Nyt sitä seuraavaa raskausjuttua sitten olisi tulossa, kun sitä kerran lupailin. :) Selailin blogin vanhoja tekstejä ja huomasin, että olin kirjoittanut jutun juuri samoilla viikoilla. Kuvankin löysin, liitän sen tähän tekstiinkin. Jotenkin ihmeellisestä yhteensattumasta on sama paita päällä. Harmi, että kuvakulma on sen verran eri, etten osaa sanoa onko nyt isompi vai pienempi maha.
 |
| Maanantai 3.11.2014 (307/365) |
 |
| Mahakuva rv 18+0, Johannesta odottaessa vuonna 2012. |
Levottomia öitä meillä on edelleen, pojat ovat yskineet paljon öisin. Mutta nyt viimeisenä muutamana yönä olen taas itse valvonut, ihan ilman syytä. Alkuraskaudesta mulla oli samantyyppistä unettomuutta, mutta se on ollut nyt viikkoja (kuukausia) poissa. Herään yleensä johonkin pieneen ääneen tai siihen, että pojat liikkuvat sängystä toiseen (tai niin kuin viime yönä, sohvalle ja takaisin sänkyyn...). Ja sitten en saakaan enää unta. Mielessä ei pyöri mitään ihmeempää, eli mikään asia ei vaivaa. Toivottavasti tämä menee ohi, koska hetken jo kestänyt pirteämpi jakso on nyt ollut vähän katkolla. Tänäänkin olisi väsyttänyt niin hirveästi, mutta enpä saanut nukuttua kun poikia ei nukuttanut.
Päänsäryistä kärsin vielä hieman, mutta paljon helpompaan päin ollaan menty. Kävin niiden takia lääkärissä pari viikkoa sitten, jolloin sain uuden reseptin migreenin kohtauslääkkeeksi. Silloin laitettiin lähetettä menemään pään magneettikuvaukseen, mutta vielä ei ole tullut mitään kutsua. Toisaalta, nyt ei tunnu enää olevan siihen tarvettakaan. Hieronta auttoi hieman, mutta yksi mikä on auttanut eniten on hiilihydraattipitoisen ruoan syönti. Lisäsin aamupalaan yhden leivän lisää ja muutenkin olen syönyt enemmän. Jos painoa nyt sen myötä tulee muutama kilo enemmän, niin sitten tulee. Olo on ainakin paljon parempi.
Ensi viikon maanantaina on sitten vuorossa elämäni ensimmäinen lääkärineuvola. Edellisissä raskauksissa ei ole ollut, joten en tiedä mitä odottaa. Kuulemma sielläkin ultrataan, vaikkakin on huonot laitteet. Rakenneultra on sitten parin viikon päästä. Hieman jännittää, eniten se, että onko kaikki kunnossa ja sitten toiseksi se, että kumpaa sukupuolta tämä vauva onkaan.
Poikaolo mulla on edelleen. Viime viikolla sohvalla maatessa tuli sekunnin ajan sellainen olo, että kyllä tämä tyttö on, mutta se häipyi, no sekunnin päästä. Sen jälkeen olen ollut varma, että poikaa tässä odotetaan. Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa raskauksien eroista, mutta ajattelin, että vähän vielä pidemmälle voisin odottaa.
Ruokahimoja ei ole mitään, ihan samoilla mennään kuin aiemmin. Tänään mulle tuli vain ongelmia omenan kanssa. Söin puolikkaan ja sain siitä hirveän huonon olon. Oksetti ja maha oli kipeä. Meni ohi noin puolessa tunnissa, mutta säikäytti kyllä. Ehkä mä jätän nuo loput omenat Johannekselle sitten...
Liikkeitä on tuntunut jo parisen viikkoa. Koko ajan selkeämpiä potkuja (tai lyöntejä) tuntuu alavatsalla. Käteen en liikkeitä vielä tunne, kun tulevat niin äkisti. Säännöllisiä nuo eivät ole vielä, mutta en siitä huolestu. Joka päivä on tuntunut kuitenkin jotain, vaikka tänään on ollut hiljainen päivä. Tällä kertaa istukka on takaseinässä (aiemmin edessä), joten on jännä tuntea liikkeet näin aikaisin!
Tällaista siis alkavalla raskausviikolla 19. Hirveän nopeasti tämä raskaus on edennyt. Toivottavasti saan nauttia nyt mahdollisimman kauan tästä suhteellisen normaalista olotilasta. Aiemmissa raskauksissa kylkikipu on vaivannut loppuraskaudesta niin pahasti, etten ole paljon istumaan kyennyt. Jos se jäisi tällä kerralla pois, olisin todella tyytyväinen. :)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Meilläkin on maanantaina ilmeisesti lääkärineuvola, saas nähä ollaanko yhtäaikaa :) Piti olla jo tänään neuvola ja peruuntuessa vasta selvis, että ois ollu lääkärineuvola. Viime neuvolassa täti sano, että siellä vaan keskustellaan se "miltä nyt tuntuu" lomake läpi ja että ois vapaaehtonen. Siks ajattelinki jättää sen väliin, mikä ei näköjään onnistukaan :) Tässä raskaudessa en oo yhtään tyytyväinen neuvolaan, hirveän sekavaa touhua. Meillä on ollu jo 4 eri tätiäkin ja joka kerta vastaanotto tyyliin "jaa, oliko sullaki aika, no katotaan jos joku ehtii ottaa vastaan". Toivottavasti sulla on sujunu vähän paremmin :) Rakenneultra sentään oli paljon suomenkielisempi kuin aiemmin, ei tämänkään kanssa olis keskustelua syntyny, onneks itellä ei juuri koskaan oo mitään kysyttävää :)
VastaaPoistaKyllä se väsymyskin siitä vielä helpottaa, kunnes alkaa taas askel painaa. Kohtahan se puolivälikin jo paukkuu. Sulla on tosi pikkusen näkönen massu, varsinkin kun vertaan omaan valtavaan palloon. Ulkotakkikin alkaa jo kiristää, vähän hirvittää, kun talvikin tulossa :)
Harmi, että sulla on ollut huono säkä neuvolassa. Mulla on ollut joka kerta sama täti, kun Luukaksella ja Johanneksella on. Ensimmäisessä raskaudessa kävin yhdellä, joka siirtyi hallinnollisempiin tehtäviin ja sen jälkeen sain nykyisen "tädin". On helppo käydä, kun hän tuntee mut ja meidän perheen. Silloin on myös pienempi kynnys soittaa, jos tulee jotain asiaa.
PoistaNt-ultra oli meillä melkein täysin ruotsinkielinen, toivottavasti rakenneultrassa olisi eri meininki.
Mä siirryin suoraan toppatakkiin, kun kaikki syystakit alkoivat kiristää. Mutta uskon se riittävän aika pitkälle ja sitten on Mikan toppatakki käytettävissä. :)
Katsotaan jos nähdään maanantaina!
Me saimme viimeviikolla tietää sukupuolen ja vaikka itsellä ei ollut hirmuisen suurta väliä niin huomasin ympärillä oleville ihmisille sukupuolen olevan varsin olennainen/tärkeä asia. Kolmatta tyttöä meille siis povattiin ja varsinkin lähimpien kommentit olivat aika pysähdyttäviä. Enkä ollut ajatellut reagoivani niihin niin kuin tein ~ tuntui kuin olisin tuottanut pettymyksen muille ja tulin kommenteista aika surulliseksi. Saimme ilon sijaan voivotteluja ja kommentteja siitä, että no sentään oli kaikki hyvin.. Jopa kommentteja siitä, että no se neljäs sitten on poika.. Tai että eihän se koskaan ole varma - voihan se vielä vaikka kuitenkin olla poika.. Kunpa ihmisillä olisi joku suodatin, ettei kaikkia ajatuksia sanoisi ääneen. Tarpeeksi on jo tekemistä omien hormooniajatusten kestämisessä ;D.. Mutta sitten on onneksi myös sellaisia, jotka aidosti näyttävät ilonsa sekä teoin, että sanoin. Ne muut kommentit pitäisi jättää omaan arvoonsa.. Jaksamista ja haleja sinulle <3 hyvää viikonloppua <3
VastaaPoistaMä en oikeastaan tiedä miksi sillä sukupuolella on niin väliä. Terveyshän on pääasiallinen toive kuitenkin. Mutta silti, mä haluaisin niin kokea tytönkin äitinä olemisen. Ja tämä on ehdottomasti viimeinen lapsi, niin jos tämäkin on poika, sitä en koskaan saa kokea.
PoistaJa totta tuo on, että ympärillä olevat ihmiset vielä pahentaa sitä. Sain jo toisen kohdalla kuulla niin kurjia kommentteja, että en tiennyt mitä sanoisin. Jos itselle se sukupuoli on hetken aikaa "pettymys", niin sen haluaa käsitellä itsekseen ja lopuksi se syntyvä lapsi on kaikkein rakkainta maailmassa (sisarustensa kanssa totta kai. :).
Jaksamista sinnekin ja onnittelut tyttölupauksesta! :)
<3 onneksi emme ole yksin <3 nämä ovat aika herkkiä asioita ja siksi toivoisi ympärillä olevilta hienotunteisuutta ja ymmärrystä. Haleja sinulle <3
VastaaPoista