain, silloin kun aurinko vasta alkaa näyttäytyä. Kohta sekin nukkuu pidempään kuin me. Jos torkutan kelloa kerran tai kaksi, niin olemme jo myöhässä. Iltaan tuntuu olevan niin pitkä aika, siihen että pääsee tekemään ne rästihommat tai huokaisemaan, että taas ne jäivät tekemättä.

Silti tunnit ovat lyhyitä. Aamupäivät menevät hujauksessa, yhtäkkiä pitääkin olla hakemassa yhtä poikaa kerhosta ja toista tarhasta. Lounastakaan en ehtinyt syödä. Iltapäivällä kaiken pitää tapahtua heti. Leikitään legoilla, valitetaan sotkusta, keinutaan pikkukeinussa ja yritetään samalla siirtää tiskejä koneeseen tai pyykkejä narulle. Pojat riitelevät, Saaga huutaa vatsallaan kun ei pääse eteenpäin. Käännetään tyttö, mennään selvittämään riitaa. Ja sen jälkeen käännetään huutava tyttö uudelleen selälleen. Otetaan syliin, tehdään kotitöitä yksikätisenä. Ruokaakin pitäisi laittaa.

Sitten onkin jo ilta. Mika tulee kotiin, syödään, ehditään tehdä ehkä jotain ja sitten onkin iltahommien aika. Pian ne lapset jo nukkuvat ja meillä on "omaa aikaa".

Nyt liian monena iltana olen ollut liian väsynyt. Nukahtanut kesken syötön tai kirjan lukemisen. Tämä uusi arki vaatii paljon. Pitää miettiä rutiinit uusiksi ja odottaa, että palat loksahtavat kohdalleen.

Kirjoittaa ylös ne sata ja yksi asiaa, jotka pitää vaan muistaa. Päiväkotiin rahaa kansiota, neuvolaan puhelu jne... Pieniä juttuja, mutta jotka vievät niin ison osan ajatuksista.

Väsynyt on varmaan väärä sana sille, miltä tällä hetkellä tuntuu. Uupunut on ehkä parempi. Ajatukset ovat yhtä puuroa ja ihan täynnä asioita, joille minä en voi mitään. On pakolaiset ja taloustilanne. Ja sitten ne asiat, joille voin jotakin. Sotkuinen koti, pyykkivuori, tyhjä jääkaappi.

Tällä hetkellä parin tunnin vapaa ei rentouta. Eikä yksi paremmin nukuttu yö. Stressi on ja pysyy. Jokin ratkaisu tähän pitäisi löytää. Joku juttu, jonka tekemistä odottaa illalla nukkumaan mennessä ja aamulla ensimmäisenä.

Tänä iltana en aio enää lukea uutisia. Yritän mennä kohta sänkyyn ja lukea kirjasta edes yhden luvun nukahtamatta. Ja sitten käpertyä tuon kauniin tytön viereen ja nauttia hiljaisesta tuhinasta.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hymytyttö 5 kk

Saaga 5 kk
Tänään meidän hymytyttömme on jo viisi kuukautta!

Kuukauden aikana Saaga on kasvanut pituutta 2,5 senttiä ollen nyt 61,5 cm pitkä. Painoa oli tullut 400 g, mutta vielä pysyttiin alle kuudessa kilossa.

Saaga on oppinut kääntymään selältä vatsalle ja takaisin. Nyt vatsalla ollessa kiukuttaa, kun ei pääse eteenpäin. Painaa päätä vasten lattiaa ja nostaa takapuolta. Siitä yritetään työntää itseänsä eteenpäin.

Sosiaalinen puoli on kehittynyt huimasti. Ottaa selkeästi enemmän kontaktia ja kaipaa seuraa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Koskettelee sormilla kasvoja ja vetää hiuksista.

Vaikka olin haaveillut puolen vuoden täysimetyksestä, niin aloitimme kuitenkin tänään maistelemaan kiinteitä. Aloitimme porkkanalla, josta ehkä jotain meni vatsaankin asti. Päätökseni aloittaa kiinteät nyt olivat Saagan hidas kasvu, yöunet (tai niiden puute) ja selkeä kiinnostus ruokaan. Nyt sitten saa nähdä miten kiinteät vaikuttaa yöuniin, koska nyt viime aikoina Saaga on heräillyt neljän maissa ja syömisenkään jälkeen ei ole enää halunnut nukkua. Sitten ollaan oltu yhdessä hereillä jopa tunti. Siinä on ollut sitten hieman hankalaa herätä puoli seitsemältä laittamaan aamupalaa.


Muuten täällä menee ihan hyvin. Mika aloittaa huomenna taas työt ja sitten alkaa se kunnon arki, joka pitäisi osata rytmittää kolmen lapsen kanssa. Luukaksen tarha menee jo rutiinilla, Johannes on kerran käynyt kerhossa. Itse totuttelen vielä siihen, että pitää todellakin joka aamu nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle. Hyvähän se on rutiineja saada, nyt ainakin viikonloput alkavat tuntua viikonlopuilta.

Yritän saada myös iltoihin vähän rutiineja takaisin, niin ehtisin blogiakin päivittää. Tällä hetkellä olen ollut hieman liian väsynyt tehdäkseni mitään ylimääräistä. Mutta sen kai ymmärtää, ainakin jos kokemusta on kolmen pienen lapsen hoidosta. :)

Oikein ihanaa viikkoa ja alkavaa syksyä!

maanantai 24. elokuuta 2015

Super Mario synttärit

Eilen Luukas täytti jo viisi vuotta! Vaikea uskoa, että poika on jo niin iso. :) Aika kuluu, sitä ei vaan huomaa tässä arjen pyörityksessä. Pitäisi useammin pysähtyä nauttimaan ihan pikku asioistakin.
 
Luukas on erittäin vilkas ja sosiaalinen poika. Tykkää kovasti kaikenlaisista peleistä, tällä hetkellä ykkösenä on ollut Super Mario. Joten jo keväällä aloitimme suunnittelemaan synttäreitä tuolla teemalla. Luukas itse selaili tabletilla Pinterestiä ja näytti mitä halusi sieltä. Ihan sellaisenaan ei ideoita toteutettu, musta ei ainakaan olisi ollut loihtimaan sellaisia mahtavia kakkuja, joita Luukas sieltä löysi.
 
Tässä nyt hieman tunnelmia eiliseltä:

 

Tulikukka ja jääkukka
Tämä idea on suoraan Pinterestistä napattu. Tulikukkapalloina oli Nacho cheese ballsseja ja jääkukkina vaahtokarkkeja.

Tähtikeksejä
Tähtikeksit tein murotaikinasta ja kuorrutin ne sitruunan makuisella tomusokerikuorrutteella. Silmät piirsin elintarvikeväritussilla. Näistä laitan erikseen reseptin, niin löytyy paremmin. :)


Marion ja Luigin viiksiä
Tein vieraille Marion ja Luigin viiksiä printtaamalla niitä netistä ja liimasin pahville. Sitten teippasin niihin kiinni puisen tikun. Näin saatiin kivat viikset kuvia varten. :)

Aikuisille oli leipäjuustoa lakkahillon kera.
Luigi - figuuri vahti leipäjuustoja. Siskoni löysi tämän mäkkärilelun Juthbackan markkinoilta. :)

"Elämäsieni"- kakku
Eli tässä oli nyt sitten Luukaksen valitsemista kakuista yksinkertaisin. :) Mario saa näistä sienistä pelissä yhden lisäelämän ja tavallaan Luukas sai sitten yhden lisävuoden puhallettuaan tästä kynttilät. :) (Tähänkin ohje erillisessä jutussa.)

Tarjoilupöytä

Synttärisankari puhaltaa kynttilöitä.

Synttärisankari Luigi
Kuvia varten tein erilaisia Mario - aiheisia hattuja, joita viikset täydensivät. Liimasin myös nämä pahville ja teippasin tikun kiinni. Oli muuten aika hauska ottaa kaikista vieraista kuvat tällaisten kanssa. Ne antaa niin paljon enemmän kuin nimet vieraskirjassa. :)

Prinsessa Peach?
Juhlat sujuivat oikein hyvin, ottaen sen huomioon, että Luukas, Johannes ja minä olimme kipeinä. Johannes nukahtikin kesken juhlien, joten siitä ei saatu kuvaa hattu päässä. Mutta kuvattiin sitten tänä aamuna. :) Pojat alkavat voida jo paremmin. Minä voin vielä aika huonosti ja Saaga yskii pahasti. Mikakaan ei taida säästyä. Toivottavasti tästä ei ala sitten koko loppuvuoden kestävä kierre. :(

Piristykseksi vielä toinen prinsessa, jospa tämä olisi se oikea? ;)

Söpömpi prinsessa Peach
Kaikki ideat Pinterestistä ja suurin osa tulostetuista löytyy täältä: Free Super Mario birthday party printables

torstai 6. elokuuta 2015

Pieni neiti 4 kk

Saaga on tänään neljä kuukautta vanha. Niin pieni vielä. Mutta silti jo niin iso osa meidän elämää.



Käytiin eilen neuvolassa. Meidän pieni neiti on kyllä todella pieni, mitat tällä hetkellä on 5,4 kg ja 59 cm. Painoa oli tullut vain 130 g ja pituutta alle sentti. Tämän vuoksi neuvolassa suositeltiin aloittamaan kiinteät pikku hiljaa, jotta saataisiin mahdollisimman nopeasti puurot yms. ruokavalioon mukaan. Nyökyttelin siinä ja harmittelin mielessäni, että haaveilemani puolen vuoden täysimetys jää taas haaveeksi vain. Luukaksen kanssa päästiin neljään kuukauteen myös ja Johanneksen kanssa lähes viiteen kuukauteen. Silloin myös kehotus kiinteiden aloitukseen tuli neuvolasta.



Imetyksen tuki ry:n Facebook-sivujen ja muun tuen ansiosta ajattelin kuitenkin pyrkiä vielä hetken pysymään täysimetyksellä. Tyttö on kuitenkin tyytyväinen, vaikka kasvaakin hitaasti. Olen eilisestä nyt lisännyt imetyskertoja, yrittänyt imettää putkeen vuorotellen kummaltakin puolelta niin kauan, ettei enää maistu. Lisäsin nesteytystä ja söin vähän herkkuja. Join jopa yhden alkoholittoman oluen (ihan hirveää!), mutta ehkä ostan kotikaljaa tai jotain.

Kokeilen ensin näin. Teen kotipunnituksia ja toivon, että saan sillä neidin painon nousuun. Jos vielä ensi kuussakin näyttää siltä, että kasvu on todella hidasta, niin sitten aloitan kiinteiden kanssa.

Hei, kukas siinä on?


Muuten neuvolassa oli kaikki hyvin. Saaga ei vielä käänny vatsalleen, mutta eipä hän viihdykään mahallaan muutamaa minuuttia kauempaa, joten miksi kääntyä? Ei sillä ole vielä kiire, yritystä kuitenkin on. Selällään hän liikkuu kyllä ympyrää, joka on esim. kehdossa aika huvittavaa, kun neiti on aina siellä eri päin kun olen hänet sinne laittanut.

Rokotuksetkin saatiin nyt, koska niitä siirrettiin kuukaudella meidän reissun vuoksi. Eilen neiti on hieman itkuinen, mutta ainakaan kuumetta ei ole noussut. Viime yö meni valvoessa, mutta ei tytön takia (vaikka hänkin söi aika usein, koska itse nukuin niin levottomasti ja kävin ylhäällä vähän väliä). Luukaksella oli jalat kipeänä, joka sitten valvotti. Toivotaan, että ensi yö menisi paremmin, alkaa vähän väsyttää kun on ollut useampikin huono yö tässä. Kirjoitinko jo muuten, että reissun jälkeen Saaga nukkui yhden yön kokonaan? Se oli ihan luksusta. Mutta sitten palattiinkin todellisuuteen. :D

Oho, kaveri kaatui...

Nyt kun neiti on neljä kuukautta, niin hän hymyilee ja on oppinut kuinka ihana kimeä ääni hänellä onkaan. On mukavaa kiljahdella ihan huvin vuoksi. Jos Saagan haluaa nauramaan, niin se vaatii kyllä ihan kunnon yritystä. Harvoin naureskelee millekään pienille jutuille, vaan pitää tosiaan ilmeillä tai laulaa/riimitellä... Tarkkailee paljon ympäristöään ja viihtyy seurassa. Tosin poikien huomio pistää välillä ärsyttämään. Mutta kyllä niille välillä sitten hymyilläänkin. :)

Nyt neiti jo nukkuu meidän sängyssä tyytyväisenä. Ollaan oltu tänään paljon lähekkäin ja maito on maistunut ihan eri tavalla kuin pari päivää sitten. Ehkä se tästä, kunhan vain saadaan rauhoitettua nuo syöntihetket. Ovat ne niin arvokkaita, sen tuntee sydämessään kun neiti juttelee kesken syömisen (tissi suussa) ja katsoo silmiin. Meidän pieni rakkaus.

lauantai 1. elokuuta 2015

Johannes 3v

Tänä vuonna oli Johanneksen vuoro vastailla ensimmäisen kerran synttärikyselyyn. Tässä olisi kolme vuotiaan vastaukset:


1. Mikä sinun nimesi on?
- Johannes
2. Kuinka vanha olet?
- Näin vanha (näyttää koko kättä)
3. Mitä teet mieluiten?
- Liimaan
4. Mikä haluaisit olla isona?
- Luukas. Ei kun palomies!
5. Lempiruokasi?
- Spagetti
6. Lempijuomasi?
- Tuo! (Osoittaa appelsiinimehupurkkia)
7. Kenen kanssa leikit mieluiten?
- Minun kaverin, tytön kanssa.
8. Mikä on lempilelusi?
- Autot
9. Mikä saa sinut nauramaan?
- Mamma ja pappa
10. Mikä on lempivärisi?
- Valkoinen
11. Mitä katsot TV:stä mieluiten?
- Elokuvia
12. Mitä haluaisit oppia?
- Kerhossa leikkimään
13. Mihin haluaisit mennä?
- Faffalle
14. Mikä on lempikirjasi?
- Dinosaurus-kirja
15. Mitä musiikkia kuuntelet mieluiten?
- Jukka poikaa
16. Lempilaulusi?
- Tuiki tähtönen
17. Mikä on kivoin pelisi?
- Dinosaurus-peli (Minä: Ei meillä ole sellaista.) Sen voi ladata tablettiin!
18. Lempivuodenaikasi?
- Talvi (kun silloin on lunta)
19. Onko sinulla lempinimeä?
- Ei ole.
20. Jos saisit toivoa ihan mitä vain, niin mitä se olisi?
- Jonkun kirjan

----

Tästä on tullut ihan kiva synttäriperinne. :) Olen ajatellut koota lapsien vastaukset jonkunlaiseksi kirjaksi, niin siitä saa kivan muiston kun kysymykset pysyvät samana, mutta vastaukset muuttuvat. :) Ensimmäiset (kolme vuotiaana) tehdyt kyselyt olen nyt sitten blogiin laittanut, loput jääköön meille muistoksi. Saaga saa odottaa vuoroaan vielä sen lähes kolme vuotta, mutta Luukas saa vastailla jo kolmannen kerran kysymyksiin tässä kuussa. :)

(Täällä Luukaksen eka kysely: 3 vuotta vanha merirosvo)

Mukavaa elokuuta!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Voihan peukku!

Mä vähän vain maistan...
Saaga oppi reissun aikana "huonon" tavan, nimittäin imemään peukaloa. Stressasin sitä sitten siinä lomalla, kun joka paikasta vain kuuli, että tämä on pahinta mitä lapsi voi oppia! Yritin ottaa peukaloa pois Saagan suusta ja tarjota tilalle tuttia, harsoa tai pupurättiä. Mikään ei kelvannut ja huuto vain yltyi, kunnes peukalo löysi tiensä takaisin suuhun.

Katselin rakasta vauvaani ja mietin, miten se voikaan näyttää niin suloiselta kun toinen imee peukaloa unissaan onnellisena. Mikä minä olen sitä ottamaan pois?

Kirjoitin ahdistuksestani Facebookiin ja sain ristiriitaisia kommentteja. Toisen lapset olivat syöneet viisi vuotiaaksi asti peukaloa, eikä siitä mitään ongelmia ollut syntynyt. Toiset taas varoittelivat, ettei siitä pääse "koskaan" irti, kun ei ole mitään mitä heittää pois. Peukalo kun on aina siinä.

Selailin netistä eri artikkeleita peukalon syömisestä ja kuulin koko ajan päässäni kommentit, että tästä kamalasta tavasta pitää päästä eroon. Ja sitten törmäsin tähän artikkeliin Pampersin sivuilla: Vauvan rauhoittamistekniikat

Artikkelissa todetaan, että imeminen on vauvojen vaistonvaraista käyttäytymistä ja keino rauhoittaa itsensä. Jos siitä saadaan vieroitettua neljään ikävuoteen mennessä, niin siitä ei pitäisi olla haittaa hampaille. Muutenkin pidin artikkelin positiivisesta sävystä.

Olipas se hyvää...
Joten annetaan Saagan nyt nauttia omasta "tutistaan" vielä muutaman vuoden. Jos peukalo eksyy jatkuvasti suuhun vielä kolme vuotiaana, niin voin sitten stressata siitä, mutta nyt siitä ei ole hänelle mitään haittaa.

Onhan peukalo luonnollisempi vaihtoehto kuin muovinen tutti, eikä sitä voi heittää pinnasängystä lattialle äidin nostettavaksi keskellä yötä... (Kuten Luukas teki.)

Ja toisaalta, peukalo on ainakin tällä hetkellä paljon vähemmän suussa kuin Luukaksella oli tutti. Lähinnä vain unille mentäessä ja jos tulee leikkimatolla kurja olla ennen kuin äiti ehtii nostamaan syliin. Ja kun Saaga oppii ryömimään, konttaamaan yms., niin eihän sitä peukaloa suuhun kovin helposti saa. Tuleehan tässä myös kohta talvi, jolloin peukalo on aika tiiviisti pakattuna automatkoilla, jolloin tapa voi joko jäädä pois tai sitten autoilu tulee olemaan astetta haastavampaa.

Joten ehkä tämä on vain vaihe, ehkä siitä ei koskaan tule mitään ongelmaa. Siksi ihana tyttöseni saa imeä peukaloa, eikä tämä äiti puutu siihen tällä hetkellä millään tavalla. < 3


Hyvää yötä!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Legokakku


Legokakku
(Tästä riitti 13 aikuiselle ja muutamalle lapselle)

Pohja:

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

Sitruunalimsaa (esim. Sprite) kostutukseen
4 dl vispikermaa
Mango-passionmoussejauhetta
2 prk Aurinkoinen Pilttiä

Päälle:

n. 2½ pakettia keltaista sokerimassaa

1. Vaahdota kananmunat ja sokeri keskenään kovaksi vaahdoksi. Lisää varovasti sekoittaen siivilöidyt kuivat aineet joukkoon.
2. Levitä taikina tasaisesti pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa 8-10 min.
3. Kokeile hammastikulla onko kakku valmista. Ota uunista ja kumoa sokeroidulle leivinpaperille. Ota nopeasti alla ollut leivinpaperi pois, niin se ei jää kiinni. Anna jäähtyä.

4. Vispaa kerma moussejauheen kanssa vaahdoksi.
5. Leikkaa kakkupohjasta kolme saman kokoista levyä. Aloita kakun kokoaminen kostuttamalla reilusti pohjakerros. Levitä sen jälkeen pilttiä koko levyn päälle. Lisää seuraavaksi kerma-moussea reilu kerros.
6. Jatka näin vielä kaksi kakkukerrosta eli päällimmäiseksi jää kerma-moussea. Tasoita sivut, ettei täytteet hirveästi pursua yli.

7. Kauli sokerimassasta ohut levy tomusokeroidulla alustalla (tarkista pituus, itselläni jäi hieman lyhyeksi) ja nosta se kakun päälle. Tähän menee n. kaksi pakettia sokerimassaa. Siloittele tasaiseksi.
8. Ota lasi, jolla voit kevyesti painaa kahdeksan ympyrää kakun päälle. Kauli hieman paksumpi kerros sokerimassaa ja käytä lasia muottina ympyröitä varten. Tee kahdeksan ympyrää ja kirjoita ohuella veitsellä halutessasi "lego". (Meillä vain neljässä, koska se oli vaikeampaa kuin kuvittelimme...)
9. Nosta ympyrät valmiiksi merkittyihin kohtiin ja paina kevyesti.

Näin simppeli legokakku on valmis! Mukavia synttäreitä. :)






lauantai 25. heinäkuuta 2015

Lego Duplo - synttärit

Täällä ollaan kotiuduttu tällä viikolla parin viikon reissusta Ruotsiin ja Tanskaan. Johannes täytti reissussa ollessamme kolme vuotta, joten pitihän pojalle synttärit järjestää nyt kotonakin, vaikka reissussakin vähän juhlittiin.
 
 
Legoland - vierailun jälkeen juhlien teemaksi sopi legot ja tarkemmin Duplo-legot, kun ne pienemmät palikat päätyy vielä suurimmaksi osaksi hukkateille...
 
 
Juhlissa oli paikalla vaan perhe ja kummit, mutta meitähän alkaa kyllä olla jo sen verran iso porukka että onneksi saimme nauttia hienosta ilmasta ja saimme oleilla pihalla.
 
Happy b-day
Mika oli eilen tehnyt Duplo-palikoista teemaan sopivia tekstejä. :) Alempi teksti näkyy vähän huonosti, kun ulkona oli niin valoisaa. Mutta jos siitä jotain selvää saa...

Johannes 3 v
Koska tulimme juuri reissusta, niin lähdin tarjoiluissa helpolle linjalle. Tein itse täytekakun, jonka värin päivänsankari sai valita itse. Kakun lisäksi tarjolla oli keksejä, karkkia, sipsiä, popcornia ja suolakeksejä tuorejuuston kanssa.



Pienimmille lapsille askartelin trip-purkeista legopalikan näköiset.


Kakustakin sain yksinkertaistamalla oikein hyvää. Laittelen reseptin erikseen, jotta itse muistaisin sitten mikä oli hyvää. ;)


Kakun päällä oli valmiiksi värjättyä sokerimassaa ja sisällä aurinkoinen - pilttiä ja mango-passionkermavaahtoa. Kakku ei ollut liian makea ja ainakin useimmille se maistui. (Luukas ei tykännyt täytteestä ollenkaan.)


Legolandiasta mukaan tarttui lego-jääpalamuotit. Oli tarkoitus tehdä itse asiassa jotain karkkeja tai vastaavaa, mutta aika loppui kesken ja nyt juhliin tuli ihan vain jääpaloja. Mutta onpahan sitten tallessa, jos haluaa joskus tehdä jotain. :)

Tämäkin ilta meni aivan liian myöhään, yritin saada lapset sänkyyn jo yhdeksältä, mutta nyt vasta kaikki nukkuvat (22.30). Vielä pitäisi siivota ulkoa tuolien pehmusteet pois, jos yöllä alkaa sataa.

Juhlat olivat kivat ja synttärisankari piti lahjoistaan kovasti. Kiitoksia kaikille onnitteluista! :)