torstai 31. lokakuuta 2013

Hyvinvointikuukausi - haaste

Klikkaa isommaksi, niin näet tekstin. :)
Marraskuu alkaa huomenna. Syksyn into elämäntapojen muuttamiseksi saattaa olla jo hieman hiipunut ja nyt tarvitsisi jotain uutta. Kokeile tarttua haasteeseen, jonka olen teille luonut. Kyseessä on wellness - ajattelun mukaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Tee osa haasteesta tai yritä tehdä kaikki. Lähtökohtana on kuitenkin piristää pimeää kuukautta ennen kuin joulun kiireet valtaavat arjen. Jos näistä jäisi jotain takataskuun vielä ensi kuullekin.

Haasteen aiheista on tulossa blogijuttuja tässä kuukauden mittaan, joten kannattaa käydä kurkkimassa lisäinfoa.

Raportoi kuukauden sujumisesta Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä hashtagillä #hyvinvointikuukausi. Kaikkien tähän kommentoineiden kesken arvotaan joku kiva pikku palkinto piristämään joulukuuta! :)

Ihanaa hyvinvointikuukautta!

PS: Jos päätät lähteä mukaan haasteeseen, niin laita siitä vaikka pieni merkintä kommenttikenttään, Facebookiin tai suoraan minulle sähköpostitse. Kiitos. :)

Toteutetaan yhteistyössä Wellness lifestyle - blogin kanssa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kotiäiti ja silti töissä

Töissä...
Blogi on hiljainen. Sitä olenkin käsitellyt jo useammassa postauksessa, joten ei todeta siihen mitään muuta lisää kuin että mä yritän todella tehdä töitä. Ja blogi ei siihen vielä kuulu, mutta ehkä joskus.

Olemme Mikan kanssa tehneet valinnan, että hoidan lapset vielä kotona. Kotihoidontuki ei ole meillä niin iso, että sen takia kannattaisi olla päivääkään kotona. Luultavasti olisin kotona ilman sitäkin ja yrittäisin vaan tehdä töitä sitten vielä enemmän. Se minulla toisaalta on vapautena, kun olen yrittäjä.

Töiden ja kotiäitiyden yhdistäminen on aikamoista sumplimista. Mikalla on kuitenkin aika tavallinen työpäivä, joten illalla kuuden jälkeen työt ovat ihan hyvin mahdollisia. Mutta usein ilmaantuu hommia, jotka ovat sitten päiväsaikaan. Tähän on tullut korvaamattomaksi avuksi isäni, jonka kanssa salia pyöritämme. Joskus hän tulee hoitamaan lapsia kotiin tai sitten vien lapset hänelle heidän kotiinsa tai salille. Lapset viihtyvät salilla, mutta kyllä niiden perään joutuu juoksemaan. :D

Äitini ja Mikan äiti hoitavat myös lapsia aina kun ehtivät. Ilman heitä tällainen järjestely ei toimisi. Eli saan olla todella kiitollinen osallistuvista isovanhemmista.

Suurin osa töistä on tällä hetkellä tuntien ohjaamista ja personal trainer - ohjausta. Niiden lisäksi tulee kaikki koneella tehtävä taustatyö ja silloin tällöin salin respassa työskentely. Iso plussa tulee siitä, että saan itse aika hyvin liikuntaa ihan työn puolesta. :)

Oman salin pyörittämisen lisäksi työskentelen Kokkolassa geokätköilyohjaajana toisessa firmassa. Silloin pitää laskea töihin vielä matka-ajat, joista tulee yhteensä hieman yli tunti. Hyvin näihinkin on hoitaja löytynyt, oli sitten arki tai viikonloppu.

Isoin ongelma onkin sitten se taustatyö, joka pitäisi hoitaa samaan aikaan kun lapsien kanssa on kotona. Uusien ohjelmien suunnittelu/harjoittelu ja musiikkien valitseminen. PT asiakkaille kirjoitettavat kirjalliset materiaalit ja niiden printtaus... Sähköposteihin vastaaminen jne... Lähes kaikki on työtä tietokoneella. Ja sitä on helppo lykätä sinne iltaan, kun lapset ovat nukkumassa. Sitten ei välttämättä olekaan ihan täydessä terässä ja väsyttääkin.

Otan sen haasteena, että saisin kalenteriin kirjoitettua esim. kaksi kertaa viikossa (kahden) tunnin keskeytymättömän pätkän, jolloin saisin hoitaa näitä asioita. Sitä varten pitäisi tyhjentää työpöytä ja luoda ihan oikeasti tila, jossa tehdä töitä, ettei tulisi sohvalla näitä kirjoitettua. ;)

Kotiäitiydessä ja töissä on molemmissa omat hyvät puolensa. Niin kauan kuin mahdollista, niin haluan yrittää yhdistää nämä.

Huomenna onkin sitten aika jännä päivä. Työt alkavat klo 6.30, jolloin olen kassalla pari tuntia. Seuraavan kerran menen iltapäivällä vetämään spinningin ja sen jälkeen olen taas kassalla. Illalla on vielä yksi PT-asiakas ja sen jälkeen vielä kassavuoro. Työt loppuvat klo 21.00. Äitini ja Mika jakavat sitten lasten hoidon päivän aikana. Tämän spesiaalipäivän takia olen lapsien kanssa yötä vanhempieni luona, että lapsia ei tarvitse aamulla repiä sängystä niin aikaisin ja itse pääsen kävellen töihin.

Nyt onkin parasta mennä nukkumaan, että aamulla jaksaa ylös.

Onko siellä lukijoissa kotiäitiä, joka tekee silti töitä? Voiko silloin kutsua itseään kotiäidiksi? Itse ainakin miellän itseni sellaiseksi. :)

... ja kotiäitinä.

torstai 24. lokakuuta 2013

Rakkaat taistelutoverit


Aiemmin toivepostauksia kysellessä sain toiveen, että voisin kirjoittaa vähän veljeksistä ja heidän eroistaan. Olen pitkään pyöritellyt aihetta ja nyt vihdoin ajattelin siitä kirjoittaa. Korostan kuitenkin, että molemmat ovat erittäin rakastettuja yksilöinä ja vaikka heitä hieman tässä vertailenkin ovat he juuri tuollaisina maailman parhaita. :)

Luukas, horoskoopiltaan neitsyt, on erittäin pohdiskeleva nuori mies. Ajattelee paljon ääneen, kyselee ja puhuu kuin papupata. Sanavarasto on ihan älyttömän laaja, että sitä hämmästelevät niin kerhontädit kuin postin henkilökunta. Luukas on sosiaalinen ja ei epäröi yhtään kysyä asioita vierailtakaan ihmisiltä. Viimeksi kaupassa käydessä Luukas kysyi eräältä naiselta, joka tutki purkkahyllyä, että "mitä sinä nainen oikein pohdit?" Sai kyllä naiselta ihan kunnollisen vastauksen kysymykseensä. Ja hymyn päälle.

Johannes, horoskoopiltaan rapu, ei ainakaan jää toiseksi äänen käytössä Luukakselle. Sanoja tulee hieman harvempaan tahtiin kuin Luukaksella aikoinaan, mutta toisaalta ei se taida toisen kohdalla olla tavatonta. Osaa kutsua minua kolmella eri tavalla: "Mamma, äiti, Maiju!" Muita sanojakin kyllä löytyy ja yksi kahden peräkkäisen sanan "lausekin" on kuultu. Johannes on hieman varautuneempi uusien ihmisten läheisyydessä kuin Luukas. Aika näyttää, onko tämä vaan vaihe vai jääkö hän sitten ujommaksi kuin isoveljensä.

Luukas on pienestä asti rakastanut katsoa piirrettyjä tv:stä. Muumit ja Nalle Puh olivat ehdottomia suosikkeja ensimmäiset kaksi vuotta, sen jälkeen ollaan menty laidasta laitaan Oktonauteista Autoihin ja Mikki Hiireen. Luukas myös rakastaa kirjoja ja kuuntelee mielellään pitkiäkin satuja. Iltasatu on aivan ehdoton ja sen lisäksi myös pitkin päivää saattaa kavuta syliin kuuntelemaan tarinoita milloin mistäkin. Yksi suosikeista tällä hetkellä on eräs avaruuskirja. Muistaa aina mainita, että Pluto ei sitten enää ole planeetta vaan nykyään se on kääpiöplaneetta.

Johannesta ei telkkari kiinnosta. Joskus seuraa jotain hetken aikaa Luukaksen kanssa, mutta sitten palaa omiin juttuihinsa. Babarin ja Badun seikkailujen tunnari on kyllä sellainen, joka saa tanssijalan vipattamaan ja sitä jaksetaan hieman seuratakin. Johannes ei myöskään välitä kirjoista. Tuo niitä kyllä syliin, mutta heti jos alan niistä jotain lukemaan, heittää kirjan pois ja hakee uuden. Selailla niitä kyllä voi, mutta ei ne kauan jaksa kiinnostaa.


Molemmat lapset tykkäävät leikkiä legoilla ja autoilla. Johannes tykkää erityisesti palloista ja Luukas leikkii enemmän "työkaluilla". Mutta nämä ovat asioita, jotka vaihtuvat ja muuttuu jatkuvasti kun leikit kehittyvät. Vielä pojat eivät hirveästi leiki yhdessä, vaan kummallakin on omat leikkinsä ja Luukas yleensä häiriintyy kun Johannes tunkee mukaan. Johannes tykkää enemmän leikkiä yksin, Luukas tarvitsee hieman enemmän "apua" leikkiinsä. Mutta toisaalta tämä pätee lähinnä silloin kun ovat minun kanssa kotona kolmistaan. :)

Ruokailun suhteen molemmat ovat aika nirsoja. Johannes ei syö purkkiruoista mitään muita kuin näitä täysin sileitä soseita ja Luukas oli vähän samanlainen, mutta oppi kyllä syömään hieman karkeampaakin ruokaa. Johanneksella kuin ei ole hirveästi vielä hampaita, niin sen sormiruokailu on vähän niin ja näin. Luukaksella oli 1,5 vuotiaana melkein kaikki hampaat jo tullut. Pitäisi kyllä tsempata tuon ruokailun kanssa ja löytää niille uusia ruokia, joita molemmat söisivät.

Nukkumisen suhteen pojat ovat kuin yö ja päivä. :D Luukas oli pienempänä todella huono nukkumaan. Heräsi useita kertoja yössä ja nukuttaminen oli hankalaa. Päiväunet taas maistui ihan hyvin ja nykyäänkin, jos päiväunia nukutaan niin saattaa nukkua useamman tunnin. Mutta päikkärit nukutaan nykyään enää ehkä pari kertaa viikossa. Öisin Luukas on edelleen se, joka varmimmin valvottaa meitä öisin. Yleensä kuitenkin vaan kiipeää meidän sänkyyn nukkumaan, eikä häiritse sen enempää. :)

Johannes taas on jo aika pienestä asti nukkunut lähes joka yönä illasta aamuun. Ehkä parina yönä viikossa sängystä saattaa kuulua jotain, mutta useinkaan Johanneksen huoneeseen ei tarvitse mennä. Alkuyönä ennen kuin me mennään nukkumaan on vähän levottomampi, mutta rauhoittuu sitten loppuyöksi. Mutta ne päiväunet. Johannes on jättämässä toisia päiväunia pois, mutta se ei oikein suju hyvin... Välillä nukutaan koko päivänä vain 40 minuuttia ja joskus kahdessa erässä puolen tunnin pätkät. Harvoin nukkuu yli tunnin pätkiä. Ja sitten hän on niin väsynyt jo seitsemältä ettei enää vaan jaksa olla hereillä.

Molemmista pojista löytyy temperamenttia, Johannes sen näyttää vaan dramaattisemmin heittäytymällä lattialle huutamaan. Luonteenpiirteitä on tullut sekä mun että Mikan puolelta. Jääräpäisyyttä, avoimuutta ja äkkipikaisuutta. Mutta samalla sellaista empaattisuutta, että sydän meinaa pakahtua. < 3

Veljekset tappelevat, vetävät hiuksista ja purevat (pikkuveli) ja tönivät (isoveli). Välillä en tiedä miten paljon taisteluihin pitää puuttua, mutta niin kauan kuin kehenkään ei satu, yritän pysyä loitommalla. Saavat selvittää asiat keskenään. Kyllä jompikumpi tulee hakemaan mut selvittämään asian jossain vaiheessa. :)

Aika velikultia. < 3

perjantai 18. lokakuuta 2013

Syksy vai talvi?

Johannes rakastui lehtikasoihin
Juuri kun on päässyt kiinni tähän syksyyn ja siihen, miten paljon lapsille pitää laittaa päälle jne. niin paukahtaa talvikelit. Kyllähän sitä tietää, että lokakuussa tulee aika todennäköisesti lunta, mutta siltikin se "talvi" yllättää.

Osa salaatista jäi käyttämättä...
Aika tuntuu menevän koko ajan vain nopeammin ja vuodenajat vaihtuvat. Samat 24 tuntia meillä kaikilla on vuorokaudessa ja vuodessakin taitaa olla yhtä monta päivää, mutta siitähän siinä on kyse mitä sillä ajalla tehdään?

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoittelin noista kotitöistä ja sainkin anonyymeiltä osuvia kommentteja asiaan, kotityöt ovat priorisointi kysymys. Itse leikin mieluummin lasten kanssa kun koko ajan siivoan. Illalla vietän mieluummin aikaa yhdessä perheen kanssa kuin siivoan. Pakolliset teen ja lasten kanssa parhaani yritän, mutta kun kirjat revitään kolmannen kerran alas kirjahyllystä tai tiskikoneen päälle noustaan kymmenennen kerran, niin yleensä annan olla. :D

Kotitöiden ohessa teen ihan oikeita töitä. Suunnittelen tunteja, laadin asiakkaille ohjelmia ja käyn vetämässä tunteja. Jossain vaiheessa niitä pitää harjoitellakin. Ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman juttunsa, koska tuntuu että on aika vaikea vetää rajaa kotiäidin ja työssäkäyvän äidin välille, kun olen oikeastaan molempia. :)

"Täällä vartioin minä!"
Syksy on oikeasti ihan kivaa aikaa. Tykkään kynttilöistä, takkatulen lämmöstä ja hämärästä. Lasten kanssa ulkoileminen on vaan hieman muuttunut enemmän säiden armoilla olemiseksi. Tänään esimerkiksi ajattelin ensin nukuttaa Johanneksen ulkona kävelyllä, mutta kylmä tuuli sai mut toisiin aatoksiin. Suunnittelin sitten, että mennään ulos lasten kanssa kun Johannes herää. Sitten tulikin jäätävää sadetta melkein vaakasuoraan, joten ulkoilu sitten jäi kun aamupäivällä ei "ehditty".

Talvessakaan ei ole mitään vikaa, jos pakkasta ei ole ihan kolmeakymmentä astetta. Varsinkin helmikuun hankia on jo vähän ikävä. Lapset ovat olleet ihan innoissaan jo tuosta pienestä lumimäärästä, mikä tänne on satanut. Ollaan pari kertaa nyt ulkoitu jo ihan talvivaatteet päällä, mutta olen huomannut että kädet ovat kyllä aika viileät kun sisään tullaan. Itsellä on myös ongelmana, että kädet palelevat. Pitäisi varmaan etsiä vielä uudenlaisia hanskoja meille kaikille.


Näin syksyn ja talven tullen innostuin taas lukemisesta. Iltaisin tulee luettua välillä niin, ettei nukkumaan meinaa ehtiä. :) Se on oikeasti ihan mahtava fiilis, kun löytää kirjan tai kirjasarjan, jota ei voi laskea käsistään. Ja sen on pakko olla ihan aito kirja eikä mikään sähköinen korvike.

Työblogin puolelle on tulossa jotain kivaa marraskuuksi, josta toivon olevan apua ainakin siihen, jos syksyn ja tulevan talven pimeys alkaa ahdistaa. Pitää vain etsiä jotain positiivista jokaisesta vuodenajasta ja keksiä jotain kivaa tekemistä. Ilmoittelen tuosta tarkemmin kun saan jutun valmiiksi asti, mutta työblogiin pääsee tästä osoitteesta: http://wellnesslifestylesuomi.blogspot.fi

Tämä juttu nyt oli vähän siitä sun tästä, ilman mitään kunnon punaista lankaa. Mutta kiva jos jaksoit lukea. Yritän saada ensi viikosta alkaen vähän parempaa järjestystä rutiineihin, niin juttujakin alkaa taas tulla tasaisempaan tahtiin. (Kunhan nyt saisin ne kirjat luettua, 1½ kirjaa vielä jäljellä...)

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pop up - salaatti

Uskalla kokeilla jotain uutta. :)
Aamu alkoi käymällä pakastimella katsomassa mitä sieltä tänään sulattaisi ruoaksi. Otin mukaan broilerin fileitä ja sulattelin niitä sitten lounaaksi. Mutta sitten en keksinytkään yhtään mitään mitä tekisin niistä. Lounasaika sen kuin läheni ja oli pakko alkaa tehdä jotain. Katselin mitä jääkaapissa oli ja mitä pitäisi käyttää pois. Sitten hain vielä pikasulatukseen pekonit pakastimesta. Tällainen salaatti sitten aineksista syntyi:

Pop up - salaatti
400 g broilerin fileitä (mausta itse tai valitse valmiiksi maustettuja)
Pekonia
Kiinankaalta
Kurkkua
Paprikaa
Viinirypäleitä
Juustoa (esim. oltermanni)
Popcornia

Paista pekonit ja nosta kuivumaan talouspaperin päälle. Paista broilerin fileet pannulla ja mausta haluamallasi tavalla.
Valmista salaatti kiinankaalesta, kurkusta, paprikasta ja viinirypäleistä. Paloittele juusto sopiviksi suupaloiksi ja sekoita salaatin joukkoon.
Salaatin päälle lisää vielä murustettu pekoni ja popcornit.
Syö broilerin fileiden kanssa.

Kyllä tästä täyteen tuli. ;)

Eilen pojat olivat syöneet popcornia ja siitä kun oli jäänyt pussiin vielä aika tavalla, niin siitä se idea sitten lähti. :D Aika jännän lisän ne toi salaattiin, mutta hyvän sellaisen. :)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kotitöitä

Tiedätkö sen tunteen kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan ja olisi aikaa vaikka ihan itselle ja ehkäpä myös puolisolle, mutta sitten iskee todellisuus tajuntaan ja näet kaikki tekemättömät kotityöt? Itselläni se on melkein joka ilta jotain kotitöitä rästissä ja jos niiden antaa vain kasaantua, olo alkaa olla sietämätön.

Viikkaamattomat pyykit
Viime yönä sain vihdoinkin nukkua aika hyvin melkein kymmenen tunnin unet. Johanneksen kuume vihdoin laski (pahimmillaan se nousi melkein 40 asteeseen...) ja hän nukkui 12 tuntia heräämättä. Luukas tuli jossain vaiheessa meidän viereen nukkumaan, mutta aika rauhassa hänkin nukkui.

Joten aamulla olin energinen ja päätin, että tänään tehdään hyvää lounasta ja siivotaan ainakin keittiö. :) Jostain syystä sitten Johannes oli kuitenkin todella huonolla tuulella, ei syönyt mitään eikä suostunut päiväunille. Jos ei saanut olla sylissä niin huusi lattialla lyöden nyrkeillä lattiaa. Yritäpäs siinä sitten tehdä jotain. :D

Saatiin kuitenkin leivottua pita-leipiä Luukaksen kanssa ja lisukkeetkin jotenkin tehtyä. Luukakselta kun jäi vieläkin kerho välistä kun sen verran yskii, etten viitsi sinne pistää köhimään. Keittiön siivoaminen jäi kuitenkin haaveeksi.

Lounaalla Johannes vähän rauhoittui ja sainkin sen jälkeen pistettyä sen nukkumaan. Lounaalta sain pikalähdön vetämään spinningiä kun isäni tuli hoitamaan lapsia. Vedin sitten myös oman Flow - tuntini ja palasin kotiin, jossa parin tunnin hoitokeikka taisi olla vaarille ihan tarpeeksi. :D

Jotain edes tuli tiskattua.
Iltapäivällä siivoiltiin Luukaksen huonetta, joka tosin oli todella haastavaa kun kaksi lasta repii juuri laitetut tavarat paikoiltaan. Mutta tyytyväinen sain olla, kun lattian sai imuroitua kun kerran se oli lähes tyhjä.

Nyt illalla sitten saatiin lapset aika nopeasti nukkumaan ja sillä välin kun Mika oli vielä lukemassa Luukakselle sain laitettua tiskit koneeseen ja lajiteltua pyykit.

Valmiina...
Pyykkiä ei tarvitse tänä iltana pestä, mutta katsotaan jaksaisinko viikata nuo edelliset kasoihin. Tiskasin vielä isommat tiskit ennen kuin siirryin sohvalle. Blogi ja House, sitten nukkumaan.

Miten teillä hoidetaan kotityöt? Jos olet kotona lasten kanssa, niin teettekö kotitöitä yhdessä kun lapset ovat hereillä vai yritätkö tehdä niitä jos lapset nukkuvat päiväunia? Vai siivoatteko iltaisin koko perhe yhdessä tai vanhemmat vasta sitten kun lapset ovat nukkumassa?

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ruokavinkki

Porkkanaranskalaiset!
Perjantaina päätin hieman satsata lounaaseen, lapset kun ovat olleet kipeinä koko viikon ja alkoi vähän tylsistyttää olla kotona. Oltiin ostettu aika iso pala lihaa jääkaappiin ja pistin sen heti aamusta pienellä lämmöllä uuniin veteen mausteiden kanssa. Pistin lihan uuniin noin kahdeksalta ja yhdeltätoista otin sen uunista mittarin näyttäessä 85 astetta. Pakkasin lihan folioon ja annoin levätä ruokailuun saakka.

Lisukkeet olivat sen verran helppo tehdä, että kun Johannes nukkui ensimmäiset päiväunet, niin kuorin perunat & porkkanat ja viipaloin ne valmiiksi tikuiksi. Salaatin tein siinä samalla jääkaappiin odottamaan.

Porkkana- ja perunaranskalaiset
5 isohkoa perunaa
3 porkkanaa
loraus öljyä
mausteita

Leikkaa perunat ja porkkanat tikuiksi, laita kulhoon ja kaada päälle hieman öljyä. Sekoita ja lisää haluamasi mausteet. Sekoittele tasaiseksi ja levitä uunipellille. Paista 200 asteessa noin tunti.

Nyt kun miettii perunoiden ja porkkanoiden suhde olisi saanut olla toisinpäin. Porkkanat olivat aivan tajuttoman hyviä! Mutta ehkä ne yhdessä oli kuitenkin parhaita. ;)

Salaattiin laitoin tällä kertaa kiinankaalta, paprikaa, kurkkua, viinirypäleitä ja pinjansiemeniä. Kastikkeeksi päätyi jääkaapista pippurituorejuusto sulatettuna.

Kun sitten pääsin pöytään ja olin laittanut pojille eteen ruoat, muistin tuon kuvan vasta ottaa. Se oli sellainen kertalaukaisu ja nopeasti syömään. Jälkeenpäin huomasin, ettei tuolle laadulle edes koneella pystynyt tekemään mitään, mutta olkoot. Ideanhan mä haluan vain jakaa. :)

Tulikin nyt sitten nälkä, ehkä jotain iltapalaa pitäisi väkertää?

perjantai 4. lokakuuta 2013

Pojat sairastavat

Viime viikolla kerhontäti kysyi, että onkos meidän pojat olleet terveitä. Sanoin, että me ei olla oltu sairaana koko vuonna. Enkä sitten etsinyt puuta, jota olisin voinut koputtaa...

Luukas nukkuu kuumetta pois.
Tiistaina se iski, Luukaksen nenä alkoi vuotaa ja keskiviikkona nousi sitten kuume. Kerhopäivä jäi väliin ja lepäiltiin sisällä. Illemmalla tuli yskä ja se on nyt oikeastaan ainoa mikä vaivaa tällä hetkellä. Johannekselle nousi kuume eilen iltana ja tänään on ollut sen vuoro olla väsynyt.

Pari viime yötä on mennyt todella levottomaksi ja eikä sitä auttanut, että ke-to välisenä yönä Johannekselle puhkesi hammas. Niitä on nyt yhteensä seitsemän. Olen ollut hereillä kahden pojan kanssa vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Vaihtanut sänkyä ja yrittänyt saada itse unta, vaikka ne ovatkin pyörineet vieressä.

Luukas ei ole tänään nukkunut päiväunia, mutta Johannes nyt onneksi paritkin. Nyt sain hieman aikaa kirjoittaa blogia kun sanoin tekeväni töitä. jolloin Luukas malttaa hetken itsekseen lueskella. Nyt tosin Johannes heräsi, että enpäs saanut tätäkään postausta kirjoitettua yhdeltä istumalta. :D


Pieniltä lapsilta on todella vaikeaa saada mitattua kuumetta. Välillä sitä ei kuitenkaan voi olla varma, onko lämpöä ihan kunnolla kun tuntuvat touhaavan ihan normaalisti vaikka kuumetta olisikin. Sain äidiltäni tällaisen vanhan Oriolan Kuumetesti - lapun, joka on ollut korvaamaton jos haluaa testata juoksevalta kaverilta onko lämpöä kuumeeksi asti.

Tuollainen musta lappu laitetaan lapsen otsalle ja annetaan sen olla hetki siinä (jopa se on joskus haastavaa). Sitten vain tulkitaan kirjaimia, jotka ilmestyvät lappuun.


Luukakselta olen kyllä voinut ihan mittarillakin mitata, mutta toisaalta eipä ne lukemat paljon mitään kerro. Lapsen yleiskunto kertoo enemmän. Molemmat lapset ovat kuitenkin olleet melkein koko ajan vilkkaita, eikä unet maistu kuin niiden normaaleiden unien verran.

Mutta lapputesti on ollut ihan jees siinä tapauksessa kun kummankin lapsen otsa tuntuu lämpöiseltä, mutta tulos on silti tänään ollut, että Luukaksella ei ole kuumetta ja Johanneksella on.

Mutta rauhallisesti edetään nyt viikonloppuun, illalla menen vielä vetämään itse Flow - tunnin, joten oma liikunta on tälle päivää taattu. :)

Mukavaa perjantaita!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Synttäriylläri

Siskokset
Laittelinkin tuossa synttäripostauksessa vinkin siitä, että mut oli kutsuttu Vaasaan sunnuntaiksi kello kuudeksi. Tai siis lahjan saan kello kuudelta. Sen verran kuitenkin sanottiin, että normaalit siistit vaatteet pitäisi laittaa päälle. :D

Pistettiin siskon kanssa itsemme kuntoon ja lapset jäivät äitimme kanssa sitten siskon luokse. Ajoimme Vaasan kaupungin teatteriin ja siskoni vielä sanoi, että menisimme katsomaan Pohjanmaa - näytelmää. Pahaksi onneksi Anssi Kela oli mainostanut Vaasan keikkaa sen verran hyvin Facebookissa, että mainos oli minullekin mennyt perille.

Enhän mä varma voinut olla, mutta kun olen fanittanut kyseistä artistia 15 vuotiaasta asti, niin aavistus asiasta oli. Kyllähän se sisko yritti myös Tupperware - kutsuja ja metsäretkeä mulle ehdottaa illan ohjelmaksi.

Onneksi kuitenkin näin, tämä olikin ensimmäinen keikka jonne oikeasti pääsin paikalle. :) Jotenkin aiemmin aina on ollut jotain esteitä kun Anssi on ollut lähettyvillä. Viimeksi kun hän oli esiintymässä Pietarsaaressa olin sairaalassa vastasyntyneen Johanneksen kanssa, vaikka olin vannonut keikalle meneväni. ;)


Keikka alkoi hienosti Anssin soittaessa pianolla kolme kappaletta, joista Kipinöitä oli mielestäni todella vaikuttava. Mutta toisaalta se onkin yksi lempikappaleistani. :)

Sitten meno meni hieman räväkämmäksi ja Anssi aloitti yksin kitaran kanssa Millan, ennen kuin bändi liittyi mukaan sitten seuraavassa biisissä (Kaksi sisarta). Lauleskelin itse viikonloppuna Millaa singstarin kautta ja sanat olivatkin hyvin mielessä. Mutta Anssi teki kyllä tästä(kin) hienon versionsa eikä sitä voinut verrata levyllä olevaan.


Bändi oli ammattitaitoinen ja mielestäni kaikki toimivat todella hyvin yhteen. :) Jopa "Rakkaus on murhaa" - biisi meni todella hyvin, vaikka olivatkin sen vasta matkalla harjoitelleet.

Itseäni lämmitti todella paljon vanhempien biisien hieman erilaiset versiot, koska niitä kuunnellessa tuli kasvettua lähes aikuisuuteen. (Olenko aikuinen vieläkään, niin siitä voi olla montaa mieltä.) Puistossa on edelleenkin sellainen biisi, jonka sanat osaan ulkoa milloin tahansa. Jostain syystä en kuitenkaan ole laulanut sitä lapsille iltaisin. :D


Oli upeaa katsoa Anssi kitaransoittoa. Se on aika vaikuttavaa kun artisti osaa käsitellä sillä tavalla soitinta. Ja vielä Nummelan yhteydessä mukaan otettu huuliharppu lisäksi. Kaverilla on kyllä taitoa. :)

Toivottavasti pääsen tulevaisuudessakin keikalle, koska vielä jäi paljon biisejä, jotka olisin halunnut livenä kuulla. "Suuria kuvioita" - levyltä nimikkobiisi olisi ollut kiva ja "Rakkaus on murhaa" - levyltä taas useampikin biisi, mm. Jennifer Aniston ja Hakaniemen harmaa mies olisi ollut nappivalintoja.

Ja olisinhan mä halunnut kuulla myös jotain Aukio - levyltä, koska se on yksinkertaisesti upea kokonaisuus sisältäen yksittäisiä hienoja kappaleita. :)

Aikas mairea hymy minulla. :D
Keikan jälkeen Anssi tuli vielä hetkeksi jakamaan nimmareita ja kuvattavaksi. Itsekin käytin tietenkin tilaisuuden hyödyksi ja kävin hakemassa nimmarikortin itselleni. Olisin halunnut johonkin levyn kanteen nimikirjoituksen, mutta toisaalta synttärikortti on kyllä tosi hauska muisto. :)


Timanttinen keikka, jos Anssia saan lainata. :) Kiitoksia siskolle upeasta illasta, joka huipentui sitten illalliseen Amarillossa. Tällaista lisää!

Nyt lapset heräsivät, Luukas on kipeänä ja se kyllä kuuluu. Ehkä ne piristyy, jos pistän hieman Anssi Kelaa soimaan. ;)