Rv 38+0

Taas on viikko mennyt. Joten voin kuvitella, että jäljellä oleva aika menee kuitenkin nopeasti, vaikka menisi sitten se neljä viikkoa ennen kuin vauva syntyy. 

En voi sanoa, että nauttisin olostani. Kaipuu omaan (kivuttomaan) kroppaan on kova. Ja tiedän kuitenkin, että siihen menee aikaa eikä kaikki ole noin vain kunnossa synnytyksen jälkeen. Jalkoja särkee tällä hetkellä jatkuvasti. Varpaissa on sellainen tunne kuin olisin pudottanut kymmenen kilon rautalevyn kummankin jalan päälle. (Ja mä tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu.) Mutta kai se on sama asia kun laitetaan melkein 15 kiloa extraa jalkojen päälle koko päiväksi.

Poika on nyt päättänyt vähentää päiväuniansa, joka kyllä rassaa. Tänään nukahti kolmelta kun luovutin kahden aikaa nukuttamisyritykseni. Käytin tilanteen hyödyksi ja nukuinkin tunnin sen kanssa. Mikan tultua kotiin Luukas nukkui vielä hetken, mutta toivottavasti menee kuitenkin kohtalaisen ajoissa nukkumaan.

Tiesin, että on raskasta hoitaa pientä ja olla raskaana. Vielä raskaampaa se varmaan on kun hoidettavana on kaksi pientä, jotka kumpikin tarvitsee huomiota ja hoivaa eri tavoin. Mutta en mä osannut varautua tähän, enkä varmaan tulevaankaan. Mutta jos sitä löytäisi sitten vain sen positiivisen asenteen, niin sillä mennään pitkälle.

Sairaalakassi on pakattu (siitä lisää myöhemmin) ja vauvalle on oma kassi, jonka Mika saa ottaa sitten tullessaan meitä hakemaan. Perhehuonetta ei tällä kertaa edes pyydetä, joten Mika joutuu reissaamaan Kokkola-Pietarsaari väliä. Mä en tykkää sairaaloista, joten tiedän, että ne pari-kolme päivää, jotka siellä varmaan vietän tulee olemaan kurjia. Mutta oman ja lapsen parhaaksi siellä ollaan.

Tuntemuksia, että synnytys käynnistyisi piakkoin, ei ole. Ei harjoitussupistuksia eikä oikeitakaan. Vauva oli kiinnittynyt ja laskeutunut, mutta eipä se mitään merkkaa. En osaa edes ajatella, että synnytys käynnistyisi muulla tavalla kuin viimeksi. Joten joka ilta nukkumaan mennessä odottelen, että supistukset alkaisivat yöllä. Ja sitten siitäkin menisi vielä pari päivää ennen kuin vauva syntyisi.

Ja eihän se välttämättä niin mene. Voihan se olla, että supistukset alkaisivat vaikka nyt ja vauva syntyisi parin tunnin päästä. Mutta niinkuin Mika sanoi, parempi varmaan ajatella pidemmän kaavan kautta...

Sekavaa juttua, kuvakin puuttuu. Mika vei kameran, kun lähti ulos pojan kanssa. Mulla olisi siis hieman aikaa itselleni ja ainoa mitä haluaisin, on että saisin selinmakuulla nostettua jalat ylös. Mutta se ei onnistu. Joten koitetaan vaan lepäillä, vaikkakin koko kämppä huutaa: siivoa, siivoa, siivoa!

Pistetäänkö jotain veikkausta siitä, milloin vauva syntyy? Lupaan keksiä jotain palkintoa lähimmäksi arvanneelle. ;) Kommentoi tähän juttuun, anonyymit laittakaa nimimerkki. :)

Faktaa: Tänään rv 38+0, LA 28.7. Esikoinen syntyi rv 38+4

Heippati hei, mä meen nauttimaan omasta ajastani.