Esimerkillinen ruokailija

Sitä on vasta nyt alkanut ymmärtämään, kuinka paljon lapsi ottaakaan oppia vanhemmistaan. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Lapsi oppii niin paljon enemmän meidän tekemisistämme kuin sanomisistamme.

"Älä tee kuten minä, vaan tee kuten sanon..."

Luukaksen kohdalla olen huomannut ainakin ruoka- ja juomatottumusten vaikuttavan häneen. Ja joskus me lähetämme toiminnallamme ristiriitaisia viestejä. Esimerkiksi eilen aamulla otin aamulla lasin cocista. Sitten kysyin häneltä, haluaako hän maitoa vai vettä aamupalan kanssa, vai sitten mehua. "Minä haluan kokista!" oli vastaus. Kun talossa asuu kaksi cocisaddiktia, niin miten voimme kieltää sen pojalta?

Olemme tyytyneet sanomaan, että se on aikuisten juomaa, lapsien ei ole hyvä juoda sitä niin paljon. Ja joskus Luukas saa sitä maistella. Ja kerran joi koko lasin kun olin unohtanut lasin keittiön tasolle, enkä muistanut hänen olevan jo niin pitkä, että kurottamalla sen sieltä saa.

Nyt ymmärrän kyllä miksi iso osa vanhemmista on kaappiherkuttelijoita. Minustakin on sellainen tullut. Kun poika leikkii olohuoneessa, minä käyn salaa kaapista hakemassa suklaapalan. Päiväuniaikaan tulee syötyä jotain herkkua ja entäs sitten illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan? Kuulostaako tutulta?

Lapsi oppii matkimalla. Se on totuus. Jos et itse pidä karkkipäivää, miksi lapsikaan pitäisi? Ei siihen auta selitellä lapselle, että se ei ole hyväksi hampaille syödä makeaa joka päivä. Jos lapsi näkee sinut jatkuvasti juomassa sokerilitkuja ja napostelemassa, niin kyllä se tarttuu. Siinä vaiheessa ainakin, kun hän osaa avata itse jääkaapin oven.

Mutta mistä ne tietää kaiken? Luukas sanoi minulle yhtenä päivänä haluavansa sipsiä. Totesin, ettei meillä ole sipsiä. Kyllä on, tuolla kaapissa, oli vastaus takaisin. Onhan se poika kaupassakin mukana, joten taitaa hyvin tietää mitä meille ostetaan... :D

Pitäisi ryhdistäytyä. Vaikka sitten siirtyä kokonaan takaisin kaappiin. Tai oikeasti miettiä niitä hampaita.

Mutta olemme me siirtäneet paljon positiivistakin koskien ruokailuja. Luukas syö melkein mitä vain, ainakin maistaa. Koemme yhteisen ruokailun tärkeänä, vaikkakin se on meillä usein lounas sen "normaalin" päivällisen sijaan. Siinä lapsi näkee, mitä vanhemmat syövät, vaikka ei itse uskaltaisikaan heti maistaa.

Johannes ei vielä saa mitään muuta kuin maitoa, mutta kun kiinteiden aika tulee, uskon että hänkin oppii syömään useita erilaisia ruokia. Onhan hänellä yksi esimerkillinen ruokailija enemmän. :)