Polar Loop - Helmikuu

On aika tarkastella mitä viime kuussa nyt tulikaan sitten tehtyä. Tämäkään kuukausi ei mennyt yhtään suunnitelmien mukaan. Alkukuu meni flunssassa, josta parannuttua iski vuosikymmenen vatsatauti päälle. Viikkoon en meinannut edes päästä sohvalta ylös, kun oli niin huono olo. Kaikki tämä laskee keskiarvoja todella paljon.

 

 

Eikä tässä tervehdyttyäkään ole päässyt vielä vauhtiin, mutta toivotaan että nyt maaliskuussa aktiivisuuslukemat hieman nousisivat.

 

 

Vertaillaanpa vielä helmikuuta tammikuuhun.

 

Päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta saavutettu ka 56 % (tammik. 59 %)
- Tämä nyt meni alaspäin. Mutta eipä mikään ihme, kun en saanut oikeastaan kunnon treenejä tehtyä. Olisikohan ollut yhtenä päivänä yli 100 %.
Passiivisuusleimat 3 (tammik. 7)
- Netflixin katsominen vähentyi helmikuussa. :D
Päivittäinen kalorinkulutus ka 1976 kcal (tammik. 2005)
- Tämä nyt on aika samoissa.
Päivittäinen yöuni ka. 6:51, josta rauhallista unta 5:12. (tammik. 5:59/4:41)
- Unta on tullut keskimäärin melkein tunti lisää joka yö! Vielä kun päästäisiin vähän lähemmäksi kahdeksaa tuntia, niin ehkä väsymys helpottaisi.

Istumista nyt on siis edelleen liikaa. Tiedän sen itsekin, mutta jotenkin täällä kotona tulee istuttua lasten kanssa sohvalle lukemaan, katsomaan telkkaria, koneelle surffailemaan jne... Kävelyä ja muuta liikuntaa olisi pakko saada lisää.

Kerran ennen vatsatautia ehdin salille, jonka ansiosta tuo 152 % on paras aktiivisuuslukema. Mutta tuo pisin nukuttu aika ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Tunti pois, niin ollaan ehkä oikeassa. Looppi luuli minun nukahtaneeni kun katsoin sohvalla leffaa. :)

Olin helmikuun syömättä herkkuja, niin kuin viimeksi kirjoitinkin. Pois lukien vatsatautiviikko, koska silloin söin ja join oikeastaan mitä vain, mikä pysyi sisällä. Sen viikon ajattelin korvata myöhemmin. Muuten onnistuin aika hyvin järkevöittämään syömisiäni. Tästä eteenpäin ajattelin jatkaa kohtuudella herkuttelua. Tämä talvilomaviikko on mennyt hieman löysäillen, mutta ensi viikolla yritän pitää herkuttelun viikonlopun juttuna.

Iltapäiväväsymys oli pahin ilman herkkuja. Sitä mietti vaan, että pitää saada energiaa! Himot lievenivät kuitenkin parin viikon sisään. Lemppariksi tuli itsetehty hedelmäsalaatti. Siihen tulee sekoitus niistä hedelmistä, joita kotoa löytyi. Esim. banaani, päärynä, veriappelsiini ja vadelma oli aivan mahtava yhdistelmä. :)

03.02.2016

Herkuttoman helmikuun vaikutus painoon oli hyvä. Helmikuun alussa painoin 63,6 kg. Helmikuun viimeinen päivä painoa oli 60,7 kg. Eli miinusta tuli 2,9 kg! Ja tämä tosiaan vain ruokavaliota järkevöittämällä. Liikunnan määrä kun ei noussut yhtään. Kuukauden päästähän sen näkee, kuinka paljon esim. vatsatauti nyt tuohon vaikutti. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Nyt matkaa tavoitteeseen siis alle kilo. Ja sitten vielä se vaikein asia, pitäisi saada rasvaa pois ja lihasta tilalle.

Tästä on hyvä jatkaa!

Talvinen Mässkär

Talvilomaa jatketaan täällä Pohjanmaalla upeassa säässä. Tänään Mika teki hieman lyhyemmän päivän töissä, niin päästiin ulkoilemaan koko perhe. Suunnaksi otimme Mässkärin, jonne on opastettu jäätie. Mässkärissä olin itse käynyt viimeksi vuonna 2010 ja silloinkin kesällä.

Kun ajaa Pietarsaaren Ådön kalasatamaan päin, niin tieltä tulee opastus mistä reitti alkaa. Jäätie tarkastetaan joka päivä ja parkkipaikalla on kyltti, mikäli kahvila on auki. Tällä hetkellä kahvila on auki klo 10-17.

Matkaa Mässkäriin tulee kolme kilometriä suuntaansa, eli yhteensä kuuden kilometrin lenkki. Parkkipaikalta voi myös tilata moottorikelkkataksin, jos käveleminen/hiihtäminen/pyöräileminen ei innosta.

Poikien mielestä saarella näkyvä luotsiasema oli muumien majakka. Siitä riittikin juttua koko matkaksi. Saaga nukkui ahkiossa koko matkan saarelle asti. Pojatkin kävivät välillä huilaamassa jalkojaan ahkiossa, mutta hienosti jaksoivat kävelläkin.

Evästauko perillä. Mässkärin possumunkit ovat kuuluisia, joten kävimme sisällä ostamassa meille sellaiset. Kuumaa kaakaota meillä olikin mukana termoksessa. Munkki oli kyllä hyvää, sisällä oli makeaa omenahilloa. :)

Ja pojat pääsivät sitten "majakalle". Vähän harmitti kun muumeja ei näkynytkään. Mutta nehän ovat nyt talviunilla? :)

Saagakin heräsi juuri sopivasti kun olimme lähdössä takaisin päin. Aikamoinen vastatuuli oli meillä, mutta lapset kietoutuivat peittoon ahkiossa. Ja Saagalla oli todella lämmin makuupussissa. Posket tulivat kyllä kaikilla punaisiksi. :)

Keskiviikko 02.03.2016 (62/366)

Mukava talvilomaviikko jatkuu huomenna kun lähdemme lasten kanssa siskoni luokse. Jokaisena päivänä on ollut jotain menoa. Jopa niin paljon, että luvattu kirjastokäynti ei sitten mahtunutkaan aikatauluun. Mutta sinne voidaan mennä sitten taas ensi viikolla. :)

Ihanan aurinkoista loppuviikkoa!

Mässkärin nettisivut: http://www.masskar.fi/fin/index.php

Karkauspäivä

Tänään alkoi poikien hiihtoloma ja kun ulkona oli mahtava ilma, lähdimme jäälle retkelle. Maisema oli paljon seesteisempi kuin olotila kolmen lapsen kanssa. Mutta ainakin saimme raikasta ilmaa ja kyllä meillä ihan kivaakin oli. :)

Luukas halusi tulla lumikengillänsä, joilla kieltämättä olisi ollut helpompi kävellä. Mutta kun pienemmälle ei ole vielä omia, niin en viitsinyt itsekään ottaa. Ja Saaga selässä olisi ollut hieman hankala niitä säädellä. Mutta hienosti meni silti, Luukas sai hyvää harjoitusta lumikengillä kävelyyn.

Pojilla oli kova meno päällä kun etsiskelivät meille sopivaa eväspaikkaa.

Sellainen löytyi sitten rannalle jääneestä veneestä, joka nyt oli täynnä lunta. Siihen oli hyvä hetkeksi istahtaa ja kaivaa eväät esille.

Saaga viihtyi hyvin kantorinkassa ja eväistä sai hänkin osansa.

Termoksessa meillä oli kuumaa kaakaota. Taisin minä olla ainoa, joka sai sen lämpimänä juotua. Pojat keskittyivät niin keksien syömiseen, että juoma oli ihan kylmää kun sitä alettiin hörppiä. Sainkin lopulta juoda lähes kolme mukillista kaakaota. :D

Johannes halusi välttämättä kävellä jäätä pitkin "saareen" eli toiselle puolen rantaa.

Siellä olikin hyvä pitää seuraava keksitauko. :D

Maanantai 29.2.2016 (60/366)

Yritettiin ottaa meistä kuva. No näkyy tässä nyt jotain kaikista. :) Meillä oli ihan kiva päivä. Tästä on ihana aloittaa kevään odottelu ja nauttia kevättalven kauniista päivistä!

Mukavaa maaliskuun alkua!

Polar Loop - Tammikuu

Sain joululahjaksi Polar Loopin ja päätinkin, että katson joulukuun minkälaisia lukemia mittari näyttää ja tammikuussa aloitan sitten yrittää saada tavoitteet täyteen. No, mites sitten kävikään?

Alkukuussa Saaga oli sairaalassa ja aktiivisuus oli todella vähäistä. Pisin yöuni tuli sairaalassa ollessa, siellä kun menin nukkumaan jo yhdeksältä illalla. Sairaalasta tullessa alkoi nuha, kurkkukipu ja yskä. Ja ne on päällä edelleen. Menee aaltomaisesti, joku päivä on parempi ja joku huonompi. En muista milloin olisi viimeksi ollut näin sitkeä flunssa päällä.

Joten tammikuu ei todellakaan ollut mikään aktiivinen kuukausi. Ostin kyllä lisäosaksi sykevyön ja teinkin muutaman lyhyen treenin sen kanssa.

Olen ollut Loopiin kyllä tyytyväinen, varsinkin yöunia on ollut kiva seurata. Osa askeleista jää selvästi pois, kun kannan tyttöä juuri vasemmalla kädellä, työnnän rattaita tai ostoskärryjä. Mutta jos nyt vertaa omiin tuloksiinsa, niin kyllä tästä motivaatiota saa.

Yhteenvetona tammikuu näytti tältä:

Päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta saavutettu keskimäärin 59 % 
- Tätä lukua pienentää kyllä tehokkaasti tuo sairaalassa vietetty aika, jolloin yhtenä päivänä tuli vain 8% täyteen.
Passiivisuusleimat 7
- Näistä osa on tullut autossa istuessa ja osa sohvalla Netflixiä katsoen illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Päivittäinen kalorinkulutus ka. 2005
- Tämän olen laskenutkin tuon kulutuksen olevan. Mutta saisi olla enemmän. Tosin imetys vielä lisää ehkä hieman tuota kulutusta.
Päivittäinen yöuni ka.5:59, josta rauhallista unta ka. 4:41
- Tämä on ihan liian vähän. Joten olisi kyllä syytä mennä hieman aikaisemmin nukkumaan kun tietää, että joutuu heräämään yöllä x-kertaa ja nousemaan ylös kuuden maissa.

Nämä tulokset auttavat kyllä tarkastelemaan omaa arkiliikkumista kriittisesti. Ennen niin aktiivinen elämäntapa on muodostunut todella passiiviseksi. Illat menee maatessa lasten sängyissä nukuttamassa heitä, päivään kuuluu ihan liikaa istumista (imetykset, netin selailut, syömiset, leikkimiset ja muuten vaan istumiset) ja autolla lasten kuskaaminen tarhaan/kerhoon.

Nyt on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa omat ammattiopit parempaan käyttöön. Tänään aloitin herkuttoman helmikuun ja tarkoituksena on yleensäkin järkevöittää syömistä ja liikkumista. Kunhan tämä nuha loppuisi vaan, liikkumisesta ei tule mitään jos nenä on näin tukossa.

Paino oli tänä aamuna 63,6 kg. Ennen kuin aloin odottaa Saagaa paino oli alle 60 kg. Sinne olisi tarkoitus päästä nytkin. Tehdään tästä nyt sit julkista, niin tulee lisämotivaatiota tavoitteen saavuttamiseen. :)

Oikein reipasta helmikuuta kaikille!

Raskauskilot

Raskauden jälkeen yleensä aloitetaan karistamaan ne kuuluisat raskauskilot. Ne, jotka eivät jää sinne sairaalaan vauvan synnyttyä. Joillekin niitä jää enemmän ja joillekin vähemmän. Jotkut kuulemma ovat painaneet jopa vähemmän kuin ennen raskautta synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä onko kyseessä urbaanilegenda.

Media hehkuttaa julkisuudessa olevia äitejä, jotka ovat hetkessä karistaneet raskauskilonsa. Otsikot huutavat, kuinka he edustivat hoikkina vain kuusi viikkoa raskauden jälkeen. Jutussa ei yleensä mainita sitä ihanaa vauvaa, vaan kuvataan bikinivartaloita tai pikkuisiin mekkoihin pukeutuneita kaunottaria.

Jo tämä stressaa äitejä, koska jos lukee iltapäivälehtiä, niin näiltä ei voi välttyä. Mutta nyt tämän raskauden jälkeen olen huomannut, että jopa neuvolasta tulee painostusta raskauskilojen pudottamiseen. Jälkitarkastuksessa pistettiin nimittäin vaa'alle ja paino kirjattiin ylös neuvolakorttiin. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. (Ennen tätä ei ollut.) Kun painon sitten sanoi ääneen, tuli kommentti, että kyllähän niitä kiloja on sinulle jäänyt. Jos raskauskilojen pudottaminen on noin tärkeää, niin parempi ajankohta punnitukselle olisi vuoden päästä synnytyksestä. Silloin elämä on päässyt vähän tasaantumaan, jolloin aikaa voi olla miettiä taas tarkemmin elämäntapojaan.

Olen työssäni tavannut monenlaisia äitejä, joiden yhdistävä tekijä on ollut juuri nuo raskauskilot. Olen auttanut löytämään liikunnan ilon ja miettimään suhdetta ruokaan uudelleen. Aikaa kenenkään kalenterista en voi raivata, joten tehtävänä onkin enemmän ollut motivoida. Lapsien myötä ymmärrys on kasvanut ja ymmärrän nyt paljon paremmin kuin parikymppisenä, ettei kolmen pienen lapsen äidillä ole aikaa treenata vähintään kolmea kertaa viikossa.

Juuri tämän ymmärtäminen on aiheuttanut stressiä itsellekin. Kiloja siinä jälkitarkastuksessa oli jäänyt viisi ensimmäiseen neuvolakäyntiin nähden. Kokonaisuudessaan painoa tuli melkein kaksikymmentä raskausaikana, paljon enemmän kuin poikia odottaessa.

Olen ottanut itseeni ne paineet, joita julkisuus ja oma ammattikin luo. Pitäisihän minun silti ymmärtää, että minulla ei tule olemaan koskaan niin paljon aikaa treenaamiselle kuin ennen parisuhdetta ja lapsia. Eikä aineenvaihduntakaan tule olemaan enää parikymppisen tasolla.

Kaipaan kyllä liikuntaa: pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, joogaa rauhallisen musiikin tahdissa ja hikitreenejä kuntosalilla. Mutta nyt aion nauttia kesästä, kesän herkuista ja vauvasta. Enää ei tule raskausaikaa tai imetysaikaa, joten eiköhän minulla ole loppuelämä aikaa saada kroppa kuntoon. Nyt vain ylläpitotreeniä, tasapainoinen ruokavalio ja tarpeeksi unta niin selviän vauvavuoden läpi.

Kävin vielä tänä aamuna vaa'alla ja totesin painon menevän hitaasti alaspäin. Jos vain omat vaatteet (lähinnä housut) alkaisivat kohta mahtua päälle, niin ei olisi mitään hätää. Muuten vaatevarasto supistuu niin olemattomaksi. :D Yritän pitää vaa'an piilossa ainakin syksyyn asti ja olla vähän armollisempi itselleni.

Ajattelin pistää tähän kuvan vatsastani ajatellen raskaudesta palautumista, mutta pistetään mieluummin siitä ihanasta vauvasta. ;)



Hei!

Metsäretkiä

Oikein mukavaa viikonalkua!

 

Täällä oli aikamoinen tuuli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta kun se sitten sunnuntaina laantui päätettiin lähteä metsään grillaamaan makkaraa. Valittiin yksi luontopolun tuvista, jonne ajateltiin lasten jaksavan kävellä. Sinne kuitenkin meni myös hiihtolatu, joten jätettiin lumikengät tällä kertaa pois ja käveltiin sitten ladun viertä. Otettiin yksi Manduca mukaan myös, jossa sitten Mika kantoikin poikia vuorotellen takaisin tullessa. Tuvalle mennessä Johannes oli välillä Mikan olkapäillä, kun Mika kantoi puita ja eväitä selässään. Itse kun en enää voi vatsan takia Manducalla kantaa ja otin myös ihan mielelläni menomatkan ilman painoa selässä. Supistuksia kun on alkanut tulla jo aika herkästi rasituksessa.

 

Ollaan me muutenkin oltu nyt metsässä. Keräilin tähän vähän kuvia viime viikonlopuilta.



 

Tällä reissulla en ollut mukana, pojat lähtivät Mikan kanssa kolmestaan kun minä olin Kokkolassa. Oli kuitenkin niin mukava retki, että mentiin seuraavan kerran koko porukka samaan paikkaan.

Tässä oltiinkin sitten koko perhe lumikengillä. Tai pojat kulkivat joko kävellen ahkion perässä tai istuen Mikan vetämänä ahkiossa.

Nuotio lämmitti mukavasti ja siinä samalla juotiin sitten kuumaa kaakaota ja syötiin pullaa. :)

Tämä on kyllä niin mukava harrastus! Viime talvena jäi lumikengät varastoon, kun lumitilanne oli niin heikko. Tänä talvenakaan ei nyt tule hirveästi mentyä kun raskaus hankaloittaa jo liikkumista. Hankittiin Luukaksellekin jo omat lumikengät, mutta niitä ei vielä ollut tällä reissulla. On harjoitellut niiden kanssa tuossa pihalla sitten kävelemistä. Uskon, että tämä tulee olemaan jossain vaiheessa koko perheen juttu. Ainakin enemmän kuin nämä perinteiset hiihdot ja luistelut.

Viime viikonlopun retkelle pakattiinkin sitten evääksi makkaraa. Yksi paketti oli kyllä liian vähän, kun pojillekaan ei tahtonut yksi makkara riittää. No, muistetaan sitten ensi kerralla. :D 

Metsässä on kiva leikkiä vaikka mitä! Ja vanhempienkaan ei tarvitse olla hirveän huolissaan liikenteestä, kun liikkeellä on ehkä muutama hiihtäjä meidän lisäksi... Tällä reissulla ei tosin törmätty kehenkään. Taisivat olla paremmilla laduilla, tämä kun oli ihan oksissa myrskyn jäljiltä.

Käytättekö te luontopolkuja ja niiden varrella olevia tupia/laavuja? Tuntuu, että niin moni haluaisi niitä käyttää, mutta ei sitten tiedä oikein miten niissä toimitaan ja missä esimerkiksi tuvat ovat. En osaisi itsekään hirveän hyvin suunnistaa lähiseudun metsissä, mutta onneksi Mika on tuolla liikkunut paljon pienestä asti.

Luonto antaa kyllä niin paljon voimaa, että sinne pitäisi kyllä yrittää mennä useammin. Stressitasokin tippuu nopeasti. Toivottavasti lapset sitä arvostavat myös ja oppivat meidän kauttamme liikkumaan ja nauttimaan luonnosta.

----

PS: Tänään rv 32+0. Neuvolassa käyty ja siellä sijainen ei tiennyt miten päin vauva mahassa makoilee. Ensi viikolla uudelleen, toivottavasti on ymmärtänyt kääntyä (vaikka ei siltä tunnu).

Metsäretki

Långsjö

Tänään oli niin kaunis päivä, että päätimme lähteä koko perhe ulkoilemaan. Otimme suunnaksi Pitkänjärven eli tutummin Långsjön. Valitsimme paikan siksi, että sen ympäri kulkee helppokulkuinen luontopolku ja luultavammin pojat jaksavat sen itse kävellä.

Ei otettu evästä tai mitään tällä kertaa, tarkoitus oli vain saada happea ja nauttia syksystä. Selkään otimme yhden Manducan, Mikalle, koska itselläni alkaa olla hieman hankalaa kun vyö puristaa juuri vatsan kohdalta.

Onneksi Manducaa ei tarvittu kuin pienen pätkän ajan, kun Johannes ilmoitti, ettei jaksa kävellä.

Johannes

Mika teki pojille "pyssyt", koska Luukas oli ilmoittanut ennen metsään menoa, että hän haluaa saalistaa härkiä. No, mielikuvitushirviä, -karhuja yms. saivat sitten saaliiksi. :)

Luukas

Kun tuonne luontoon sitten viimein pääsee, niin sitä ihmettelee, miksi se lähteminen on niin vaikeaa. Nyt kesän jälkeen sitä on taas käpertynyt mieluummin sohvan nurkkaan kuin lähtenyt metsään. Pyöräilykin on itseltäni jäänyt, kun pelko kaatumisesta on tullut raskauden edetessä liian suureksi. (Kaaduin Ähtärissä lukkopolkimilla asfaltille, kun en saanut kenkiä irti. Onneksi silloin selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla isolla mustelmalla.)

Luonto on näin syksyisin kaunis ja ilmakin oli todella hyvä, vaikka loppuvaiheessa alkoikin hieman sataa.

Sunnuntai 28.9.2014
(271/365)

Luukaksen sai helposti pidettyä liikkeellä, kun esitteli jotain mitä on tulossa tai sepitti tarinoita. Mutta Johannes... Onneksi poika on niin mustikoiden perään, että käytettiin "porkkana kepin nokassa" - keinoa. Mika keräsi edellä mustikoita ja antoi niitä sitten Johannekselle tasaisin väliajoin, että pysyi liikkeessä. :D

Evästä Johannekselle

Marjaa kyllä metsässä vielä riittää. Ihmettelen kyllä kovasti, ettei luontopolun varsiakaan ole kerätty tyhjäksi. Mustikkaa on vielä vaikka kuinka, vaikka parhaita saa metsästää. Mustikkaa meillä on nyt kyllä pakkasessa talveksi, puolukkaa voisi vielä ehkä käydä noukkimassa. Sitäkin metsässä riittää!

Muuten viikonloppuun on kuulunut ystävien tytön ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat ja sitten omat, ei niin ensimmäiset synttärit... Ensi vuonna juhlitaan sitten uutta vuosikymmentä, nyt nautin siitä, että ikä alkaa vielä kakkosella. :)

Mun pojat. :)

Aiemmin viikolla sitten on tullut nukahdettua sohvalle liian aikaisin ja sitten taas kärsitty migreenistä. Jälkisärky jatkuu edelleen, ei ole yhtään kivaa. Ja nytkin nukuttaa niin, että ei meinaa silmät auki pysyä. Ehkä tämä tästä... Joskus muutaman vuoden päästä. :D

Mukavaa viikonalkua!

Kuvapäivitykset helteiden keskeltä

Heinäkuuta onkin jo mennyt yli viikko! Hellettä on nyt piisannut, en aio valittaa. :) Tässä olisi kuvat nyt kymmeneltä päivältä. :)

Tiistai 1.7.2014
(182/365)

Aika tarkalleen puolessa välissä ollaan tätä 365 - haastetta. 182 päivää takana, 183 päivää edessä. Yhtään päivää en ole vielä missannut, toivotaan että saan kuvia päivittäin myös jatkossa. Uusi Lumia on kyllä helpottanut asiaa!

Keskiviikko 2.7.2014
(183/365)

Sateinen keskiviikko innoitti Luukasta rakentamaan Legoista perhepotretin. :) Sieltä löytyy Mika istumassa kopissa, minä seepran selässä, Luukas pyörivällä tuolilla ja Johannes seisomassa tuossa edessä. :)

Torstai 3.7.2014
(184/365)

Käytiin kiertämässä Kokkolassa kauppoja. Sateinen päivä muuttui aurinkoiseksi ja jäätelökioskit avasivat ovensa. Pojat saikin sitten oikein kunnon irtojätskit. :)

Perjantai 4.7.2014
(185/365)

Perjantaina oli mun jätskipäivä. Luin loppuun Lauren Oliverin Pandemoniumin, jossa oli niin jännä loppu, että harmittaa ihan etten saanut seuraavaa osaa heti itselleni. Mutta nyt se on varattu kirjastosta, että odotellaas sitten. ;)

Lauantai 5.7.2014
(186/365)

Laitettiin pojille hiekkalaatikko pihalle, mutta nyt on tuossa ollut kyllä turhan lämmin. Mutta kun hieman säät viilenee, niin tuo on aivan mahtava lisä meidän pihaan. :)

Sunnuntai 6.7.2014
(187/365)

Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa illalla poikien nukkuessa lenkille. Valitsin erään metsätien, jota en ollut aiemmin mennyt. Hyvä lenkki tuli, vaikka välillä piti juosta hyttysiä karkuun, tai ehkä juuri siksi. :D

Maanantai 7.7.2014
(188/365)

Sunnuntaina lähti talviturkki itseltänikin ja maanantaina käytiin myös uimassa. Pojillakin on kiva läträtä tuollaisessa matalassa vedessä. :)

Tiistai 8.7.2014
(189/365)

Sain Mikalta sen pyörän lainaan ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni maastopyöräilemässä. Olihan siinä omat haasteensa, eikä vähiten lukkopolkimien kanssa. Mahtava fiilis kuitenkin oli ja en kyllä enää halua tavallista pyörää pidemmillä lenkeillä käyttää...

Keskiviikko 9.7.2014
(190/365)

Kuumuuden takia pojat nukkuu lähinnä vain vaipalla öisin, tässä Johanneksen tyylinäyte kuinka helteellä nukutaan. :)

Torstai 10.7.2014
(191/365)

Tänään käytiin Mikan kanssa yhdessä lenkillä. Sainkin testata sitä "oikeaa" maastopyöräilyä eli hieman haastavampia polkuja. Toiseen pohkeeseen sainkin sitten hienot jäljet, että ehkä siskon pojan rippijuhliin mennään sitten sukkahousut jalassa... Mutta hauskaa oli todellakin! Kunhan vain vähän saan kokemusta lisää, niin vauhtikin varmaan kasvaa. :) Seuraavaksi sitten harkintaan oman pyörän hankkiminen. :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Mieli matkaa maailmalle

Tiistai 08.04.2014
(98/365)

Tällä hetkellä ajatukset matkaavat ympäri maailmaa, haaveillen mukavasta reissusta. Välillä tekisi mieli lentää mahdollisimman kauas, vaikka Australiaan asti. Välillä taas uneksin junamatkasta Helsinkiin, shoppailusta ja hotelliyöstä. Näissä mietteissä selailin vanhoja valokuvia ja totesin, etten ollutkaan laittanut viime kesän vaunureissulta kaikkia kuvia blogiin.

Matkakertomusta en ajatellut nyt näin jälkikäteen kirjoittaa, mutta kuvat haluan silti jakaa. Toki yritän jotain kommentoida, jos muistan edes hieman missä päin oltiin. ;)

Tämän reissun kaksi ensimmäistä juttua löytyy näistä linkeistä: Reissussa: Kuopio ja Reissussa: Pudasjärvi

Tässä siis muistoja viime kesältä:

Viime kesän reissu alkoi siis Kuopiosta ja Pudasjärveltä. Sieltä matkattiin sitten Ruotsin puolelle. En nyt millään muista tämän leirintäalueen nimeä, jonne pysähdyttiin yöksi. Mutta hienolla paikalla tämä oli ja muutama geokätkökin saatiin napattua. :)

Luukas

Tuolta leirintäalueelta matka jatkui Åreen, jossa vietettiin viimeistä iltaa yhdessä Mikan veljen perheen kanssa.

Luukas 3 v

Vietettiin siellä hieman etukäteen myös Luukaksen 3v syntymäpäivää.

Johannes

Uni tuli...

Åressa sijaitsee suklaatehdas, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos edes läpi ajaa. Täältä löydät linkin sinne: Åre chokladfabrik

Mika tutkii valikoimaa

Maistiaisia

Kyllä sieltä jotain tarttui mukaankin...

Åresta jatkoimme takaisin pohjoiseen. Pysähdyimme parilla leirintäalueella ennen määränpäätämme (jos sellaista ylipäätänsä oli...)

Tällaisella vaunulla oltiin liikenteessä.

Pojat :)

Napapiiri

Seuraava leirintäalue sijaitsi Jokkmokkissa. Siellä olimme tällaisella leirintäalueella: Jokkmokk Campingcenter

Täällä oli lapsille vaikka kuinka paljon leikkitilaa ja kesällä (mehän oltiin käytännössä syksyllä liikenteessä) olisi ollut uima-allasalue. Voidaan kyllä suositella, jos vaunulla on pohjois-Ruotsissa liikkeellä! (Hinta nyt oli vähän kalliimpi kuin tavallinen leirintäalue, mutta esim. yksi yö on ihan ok. :)

Johannes

Jokkmokkista (eli joenmutkasta Saameksi) jatkoimme matkaa Stora Sjöfallet luonnonpuistoon. Siellä on kaksi leirintäaluetta, joista toisesta otimme vaunupaikan kahdeksi yöksi.

Ensimmäinen päivä oli todella sateinen ja viileä, jonka takia lähinnä ajoimme ympäriinsä. Lähtöpäivänä aurinko sitten näyttäytyi, joten tehtiin vielä silloin reissun upein lenkki.

Upeita rantoja

Erään geokätkön piilopaikka.

Vesiputouksia

Kätkö taisi löytyä...

Retkievästä

Mika ja Luukas

Johannes

Metsästä löytyi kirkko, mutta ovet olivat suljettuina.
Mutta olipa ainakin hauskaa hyppiä vesilammikoissa!

Käytiin vähän sillan alla. :D

Oikein mainio poseerauskuva kaikilta. :D

Leirintäalueella oli hiljaista.

Huikeat maisemat

Johannes ja minä tauolla.

Minä ja pojat.

Mahtava fiilis!

Kun kiivettiin tuota reittiä ylös, niin siellä viimeistään tuli se fiilis, että tämän takia sitä treenataan! Että jalat jaksaa kantaa ylös asti ja saadaan nähdä näin upeita maisemia. :)

Luukas rentoutuu korkeuksissa.

Mustikkahirmu syömässä.

Reissun upein paikka.

Nyt viimeistään tuli matkakuume!

Tuo viimeinen päiväreissu oli matkan upeinta antia. Tällaisten reissujen takia sitä hakeutuu tuollaisiin paikkoihin. Luontomatkailu on todellakin pop!

Reissun viimeinen etappi oli Ruotsin puolella Kukkolaforssenilla, ihan rajan tuntumassa. Kuvassa näkyykin Suomi toisella puolen koskea.

Jaksoiko joku katsoa kuvat loppuun? :D 

Onko teillä matkasuunnitelmia? Suuntautuuko haaveet palmurannoille vai pohjoiseen? Lekottelua vai aktiivista toimintaa? Kerro parhaat vinkkisi, mihin lasten kanssa kannattaa mennä. :)

Minä jatkan haaveilua/suunnittelua... ;)