perjantai 15. tammikuuta 2016

9 kk


Täällä ollaan palattu normaaliin arkeen viime viikkoisen sairaalareissun jälkeen. Viimeinen antibiootti annettiin eilen ja tyttö vaikuttaa hyvin tervehtyneen. Nyt tosin pojilla on flunssaa, joten toivotaan, että me selvittäisiin ilman.

Sairaalassa ollessa tyttö täytti siis yhdeksän kuukautta. Hurjaa, miten aika rientää. Kolme kuukautta enää, niin vauvavuosi on taas ohi. Vaikka tämä onkin ollut raskain vauvavuosi, niin ihan hyvinhän tämä on mennyt. Olisi voinut olla asiat pahemminkin, esim. koliikkia tai korvatulehduskierrettä. Onneksi tyttö nukkuu kuitenkin nykyään jo aika hyvin (n. kaksi-kolme syöttöä öisin).

Tällä hetkellä väsymys on enemmänkin itse aiheutettua, koska menimme sitten aloittamaan Netflixistä yhden sarjan katsomisen. :D


Sairaalassa Saaga punnittiin ja vaatteet (ja vaippa) päällä painoi 7200 g, joka oli 400 g enemmän kuin ennen joulua. Ehkä se oksennustauti ja tuo kuume ei sitten kuitenkaan tiputtaneet painoa. Pituutta on sen verran, että osa 68 kokoisista vaatteista on jäänyt pieneksi ja suurin osa bodyista on kokoa 74.

Viimeksi kun kirjoittelin Saaga harjoitteli istumaan nousua. No se sujuu nyt todella hyvin ja samoin edelleen seisomaan nouseminen. Mistä vain saadaan kiinni, niin siinä seistään. Tällä viikolla ollaan opittu myös laskeutumaan alas, joten enää ei tarvitse käydä hakemassa huutavaa lasta pöydän reunalta.

Ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen, mutta jos jonnekin pitää päästä nopeasti, niin silloin ryömitään. Kokeilin yhden kerran kävelykärryä, mutta vielä ei oikein ymmärretä liikuttaa jalkoja. Pojat ovat oppineet kävelemään alle vuoden ikäisenä, mutta ehkä Saaga malttaa hetken kauemmin konttailla.

Tällä hetkellä vielä imetän, pulloa tyttö huolii harvoin. Vuorokaudessa tulee noin kuudesta kahdeksaan imetyskertaa. Hampaat (joita on nyt neljä) hieman tuovat ikävän tunteen tuohon, mutta ehkä Saaga kohta tottuu ylähampaisiinkin. Poikien kanssa imetykset ovat loppuneet mielestäni liian aikaisin, joten toiveena olisi kyllä sinne vuoteen asti pääsy. Sitten ei tarvitsisi tuon enempää korvikkeiden kanssa pelata kuin nytkään. Nyt korviketta menee puuron kanssa kaksi kertaa päivässä ja joskus pullosta pieniä määriä.

Mielestäni tyttö syö aika hyvin kiinteää ruokaa. Juuri tuo kaksi kertaa puuroa, kaksi kertaa lihasosetta ja kerran välipalasosetta. Joskus korvaan soseen sormiruoalla, jos sattuu jotain sellaista olemaan. Hieman epäilen tomaattiallergiaa, mutta ihoreaktio tulee aika epämääräisesti. Voihan se olla soseessakin jotain, koska tuoreista tomaateista ei näy tulevan ainakaan niin pahaa reaktiota.

Yöunet ovat tosiaan edelleen hieman pätkissä ja illallakin heräillään joskus vielä yöunille menon jälkeen. Päiväunet taas edelleen sijoittuvat Luukaksen tarhaan viemiseen ja hakemiseen. Siksi oma aika on aika kortilla. Yhdet unet saattaa ottaa vielä illalla, mutta ne saisi ehkä jo jättää pois. Tällä hetkellä Saaga nukahtaa vasta melkein lähempänä kymmentä ja herää aamulla viiden-kuuden välissä.

Noidenko kanssa pitäisi poseerata?
Ke 13.1.2016 (13/366)
Aloitin muuten taas 365 - projektin (tai tänä vuonna 366), katsellaan kuinka paljon päivittelen kuvia blogin puolelle, enemmän laittelen niitä henkilökohtaisen Facebookin kansioon. :)

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Pikkuinen potilas

Pikkuinen rakas
Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt paremmin käyntiin kuin meillä. Saagalle nousi uudenvuoden aattona kuume, joka ei lääkityksestä huolimatta lähtenyt laskuun. Mitään muita oireita ei ollut. Luulin aluksi, että se on vain vauvarokko ja odottelinkin näppyjä kolmen päivän kuumeen jälkeen.

Mutta kun neljäntenä kuumepäivänä (sunnuntaina) kuumetta oli yli neljäkymmentä astetta, niin soittelin päivystykseen. Sieltä neuvottiin antamaan kuumetta alentavaa lääkettä edelleen ja soittelemaan maanantaina uudelleen. Su-ma yönä en nukkunut paljoakaan, kun tyttö tärisi kuumeisena. Maanantai-aamuna Saagalla oli ihan siniset huulet ja kädet, niin soitin uudelleen päivystykseen. Saatiin sitten aika ja muutaman tunnin päästä mentiin sinne odottelemaan.

Otettiin muutama verikoe ja erikoistuva lastenlääkäri (ruotsinkielinen) yritti tutkia Saagaa. Saaga tosin itki aina kun uusi ihminen tuli sisään huoneeseen. Korvissa ei ollut mitään, keuhkoja ei paljon voitu kuunnella ja muutenkin tyttö heittäytyi hankalaksi.

Viimein pitkän odottelun jälkeen selvisi, että crp oli 250 ja valkosoluarvot koholla. Keuhkoröntgenin kautta lastenosastolle siis. Otettiin lisää verikokeita, virtsanäyte jne...

Illalla saatiin aloitettua antibiootti suoraan suoneen, vaikka syytä kuumeelle ei löytynyt.

Ei ihan voittajafiilis.
Toisena päivänä tulehdusarvot olivat jo hieman laskeneet, mutta ei vieläkään oltu saatu selville mikä tyttöä vaivasi. Kuume nousi edelleen yli 38 asteen, vaikka saikin lääkettä tasaisesti. Käytiin ultraamassa vatsa ja munuaiset, koska ainoa vihje kuumeen aiheuttajasta oli pienet bakteerilöydöt virtsasta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

Nyt jo hymyilyttää. Neiti 9 kk.
Loppiaisena alkoi jo näyttää paremmalta. Kuume ei enää noussut ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Neiti täytti tuolloin tasan 9 kk. Virallisia kuukausikuvia nyt ei (vielä) tullut otettua, odotellaan että saadaan nesteytyksen aiheuttama turvotus vähän ohi. :)

Torstaina kuumetta ei enää ollut ja tulehdusarvot olivat laskeneet sen verran, että päästiin kotiin.

Kotona.
Kyllä se pelotti. Ensimmäinen yö sairaalassa oli tosi kurja kun tyttö vain itki ja tärisi, kun kuume nousi. Ja se, ettei mitään syytä kuumeelle tahtonut löytyä. Käytiin tänään vielä osastolla näytillä ja kyselin lääkäriltä, että oliko mitään selvinnyt. Hän sanoi, että paras veikkaus on edelleen virtsatulehdus. Adenovirusta epäilivät myös, mutta sen testit olivat negatiiviset.

Nyt yritän sitten saada tytön ottamaan kotona antibioottia kolme kertaa päivässä. Onko hyviä vinkkejä? Meinaa nimittäin sylkeä osan pois.

On ihanaa, että tyttö on taas äänessä ja liikkeessä. Nyt sitä vasta huomaa kuinka vaisu hän olikaan. Kyllä sitä taas arvostaa sitä, että lapset ovat perusterveitä. Tsemppiä vaan kaikille vanhemmille, joiden lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Palataan 9 kk päivitykseen tässä myöhemmin, kun saadaan tyttö varmasti kuntoon. Mukavaa viikonloppua!