Kotiäidin haaveita

Tänä vuonna tulee täyteen viisi vuotta kotiäitinä. Sinä aikana on haaveet muuttuneet moneen kertaan. Kuitenkin alusta asti oli haaveena kaksi tai kolme lasta pienillä ikäeroilla, jotta voisin olla kotona ensimmäiset vuodet. Tämän viimeisen kohdalla luultavasti tuo kotiäitiys päättyy ennen kuin lapsi täyttää kolme. Johtuen joko eduskunnan päätöksestä tai omien haaveiden eteenpäin saamisesta.

En kuitenkaan vaihtaisi kotiäitiyttä pois, koska se on opettanut paljon uusia asioita ja olen saanut mahdollisuuden seurata kahden pojan kasvua. Nyt edessä olisi viimeinen taival tällä saralla ja saan (mahdollisesti) seurata vielä tytön kasvua leikki-ikäiseksi kotona. Mutta täytyy myöntää, että tämä raskausaika on saanut ymmärtämään, ettei minusta ole kahden leikki-ikäisen viihdyttäjäksi kokopäiväisesti. Onneksi Luukas saa olla kerhossa 2x/viikossa, jolloin voin keksiä jotain kahden keskistä Johanneksen kanssa. Syksyllä tilanne tulee muuttumaan kun Johannes aloittaa kerhon ja Luukas puolipäiväisenä tarhassa. Onhan sitten vauva siinä lisänä, mutta ehkä pojat ainakin saavat enemmän virikkeitä kuin kotona ollessaan kokoaikaisena.

Olenhan minä nyt kuitenkin tehnyt töitä tässä välillä ja opiskellutkin, mutta lapset ovat olleet kuitenkin koko ajan kotihoidossa. Eli onko se nyt sitten täysipäiväistä kotiäitiyttä sitten vai ei?

Ja nyt niihin haaveisiin sitten. :)

Opiskelu
Viiden vuoden aikana omat kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet hurjasti. Mutta kun tavallaan menin suoraan lukiosta töihin, tuntuu että jotain jäi välistä. Olenhan kuitenkin opiskellut liikunta-alaa ja sitten yrittäjyyttä, mutta nyt haussa olisi lisäopintojen mahdollisuus. En vielä tiedä mitä alaa se olisi. Liikunta-alakin on muuttunut viidessä vuodessa niin paljon, että tarvitsisin tietojen päivitystä. Tai sitten edessä olisi alan vaihto. Silloin vain työtilanne huolettaa, kun tuntuu ettei mihinkään oteta uutta työvoimaa. Jos nyt alustavasti miettisin opintojen aloittamista tammikuussa 2016, sillä ehdolla, että nuorimmaisen kotihoito onnistuisi vielä samalla.

Matkustelu
Kun tapasimme Mikan kanssa yhteisenä haaveenamme oli päästä maailmanympärimatkalle. No, se nyt selvästikin lykkääntyi eteenpäin. Mutta matkustus on edelleen todella iso haave, mutta kolmen lapsen kanssa se tulee kalliiksi ja en haluaisi hirveän pienten kanssa lähteä reissuun. Eli jos sitä odottelisi vielä muutaman vuoden ja säästäisi rahaa (olemattomista kotihoidon tuista) ja lähtisi sitten koko porukalla jonnekin kauemmaksi reissuun. Ykköskohteina tällä hetkellä olisi Uusi-Seelanti tai joku paratiisisaari Karibialla.

Remontointi ja sisustus
Olemme asuneet tässä talossa nyt neljä vuotta. Luukas oli vain kolme kuukautta kun muutimme sisään. Haaveena oli silloin iso remontti, johon kuului periaatteessa kaikki lattiasta kattoon. Emme tietenkään ajatelleet, että lapsiperheen arkeen ei ihan heti sovi isot remontit, ainakaan itse tehtyinä. Olemme kuitenkin saaneet tehtyä uuden autotallin ja remontoitua Luukaksen makuuhuoneen, pikku vessan ja eteisen. Seuraavaksi toiveissa olisi uusi kylpyhuone ja kodinhoitohuone. Niiden jälkeen odottaa vielä keittiö, olohuone ja kaksi ( tai kolme) makuuhuonetta. Mistä tähän nyt löytäisi sitten aikaa? Ehkä sekin aika tulee, vaikka haluaisinkin kaiken tapahtuvan nyt heti. Meidän kodin sisustus ei ole myöskään minun mieleen. On kahden erillisen kämpän tavaroita yhdistettynä ja sitten vielä lisäksi muutama yhteinen virhehankinta, jotka ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Tässä olen yrittänyt ajatella, että kyllä se tästä pikkuhiljaa. Mutta kun ei... Pitäisi pistää huonekaluja myyntiin (tai pois) ja hankkia uutta tilalle. Mutta kaikki maksaa...

Tavaroiden karsiminen ja siivous
Tämä tavallaan liittyy tuohon edelliseen. Meillä on ihan liikaa tavaraa ja huonot säilytysratkaisut. Kummallakin (Mikalla ja mulla siis) menee hermot siivotessa kun joka ainoa paikka pursuaa tavaraa, papereita jne... Olen yrittänyt karsia ja sainkin ennen joulua useita laatikoita varastoon. Mutta kun siellä on niin paljon sellaista, mitä pitäisi käydä läpi! Nyt ärsyttää kun ne on siellä vaan tiellä. Olen siinä mielessä pihi, etten haluaisi käyttökelpoista tavaraa heittää roskiin. Mutta  kirppispöydän varaaminen tai tavaroiden kuvaaminen myyntiin takkuaa niin, että tavarat vain lojuu laatikoissa. Ja sitten se siivoaminen. Mikään paikka ei pysy siistinä tuntia kauempaa (jos joku on kotona). Tuntuu turhalta siivota, kun tavarat vain vaeltavat tyhjiin paikkoihin. Olisi kiva saada joskus pidettyä järjestys muutaman päivän.

Rentoutuminen
Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä haaveena on, että oppisin rentoutumaan ja ymmärtäisin, että kaikki ajallaan. Olen nyt raskausaikana stressannut varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Oma olotila estää (ainakin pään sisällä) isoimmat muutokset ja kärsimättömyys kasvaa. Sitä tulee sitten purettua lähimmäisiin ja sitten se maksimoi sen oman kurjan olon. Kun vain osaisi päästää stressistä irti ja antaa vaan olla. Koti nyt on koti, tärkein paikka, vaikka se ei olekaan viimeisen päälle sisustettu ja laitettu. Opiskella ehtii myöhemmin, vaikka sitten omaksi ilokseen. Matkustelu nyt on tällä hetkellä erilaista, mutta senkin luonne muuttuu kun lapset kasvavat ja tulevat omatoimisimmiksi. Kaikelle on aikansa eli nyt vain nautitaan tästä viimeisestä vuodesta äitiyslomalla ja katsotaan sitten mihin rahkeet riittävät.

Mitä haaveita sinulla on?

PS: Kuvaton juttu tällä kertaa, opettelen uuden tietokoneeni käyttöä. :) En ole vielä ladannut koneelle yhtään kuvaa ja ohjelmatkin pitäisi etsiä kuvankäsittelyä varten. Mutta nyt ainakin saan kirjoittaa tätä rauhassa sohvalla, ilman että koneen on pakko olla kiinni latausjohdossa koko ajan.