Saaga 1v!

Olen nyt vuoden vanha!

Saaga täytti siis vuoden kuudes päivä tätä kuuta. Meillä asuu nyt todella mahtava pikkuinen neiti, jolla on vahva oma tahto jo nyt. :) Aivan ihana persoona, joka haluaa antaa pusun vaikka kesken kauppareissun. Tykkää tosi paljon veljistänsä ja haluaisi olla kovasti menossa jo mukana.

Kävelemään Saaga oppi pääsiäisenä eli hieman alle vuoden ikäisenä. Nyt mennäänkin jo kovaa ja yritetään juosta. Kovasti myös tasajalkaa koitetaan hypätä, mutta siitä päädytään useimmin pepulleen. :)

Sanoja tulee vielä aika vähän. Äiti, mamma, pappa ja au (kun sattuu), kuuluvat sanavarastoon. Ensi vuoden aikana onkin ihana seurata, kuinka kieli kehittyy. Kunhan nyt Saaga jaksaisi hieman paremmin keskittyä kirjoihin, niin olisi kiva lukea hänelle enemmän. Ja iltalauluja olisi kiva laulaa, mutta Saaga onkin ainoa meidän lapsista, jota ei laulut innosta.

Hampaita on edelleenkin kuusi, mutta uskon että ylhäälle olisi nyt tulossa kakkoset. Vielä ei näy mitään, mutta käytöksestä voisin päätellä että näitäkin tehdään yhtä hartaasti kuin yläykkösiä.

Ensimmäistä kertaa imetys jatkuu yli vuoden. Saaga ei edelleenkään juo paljon pullosta eikä mukistakaan mene hirveästi muuta kuin vettä. Tavallinen maito ei vatsallekaan vielä sovi, joten korvikkeella mennään.

Muuten Saaga on siirtynyt syömään meidän kanssamme samaa ruokaa. Tänään illan ruoalla oli klubileipiä, josta Saaga söi paahdettua leipää, kalkkunaa, kurkkua, tomaattia ja hieman majoneesia. Tykkäsi kovasti. :)

Tällainen ihana neiti meillä nyt on. Odotan innolla seuraavaa vuotta hänen kanssaan. :)

Saagan ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat

Synttärisankari

Lauantaina vietettiin Saagan ensimmäistä syntymäpäivää. Neiti ja pojat olivat aamupäivän hoidossa, että sain viimeisteltyä tarjoilut. Vieraina oli perhettä ja sukua. Yhteensä n. pari kymmentä. Synttärisankari oli hieman hämillään, kun ensin joutui olemaan mammasta erossa ja sitten kun tulee kotiin onkin juhlat. Lahjoja kuitenkin availi jonkin verran, mutta paperit olivat kiinnostavampia kuin sisältö. :)

Tällä kerralla mentiin ilman sen kummempaa teemaa, mitä nyt hieman vaaleanpunaisia tähtiä oli. :) Tarjoiluina oli seuraavaa:

- Voileipäkakku (jauheliha-kinkku-kurkku-paprika)
- Täytekakku (Ohje täällä: Tähtikakku)
- Maidottomat muffinssit ja kuorrute (Ohje täällä: Maidottomat muffinssit)
- Popcornia
- Keksejä
- Karkkeja

Tarjoilupöytä

Kynttilän puhaltamisessa tarvittiin hieman isoveljen apua. :)

Oma ilme ei ole mikään mahtava, mutta tytön taas on. Saaga tykästyi kovasti ilmapalloihin. :)

Pieni rakas.

Uskomatonta että vuosi on jo mennyt. Saaga kävelee ja kiipeilee. Harjoittelee sanoja. Seuraava vuosi tuleekin olemaan kielellisen kehityksen aika. Kirjoittelen vielä erikseen yksivuotiaasta jutun, kuvat nallen kanssa vielä puuttuvat :)

Viimeinen vauvakuukausi!

Saaga 11 kk

Viimeistä vauvakuukautta mennään! Saaga on jo yksitoista kuukautta. Vielä sain yhden kuvan nallen ja palikoiden kanssa, mutta voin kyllä sanoa, että ei se enää mitään helppoa ole. :) Saaga haluaa olla koko ajan vain menossa. Varsinkin kun sängylle pääsee ryömimään. Yritetään vielä saada se 1v kuvakin, että saataisiin koko sarja täyteen.

Saaga on todella iloinen tyttö, joka edelleenkin jaksaa antaa pusuja ja haleja meille kaikille. Eroahdistus alkaa hieman hellittää, joten uskaltaa leikkiä toisessa huoneessa itsekseen jos esimerkiksi olen keittiössä. Tällä hetkellä hauskinta on kävellä kävelykärryjen kanssa ja istua laatikossa. En kyllä oikein ymmärrä mikä siinä on niin kivaa. Hän ottaa laatikon reunoista kiinni ja astuu laatikkoon sisään. Siellä sitten istutaan lelujen kanssa ja välillä noustaan seisomaan.

Uusimpia taitoja onkin juuri seisomaan nouseminen ilman tukea. Hyvin hän jo pysyy pystyssä ilman tukeakin, mutta kävelyyn tarvitaan käsi tai kaksi tukemaan askelia. Katsotaan ehtiikö hän ottaa ensiaskeleensa ennen ensimmäisiä synttäreitä. :)

Hampaita on nyt viisi. Tai kuusi. Saaga ei oikein tykkää kun yritän tunnustella onko yksi alahammas kunnolla läpi. Mutta ainakin se on kohta, jos ei vielä ole.

Saaga on alkanut syömään koko ajan enemmän sormiruokaa. Laitan usein miten hänelle samaa kuin meillä, mutta vähemmän maustettuna ja suolattomana. Lempiruokaa on raejuusto. Sitä menisi joka aterialla, jos antaisin. Puuroa menee hyvin sekä aamulla että illalla, mutta vain tietynlaisena. Keitin yhtenä aamuna mannapuuroa, niin sitä suostuttiin syömään vasta kun oli saanut lautasellisen kaurapuuroa. :)

Imetys ei ole vieläkään loppunut. Taitaa tulla ensimmäinen lapsista, joille kelpaa äidinmaito (ainakin) vuoden ikään asti. Kuukauden päästä voisi kyllä aloittaa vieroittamisen, mutta Saaga vaan juo niin vähän lasista kerrallaan, että voi olla vaikeaa saada päivittäinen maito pelkästään siitä.

Yöt ovat hieman rauhoittuneet pahimmista, nyt ollaan hereillä n. 3-5 kertaa yön aikana. Yhtenä yönä tosin yhdeksän kertaa. Nyt olen myös hieman pystynyt illalla tekemään omiakin juttuja kun tyttö ei nuku sylissä. Jonkunlaista unikouluakin olen harkinnut, mutta tuntuu että olen ollut liian väsynyt vielä sellaiseen ryhtymään. Mutta kaipaan kyllä kokonaisia yöunia, joten pitänee laatia ainakin yöimetysten loppumiseen joku suunnitelma.

Eilen oli ihana ilma ulkona. Sainkin kaivaa lapsille välikausivaatteet esiin. Saagalta puuttuu vielä kengät, mutta ihanat aurinkolasit tuli hankittua. :)

Nyt saakin aloittaa Saagan ensimmäisten syntymäpäivien suunnittelu. Teema on jo päätetty ja osa koristeista hommattu. Tällaisesta suunnittelusta minä tykkään. Saa selata Pinterestiä ja keksiä uusia juttuja.

Ihanaa loppuviikkoa!

Saaga 10 kk

Kultapieni

Kohta on vauvavuosi ohi. Nyt Saaga on jo kymmenen kuukauden ikäinen. Viime vuonna tähän aikaan aloin jo odottaa synnytystä, ajattelin siihen olevan noin kuusi viikkoa. Ja sitten tyttö onkin jo näin iso.

Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti puhetta. Tavuja tulee koko ajan ja muutama sana on käytössä. Pappa on käytössä mammaa tehokkaammin, olisikohan iskä hieman toistellut sitä? :) Uusimpana on nyt tullut "vauva" kun leikkii nukeilla.

Liikkumisessa ollaan menty siihen, että Saaga liikkuu nopeasti tuen kanssa sivuttain. Pöytää kierrellään ja liikutaan pöydältä sohvalle jne... Johannes käveli muutamaa päivää vajaa 11 kk ikäisenä, toivottavasti Saagalla ei ole niin kiire.

Muuten arki on pysynyt kuukaudessa ihan samana. Tosin kuukauden ajan me ollaan oltu kamalassa flunssassa kaikki ja nyt sitten lisäksi tuli oksennustauti päälle. Nyt tyttö nukkuu, mutta ollaan kaikkien lasten kanssa kotona. Turha sinne hoitoon on viedä, kun Johanneskin oksensi vielä eilen. Saaga aloitti viime yönä, joten tämä päivä menee nyt kokeillessa mikä pysyy sisällä.

Saisi kyllä riittää nämä sairastelut. Kaikki alkoi ennen joulua vatsataudilla, jatkui kovalla kuumeella ja sairaalasta kotiuduttua sit vielä tämä flunssa ja uusi vatsatauti. Odotan vain paluuta suht. hyvin nukuttuihin öihin.

Mutta näillä mennään, päivä kerrallaan. Toivottavasti kevään edetessä sairastelut jäävät taakse ja tulisi taas valoisia päiviä. :)

Mukavaa alkuviikkoa!

9 kk

Täällä ollaan palattu normaaliin arkeen viime viikkoisen sairaalareissun jälkeen. Viimeinen antibiootti annettiin eilen ja tyttö vaikuttaa hyvin tervehtyneen. Nyt tosin pojilla on flunssaa, joten toivotaan, että me selvittäisiin ilman.

Sairaalassa ollessa tyttö täytti siis yhdeksän kuukautta. Hurjaa, miten aika rientää. Kolme kuukautta enää, niin vauvavuosi on taas ohi. Vaikka tämä onkin ollut raskain vauvavuosi, niin ihan hyvinhän tämä on mennyt. Olisi voinut olla asiat pahemminkin, esim. koliikkia tai korvatulehduskierrettä. Onneksi tyttö nukkuu kuitenkin nykyään jo aika hyvin (n. kaksi-kolme syöttöä öisin).

Tällä hetkellä väsymys on enemmänkin itse aiheutettua, koska menimme sitten aloittamaan Netflixistä yhden sarjan katsomisen. :D

Sairaalassa Saaga punnittiin ja vaatteet (ja vaippa) päällä painoi 7200 g, joka oli 400 g enemmän kuin ennen joulua. Ehkä se oksennustauti ja tuo kuume ei sitten kuitenkaan tiputtaneet painoa. Pituutta on sen verran, että osa 68 kokoisista vaatteista on jäänyt pieneksi ja suurin osa bodyista on kokoa 74.

Viimeksi kun kirjoittelin Saaga harjoitteli istumaan nousua. No se sujuu nyt todella hyvin ja samoin edelleen seisomaan nouseminen. Mistä vain saadaan kiinni, niin siinä seistään. Tällä viikolla ollaan opittu myös laskeutumaan alas, joten enää ei tarvitse käydä hakemassa huutavaa lasta pöydän reunalta.

Ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen, mutta jos jonnekin pitää päästä nopeasti, niin silloin ryömitään. Kokeilin yhden kerran kävelykärryä, mutta vielä ei oikein ymmärretä liikuttaa jalkoja. Pojat ovat oppineet kävelemään alle vuoden ikäisenä, mutta ehkä Saaga malttaa hetken kauemmin konttailla.

Tällä hetkellä vielä imetän, pulloa tyttö huolii harvoin. Vuorokaudessa tulee noin kuudesta kahdeksaan imetyskertaa. Hampaat (joita on nyt neljä) hieman tuovat ikävän tunteen tuohon, mutta ehkä Saaga kohta tottuu ylähampaisiinkin. Poikien kanssa imetykset ovat loppuneet mielestäni liian aikaisin, joten toiveena olisi kyllä sinne vuoteen asti pääsy. Sitten ei tarvitsisi tuon enempää korvikkeiden kanssa pelata kuin nytkään. Nyt korviketta menee puuron kanssa kaksi kertaa päivässä ja joskus pullosta pieniä määriä.

Mielestäni tyttö syö aika hyvin kiinteää ruokaa. Juuri tuo kaksi kertaa puuroa, kaksi kertaa lihasosetta ja kerran välipalasosetta. Joskus korvaan soseen sormiruoalla, jos sattuu jotain sellaista olemaan. Hieman epäilen tomaattiallergiaa, mutta ihoreaktio tulee aika epämääräisesti. Voihan se olla soseessakin jotain, koska tuoreista tomaateista ei näy tulevan ainakaan niin pahaa reaktiota.

Yöunet ovat tosiaan edelleen hieman pätkissä ja illallakin heräillään joskus vielä yöunille menon jälkeen. Päiväunet taas edelleen sijoittuvat Luukaksen tarhaan viemiseen ja hakemiseen. Siksi oma aika on aika kortilla. Yhdet unet saattaa ottaa vielä illalla, mutta ne saisi ehkä jo jättää pois. Tällä hetkellä Saaga nukahtaa vasta melkein lähempänä kymmentä ja herää aamulla viiden-kuuden välissä.

Noidenko kanssa pitäisi poseerata?
Ke 13.1.2016 (13/366)

Aloitin muuten taas 365 - projektin (tai tänä vuonna 366), katsellaan kuinka paljon päivittelen kuvia blogin puolelle, enemmän laittelen niitä henkilökohtaisen Facebookin kansioon. :)

Mukavaa viikonloppua!

Pikkuinen potilas

Pikkuinen rakas

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt paremmin käyntiin kuin meillä. Saagalle nousi uudenvuoden aattona kuume, joka ei lääkityksestä huolimatta lähtenyt laskuun. Mitään muita oireita ei ollut. Luulin aluksi, että se on vain vauvarokko ja odottelinkin näppyjä kolmen päivän kuumeen jälkeen.

Mutta kun neljäntenä kuumepäivänä (sunnuntaina) kuumetta oli yli neljäkymmentä astetta, niin soittelin päivystykseen. Sieltä neuvottiin antamaan kuumetta alentavaa lääkettä edelleen ja soittelemaan maanantaina uudelleen. Su-ma yönä en nukkunut paljoakaan, kun tyttö tärisi kuumeisena. Maanantai-aamuna Saagalla oli ihan siniset huulet ja kädet, niin soitin uudelleen päivystykseen. Saatiin sitten aika ja muutaman tunnin päästä mentiin sinne odottelemaan.

Otettiin muutama verikoe ja erikoistuva lastenlääkäri (ruotsinkielinen) yritti tutkia Saagaa. Saaga tosin itki aina kun uusi ihminen tuli sisään huoneeseen. Korvissa ei ollut mitään, keuhkoja ei paljon voitu kuunnella ja muutenkin tyttö heittäytyi hankalaksi.

Viimein pitkän odottelun jälkeen selvisi, että crp oli 250 ja valkosoluarvot koholla. Keuhkoröntgenin kautta lastenosastolle siis. Otettiin lisää verikokeita, virtsanäyte jne...

Illalla saatiin aloitettua antibiootti suoraan suoneen, vaikka syytä kuumeelle ei löytynyt.

Ei ihan voittajafiilis.

Toisena päivänä tulehdusarvot olivat jo hieman laskeneet, mutta ei vieläkään oltu saatu selville mikä tyttöä vaivasi. Kuume nousi edelleen yli 38 asteen, vaikka saikin lääkettä tasaisesti. Käytiin ultraamassa vatsa ja munuaiset, koska ainoa vihje kuumeen aiheuttajasta oli pienet bakteerilöydöt virtsasta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

Nyt jo hymyilyttää. Neiti 9 kk.

Loppiaisena alkoi jo näyttää paremmalta. Kuume ei enää noussut ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Neiti täytti tuolloin tasan 9 kk. Virallisia kuukausikuvia nyt ei (vielä) tullut otettua, odotellaan että saadaan nesteytyksen aiheuttama turvotus vähän ohi. :)

Torstaina kuumetta ei enää ollut ja tulehdusarvot olivat laskeneet sen verran, että päästiin kotiin.

Kotona.

Kyllä se pelotti. Ensimmäinen yö sairaalassa oli tosi kurja kun tyttö vain itki ja tärisi, kun kuume nousi. Ja se, ettei mitään syytä kuumeelle tahtonut löytyä. Käytiin tänään vielä osastolla näytillä ja kyselin lääkäriltä, että oliko mitään selvinnyt. Hän sanoi, että paras veikkaus on edelleen virtsatulehdus. Adenovirusta epäilivät myös, mutta sen testit olivat negatiiviset.

Nyt yritän sitten saada tytön ottamaan kotona antibioottia kolme kertaa päivässä. Onko hyviä vinkkejä? Meinaa nimittäin sylkeä osan pois.

On ihanaa, että tyttö on taas äänessä ja liikkeessä. Nyt sitä vasta huomaa kuinka vaisu hän olikaan. Kyllä sitä taas arvostaa sitä, että lapset ovat perusterveitä. Tsemppiä vaan kaikille vanhemmille, joiden lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Palataan 9 kk päivitykseen tässä myöhemmin, kun saadaan tyttö varmasti kuntoon. Mukavaa viikonloppua!

Hyvää joulua!

On jouluyö. Jouluaaton puolella jo ollaan. Siivottu on niin hyvin kuin ollaan jaksettu ja kinkku paistettu. Lahjat on paketoitu ja odottavat piilossa joulupukkia. Aamulla sitten keitellään riisipuuroa ja kiisseliä. Leivotaan yksi leipä, jos ehditään. Katsotaan joulupukin kuumaa linjaa ja Maltin ja Valtin joulukalenterin viimeinen luukku.

Käydään saunassa ja ehkä lumihangessa, jos se ei ehdi sulaa yön aikana pois. Sitten pukkia odotellessa laitetaan ruokaa valmiiksi ja syödään vasta kun pukki on käynyt.

Tavoittelen rentoa mieltä ja yritän asennoitua siihen, että en ehkä ehdi silittää joululiinoja tai leipoa sitä leipää. Mennään lasten ehdoilla, kunhan vain saadaan syötyä. :D

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa olla lasten ilossa mukana aamulla. Heitä jännittää, totta kai. Kyllä minuakin vähän. :)

Hyvää joulua kaikilta meiltä!

Luukas

Johannes

Saaga

Taas kuukauden vanhempi...

Heippa!

Tällä kertaa kuukausi oikeasti meni niin nopeasti, etten edes ole ehtinyt ajatella blogin päivittämistä. Juurihan sitä oltiin marraskuussa ja kaikki jouluhössötys tuntui tulevan taas liian aikaisin. No, nyt onkin jo kahdeksas päivä joulukuuta ja tuntuu, että olen myöhässä kaikesta.

Mutta silti, Saaga on nyt jo kahdeksan kuukautta! Tämä vauvavuosikin tuntuu kuluvan hirveää vauhtia. Kuukauden aikana ollaan opittu jo vaikka mitä, joten olen useammankin kerran miettinyt mihin se mun vauva hävisi?

Saaga on oppinut kunnolla istumaan itsekseen. Istuu myös polvillaan ja jalat hassusti levällään. En muista poikien istuneen tuolleen, mutta tiedän että itse olen ainakin istunut niin, olisikohan se joku tyttöjen juttu? Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti itse nousemaan ylös istumaan. Ryömiminen on vielä pääasiallinen liikkumiskeino, konttausta harjoittelee jos sattuu hyvä alusta kohdalle. Mutta eteenpäin ei sillä tavalla vielä pääse.

Toinen opittu taito on seisomaan nouseminen. Ensimmäisen kerran kehdossa, jossa oli matalat laidat. Meni samantien vaihtoon ja pinnasänky tuli tilalle. Nyt sitten noustaan pystyyn lähes mitä tahansa tukea vasten. Ja lisäksi sitten päästetään toinen käsi irti... Odotan vain milloin kolahtaa, kun neiti ei ymmärrä ettei ihan vielä pysy pystyssä.

Hampaita on edelleen vain kaksi, mutta kovasti tuntuu tekevän kolmatta. Yläien pullottaa, mutta läpi ei vain tule.

Puhe on alkanut kehittymään, suusta alkaa tulla muutakin kuin äää... Ensimmäinen sana taisi olla tällä kertaa "Pappa", joka kuului kun Mika tuli keittiöön. Äiti on sanonut muutaman kerran, mutta mamma on enemmän käytössä. Vielä en tiedä kuinka tarkoituksellisia nuo sanat on, mutta kyllä ne ainakin sopivissa yhteyksissä tulevat. :)

Saaga on oppinut ymmärtämään myös paljon asioita. Etsimään katseellaan asioita. Kaikkein ihanin on mielestäni, kun hän on oppinut mikä on pusu. Kun kysyn antaako hän minulle pusun, niin sieltä tullaan suu auki antamaan kuolainen muisku poskelle. :)

Unet meillä on edelleen katkonaisia ja itsestäni tuntuu, että olen TODELLA väsynyt. Osansa voi olla tuo pimeys, koska olen yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Aamuherätykset on kuitenkin edelleen klo 5-7. Nyt meillä on lisäksi sairasteltu viime viikosta asti, joka on vaikuttanut sekä öihin että päiviin. Tällä viikolla olen elätellyt toiveita, että saisin esikoisen päiväkotiin, mutta ilmeisesti en vielä huomennakaan. Jos keskimmäinen menisi kerhoon kuitenkin, vaikka ilmoitti ettei halua jos ei isovelikään mene tarhaan. Jotain tekemistä pitäisi siis keksiä myös huomiselle. Onneksi illalla on pikkujoulut ihanien äitien kanssa. :)

Ehkä sillä jaksaa. Malttaisi nyt vain mennä nukkumaan ja katsoa missä kunnossa lapset huomenna ovat. Tähän loppuun nyt varmaan pitäisi luvata, että yritän päivittää ahkerammin, mutta se on kyllä hankala luvata. En todellakaan odottanut, että nytkään tulisi tällaista taukoa. Toivottavasti joulukiireiltä olisi silti aikaa päivitellä jotain.

Ihanaa joulun odotusta!

Seitsemän kuukautta

Saagalla tuli seitsemän kuukautta täyteen viime viikolla. Ensimmäistä kertaa kuvien ottaminen hieman viivästyi, mutta eilen yritin niitä napsia. Saaga ei vaan oikein ollut kuvaustuulella ja palikoiden syöminen kiinnosti enemmän kuin kameralle hymyily. Muutaman ihan ok kuvan sain kuitenkin, eihän sitä aina tarvitse nauraa. :)

Viimeiset pari viikkoa neiti on ollut flunssassa ja nyt vasta alkaa helpottaa. Vielä välillä yskii, mutta ainakaan nenä ei vuoda koko aikaa. Jospa yötkin alkaisivat tästä paranemaan, ainakin ruoka maistuu jo paljon paremmin.

Ollaan pitäydytty aika pitkälti soseruokailussa, mutta sormiruokaakin on tarjolla vaihtelevasti noin kerran päivässä. Isänpäivän aamupalalla Saaga sai omaa korvikkeeseen tehtyä munakasta, joka maistui hyvin. :) En ole jaksanut hirveästi sosetehtailla Saagalle mitään, vaikka teinkin Johannekselle paljon itse, joten olen ostanut kaupan purkkeja. Tällä viikolla hoksasin, että tytölle meneekin koko purkki sosetta kerralla kun flunssan takia määrät ovat olleet todella pieniä.

Tällä hetkellä mennään tällaisella rytmityksellä:

Aamuimetys ennen sängystä nousua
Aamupuuro
Lounaaksi liha/kana/kalasosetta ja imetys päälle
Välipalaksi hedelmäsosetta tai valmiita vauvojen jogurtteja tai rahkoja päiväunien jälkeen + imetys
Päivälliseksi sormiruokaa + imetys
Iltapuuro + imetys

Lisäksi tulee yöimetykset n. 1-5 kertaa.

Vaikka yöt ovat olleet huonoja, oli viime viikolla yksi kokonaan nukuttu yö. Se antaa toivoa sille, että ehkä meilläkin joskus vielä nukutaan. Kohta vaihdetaan tyttö kehdosta pinnasänkyyn ja toivottavasti se parantaa yöunia, kun on enemmän tilaa unissaankin kontata.

Kuukauden aikana Saaga on alkanut ryömimään paljon nopeammin ja määrätietoisesti menee kiinnostavia asioita kohti. Sängyllä ja matolla heiluu konttausasennossa, mutta lattialla ei vielä nouse. Saaga pysyy hetken aikaa istumassa yksinkin, mutta usein keikahdetaan siitä sivulle kun tavoiteltu lelu onkin liian kaukana.

Neidillä on aivan valloittava hymy, jolloin alahampaat näkyvät ja silmät siristävät. Harmi, ettei sitä ole saatu vielä kameralle. Pitää yrittää joskus napata salaa otos, kun isoveljet naurattavat. :)

Sormiruokailijan pannukakku

Pannukakkua vauvalle

Sormiruokailijan pannukakku

2 dl vauvasi käyttämää maitoa (esim. korviketta)

1 kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

loraus rypsiöljyä

Vatkaa ainekset yhteen ja anna turvota hieman. Öljyä pieni uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Kaapissa oli päiväyksen ylittänyttä maitoa, joten päätin tehdä meille iltapalaksi pannukakkua. Saagan iltapala-aika oli myös tulossa, joten mietin voisinkohan tehdä hänelle sämpylöitä tai jotain. Googlailin vauvan pannukakku reseptejä, mutta en löytänyt mitään.  Joten päätin soveltaa meidän pannukakkureseptistämme vauvalle sopivan version. Tein omani korvikkeeseen ja se maistui jopa minun ja Johanneksen mielestä hyvälle.

Tarjoilin sen pieninä palasina mansikoiden kanssa Saagalle. Luultavasti vatsaan päätyi edes hieman, vaikka suurin osa muusattiin kädessä ja heitettiin lattialle. Tästä satsista jäi aika paljon vielä, joten kokeillaan vaikka huomenna välipalaksi uudelleen.

Täällä ollaan lähes koko porukka flunssassa ja osaksi sen vuoksi yöt ovat olleet huonoja. Joten hieman väsyttää, enkä saa oikein rästihommia tehtyä. Toivottavasti tämä flunssa ei enää kauan kestäisi, niin jaksaisi vähän enemmän.

Nyt hieman omaa aikaa pyykkien parissa ja sitten vielä Walking dead. Oikein mukavaa viikon alkua!

Apinaevästä

Apinaeväs

1 banaani
1 dl kaurahiutaleita
1 tl rypsiöljyä

Muusaa banaani hienoksi, lisää sekaan kaurahiutaleet ja rypsiöljy. Sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla pellille leivinpaperin päälle "pötkylöitä". Paista 200 asteessa 15-20 min.

Jäähdytä ja tarjoile pienemmälle tai isommalle sormiruokailijalle välipalaksi.

Mitäs tämä on?

Meillä ollaan otettu soseruokailun rinnalle aika nopeasti sormiruokailu. Ollaan maisteltu mm. porkkanaa, perunaa, parsakaalia, kurkkua ja maissinaksuja. Itseäni kiinnosti aihe sen verran, että lainasin kirjastosta sormiruokailua käsittelevän kirjan. Aihe ei nyt ole täysin tuntematon, koska pojatkin ovat soseiden ohella napostelleet vähän vaikka mitä.

Reseptejä kuitenkin olin vailla, mutta jotenkin niistä mikään ei innostanut juuri nyt. Sämpyläohjeen ja omena-mannapuuron ohjeen otin talteen, mutta loput jää tällä kertaa kokeilematta.

Facebookin sormiruokaryhmää ja nettiä muutenkin lueskelemalla "apinaeväs" on sormiruokailija pienokaisten ykköshitti. Ainakin se oli todella helppo tehdä ja tuntui maistuvan Saagalle ihan hyvin. :)

Itsellenikin tuo maistui, kun ei ollut niin makeaa kuin monet muut välipalat. Voisin hyvin ottaa näitä evääksi vaikka töihin. Ja eri makujahan näihin saa, kun käyttää esim. neljän viljan hiutaleita tai vaihtaa/yhdistää banaanin johonkin muuhun hedelmään. Kai näissä on vain mielikuvitus rajana? Mutta aloitetaan nyt tällä perusyhdistelmällä ja katsotaan kuinka hyvin se alkaa Saagalle maistumaan. Kumpikaan pojista ei tästä välittänyt, joten saadaan tytön kanssa herkutella näillä kaksin. :)

Nam!

Puolivuotias!

Hei!

 

Tänään Saaga on jo puolivuotias! Kuukauden aikana on mielestäni tapahtunut vaikka mitä. Tyttö on lähtenyt liikkeelle oikein kunnolla ja ryömii jo aika pitkiäkin matkoja. Nopeammin paikkoihin tosin pääsee kierimällä, joskin silloin suunta voi olla vähän hakusessa ja päädytäänkin kauemmaksi kohteesta. Ryömimistyyli on vaihteleva. Vielä usein se on jonkinlaista mittarimato liukumista eteenpäin, mutta kädet ovat koko ajan enemmän mukana ja hän vetää jo hyvin itseään eteenpäin kunhan alusta on sopiva.

 

Istumaan olisi kova kiire. Sylissä ja sitterissä noustaan ihan selkä suorana istumaan, joten olen uskaltanut jo istuttaa tuettuna syöttötuolissa ruokailun ajan. Suojaheijasteita sivuille ei vielä tule, mutta eteen ottaa jo vastaan.

Kiinteät me aloitettiin siis jo kuukausi sitten, Saagan pienen koon vuoksi. Ainakaan kuukaudessa ei ollut vielä tullut tulosta, vaan paino ylitti juuri ja juuri kuuden kilon rajan. Pituuttakaan ei ollut tullut kuin alle sentti, joten tällä hetkellä hän on hieman yli 62 senttiä pitkä.

Ruokailut ovat menneet ihan hyvin, mitään allergisia oireita ei ole tullut. Neuvolan ohjeesta otimme nyt lihat mukaan ruokavalioon, kun aloitin viljat pari viikkoa sitten. Energiaa pitäisi saada mahdollisimman paljon, joten puuron teen nyt korvikkeeseen. Lisäksi puuroon tulee rypsiöljyä ja hedelmäsosetta. Kaurapuuro (tavallisista hiutaleista) ei maistu vielä niin hyvin, mutta vauvapuuroista maissi-riisipuuro menee jo todella hyvin ja on tällä hetkellä Saagan lempiruokaa.

Nyt kun olemme alkaneet syödä myös istuen, niin olen ottanut sormiruokaa mukaan kuvioihin. Olemme maistelleet maissinaksuja, kurkkua ja banaania. Banaani varsinkin maistui todella hyvin, tosin sitä oli sitten joka paikassa. :)

Tuttipullolle olen yrittänyt Saagaa opettaa, mutta ei oikein onnistu. Leikkii vaan ja hieman maistelee. Olen kokeillut sekä korvikkeella että vellillä, mutta 40 ml on maksimi mitä on mennyt. Helpottaisi hieman sellaisia hetkiä, kun ei vaan pysty mennä rauhassa syöttämään tai satun olemaan poissa kotoa ja Mikan pitää syöttää. Toiveenanihan oli, että oltaisiin menty vuoden ikään asti ilman korviketta, mutta kun kerran jo joudun puuroon sitä käyttää, niin mitä sitä pois heittämään.

Hampaitakin on tullut jo kaksi alhaalle. Niillä onkin hyvä nakertaa kurkkua. Hampaiden harjaus aloitettiin tänään, kun neuvolasta saimme Saagalle oman harjan. (Tai onhan se äitiyspakkauksenkin harja jossakin...)

Ehkä hampaista, liikkumisesta tai kuka tietää mistä, meidän yömme ovat menneet huonompaan suuntaan. Pahimpina öinä Saaga on hereillä yli kymmenen kertaa ja haluaa sitten aina syödä. Olen yrittänyt silitellä uneen, mutta vielä tuo ei onnistu. Tuttia/unilelua meillä ei oikein osata käyttää. Tutin yrittämisen olen hylännyt kokonaan, mutta muutamaa eri unilelua olen kokeillut ja "pupurätti" on tällä hetkellä suosikki.

Viime yönä valvoimme Saagan kanssa neljästä alkaen. Sain hänet nukahtamaan puoli seitsemän aikaan uudelleen, mutta oma kello soi tunnin myöhemmin. Joten tänään ollaan oltu todella väsyneitä. Tai minä olen, Saaga nyt on ottanut omat päiväunensa (kolmet!) tänään.

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola parin kuukauden päästä. Toivotaan, että siihen mennessä olisi tullut kasvua. Eihän kaikkien tarvitse juuri sitä keskikäyrää noudattaa?

Hymytyttö 5 kk

Saaga 5 kk

Tänään meidän hymytyttömme on jo viisi kuukautta!

Kuukauden aikana Saaga on kasvanut pituutta 2,5 senttiä ollen nyt 61,5 cm pitkä. Painoa oli tullut 400 g, mutta vielä pysyttiin alle kuudessa kilossa.

Saaga on oppinut kääntymään selältä vatsalle ja takaisin. Nyt vatsalla ollessa kiukuttaa, kun ei pääse eteenpäin. Painaa päätä vasten lattiaa ja nostaa takapuolta. Siitä yritetään työntää itseänsä eteenpäin.

Sosiaalinen puoli on kehittynyt huimasti. Ottaa selkeästi enemmän kontaktia ja kaipaa seuraa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Koskettelee sormilla kasvoja ja vetää hiuksista.

Vaikka olin haaveillut puolen vuoden täysimetyksestä, niin aloitimme kuitenkin tänään maistelemaan kiinteitä. Aloitimme porkkanalla, josta ehkä jotain meni vatsaankin asti. Päätökseni aloittaa kiinteät nyt olivat Saagan hidas kasvu, yöunet (tai niiden puute) ja selkeä kiinnostus ruokaan. Nyt sitten saa nähdä miten kiinteät vaikuttaa yöuniin, koska nyt viime aikoina Saaga on heräillyt neljän maissa ja syömisenkään jälkeen ei ole enää halunnut nukkua. Sitten ollaan oltu yhdessä hereillä jopa tunti. Siinä on ollut sitten hieman hankalaa herätä puoli seitsemältä laittamaan aamupalaa.

Muuten täällä menee ihan hyvin. Mika aloittaa huomenna taas työt ja sitten alkaa se kunnon arki, joka pitäisi osata rytmittää kolmen lapsen kanssa. Luukaksen tarha menee jo rutiinilla, Johannes on kerran käynyt kerhossa. Itse totuttelen vielä siihen, että pitää todellakin joka aamu nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle. Hyvähän se on rutiineja saada, nyt ainakin viikonloput alkavat tuntua viikonlopuilta.

Yritän saada myös iltoihin vähän rutiineja takaisin, niin ehtisin blogiakin päivittää. Tällä hetkellä olen ollut hieman liian väsynyt tehdäkseni mitään ylimääräistä. Mutta sen kai ymmärtää, ainakin jos kokemusta on kolmen pienen lapsen hoidosta. :)

Oikein ihanaa viikkoa ja alkavaa syksyä!

Voihan peukku!

Mä vähän vain maistan...

Saaga oppi reissun aikana "huonon" tavan, nimittäin imemään peukaloa. Stressasin sitä sitten siinä lomalla, kun joka paikasta vain kuuli, että tämä on pahinta mitä lapsi voi oppia! Yritin ottaa peukaloa pois Saagan suusta ja tarjota tilalle tuttia, harsoa tai pupurättiä. Mikään ei kelvannut ja huuto vain yltyi, kunnes peukalo löysi tiensä takaisin suuhun.

Katselin rakasta vauvaani ja mietin, miten se voikaan näyttää niin suloiselta kun toinen imee peukaloa unissaan onnellisena. Mikä minä olen sitä ottamaan pois?

Kirjoitin ahdistuksestani Facebookiin ja sain ristiriitaisia kommentteja. Toisen lapset olivat syöneet viisi vuotiaaksi asti peukaloa, eikä siitä mitään ongelmia ollut syntynyt. Toiset taas varoittelivat, ettei siitä pääse "koskaan" irti, kun ei ole mitään mitä heittää pois. Peukalo kun on aina siinä.

Selailin netistä eri artikkeleita peukalon syömisestä ja kuulin koko ajan päässäni kommentit, että tästä kamalasta tavasta pitää päästä eroon. Ja sitten törmäsin tähän artikkeliin Pampersin sivuilla: Vauvan rauhoittamistekniikat

Artikkelissa todetaan, että imeminen on vauvojen vaistonvaraista käyttäytymistä ja keino rauhoittaa itsensä. Jos siitä saadaan vieroitettua neljään ikävuoteen mennessä, niin siitä ei pitäisi olla haittaa hampaille. Muutenkin pidin artikkelin positiivisesta sävystä.

Olipas se hyvää...

Joten annetaan Saagan nyt nauttia omasta "tutistaan" vielä muutaman vuoden. Jos peukalo eksyy jatkuvasti suuhun vielä kolme vuotiaana, niin voin sitten stressata siitä, mutta nyt siitä ei ole hänelle mitään haittaa.

Onhan peukalo luonnollisempi vaihtoehto kuin muovinen tutti, eikä sitä voi heittää pinnasängystä lattialle äidin nostettavaksi keskellä yötä... (Kuten Luukas teki.)

Ja toisaalta, peukalo on ainakin tällä hetkellä paljon vähemmän suussa kuin Luukaksella oli tutti. Lähinnä vain unille mentäessä ja jos tulee leikkimatolla kurja olla ennen kuin äiti ehtii nostamaan syliin. Ja kun Saaga oppii ryömimään, konttaamaan yms., niin eihän sitä peukaloa suuhun kovin helposti saa. Tuleehan tässä myös kohta talvi, jolloin peukalo on aika tiiviisti pakattuna automatkoilla, jolloin tapa voi joko jäädä pois tai sitten autoilu tulee olemaan astetta haastavampaa.

Joten ehkä tämä on vain vaihe, ehkä siitä ei koskaan tule mitään ongelmaa. Siksi ihana tyttöseni saa imeä peukaloa, eikä tämä äiti puutu siihen tällä hetkellä millään tavalla. < 3

Hyvää yötä!

3 kk

Saaga 3 kk

Taas kuukausi vaan vierähti ja ollaan jo heinäkuussa. Saaga on tänään tasan kolme kuukautta vanha. Jollain tasolla tuntuu, että hän on ollut täällä aina, mutta silti niin lyhyen aikaa.

Tyttö kasvaa ja oppii uutta joka päivä. Vaikka erot eiliseen ovatkin minimaalisia, niin päivittäin tulee jotain yllätyksiä.

Hän nauraa ääneen, hymyilee, kujertelee ja kiukuttelee. Mikan sanoman mukaan hän on perinyt äitinsä temperamentin. Voihan se niin olla, nimittäin kun Saaga suuttuu, niin se kyllä kuuluu ja rauhoittumiseen menee aikaa. Hän saattaa suuttua kun hänet laitetaan lattialle, jos hänet käännetään vatsalleen, nyrkki otetaan pois suusta tai muuta vastaavaa. Yleensä kyse ei ole mistään vakavasta, mutta pienelle kaikki tunteet ovat isoja.

Vielä Saaga ei käänny vatsalleen. Ylipäätänsä vatsalla ei tykätä olla oikeastaan ollenkaan. Pää kyllä nousee hyvin, mutta sitä on niin raskas pitää ylhäällä. Selällään viihdytään leikkimatolla jonkun aikaa ja kyllä siinä jollain tavalla jalkoja heiluttamalla pääsee hieman liikkumaankin. Yöllä sitten ollaankin mittarimatoja ja tullaan ihan kylkeen kiinni, vaikka kuinka yritän siirtää kauemmaksi nukkumaan.

Pääsääntöisesti Saaga nukkuu hyvin. Öisin yleensä syödään 1-2 kertaa, riippuen vähän milloin mennään yöunille. Nyt on parin viikon aikana ollut useampi "hulinayö", jolloin yöllä ollaan hieman valvottu. Aamuisin Saaga herää noin seitsemän aikaan, mutta jos vaan pojat antaisivat niin saattaisi kyllä torkkua pidempään. On kyllä enemmän iltavirkku kuin aamuvirkku tämä tyttö.

 

Tuttia Saaga ei syö ollenkaan, en tiedä miten opettaisinkaan hänet siihen. Helpottaisi useita tilanteita, jolloin pitäisi saada hänet rauhoittumaan. Pupurättiä hän syö jonkun verran, jos vaan muistaisin sen hänelle antaa. Mutta pääasiallinen rauhoittumiskeino tällä hetkellä on etusormen ja peukalon syöminen. Toivottavasti tästä ei tule pysyvää tapaa, koska siitä taitaa olla aika vaikea päästä eroon?

Olen huomannut kyllä näiden parin viikon aikana myös kolmen kuukauden iässä tulevan tiheän imun - kauden alkaneen. Mutta tänään kyllä epäilin, että alkaako se vasta nyt, koska tyttö on syönyt tänään tiuhempaan kuin pitkään aikaan. Tunti, puolitoista on ihan normaali syöttöväli ollut tänään. Myös unipätkät ovat olleet lyhyitä ja itkuisuutta on esiintynyt. Nyt yhdeksältä sain tytön nukahtamaan, joten toivotaan että nyt nukutaan sitten ainakin siihen asti, että itse pääsen sänkyyn.

Nyt tässä olisi hieman omaa aikaa, mutta pyykit odottavat. Loppuviikoksi kun on luvattu sadetta, niin pesin muutaman koneellisen tänään ja ne ovat vielä ulkona. Parasta nostaa sisälle ennen kuin yökaste ehtii niihin. Huomenna onkin sitten Saagan neuvola ja käydään katsomassa kuinka paljon hän onkaan kasvanut. :)

Mukavaa viikkoa!