Ei tullut sitten maaliskuun vauvaa meille. Tai no, onhan tässä vielä kuutisen tuntia jäljellä, mutta kun minkäänlaista merkkiä synnytyksestä ei ole, niin uskoa ei ole enää jäljellä.
Mutta nyt voi sitten sanoa jo varmasti, että huhtikuussa meillä on vauva. Eihän tässä pitäisi olla vielä malttamaton, kun laskettu aikakaan ei ole mennyt. Tänään siis viikkoja 39+1. Poikien kanssa kun ei päästy 39+ viikoille asti, niin ehkä sitä sen takia turhauttaa. Olen ollut niin varma, että kyllä tämäkin syntyy etuajassa.
Mutta vauva syntyy silloin kun on valmis. Ei ole auttanut saunomiset eikä siivouksetkaan. Kävelykään ei aiheuta sen kummempia supistuksia.
Neuvolassa eilen veikkaili kuitenkin, ettei menisi lasketun ajan yli. Joka siis on sunnuntaina. Itse en ole siitäkään niin varma. Tällä hetkellä on aika rauhallinen olo. Viime viikolla stressasin sitä, että en pääsisi synttäreitä juhlimaan, jos olisin sairaalassa. Sitten stressasin, ehtiikö vauva syntyä äitini talviloman aikana. Ja sitten, että ehtiikö Mikan veli Mikko nähdä vauvan ennen paluutaan Norjaan.
Nyt kun kaikki nämä on jo pois suljettuja (tai ei viimeinen, jos tulee todella nopealla aikataululla yöllä...), niin mikä tässä odotellessa. Pitkäperjantai olisi seuraava hyvä hetki syntyä, koska sitten voin olla varma, että saan hoitajan pojille. Pääsiäislauantai on vielä hieman kysymysmerkki, mutta sisko taitaa tulla kylään silloin. :) Mutta pääsiäisen jälkeen... Siitä ei ole sitten mitään tietoakaan, miten hoito sitten järjestetään. Tai ennen perjantaita.
Eniten ehkä pelkään sitä, etten osaa lähteä (taaskaan) ajoissa sairaalaan ja ehdin vaan kirjautua sisään, ennen kuin vauva syntyy. Tai sitten en edes sitä, kun matkaa on jonkun verran. Ensimmäisistä kipeistä supistuksista täytyy varmaan alkaa järjestelemään hoitajia pojille ja heti kun se on järjestetty, niin tehdä lähtöä sairaalaan.
Nyt pojat ovat nukkuneet yönsä hyvin, niin toisaalta on kiva nauttia vielä lähes kokonaisista öistä. Mutta kaikki muu, kuten leikkiminen, ruoanlaitto ja siivoaminen on kyllä aika raskasta. Liitoskivut vaivaa ja muutaman päivän kadoksissa ollut kylkikipukin tuli takaisin.
Mutta nyt voin ainakin lohduttautua, ettei ole enää kuin maksimissaan kolme viikkoa jäljellä. :D
Hyvää pääsiäisen odottelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)