Rakenneultra on nyt onnellisesti takana ja nyt voimme jatkaa hieman varmempina siitä, että meille syntyy terve vauva keväällä. Paljonhan voi vielä mennä pieleen, mutta pääasiallisesti loppuraskaus on kuitenkin huolettomampaa kuin alkuraskaus.
Kävimme Mikan kanssa yhdessä ultrassa, lapset olivat sillä aikaa hoidossa. Lääkäri kutsui sisään ja aloitti ultraamisen. Kaikki näytti hyvältä, sydän, aivot jne... Napanuora näytti toimivan ja lapsiveden määrä oli hyvä. Ei sitä varmaan parempaa olisi voinut toivoakaan. :)
Kuvia emme tällä kertaa saaneet, Johanneksesta oli sama juttu saman lääkärin kanssa. Eikä edes vilauttanut 3D-puolta, että kasvonpiirteitä olisi nähnyt paremmin. Ja eipä siitä 2D - kuvasta niin paljon ymmärrä, vaikka lääkäri selittikin mitä missäkin oli.
Vauva oli todella rauhallinen, samoin kuin np-ultrassa. Mielestäni pojat ovat liikkuneet aina tosi vilkkaasti. Tämä rauhallinen liikkumistahti vastaa sitä liikkeiden tuntemista, mitä olen huomannut. Lääkärin mukaan vauva on perätilassa, mutta eiköhän sillä ole tässä vielä monta viikkoa aikaa kääntyillä ympäriinsä. :D
Ultrauksen lopussa kysyi sitten, onko vielä jotain mitä halutaan tietää. Sydän pamppaillen kysyin sitten sukupuolta, koska en ainakaan itse ollut nähnyt kuvista mitään sukupuoleen viittaavaa. Naurahtaen lääkäri sanoi, että sitä hän juuri yritti saada siinä selville.
Olen miettinyt nyt, että paljastanko asian täällä blogissa vai ei. Aiemmin en ole kertonut, koska se on ollut aika epäolennainen asia. Mutta nyt kun pidän blogia samalla päiväkirjanani (joka on tosin aika julkinen. :D), niin ajattelin että voisi olla kurjaa, jos pidän jutut neutraalilla tasolla vielä puoli raskautta. Uskon, että jossain vaiheessa kuitenkin vihjailisin jotain ja sitten arvailuja tulisi.
Ja ehkä se on parempi julkistaa asia, kuin yrittää vastailla jokaiseen Facebook - kyselyyn erikseen tai vastailla kun ihmisiä tuntuu aina kiinnostavan kun näkevät kasvavan vatsan.
Torstai 20.11.2014 (324/365) |
Nyt kun sukupuoli on selvillä, voimme alkaa miettiä vakavammin myös tyttöjen nimiä. Niitä kun ei ole edes tarvinnut miettiä aikaisemmissa raskauksissa, niin selvästi pojat ovat vehkeensä paljastaneet. Lisäksi tänään tein jo jotain konkreettista, eli siivosin säästämistäni lasten vaatteista pois ne kaikkein poikamaisimmat vaatteet. Laitoin kirpputorille meneviä, siskolleni palautettavia ja pojille säästettäviä pusseja. En usko, että vielä myyn vaatteita, vaan laitan ne varastoon. Jos veikkaus pitää paikkansa, niin sitten voin sen kirpputoripöydän varata. :)
Mitenkään muuten tämä ei eroa sitten poikien odotuksestakaan. En usko, että alan hamstraamaan tyttöjen vaatteita, vaan painotan sitä neutraalia linjaa mitä aiemminkin. Lahjaksi tulee varmaan sitten tyttömäisempiä vaatteita, joten ilman tuskin tarvitsee olla. Hätäkastepaperiin laitetaan varmasti myös joku pojan nimi, ihan varmuuden vuoksi.
Itselläni on edelleen aika epäuskoinen olo. Olin ihan varma, että tämäkin on poika. Mutta kyllä se ihanalta tuntuu, että meillä tulee ehkä sitten olemaan kaksi upeaa poikaa ja yksi ihana tyttö. :)
<3 <3 <3 :)
VastaaPoista<3
PoistaOnnea <3
VastaaPoistaSe on muuten yllättävän vaikeaa pysyä neutraalilla linjalla vaatteiden suhteen, niin munki piti, mutta ei oo ihan onnistunu :) Onneksi meillekki lupailtiin toista tyttöä, muuten joutuis poikaparka kulkea pinkissä :) Vaikka saattaahan tosiaan vielä tulla yllätyksiä :)
Onhan se joo. :D Mä kävin siskon tytön vaatteita läpi ja laitoin itselleni säästöön yhden laatikon vähän isompia vaatteita. Pienet ihanuudet on vielä läpikäymättä. Joten kyllä ainakin varaudun punaisella näin parin sinisen kauden jälkeen. :D Mutta tuo on sellaista "ilmaista" shoppailua. ;)
PoistaHih, teillä menee sit samalla tavalla kuin meilläkin - pääsee laittamaan vanhemmat vaatteet kiertoon ja ostelemaan toisennäköstä tilalle. Meillä toki vain päinvastoin sukupuolet kuin teillä. Mä olen fiiliksissä, kun saan lastenvaatevarastoja pienemmäksi. Sitä mukaan kun Liulla jää pieneksi, saan pistää pois ja sitä mukaa kun vauvalla jää pieneksi, saan pistää pois. JEE :)
VastaaPoistaMä jaan sun fiiliksen tosta jännästä fiiliksestä ultran jälkeen. Ei sitä vaan voinut heti tajuta, että tuleekin "toista merkkiä" :)
Tänään ihastelin kirpputorilla kaikkia niitä tyttöjen vaatteita. Aivan uskomatonta, että mä voin kohta ostella niitä! (Tai no, ostin jo muutaman...) Haluaisin jo kovasti varata kirpparipöydän, mutta en vieläkään tiedä voiko lääkärin sanaan luottaa. :D
Poista