Pikkuinen potilas

Pikkuinen rakas

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt paremmin käyntiin kuin meillä. Saagalle nousi uudenvuoden aattona kuume, joka ei lääkityksestä huolimatta lähtenyt laskuun. Mitään muita oireita ei ollut. Luulin aluksi, että se on vain vauvarokko ja odottelinkin näppyjä kolmen päivän kuumeen jälkeen.

Mutta kun neljäntenä kuumepäivänä (sunnuntaina) kuumetta oli yli neljäkymmentä astetta, niin soittelin päivystykseen. Sieltä neuvottiin antamaan kuumetta alentavaa lääkettä edelleen ja soittelemaan maanantaina uudelleen. Su-ma yönä en nukkunut paljoakaan, kun tyttö tärisi kuumeisena. Maanantai-aamuna Saagalla oli ihan siniset huulet ja kädet, niin soitin uudelleen päivystykseen. Saatiin sitten aika ja muutaman tunnin päästä mentiin sinne odottelemaan.

Otettiin muutama verikoe ja erikoistuva lastenlääkäri (ruotsinkielinen) yritti tutkia Saagaa. Saaga tosin itki aina kun uusi ihminen tuli sisään huoneeseen. Korvissa ei ollut mitään, keuhkoja ei paljon voitu kuunnella ja muutenkin tyttö heittäytyi hankalaksi.

Viimein pitkän odottelun jälkeen selvisi, että crp oli 250 ja valkosoluarvot koholla. Keuhkoröntgenin kautta lastenosastolle siis. Otettiin lisää verikokeita, virtsanäyte jne...

Illalla saatiin aloitettua antibiootti suoraan suoneen, vaikka syytä kuumeelle ei löytynyt.

Ei ihan voittajafiilis.

Toisena päivänä tulehdusarvot olivat jo hieman laskeneet, mutta ei vieläkään oltu saatu selville mikä tyttöä vaivasi. Kuume nousi edelleen yli 38 asteen, vaikka saikin lääkettä tasaisesti. Käytiin ultraamassa vatsa ja munuaiset, koska ainoa vihje kuumeen aiheuttajasta oli pienet bakteerilöydöt virtsasta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

Nyt jo hymyilyttää. Neiti 9 kk.

Loppiaisena alkoi jo näyttää paremmalta. Kuume ei enää noussut ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Neiti täytti tuolloin tasan 9 kk. Virallisia kuukausikuvia nyt ei (vielä) tullut otettua, odotellaan että saadaan nesteytyksen aiheuttama turvotus vähän ohi. :)

Torstaina kuumetta ei enää ollut ja tulehdusarvot olivat laskeneet sen verran, että päästiin kotiin.

Kotona.

Kyllä se pelotti. Ensimmäinen yö sairaalassa oli tosi kurja kun tyttö vain itki ja tärisi, kun kuume nousi. Ja se, ettei mitään syytä kuumeelle tahtonut löytyä. Käytiin tänään vielä osastolla näytillä ja kyselin lääkäriltä, että oliko mitään selvinnyt. Hän sanoi, että paras veikkaus on edelleen virtsatulehdus. Adenovirusta epäilivät myös, mutta sen testit olivat negatiiviset.

Nyt yritän sitten saada tytön ottamaan kotona antibioottia kolme kertaa päivässä. Onko hyviä vinkkejä? Meinaa nimittäin sylkeä osan pois.

On ihanaa, että tyttö on taas äänessä ja liikkeessä. Nyt sitä vasta huomaa kuinka vaisu hän olikaan. Kyllä sitä taas arvostaa sitä, että lapset ovat perusterveitä. Tsemppiä vaan kaikille vanhemmille, joiden lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Palataan 9 kk päivitykseen tässä myöhemmin, kun saadaan tyttö varmasti kuntoon. Mukavaa viikonloppua!