Aloitetaan tällä...

On niin kova halu saada blogi takaisin elävien kirjoihin, mutta todellisuus iskee päin kasvoja. Joskus elämässä on vain vaiheita, jolloin ei jaksa tai pysty. Tämä vuosi on ollut aika kokonaisuudessaan sellainen. 365 projektin alkaessa ajattelin, että voi kun kiva, nyt saa paljon juttuja kun on joka päivältä valokuva. No, ei se ihan niin mennyt, ehkä jopa toisin päin. Kun jää useampi päivä väliin, niin kynnys päivittää on niin iso. Pitäähän sitten ladata monta kuvaa kerralla ja kertoa useammasta päivästä. 

Kuitenkin haluan saattaa projektin kunnialla loppuun tai niin kunnialla kuin enää tässä vaiheessa voi. (Useampi kuva on otettu seuraavana aamuna, kun ei vaan ole muistanut illalla ottaa enää kuvaa.) Joten jatketaan nyt lokakuun alun kuvilla. :)

Keskiviikko 1.10.2014
(274/365)

Tuli sitten luettua vihdoin tämä paljon hehkutettu "Tähtiin kirjoitettu virhe". En mä ihan ymmärtänyt hehkutusta ja totesin, että fantasia on lajityyppinä kyllä niin paljon enemmän mun juttu. Kun illalla menee nukkumaan ja lukee jotain "realistista" kertomusta syöpää sairastavista nuorista, niin mä en vain jaksa. Fantasia ja dystopia kirjallisuus on niin erilaista kuin meidän tämä normaali arki, että se vie ajatukset todellakin muualle. Eli yritetään pitäytyä siinä sitten jatkossakin. :) Mutta kyllähän tämän luki, että jos tykkää totuudenmukaisista kirjoista, niin kannattaa lukea. Ajattelin kyllä leffan katsoa kunhan se dvd:lle tulee. (Vai onko se jo tullut?)

Torstai 2.10.2014
(275/365)

Olin menossa tänä torstaina töihin ja jätin lapset isäni hoitoon vanhempieni luokse. Oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja nämä kurpitsat olivat siinä hienosti esillä. Oli kiire, joten ajattelin, että nappaan kuvan töistä tultuani. No, silloinhan satoi kaatamalla. Otin kuvan silti. :D

Perjantai 3.10.2014
(276/365)

Vain elämää ja Tonin päivä. Oli pakko kaivaa esiin omistamani Apulannan levyt ja napata niistä kuva. Ihan vain muistoksi siitä, kuinka nuo kappaleet ovat pelastaneet monta päivää ja hetkeä. Elin jakson aikana voimakkaasti uudelleen vuodenvaihdetta 2006-2007. Kuinka paljon tunteita voi mahtua muutamaan biisiin. "Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa."

Lauantai 4.10.2014
(277/365)

Lauantai meni puuhommissa, samoin kuin sitten sunnuntai. Mika pilkkoi ja me yritettiin auttaa minkä ehdittiin. Nyt onkin sitten puita talveksi. :)

Sunnuntai 5.10.2014
(278/365)

Sunnuntai-aamu alkoi Mikkelinpäivän jumalanpalveluksella. Luukaksen kerho esiintyi siellä enkelikulkueessa ja sitten lauloivat muutaman laulun. Kokemuksen seurauksena jätin Johanneksen kotiin Mikan kanssa, koska edellinen kirkkokeikka venyi yhteen ja puoleen tuntiin. Nyt ei mennyt kuin tunti, mutta saatiinpa keskittyä vain yhden pojan pitämiseen kirkonpenkissä. :D

Maanantai 6.10.2014
(279/365)

Tämä kuva mulla olikin tuolla jo aiemmin... Tästä maha on kyllä jo kasvanut ja taisin viikko sitten ottaa siitä kuvankin. Mutta jos yrittäisin tähdätä ensi viikon maanantaihin raskausjuttuineni, kun silloin poksuu jo viikot 18+0. :)

Tiistai 7.10.2014
(280/365)

Pojat odottivat koko päivän, että kun pappa tulee töistä mennään yhdessä puistoon. Ja niin sitten tehtiin. Käytiin pyörillä kivipuistossa ja lähipuistossa, kivaa oli. :)

Keskiviikko 8.10.2014
(281/365)

En ollut pitkään aikaan pelannut mitään, en koneella enkä puhelimella. Sitten latasin tämän pelin ja jäin koukkuun. Tuli pelattua pari viikkoa aika tiiviisti, mutta sitten jumituin tasoon 101 ja sitten pelaaminen jäi. Hyvä niin, on taas tullut tehtyä jotain järkevämpää, kuten luettua. :)

Torstai 9.10.2014
(282/365)

Lupasin pojille illan piristykseksi saunan, joten lupaus oli pakko pitää. Tykkäävät heittää löylyä ja laittaa saunatuoksuja. Silti saunassa ei viihdytä hirveän kauaa, joten kylpy on valmiina ulkopuolella. Saan sitten minä vaikka nauttia pari minuuttia ihan rauhassa löylyistä kun leikkivät kylvyssä. :)

Perjantai 10.10.2014
(283/365)

Pistin hieman parempaa pöytään perjantai-illan kunniaksi. Teki niin mieli oskarin leikettä, että yritin matkia sitä kotona. Kaikki muu onnistui hyvin, paitsi choron-kastike. Ennen täältä kaupungista sai aivan mahtavaa tuota kastiketta, mutta sitten vaihtoivat sen bernaise-kastikkeeseen. Kysyin miksi vaihtoivat, niin väittivät että aina on ollut tuo kastike... Öh... No, jos jostain löytyy oskarin leikettä oikealla kastikkeella, niin sitä kyllä pitää tilata. :)

Lauantai 11.10.2014
(284/365)

Käytiin juhlimassa Vaasassa siskonpojan syntymäpäiviä. Jo 15 vuotta! Mihin tämä aika menee, muistan edelleenkin sen puhelun, johon vastasin salilla ollessani, että poika tuli. :)

Sunnuntai 12.10.2014
(285/365)

Meidän olohuoneessa on seinään upotettu vitriini. Laitoimme tavarat sinne vähän niin ja näin kun muutimme taloon. Kerran vuodessa sieltä on pölyt pyyhitty, mutta muuten se sai olla aika samanlaisena melkein neljä vuotta. Nyt tyhjäsin pari pahvilaatikollista (!) tavaraa pois ja järjestin ylähyllyt uudelleen (alahyllyt saa pysyä aika tyhjinä, kun pojat pääsevät niihin käsiksi). Muumimukit päätyivät keskelle, niin ettei yksikään muki ole toisen päällä. Pojat saivat omat hyllyt sivuilta ja meidän hatut niiden alapuolelle. Sitten kaappiin sai jäädä viinilaseja (ja me kun juodaan viiniä, no ei varmaan edes kerran vuodessa, mutta pakkohan niitä laseja on olla) ja jotain muistoesineitä. Nyt olen kyllä paljon tyytyväisempi siihen miltä tuolla näyttää, voi pitää lamppujakin päällä sen yläpuolella kun pölyt on pyyhitty. :D

Maanantai 13.10.2014
(286/365)

Meidän etupihalta lähti nyt sitten orapihlaja-aita pois. Tarkoitus olisi pistää ensi keväänä/kesänä etupihaa uusiksi, niin tämä oli nyt hyvä alku. Hieman on totuttelua siihen, että ikkunoita näkee kadulle niin hyvin (ja siten myös kadulta sisään), mutta parempi se näin on. :)

----

Vähän meinaa väsy painaa. Kävimme pienemmän pojan kanssa viikon sisään seitsemän kertaa lastenpolilla vatsan takia, nyt eilen nautittiin ekasta vapaasta aamupäivästä viikkoon. Tänään poika nukkui neljän tunnin päiväunet, joten taisi sitäkin väsyttää. Kunhan nyt nukkuisi yön, vaikka nukahtaminen venyikin puoli kymmeneen. Isompi poika taas yskii öisin, joten valvottaa siten kaikkia. Viime yönä sängyssä oli niin tungosta, että siirryin Johanneksen uuteen sänkyyn nukkumaan. Se on kokopitkä, toisin kuin Luukaksen sänky. Ja voittaa mukavuudessaan kyllä sohvan. :D

Joten uskon, että tartun kesken olevaan englanninkieliseen tiiliskiveen, että saisin toisen kirjan luettua valmiiksi tässä kuussa. Tuskin onnistuu, mutta voihan sitä yrittää. (Uni tulee yhden luvun jälkeen...)

Öitä!