Tunnustan. Minusta on alkanut tulla kännykkäriippuvainen. Tai Facebook-riippuvainen, miten sen nyt ottaa. Puhelin on jatkuvasti kädessä tai taskussa etten vaan menettäisi mitään.
Ja silti luultavasti menetän enemmän puhelin kädessä.
Rakastan lukemista, mutta iltaisin silti selailen Facebookia tai iltasanomia. Blogitkin jää vähemmälle lukemiselle kun ne pitää etsiä erikseen kirjanmerkeistä tai klikkailla bloglovinista. Ennen olin lehtien suurkuluttaja, mutta nyt ei niillekään riitä aikaa. Minusta on tullut kärsimätön lukija, haluan että kaikki oleellinen on tiivistetty pariin lauseeseen.
Tärkein asia mistä tunnen jääväni paitsi on elämä. Niinä hetkinä kun puhelin on kädessäni en kuule puoliakaan mitä minulle puhutaan. Tai kuittaan vaan sanomalla hetki tai joo joo. Usein kuulen itseni sanovan, että mamma vaan lukee tän yhden jutun.
Arkipäivän toimet keskeytyvät jatkuvasti, kun esim. joku kavereista lisää uuden kuvan. Kiva sinänsä, mutta mistä se olisi pois jos näkisin sen vasta illalla tietokoneelta isompana?
Työjututkin kulkevat tehokkaasti mukana, kun sähköpostit ja Facebookin viestit saavuttaa minut samantien. Tekeekö se minusta paremman PT:n? Tuskin.
En halua menettää lasteni lapsuudesta enempää ja poistin tänään Facebookin ja Messenger-sovelluksen puhelimestani.
Mielestäni ratkaisu ei ole se, että pistän puhelimen äänettömälle tai poistan Facebookin ilmoitukset käytöstä. Niin kauan kun sovellus on vaan parin klikkauksen päässä, niin en pystyisi ollemaan poissa.
Nyt puhelimessa saa olla äänet päällä ja puhelulla tai tekstiviestillä minut tavoittaa jos on tärkeää asiaa.
Haluan siirtyä ainakin hetkeksi aktiivisesta puhelimen käyttäjästä passiiviseksi. En enää ota stressiä jos puhelin jää kotiin tai autoon. Ennenkin selvittiin, miksi ei enää?
Eilen pidin ensimmäisen mobile detox-päivän. Olin ärtynyt ja koko ajan teki mieli hakea puhelin autosta. Tänään puhelin on ollut taas enemmän kädessä, joten siksikin olen tyytyväinen päätökseeni.
Ironisesti tämä on kirjoitettu puhelimella. Mutta nyt puhelin saa mennä laukkuun ja pysyä siellä.
Ala sinäkin elää aktiivista elämää irl eikä vain sosiaalisessa mediassa! :)
Aamen! Mä kirjasin itteni just ennen tämän lukemista fb;stä pois (puhelimesta) ja päätin, että jatkossa selailen fb:t koneelta tai puhelimesta korkeintaan, jos olen koneetta jossain keskellä ei-mitään ja tarttee viihdykettä. Itsekin huomasin, että monesti kännyä räplään ja lapsi pyytää vieressä leikkimään ehkä viidettä kertaa...
VastaaPoistaIhan hyvin tämä on toiminut, vaikka hiljainen puhelin välillä ihmetyttää. :) Mutta onneksi tulee sitten ilmoituksia kommenteista blogiin, jotka piristävät päivää. :)
PoistaOlen ainakin huomannut olevani enemmän läsnä lapsille kun puhelin ei ole koko ajan kädessä. Joten paljon positiivista tästäkin on seurannut!