rv 37+0

Täysiaikaisuus saavutettu eilen! Nyt minun puolesta vauva voisi syntyä milloin vain. Äidilläni tosin alkaa talviloma ensi viikolla, joten tähdätään siihen. :D

 

Olen tässä miettinyt, että onko niin, että aika kultaa muistot vai onko tämä loppu aina ollut näin raskasta? Muistan lähinnä viime raskauksista ne viimeiset päivät, että ne tuntuivat pitkiltä. Mutta viikkoa, pari ennen synnytystä ei ole muistikuvia.

 

Viikonloppuna käytiin kaksillakin synttäreillä, joten viime viikon valokuvaongelma ratkesi niin, että sain jotain kuvia minustakin. Sisko niitä otti, kiitos hänelle.



 

Juhlissa

Pieni paniikki kyllä iski ennen lauantain juhlia. Olen tullut siihen pisteeseen, ettei oikeastaan mitkään siistit housut mene jalkaan. Lökäpöksyjä löytyy kyllä, mutta ei niillä juhlimaan lähdetä. En löytänyt edes sitten mitään mekkoakaan tähän hätään, joka olisi ollut sopiva. Onneksi löysin kasasta yhdet valkoiset housut, jotka vielä menivät päälle. Niiden kanssa sitten pari ihan normipaitaa, jotka olivat vähän pidempiä. Olen kyllä niin iloinen, että muutaman kuukauden päästä voikin käyttää jo ihan normaalivaatteita. :D (Tosin alkaahan tässä tämä imetyspaitakausi, jolloin kaikki edestä avattavat tai helposti ylös vedettävät ovat pop.)

Sunnuntaina olleille lastensynttäreille meninkin sitten joogahousuissa ja treenipaidassa. :D

rv 37+0

Sain eilen sitten napattua yhden kuvan myös paljaasta vatsasta. Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti niitä ei tulekaan. Luukasta odottaessa jaksoin rasvailla ahkerasti, sen jälkeen lähinnä suihkun jälkeen. Toivon kuitenkin ettei vatsa tästä enää hirvittävästi kasvaisi, koska olo on sen verran tukala.

Viime viikolla kävin ultrassa ja siellä todettiin vauvan olevan hyvin lähtökuopissa. Painoarvio oli silloin 2500 g. Mulla on vähän sellainen tunne, että tämä vauva on isompi kuin veljensä. Jännä, kun olen aina ajatellut, että pojat olisivat isompia. :D Mitään ongelmia normaalille synnytykselle ei pitäisi olla, joten nyt vain odotellaan...

Oma olotila on edelleen kurja. Mieliala on kyllä aika maassa, en edes itse tiedä miksi. Kipu ylävatsalla ja selässä haittaa arkea. Poikien kanssa ei jaksa leikkiä, siivota ei jaksa (kumartelu tuntuu kurjalta) ja istuminenkaan ei tunnu hyvältä. Tuntuu, että tämä loppuaika on mennyt lähinnä sohvalla makoiluksi, kun aiemmin liikuin kyllä loppuun asti.

Huomenna olisi taas neuvola ja ensi viikolla ollaan samoissa lukemissa kuin poikien syntyessä. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaisi tapahtua jotain? Ennen vauvan syntymää haluaisin saada kodin siivottua ja poikien hiukset leikattua. Johanneksen hiukset tosin pitäisi varmaan käydä leikkaamassa jossain ammattilaisella, koska en oikein hallitse tuota saksilla leikkaamista. (Eli lopputulos voi olla mitä vain...)

Sairaalakassi on melkein pakattu, pitäisi vielä katsoa läpi mitä sinne on tullut laitettua ja lisätä ainakin kamera ja sen laturi. Nyt kun vain kroppa ja pää jaksaisivat vielä muutaman viikon, niin päästäisiin aloittamaan vauva-arki. Välillä on nimittäin ollut fiilis, että ajan suoraan Kokkolaan ja ilmoitan etten jaksa olla raskaana enää päivääkään. Mutta sillä perusteella tuskin lähetään käynnistystä tekemään? :D

Mukavaa tiistai-iltaa!