Kävin eilen Helsingissä päivän koulutusreissulla. Olin vienyt pojat edellisenä iltana ensimmäistä kertaa yhdessä yökylään mummulle ja nukkunut "hyvin" kotona ennen matkaan lähtöä. Olen vaan aika levoton öisin, jos aamulla pitää johonkin tiettyyn aikaan olla jossain. Niin oli ennen ensimmäistä aamuvuoroa tänä kesänä ja samoin nyt. Pyörin sängyssä ja katselin kelloa. Sitten kun kello vihdoin soi sitä onkin todella väsynyt kun on miettinyt koko yön heräämistä.
Mika vei minut juna-asemalle aamulla ennen kuutta. Tykkään junalla matkustamisesta. Se on rennoin matkustusmuoto, jonka tiedän. Matkalla Helsinkiin sain syödä aamupalan rauhassa, nukkua hieman lisää ja lukea. Samalla kun joku muu hoitaa ajamisen eikä itse tarvitse olla skarppina niin kuin autossa.
Vähän ennen kymmentä olin perillä. Mulla oli vain paikan osoite eikä mitään hajua mihin suuntaan piti lähteä, joten otin taksin koulutuspaikkaan. Vain 10 minuutin matka, mutta ainakin tulin ihan oven eteen. :)
Koulutus oli ihan mielenkiintoinen, valmennuksen psykologiaa nimittäin. Ehkä opin jotain lisää itsestäni ja samalla pystyn auttamaan muita löytämään oikeat tavoitteet. Koulutuksen aikana tulin miettineeksi monta kertaa, että miten paljon persoonia maailmaan mahtuukaan...
Hieman pettynyt olin kuitenkin siihen, että koulutuksen piti olla jatko- tai täydennyskoulutusta Personal trainereille, mutta kävikin ilmi, että minä olin ainoa ulkopuolinen siellä. Muut olivatkin sitten vasta Personal Trainer opiskelijoita, joiden kurssisuunnitelmaan tuo kuului. Eipä se kovin paljon syventänytkään sitä tietoa, mitä minulla oli ennestään. Mutta ehkä se vähän auttoi kaivamaan vanhoja muistikuvia esiin ja pystyn niitä nyt paremmin hyödyntämään. Opiskelu kuitenkin kannattaa aina. :)
Koulutuksen jälkeen lähdin metrolla takaisin rautatieasemalle ja siellä suoraan takaisin junaan. Loppumatkasta alkoi jalkoja särkeä liiasta istumisesta. Pidinkin pienen venyttelytuokion siinä junan käytävällä, siellä oli kuitenkin sen verran hiljaista, ettei siitä mitään häiriöitä tullut. :)
Juna oli perillä vähän yli kymmenen ja menin sieltä vanhempieni luokse yöksi, jossa pojat olivat toista yötä. Mika kun oli lähtenyt kaveriporukalla merelle. Oli niin kiva käpertyä sitten Luukaksen viereen nukkumaan, että aamullakin olisin mielelläni jäänyt siihen pidempään. ;) Mutta Johanneksella oli ollut ikävä äitiä, niin me noustiin jo ennen seitsemää. Onneksi ehdin nukkua vielä Johanneksen kanssa pienet päiväunet. :)
Tällaista tällä kertaa. Tämän viikonlopun ohjelmaan kuuluu kolmen pojan yhteissynttärit ja ehkä jopa autotallin maalaamista. :) Jos palailisin seuraavan kerran parempien kuvien kanssa...
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)