tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tervetuloa huhtikuu!


Ei tullut sitten maaliskuun vauvaa meille. Tai no, onhan tässä vielä kuutisen tuntia jäljellä, mutta kun minkäänlaista merkkiä synnytyksestä ei ole, niin uskoa ei ole enää jäljellä.

Mutta nyt voi sitten sanoa jo varmasti, että huhtikuussa meillä on vauva. Eihän tässä pitäisi olla vielä malttamaton, kun laskettu aikakaan ei ole mennyt. Tänään siis viikkoja 39+1. Poikien kanssa kun ei päästy 39+ viikoille asti, niin ehkä sitä sen takia turhauttaa. Olen ollut niin varma, että kyllä tämäkin syntyy etuajassa.

Mutta vauva syntyy silloin kun on valmis. Ei ole auttanut saunomiset eikä siivouksetkaan. Kävelykään ei aiheuta sen kummempia supistuksia.

Neuvolassa eilen veikkaili kuitenkin, ettei menisi lasketun ajan yli. Joka siis on sunnuntaina. Itse en ole siitäkään niin varma. Tällä hetkellä on aika rauhallinen olo. Viime viikolla stressasin sitä, että en pääsisi synttäreitä juhlimaan, jos olisin sairaalassa. Sitten stressasin, ehtiikö vauva syntyä äitini talviloman aikana. Ja sitten, että ehtiikö Mikan veli Mikko nähdä vauvan ennen paluutaan Norjaan.

Nyt kun kaikki nämä on jo pois suljettuja (tai ei viimeinen, jos tulee todella nopealla aikataululla yöllä...), niin mikä tässä odotellessa. Pitkäperjantai olisi seuraava hyvä hetki syntyä, koska sitten voin olla varma, että saan hoitajan pojille. Pääsiäislauantai on vielä hieman kysymysmerkki, mutta sisko taitaa tulla kylään silloin. :) Mutta pääsiäisen jälkeen... Siitä ei ole sitten mitään tietoakaan, miten hoito sitten järjestetään. Tai ennen perjantaita.

Eniten ehkä pelkään sitä, etten osaa lähteä (taaskaan) ajoissa sairaalaan ja ehdin vaan kirjautua sisään, ennen kuin vauva syntyy. Tai sitten en edes sitä, kun matkaa on jonkun verran. Ensimmäisistä kipeistä supistuksista täytyy varmaan alkaa järjestelemään hoitajia pojille ja heti kun se on järjestetty, niin tehdä lähtöä sairaalaan.

Nyt pojat ovat nukkuneet yönsä hyvin, niin toisaalta on kiva nauttia vielä lähes kokonaisista öistä. Mutta kaikki muu, kuten leikkiminen, ruoanlaitto ja siivoaminen on kyllä aika raskasta. Liitoskivut vaivaa ja muutaman päivän kadoksissa ollut kylkikipukin tuli takaisin.

Mutta nyt voin ainakin lohduttautua, ettei ole enää kuin maksimissaan kolme viikkoa jäljellä. :D


Hyvää pääsiäisen odottelua!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Viikinkijuhlat Ähtävällä

Eilen vietiin pojat äidilleni hoitoon ja yökylään. Nyt kuitenkaan suuntana ei ollut Kokkolan synnytysosasto vaan ravintola Föys Fin Ess  Ähtävällä. Mikan isä täytti 60 vuotta, joten hänelle yllätyksenä menimme syömään. Toisena yllätyksenä oli sitten, että Mikan veli Mikko oli lentänyt Suomeen mukaan juhliin.

Synttärisankari perheineen
Olimme tilanneet ravintolaan illan teemalla "Viikinkijuhlat". Paikka oli koristeltu viikinkityyliin ja kaikille ruokailijoille oli tarjolla sarvikypärät ja "viikinkikaavut".



Viikinki-illassa on tarkoitus syödä käsin, joten pöytään oli katettu ruokailua varten vain veitsi ja lautanen. Kaapujen ideana oli sitten olla käsipyyhkeinä, tosin mieluummin kuulemma vieruskaverin kaapuun pyyhkäistään kädet, niin oma säilyy puhtaana. :D


Tervetulomalja oli lämmintä mehua, joka tarjoiltiin kuksasta.


Alkuruoaksi oli kalaa, joka sai minut hetkeksi miettimään, että lähdenkö nälkäisenä paikalta, minä kun en kalaa syö. Mutta onneksi pääruoka oli enemmän mieleen. :)

Pääruoan kanssa tuli tarjolle vihanneskori ja vesimelonia, joiden kanssa oli pari erilaista kermaviilipohjaista dippikastiketta.


Lautanen peitettiin tortillalla, joka oli mielestäni vähän turha. Mutta ehkä sen tarkoitus oli peittää kalanrippeet, kun lautasta ei vaihdettu välissä? Tarjolle tuli myös grillattua maissia ja keitettyjä perunoita pikkalakan kanssa.


Pääruokana oli todella mureaa possunlihaa, jota oli helppo syödä käsin ja broilerinkoipia. Koivet olivat sen verran tulista, että en pystynyt syömään kuin yhden. Raskausvaivana oleva närästys alkoi heti, joten otin mieluummin hieman lisää lihaa.


Jälkiruoaksi oli jäätelöä, joka tasoitti hyvin suolaista pääruokaa.

On se vakavaa...
Isosta kamerasta en löytänyt yhtään edustavaa kuvaa meistä, joten tässä huonolaatuinen Instagram - versio. :D Aika vakavaa meininkiä...

Juhlien jälkeen olisin toivonut jatkoja Kokkolan synnytysosastolle, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole. Jos vauva ei synny tänään, niin raskaus menee pidemmälle kuin poikien kanssa. Ottaisin kyllä sen synnytyksen vastaan tämän viikonlopun aikana, koska tiistaihin asti olisi hoitajia pojille helpommin saatavilla. Mutta eipä vauvaa voi hoputtaa, tulee sitten kun on valmis.

Ravintolasta vielä muutama sana: Kyseessä on siis tilausravintola, jossa on A-oikeudet. Tila on vanha navetta, joka on muutettu ravintolakäyttöön. Talvella tilat ovat hieman pienemmät, meidän 15 hengen porukka oli ihan hyvä, muuten olisi pitänyt ottaa lisäpöytä avuksi. Tarjolla on myös muunlaisia illallisia kuin viikinkijuhlia, jos sellainen ei kiinnosta.

Kesäisin ravintolasta löytyy isompi navetan puoli, jonne mahtuu isompikin porukka viettämään esimerkiksi häitä. Sieltä löytyy myös hääparille yöpymispaikka, "morsiussviitti" yläkerrassa.

Lisätietoja ravintolasta löydät täältä: www.fousfiness.fi

Hyvää viikonloppua!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

rv 37+0

Täysiaikaisuus saavutettu eilen! Nyt minun puolesta vauva voisi syntyä milloin vain. Äidilläni tosin alkaa talviloma ensi viikolla, joten tähdätään siihen. :D
 
Olen tässä miettinyt, että onko niin, että aika kultaa muistot vai onko tämä loppu aina ollut näin raskasta? Muistan lähinnä viime raskauksista ne viimeiset päivät, että ne tuntuivat pitkiltä. Mutta viikkoa, pari ennen synnytystä ei ole muistikuvia.
 
Viikonloppuna käytiin kaksillakin synttäreillä, joten viime viikon valokuvaongelma ratkesi niin, että sain jotain kuvia minustakin. Sisko niitä otti, kiitos hänelle.

 
Juhlissa
Pieni paniikki kyllä iski ennen lauantain juhlia. Olen tullut siihen pisteeseen, ettei oikeastaan mitkään siistit housut mene jalkaan. Lökäpöksyjä löytyy kyllä, mutta ei niillä juhlimaan lähdetä. En löytänyt edes sitten mitään mekkoakaan tähän hätään, joka olisi ollut sopiva. Onneksi löysin kasasta yhdet valkoiset housut, jotka vielä menivät päälle. Niiden kanssa sitten pari ihan normipaitaa, jotka olivat vähän pidempiä. Olen kyllä niin iloinen, että muutaman kuukauden päästä voikin käyttää jo ihan normaalivaatteita. :D (Tosin alkaahan tässä tämä imetyspaitakausi, jolloin kaikki edestä avattavat tai helposti ylös vedettävät ovat pop.)

Sunnuntaina olleille lastensynttäreille meninkin sitten joogahousuissa ja treenipaidassa. :D

rv 37+0
Sain eilen sitten napattua yhden kuvan myös paljaasta vatsasta. Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti niitä ei tulekaan. Luukasta odottaessa jaksoin rasvailla ahkerasti, sen jälkeen lähinnä suihkun jälkeen. Toivon kuitenkin ettei vatsa tästä enää hirvittävästi kasvaisi, koska olo on sen verran tukala.

Viime viikolla kävin ultrassa ja siellä todettiin vauvan olevan hyvin lähtökuopissa. Painoarvio oli silloin 2500 g. Mulla on vähän sellainen tunne, että tämä vauva on isompi kuin veljensä. Jännä, kun olen aina ajatellut, että pojat olisivat isompia. :D Mitään ongelmia normaalille synnytykselle ei pitäisi olla, joten nyt vain odotellaan...

Oma olotila on edelleen kurja. Mieliala on kyllä aika maassa, en edes itse tiedä miksi. Kipu ylävatsalla ja selässä haittaa arkea. Poikien kanssa ei jaksa leikkiä, siivota ei jaksa (kumartelu tuntuu kurjalta) ja istuminenkaan ei tunnu hyvältä. Tuntuu, että tämä loppuaika on mennyt lähinnä sohvalla makoiluksi, kun aiemmin liikuin kyllä loppuun asti.

Huomenna olisi taas neuvola ja ensi viikolla ollaan samoissa lukemissa kuin poikien syntyessä. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaisi tapahtua jotain? Ennen vauvan syntymää haluaisin saada kodin siivottua ja poikien hiukset leikattua. Johanneksen hiukset tosin pitäisi varmaan käydä leikkaamassa jossain ammattilaisella, koska en oikein hallitse tuota saksilla leikkaamista. (Eli lopputulos voi olla mitä vain...)

Sairaalakassi on melkein pakattu, pitäisi vielä katsoa läpi mitä sinne on tullut laitettua ja lisätä ainakin kamera ja sen laturi. Nyt kun vain kroppa ja pää jaksaisivat vielä muutaman viikon, niin päästäisiin aloittamaan vauva-arki. Välillä on nimittäin ollut fiilis, että ajan suoraan Kokkolaan ja ilmoitan etten jaksa olla raskaana enää päivääkään. Mutta sillä perusteella tuskin lähetään käynnistystä tekemään? :D

Mukavaa tiistai-iltaa!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Valokuvauskrapula

Viime vuoden 365 - projektin jälkeen olen potenut valokuvauskrapulaa. Tai mikähän olisi sille parempi nimi? Kamera on jäänyt pölyttymään, eikä kuvia ole tullut otettua oikeastaan lainkaan. Mikä on todella harmi, minä kun rakastan kuitenkin valokuvia.
 
 
Eilen väsyneenä raskaushormoneissani aloin itkeä sitä, että nyt raskausajalta ei ole oikeastaan kuin itse ottamiani kuvia raskausmahasta ja nekin on laadultaan, no aika surkeita. Pojista ei ole vatsan kanssa yhtään kuvaa, vaikka käyvätkin halailemassa ja pussailemassa "vauvaa". Olisi kiva ikuistaa nämä hetket, ennen kuin vatsa on historiaa. Mikasta ja minusta ei taida olla yhtään kuvaa raskausvatsan kanssa (eipä taida olla Johannestakaan odottaessa), mutta kun kameran takana olen yleensä minä, niin sellaiset kuvat jää ottamatta.
 
 
Ja onhan se niin, että kun oma olotila ei ole maailman hehkein ja koti on täydessä kaaoksessa, niin ei sitä ensimmäisenä kameraa ota esille vaan ennemminkin sen imurin. :D 
 
 
 
Ja tämä viikko nyt on muutenkin mennyt vähän sumussa, kun ollaan kaikki oltu kunnon flunssassa. Itselläni tämä jäi aika lieväksi, mutta Johanneksen kanssa oltiin eilen lähes kolme tuntia päivystyksessä toteamassa, että toisessa korvassa on viruksen aiheuttama tulehdus. Ei kun korvatippoja vain särkylääkkeen lisäksi. Mutta ainakaan viime yönä ei korvia itketty. Joten osin senkin takia ei kuvia vaan ole tullut otettua.



Nykyään kun laitteita kuvaamiseen on niin paljon, luulisi kuvaamisen olevan helpompaa. Itse en tykkää hirveästi kännykkäkameran kuvanlaadusta, vaikka välillä Instagramiin laitankin jotain. Puhelimen kuvissa on se hyvä puoli, että ne menevät suoraan onedriveen ja sieltä saan ne helposti blogiin, tosin ilman kuvanmuokkaamisia.

Meilläkin on perus pokkarikamera, jota ei tule enää käytettyä, vaikka kokonsa puolesta se olisi hyvä ottaa mukaan mihin vain meneekin. Kuvanlaatu siinä on tosin aika sama kuin puhelimessa. Ja sitten on Mikan Nikon - järjestelmäkamera. Sillä haluaisin eniten kuvata, mutta joskus pari vuotta sitten kuviin alkoi ilmestyä mustia pisteitä, joita en ole saanut perusteellisella puhdistuksellakaan pois. Joten kuvia pitää lähes aina muokata, kun pisteet häiritsevät.

Olenkin alkanut haaveilla 30 v. lahjaksi itselleni uutta järjestelmäkameraa. Kyllähän tuo vanha toimii, mutta... En oikein tiedä mitä ominaisuuksia siihen haluaisin, muutama idea kyllä on.

Kuvien siirtäminen ja käsitteleminen on toinen "ongelma". Kun vaihdoin konetta menetin korttiaseman, jonka takia kuvat pitää siirtää kamerasta johdolla koneelle. Enkä nyt sitten löytänyt sitä johtoa mistään kun ajattelin kuvia tänään siirtää. Ja uudella tietokoneella ei ole niin paljon tilaa, että voisin varastoida kuvat tänne. Hankin uuden ulkoisen kovalevyn vain valokuvia varten, ehkä se käy ratkaisuksi.

Lisäksi voisin kysellä, jos jollain on Windows 8, niin mikä (ilmainen) kuvanmuokkausohjelma olisi hyvä? Edellisessä koneessa käytin Picasaa, mutta se on sen verran raskas ohjelma, että tällaisella miniläppärillä en haluaisi sitä pyörittää. Olen kokeillut muutamaa eri ohjelmaa, mutta mieleistä en ole löytänyt.

Jos sitä nyt ottaisi tänään tuon kameran esiin ja nappaisi muutaman valokuvan. Ehkä sitten vatsastakin tulisi otettua joku kuva. Tuleehan maanantaina vauva täysiaikaiseksi, niin ehkä synnytykseen ei ole enää niin pitkä aika. Voi tulla pian kiire. ;)

Ihanaa viikonloppua!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Itsetehdyt pitaleivät

 
 
Pitaleivät
6-8 kpl:tta
 
3 dl lämmintä vettä (n. 42 asteista)
1 ps kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
3 rkl öljyä
6-6,5 dl vehnäjauhoja
 
1. Lämmitä vesi. Muistathan, että kuivahiiva tarvitsee korkeamman lämpötilan kuin tuorehiiva toimiakseen!
2. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ennen veteen lisäämistä.
3. Lisää suola ja öljy.
4. Alusta taikina ja jätä kohoamaan.
5. Jaa taikina kuuteen-kahdeksaan osaan ja leivo jokaisesta pyöreä, litteä leipä. Käytä runsaasti jauhoja. Kohota vielä liinalla peitettynä.
6. Paista 300 asteessa 5-7 minuuttia, jolloin leipiin muodostuu tasku.
 
Lisää omat täytteet auki leikattuun pitaleipään. Meillä oli tällä kertaa pulled beef - lihaa (Atrian bravuuri), raejuustoa, ananasta, kurkkua, paprikaa ja kiinankaalia. Kermaviilikastike kruunasi tämän ruoan. Salaatin voi laittaa leivän sisään tai sitten nauttia erikseen.
 
----
 
PS: Tänään rv 35+0 ja olo on kuin kohotettu leipätaikina. Jaksaisi vain vielä pari viikkoa, niin sit vauva saisi jo tulla!