Raskauskilot

Raskauden jälkeen yleensä aloitetaan karistamaan ne kuuluisat raskauskilot. Ne, jotka eivät jää sinne sairaalaan vauvan synnyttyä. Joillekin niitä jää enemmän ja joillekin vähemmän. Jotkut kuulemma ovat painaneet jopa vähemmän kuin ennen raskautta synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä onko kyseessä urbaanilegenda.

Media hehkuttaa julkisuudessa olevia äitejä, jotka ovat hetkessä karistaneet raskauskilonsa. Otsikot huutavat, kuinka he edustivat hoikkina vain kuusi viikkoa raskauden jälkeen. Jutussa ei yleensä mainita sitä ihanaa vauvaa, vaan kuvataan bikinivartaloita tai pikkuisiin mekkoihin pukeutuneita kaunottaria.

Jo tämä stressaa äitejä, koska jos lukee iltapäivälehtiä, niin näiltä ei voi välttyä. Mutta nyt tämän raskauden jälkeen olen huomannut, että jopa neuvolasta tulee painostusta raskauskilojen pudottamiseen. Jälkitarkastuksessa pistettiin nimittäin vaa'alle ja paino kirjattiin ylös neuvolakorttiin. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. (Ennen tätä ei ollut.) Kun painon sitten sanoi ääneen, tuli kommentti, että kyllähän niitä kiloja on sinulle jäänyt. Jos raskauskilojen pudottaminen on noin tärkeää, niin parempi ajankohta punnitukselle olisi vuoden päästä synnytyksestä. Silloin elämä on päässyt vähän tasaantumaan, jolloin aikaa voi olla miettiä taas tarkemmin elämäntapojaan.

Olen työssäni tavannut monenlaisia äitejä, joiden yhdistävä tekijä on ollut juuri nuo raskauskilot. Olen auttanut löytämään liikunnan ilon ja miettimään suhdetta ruokaan uudelleen. Aikaa kenenkään kalenterista en voi raivata, joten tehtävänä onkin enemmän ollut motivoida. Lapsien myötä ymmärrys on kasvanut ja ymmärrän nyt paljon paremmin kuin parikymppisenä, ettei kolmen pienen lapsen äidillä ole aikaa treenata vähintään kolmea kertaa viikossa.

Juuri tämän ymmärtäminen on aiheuttanut stressiä itsellekin. Kiloja siinä jälkitarkastuksessa oli jäänyt viisi ensimmäiseen neuvolakäyntiin nähden. Kokonaisuudessaan painoa tuli melkein kaksikymmentä raskausaikana, paljon enemmän kuin poikia odottaessa.

Olen ottanut itseeni ne paineet, joita julkisuus ja oma ammattikin luo. Pitäisihän minun silti ymmärtää, että minulla ei tule olemaan koskaan niin paljon aikaa treenaamiselle kuin ennen parisuhdetta ja lapsia. Eikä aineenvaihduntakaan tule olemaan enää parikymppisen tasolla.

Kaipaan kyllä liikuntaa: pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, joogaa rauhallisen musiikin tahdissa ja hikitreenejä kuntosalilla. Mutta nyt aion nauttia kesästä, kesän herkuista ja vauvasta. Enää ei tule raskausaikaa tai imetysaikaa, joten eiköhän minulla ole loppuelämä aikaa saada kroppa kuntoon. Nyt vain ylläpitotreeniä, tasapainoinen ruokavalio ja tarpeeksi unta niin selviän vauvavuoden läpi.

Kävin vielä tänä aamuna vaa'alla ja totesin painon menevän hitaasti alaspäin. Jos vain omat vaatteet (lähinnä housut) alkaisivat kohta mahtua päälle, niin ei olisi mitään hätää. Muuten vaatevarasto supistuu niin olemattomaksi. :D Yritän pitää vaa'an piilossa ainakin syksyyn asti ja olla vähän armollisempi itselleni.

Ajattelin pistää tähän kuvan vatsastani ajatellen raskaudesta palautumista, mutta pistetään mieluummin siitä ihanasta vauvasta. ;)



Hei!