Wash this when dirty

Maanantai 7.4.2014
(97/365)

Joskus on hyvä olla pieni. Viikonlopun messuilla oli nimittäin myynnissä Puman paitoja, jotka näytti mielestäni hienoilta. Hintakaan ei ollut paha, 15 €. Katselin sitten kokoja ja totesin niiden olevan lasten paitoja. Mutta kuinka ollakaan, sieltä löytyi yksi lasten XL - kokoinen paita eli 164 cm. Kokeilin ja totesin sen olevan juuri sopiva. Niinpä se kotiutui kaappiini. Pesuohjeita katsellessani huomasin taas tämän Puman vaatteissa olevan hauskan huomautuksen: Wash this when dirty.

Tänään olen kuitenkin tuntenut itseni pieneksi jostain muusta syystä kuin koon puolesta. Tällä hetkellä minulla on paljon PT - asiakkaita. Se on hyvä ja jokainen asiakas on omalla tavallaan mahtava. Tänään kuitenkin tuli sellainen tunne, että mun pitäisi olla läsnä 24/7. Neuvoillani haluan kyllä olla valinnoissa mukana, mutta siellä taka-alalla kuitenkin. Ihmisen pitäisi itse ymmärtää ja sisäistää ohjeet. Haluan tukea ihmisiä muutoksissa niin paljon kuin mahdollista, mutta ymmärrän kuitenkin sen, että henkilö itse tekee ne oikeat tai väärät päätökset. Haluan asettaa itselleni työajat ja koska mulla ei ole erikseen työpuhelinta, niin ne on välillä aika häilyvät... Toki yrittäjänä niin pitää ollakin, mutta kohtuus kaikessa. Tänä aamuna viimeistään päätin, että työviesteihin vastailen ainoastaan klo 9-17 ja hätätapauksiin sitten kun lapset ovat nukkumassa. Toivotaan, että tällä saan itselleni mielenrauhaa, ettei kaikkiin ongelmiin tarvitse löytää heti ratkaisua.

Tänään on muutenkin ollut outo päivä. Luultavasti se alkoi jo viime yönä, kun tunsin koko yön olevani unen ja valveen rajamailla. Luukas yskii öisin ja Johannes... No Johannes nyt vaan haluaa viereen nukkumaan. Neljä henkeä kahden hengen sängyssä on liikaa. Mutta ehkä joskus tulee sekin päivä, että pojat eivät tule viereen ollenkaan ja silloin unikavereita saattaa kaivata. :)

Luukas ei mennyt kerhoon, vaikka onkin ollut sitten päivällä ihan pirteä. Joten olen yrittänyt keksiä sisällä jotain tekemistä pojille, mutta lähes kaikki on mennyt riitelyksi. Tällaisina päivinä tuntuu, että sitä kaipasi vähän enemmän tukea ja kannusta. Mutta missä asiassa? Se on itsellekin vähän epäselvää, mutta joku pieni potku takalistoon tai ystävällinen kommentti siihen, että kyllä mä olen ihan oikealla tiellä.

Että vaikka kaikki ei aina tunnu siltä, niin näin sen kuuluu mennä. Ainakin elämään on taas tullut niin paljon positiivisia asioita ja ihmisiä, että niistä saa olla kiitollinen.

Jos sitä nyt lukisi sitten muutaman sivun kirjasta, laittaisi pyykit kuivamaan ja sit nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti! :)