Puoliväli eli rv 20+0

Yritä nyt itse ottaa kuvia mahasta... :D

Tässä sitä taas ollaan, puolessa välissä raskautta. Ja jos tämäkin pikkuinen ottaa varaslähdön, niin ollaan jo yli puolen välin. Rakenneultran jälkeen alkaa toivottavasti se varmempi kausi, jolloin vauvan liikkeet tuntuvat säännöllisesti ja voi luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Tällä hetkellä kun liikkeitä tuntuu muutaman kerran päivässä ja sykkeiden kuulemisesta on jo viikko, niin olo on välillä epävarma. Jotenkin tuntuu olevan niin paljon rauhallisempi kuin veljensä. Sykkeetkin on matalammat (vaikka neuvolakortit ovat edelleen hukassa), mutta silti yli sen 140, joka jonkun mukaan tarkoittaisi tyttövauvaa. No, siinä tapauksessa mulla pitäisi olla jo kaksi tyttöä. :D

Samanlaiset, mutta erilaiset

Ajattelin vähän koota ajatuksiani eri raskauksista, koska olen kaikille sanonut näiden olleen niin samanlaisia. Fyysisellä puolella kaikki ovat olleet oikeasti hyvin samankaltaisia, mutta henkisesti jokainen on ollut todella erilainen. 

Ensimmäinen raskaus, noin puoliväli

Ensimmäisen kohdalla kaikki oli niin uutta ja sitä jaksoi innostua ja haaveilla jatkuvasti. Luin kirjoja, joissa selitettiin milloin mikäkin kehonosa kehittyi, muistin raskausviikot tarkalleen, tein nimilistoja jne... Päiväunia sai nukkua kun nukutti ja kävin töissä tekemässä vuorotyötä. Illat meni Mikan kanssa muuttaessa, liikkuessa ja nauttiessa raskaudesta. Alkuraskaus otti henkisesti kuitenkin voimille, olihan se iso elämänmuutos, vaikkakin toivottu. Väsymys ja voimattomuus oli niin uutta, että tunsin välillä huonoa omatuntoa sohvalla makoilusta. Pahoinvointia ei kuitenkaan oikeastaan ollut, vaikka aina jauhelihaa paistaessani sainkin käydä yökkimässä vessassa. Päänsärky vaivasi alkuraskaudesta puoleen väliin pahastikin, mutta selvisin työpäivistä päivittäisellä kofeiiniannoksella. Ruokahimoina oli lauantaimakkara, mäkkärin hampurilainen ja mäkkärin kinuskisundae. Tässä raskaudessa odotin kovasti tyttöä, vaikka mitään "tyttöoloa" ei ollutkaan. Rakenneultrassa selvisi, että poika oli tulossa, joka sitten vaikutti vaatteiden väreihin ja nimipohdintoihin. Loppuraskaudessa vaivana oli paha kylkikipu, jonka takia oli ihan hyvä pitää kesäloma ennen äitiyslomalle jäämistä, koska työnteosta ei olisi tullut enää mitään. Viime metreillä verenpaineeni nousi ja virtsassa oli proteiinia, joten jouduin sisälle Kokkolaan osastolle. Yhden yön olin siellä ja sitten kotiuduin verenpainelääkkeiden kanssa. Luukas syntyi sitten viikolla 38+4, yhden todella pitkän viikonlopun jälkeen. Synnytys kesti kauan, vaikka virallisiin papereihin taidettiin merkitä kestoksi jotain 12 tuntia ja risat.

Toinen raskaus, rv 20+0

Toisen raskauden alussa olin vieläkin kotiäitinä vilkkaan taaperon kanssa. Pidensin yöuniani laittamalla Luukakselle Muumeja digiboxilta päälle, koska aamuvirkkuina sitä usein herättiin jo kuuden aikaan. Henkisesti tämä oli helpompi raskaus. Oli niin luontevaa ajatella, että meille tulee vähintään se kaksi lasta. Pahoinvointia ei tässäkään raskaudessa hirveästi ollut, vaikka istuinkin joskus vessassa varmuuden vuoksi. Kävimme koko perhe Kanarialla parin viikon reissulla, jonka kotimatkalla iskenyt migreeni sai mut oksentamaan lentokoneessa. Se olikin ainoa kerta koko raskausaikana. Päänsärky oli myös todella lievää, siitä ei löydy neuvolassa edes merkintää. Ruokahimoina olivat mysli ja maustamaton jogurtti. Tässä raskaudessa mulla oli koko ajan selkeä poikaolo, joka sitten varmistui rakenneultrassa oikeaksi. Loppuraskaudessa sitten iski tuo tuttu kylkikipu, jolle ei löydetty mitään selitystä. Kipu oli polttavaa kipua oikealla puolella, mutta toisin kuin ensimmäisellä kerralla, tämä helpotti jo ennen synnytystä. Johannes taisi vatsassa kiepauttaa pepun toiselle puolelle, niin johan helpotti. Johannes syntyi viikolla 38+3, viisi tuntia ensimmäisestä kipeästä supistuksesta. Hyvä kun ehdittiin ajaa Kokkolaan. 

Tämä kolmas raskaus on sitten ollut henkisellä puolella taas haastava tuon helpon toisen raskauden jälkeen. Omat voimavarat on alkanut mietityttää, koska kolme alle viisi vuotiasta ei ole varmaan mikään helpoin yhdistelmä. Olen siis edelleenkin ollut suurimmaksi osaksi kotona päätyöstäni, joskin olen tehnyt PT - hommia iltaisin. Tälle syksylle en enää asiakkaita hirveästi ottanut, mutta nyt sitten olisi vielä tulossa kaksi asiakasta kolmen kuukauden sopimuksilla. Työn, kodin ja raskauden yhdistelmä ei ole ollut hirveän helppo. Päänsärky on ollut tässä raskaudessa paha, jonka takia kävin siis magneettiröntgenissä viime viikolla. Tuloksia en ole vielä saanut. Pahoinvointia oli aika paljon enemmän kuin aiemmissa raskauksissa, mutta oksentamaan en ole joutunut. Mutta tämä väsymys. Alkuraskauden jälkeen sitä odotti niitä pirteitä päiviä, jolloin saisin kodin järjestykseen, jaksaisin leikkiä poikien kanssa enemmän jne... No niitä ei ole hirveästi tullut. Tälläkin hetkellä väsymys on todella paha. En oikein osaa edes eritellä onko se fyysistä vai henkistä, mutta kun ei vaan jaksa. Jos joulu ei olisi tulossa, niin haluaisin käpertyä peiton alle ja herätä vasta maaliskuussa. Nyt sitä onkin yrittänyt keskittää ajatukset juuri jouluun, eikä niinkään vatsassa kasvavaan vauvaan. Laskettuun aikaan on kuitenkin vielä puolet raskaudesta jäljellä. Nyt ruokahimoina on ollut säilykehedelmät ja irtokarkit.

Tänään, kolmas raskaus rv 20+0.

Rakenneultra on keskiviikkona. Jännittää ihan hirveästi. En osaa ajatella, että vauvalla olisi mitään vikaa, vaikka kaikki on toki mahdollista. Eniten jännittää siis se vauvan sukupuoli. Jos tämä olisi ensimmäinen raskauteni, minulla olisi tyttöolo. Mutta koska kaksi edellistä on ollut niin samanlaisia ja olen lukenut kymmeniä artikkeleita tyttö-poikaraskauksien eroista, niin poikaolo on ja pysyy. Vaikka toki olen tietoinen, että kaikkien keho reagoi raskauksiin eri tavalla ja vauvan erittämät hormonit ovat niin vähäisiä, ettei sillä olisi oireiden kanssa mitään tekemistä. Jos eroja aiempiin etsii, niin hiukset ovat takkuiset ja paljon huonommassa kunnossa kuin aikaisemmin. Samoin kynnet. Aikaisemmissa raskauksissa olen rakastanut pitkiä, hyvinvoivia kynsiäni, mutta nyt ne vaan katkeilee jatkuvasti. Ihokin on huonommassa kunnossa, mutta syytän siitä rosaceaa, en niinkään raskautta. 

Ja vaikka siis se sukupuoli jännittää, niin ei se tarkoita että jompikumpi olisi vähemmän toivottu tai rakastettu. Fiilikset vaan menevät laidasta laitaan kun on jo nuo kaksi vilkasta poikaa. Voihan sieltä tulla rauhallinen poika tai erittäin vilkas tyttö. Joka tapauksessa vauva on rakastettu ihan omana itsenään.

My little silver linings kirjoittaa osuvasti blogissaan kolmannesta lapsesta, joka on myöskin tyttö, niin kuin kaksi edellistä. Paineet molempien sukupuolten saamiseen tulee usein ulkopuolelta, joten miettikää mitä sanotte. Ja käykää lukemassa: My little silver linings

Ja sitten vielä toinen blogi, minkä haluan linkittää tähän: Enkelivauvoja

Blogi on entisen luokkakaverini blogi lapsettomuudesta. Sitä välillä unohtaa tässä omassa raskauskuplassa, että joku ottaisi nämä vaivat vaikka heti, jos saisi sen lopputuloksen myös. Vaikka ei tämä kolmas raskaus alkanutkaan kuin salamaniskusta, niin en voi kuvitellakaan jos odotusvuosia on enemmän. Toivon sydämeni pohjasta, että tämäkin pariskunta saa joskus syliin sen oman käärön, tavalla tai toisella.

Palataan tähän omaan raskauteen rakenneultran jälkeen sitten, mutta en vielä tiedä pidänkö sukupuolen salaisuutena vai kerronko sen täällä. Onkohan kaikki vauvalla hyvin? Ei se varmaan auta murehtia etukäteen, vaan rentoutua. Koska muuten tässä tulee todella pitkät pari yötä...

Mitä veikkaat, kumpi meille on tällä kertaa tulossa? Tyttö vai kolmas poika?

Mukavaa viikkoa kaikille!