3 kk

Saaga 3 kk

Taas kuukausi vaan vierähti ja ollaan jo heinäkuussa. Saaga on tänään tasan kolme kuukautta vanha. Jollain tasolla tuntuu, että hän on ollut täällä aina, mutta silti niin lyhyen aikaa.

Tyttö kasvaa ja oppii uutta joka päivä. Vaikka erot eiliseen ovatkin minimaalisia, niin päivittäin tulee jotain yllätyksiä.

Hän nauraa ääneen, hymyilee, kujertelee ja kiukuttelee. Mikan sanoman mukaan hän on perinyt äitinsä temperamentin. Voihan se niin olla, nimittäin kun Saaga suuttuu, niin se kyllä kuuluu ja rauhoittumiseen menee aikaa. Hän saattaa suuttua kun hänet laitetaan lattialle, jos hänet käännetään vatsalleen, nyrkki otetaan pois suusta tai muuta vastaavaa. Yleensä kyse ei ole mistään vakavasta, mutta pienelle kaikki tunteet ovat isoja.

Vielä Saaga ei käänny vatsalleen. Ylipäätänsä vatsalla ei tykätä olla oikeastaan ollenkaan. Pää kyllä nousee hyvin, mutta sitä on niin raskas pitää ylhäällä. Selällään viihdytään leikkimatolla jonkun aikaa ja kyllä siinä jollain tavalla jalkoja heiluttamalla pääsee hieman liikkumaankin. Yöllä sitten ollaankin mittarimatoja ja tullaan ihan kylkeen kiinni, vaikka kuinka yritän siirtää kauemmaksi nukkumaan.

Pääsääntöisesti Saaga nukkuu hyvin. Öisin yleensä syödään 1-2 kertaa, riippuen vähän milloin mennään yöunille. Nyt on parin viikon aikana ollut useampi "hulinayö", jolloin yöllä ollaan hieman valvottu. Aamuisin Saaga herää noin seitsemän aikaan, mutta jos vaan pojat antaisivat niin saattaisi kyllä torkkua pidempään. On kyllä enemmän iltavirkku kuin aamuvirkku tämä tyttö.

 

Tuttia Saaga ei syö ollenkaan, en tiedä miten opettaisinkaan hänet siihen. Helpottaisi useita tilanteita, jolloin pitäisi saada hänet rauhoittumaan. Pupurättiä hän syö jonkun verran, jos vaan muistaisin sen hänelle antaa. Mutta pääasiallinen rauhoittumiskeino tällä hetkellä on etusormen ja peukalon syöminen. Toivottavasti tästä ei tule pysyvää tapaa, koska siitä taitaa olla aika vaikea päästä eroon?

Olen huomannut kyllä näiden parin viikon aikana myös kolmen kuukauden iässä tulevan tiheän imun - kauden alkaneen. Mutta tänään kyllä epäilin, että alkaako se vasta nyt, koska tyttö on syönyt tänään tiuhempaan kuin pitkään aikaan. Tunti, puolitoista on ihan normaali syöttöväli ollut tänään. Myös unipätkät ovat olleet lyhyitä ja itkuisuutta on esiintynyt. Nyt yhdeksältä sain tytön nukahtamaan, joten toivotaan että nyt nukutaan sitten ainakin siihen asti, että itse pääsen sänkyyn.

Nyt tässä olisi hieman omaa aikaa, mutta pyykit odottavat. Loppuviikoksi kun on luvattu sadetta, niin pesin muutaman koneellisen tänään ja ne ovat vielä ulkona. Parasta nostaa sisälle ennen kuin yökaste ehtii niihin. Huomenna onkin sitten Saagan neuvola ja käydään katsomassa kuinka paljon hän onkaan kasvanut. :)

Mukavaa viikkoa!

Raskauskilot

Raskauden jälkeen yleensä aloitetaan karistamaan ne kuuluisat raskauskilot. Ne, jotka eivät jää sinne sairaalaan vauvan synnyttyä. Joillekin niitä jää enemmän ja joillekin vähemmän. Jotkut kuulemma ovat painaneet jopa vähemmän kuin ennen raskautta synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä onko kyseessä urbaanilegenda.

Media hehkuttaa julkisuudessa olevia äitejä, jotka ovat hetkessä karistaneet raskauskilonsa. Otsikot huutavat, kuinka he edustivat hoikkina vain kuusi viikkoa raskauden jälkeen. Jutussa ei yleensä mainita sitä ihanaa vauvaa, vaan kuvataan bikinivartaloita tai pikkuisiin mekkoihin pukeutuneita kaunottaria.

Jo tämä stressaa äitejä, koska jos lukee iltapäivälehtiä, niin näiltä ei voi välttyä. Mutta nyt tämän raskauden jälkeen olen huomannut, että jopa neuvolasta tulee painostusta raskauskilojen pudottamiseen. Jälkitarkastuksessa pistettiin nimittäin vaa'alle ja paino kirjattiin ylös neuvolakorttiin. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. (Ennen tätä ei ollut.) Kun painon sitten sanoi ääneen, tuli kommentti, että kyllähän niitä kiloja on sinulle jäänyt. Jos raskauskilojen pudottaminen on noin tärkeää, niin parempi ajankohta punnitukselle olisi vuoden päästä synnytyksestä. Silloin elämä on päässyt vähän tasaantumaan, jolloin aikaa voi olla miettiä taas tarkemmin elämäntapojaan.

Olen työssäni tavannut monenlaisia äitejä, joiden yhdistävä tekijä on ollut juuri nuo raskauskilot. Olen auttanut löytämään liikunnan ilon ja miettimään suhdetta ruokaan uudelleen. Aikaa kenenkään kalenterista en voi raivata, joten tehtävänä onkin enemmän ollut motivoida. Lapsien myötä ymmärrys on kasvanut ja ymmärrän nyt paljon paremmin kuin parikymppisenä, ettei kolmen pienen lapsen äidillä ole aikaa treenata vähintään kolmea kertaa viikossa.

Juuri tämän ymmärtäminen on aiheuttanut stressiä itsellekin. Kiloja siinä jälkitarkastuksessa oli jäänyt viisi ensimmäiseen neuvolakäyntiin nähden. Kokonaisuudessaan painoa tuli melkein kaksikymmentä raskausaikana, paljon enemmän kuin poikia odottaessa.

Olen ottanut itseeni ne paineet, joita julkisuus ja oma ammattikin luo. Pitäisihän minun silti ymmärtää, että minulla ei tule olemaan koskaan niin paljon aikaa treenaamiselle kuin ennen parisuhdetta ja lapsia. Eikä aineenvaihduntakaan tule olemaan enää parikymppisen tasolla.

Kaipaan kyllä liikuntaa: pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, joogaa rauhallisen musiikin tahdissa ja hikitreenejä kuntosalilla. Mutta nyt aion nauttia kesästä, kesän herkuista ja vauvasta. Enää ei tule raskausaikaa tai imetysaikaa, joten eiköhän minulla ole loppuelämä aikaa saada kroppa kuntoon. Nyt vain ylläpitotreeniä, tasapainoinen ruokavalio ja tarpeeksi unta niin selviän vauvavuoden läpi.

Kävin vielä tänä aamuna vaa'alla ja totesin painon menevän hitaasti alaspäin. Jos vain omat vaatteet (lähinnä housut) alkaisivat kohta mahtua päälle, niin ei olisi mitään hätää. Muuten vaatevarasto supistuu niin olemattomaksi. :D Yritän pitää vaa'an piilossa ainakin syksyyn asti ja olla vähän armollisempi itselleni.

Ajattelin pistää tähän kuvan vatsastani ajatellen raskaudesta palautumista, mutta pistetään mieluummin siitä ihanasta vauvasta. ;)



Hei!

Oikealla jalalla





En ole todellakaan aamuihminen, mutta viime aikoina on tuntunut, että olen jatkuvasti noussut väärällä jalalla vuoteesta. Manannut jo kellon soidessa, että koko päivä on pilalla. Ymmärrän itsekin, että näin ei voi jatkua. Kukaan ei hyödy siitä, että nousen aamulla sängystä kärttyisenä.

 

 

Olen nyt yrittänyt ottaa muutaman hengenvedon ennen kuin pilaan päiväni edes näkemättä sitä. Miettiä sängyssä positiivisia asioita, jotta laittaisin sen oikean jalan lattialle noustessani. Tänä aamuna se ei ihan onnistunut, mutta sain kuitenkin huonon tuuleni käännettyä aamupäivällä puistotreffeillä.

 

Kirsikkapuu kukkii ensimmäistä kertaa.

Miksi sitten olen niin huonolla tuulella aamuisin? Väsymystä voi kyllä syyttää, menen ihan liian myöhään nukkumaan. Mutta myös niinä aamuina, kun olen mennyt aiemmin nukkumaan saatan olla kiukkuinen. Kello viiden herätykset ovat pahimpia. Silloin yleensä jompikumpi pojista herää ja kömpii meidän sänkyymme. Tai Saaga herää syömään tai vaipanvaihtoon. Esimerkiksi tänä aamuna sattui molemmat.

Viideltä Johannes heräsi ja tuli meidän sänkyymme. Siellä tosin oli jo Luukas, meidän vanhempien lisäksi siis. Saaga nukkui vielä omassa sängyssään (oli syönyt yhdentoista aikaan). Saaga heräsi Johanneksen tuloon ja päädyin sitten itse siirtymään Johanneksen sänkyyn Saagan kanssa. Kun tyttö oli saanut varhaisen aamupalan nautittua, kello oli jo lähempänä kuutta. Itselläni oli herätys 6.30. Tavallaan olin niin pirteä, että olisin voinut nousta ylös, mutta sitten taas kun unta oli takana vain noin viisi ja puoli tuntia, niin en viitsinyt. Torkutin kelloani sitten seitsemään. Unen laatu ei varmaankaan enää ollut hirveän hyvä.

Onnellisia ajatuksia päivään lisää.

Huomenna ei tarvitse laittaa kelloa herättämään, joten toivottavasti unta riittäisi vähän pidempään. Itselläni on vaan paha tapa stressata myös Mikan herätyksistä, joten nukun ensimmäisen kellonsoiton jälkeen levottomasti. Minkä minä sille voin, että herään ääneen nopeammin kuin Mika? Tällä hetkellä herään kun Saaga inahtaakin, joten taitaa olla aivot koko ajan valmiustilassa reagoimaan.

Jos keskittyisi olennaiseen ja sumentaisi taustan. :)

Mitä siis tarvitsisin tällä hetkellä? Unta ehdottomasti, mutta myös jotain mielekästä tekemistä ihan vain itselleni. En ole osannut keskittyä pitkään aikaan kirjaan, kirjoittamiseen tai muuhunkaan omaan toimintaan. Päässä pyörii "to do" - listat ja kotityöt stressaa ja painaa päälle. Ne kun ei lopu tekemällä.

Tärkeintä olisi varmaan keskittyä olennaiseen. Tärkeintä on tällä hetkellä lapset, minä ja Mika. Pitäisi sitä parisuhdettakin huomioida eikä vain pyörittää arkea. Oma jaksaminen tulee toisena. Sitä pistää vain liian usein omat jutut sivuun ja tekee jotain "tärkeämpää", jotain mistä jää jälki. Tavallaan odottaa sitä kiitosta joltakin. Kuten eilen siivotessani Luukaksen huoneen odotin kuulevani kehuja tai kiitoksia, mutta eipä lapset sitä vielä ymmärrä. Enkä sitä voi heiltä vaatia.

Nämä tuo mieleen lapsuuden kesät. :)

Lapset ovat prioriteetti nro 1 tällä hetkellä. Että heillä olisi kaikki hyvin. Heidän takia sitä jaksaa nousta aamuisin, vaikka kuinka väsyttää. Kyllä se kiitos sieltä tulee, jos ei sanottuna niin näytettynä sitten. :)

Omasta jaksamisestani aion tänään huolehtia menemällä nyt nukkumaan ja keräämällä runsaasti positiivisia ajatuksia huomisen sadepäivän varalle. ;)

Mokkamuffinssit

Mokkamuffinssit
12 kpl:tta

100 g margariinia
2 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa

Kuorrute:
50 g pehmeää margariinia
2 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia
+ strösseleitä tai vastaavaa koristeluun

1. Sulata margariini ja anna jäähtyä.
2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista kun vatkaimen kuvio jää hetkeksi pintaan.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Siivilöi jauhot munavaahtoon.
5. Lisää joukkoon vuorotellen margariini ja maito samalla sekoittaen.
6. Nostele taikinaa varovasti sekoittaen tasaiseksi taikinaksi.
7. Annostele muffinssivuokiin (n. 12 kpl:tta).
8. Paista 175 asteessa n. 20 min.
9. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

10. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe pehmeään margariiniin, lisää joukkoon kahvi (tai haluamasi muu neste esim. appelsiinimehu).
11. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

----

Johannes oli toivonut jo kauan, että leipoisimme jotain. Muffinssit oli toivelistan ykkösenä. Joten teimme eilen näitä sitten lasten kanssa yhdessä. Leipominen yhdessä sujuu ihan hyvin, kun vaan muistaa ettei se ole niin vaarallista kun jauhot lentävät pitkin pöytää tai pienet sormet maistelevat taikinaa vähän väliä. Sotkut voi siivota ja mehän nämä syödään. :)

Eilen oli aurinkoinen päivä ja syötiin näitä sitten ulkona. Vaikka ei siellä ilman takkia kauan tarjennutkaan. Alkaa vähän hämärtyä muistikuvat helteisistä päivistä, tuleekohan niitä ollenkaan? Toivottavasti. Vielä ei tunnu siltä, että kesä olisi alkanutkaan vaikka juhannus on jo ensi viikolla!

Makoista loppuviikkoa!

Saaga 2 kk

Meidän pikku neiti on jo kaksi kuukautta! Sen kunniaksi napsittiin taas hieman kuvia tytöstä. Vaikka tuntuu, että ei tyttö ole niin kovasti kasvanut, mutta kuvista seuraamalla näkee kyllä miten hän on muuttunut. Uusia mittoja ei olla vielä neuvolasta haettu, mutta vaatteiden kiristämisestä kyllä huomaa, että lähempänä 60 senttiä aletaan olla. :)

Ristiäisten aikaan kaksi viikkoa sitten hormoninäpyt vaivasivat kovasti ja koko naama oli pilkullinen. Nyt kasvot alkavat olla jo ihan kunnossa. :)

Tytöllä on usein hymy herkässä ja sen saa aikaan kun juttelee hänelle tai päästelee hassuja ääniä. Nyt on toisaalta masu alkanut vaivaamaan enemmän, joten myös itkuisuus on taas hetkeksi lisääntynyt. Toivottavasti pian helpottaa ja öisin saataisiin hieman enemmän nukuttua.

Vaikka eihän me nytkään olla hereillä kuin muutaman kerran yössä, mutta nyt parina yönä tyttö on syömisen jälkeen ollut itkuinen eikä ole nukahtanut niin helposti uudelleen. Pisimmät unipätkät ovat olleet noin neljä tuntia parin viikon ajan, sekä päivällä että yöllä. 

Ollaan tällä viikolla oltu pariin otteeseen seurakunnan perhekerhossa, joka on ollut ulkona. Ensimmäisellä kerralla tyttö nukkui koko ajan kantoliinassa ja toisella vaunuissa. "Tädit" ovat ihmetelleet, miten hän voi nukkua niin hyvin kun on meteliä ympärillä. Siihen voi vain todeta, että kotona siihen joutuu tottumaan, jos haluaa päivällä nukkua. :D

Vauva-arki sujuu siis täällä melko hyvin. Huomaan, että neiti kaipaa jo vähän enemmän seuraa päivisin, joka taas aiheuttaa sitä että enemmän asioita jää tekemättä tai puolitiehen. Lattialla kun ei viihdytä kauan ja sitterikin alkaa usein kyllästyttää ennen kuin ehdin viikata pyykit/täyttää tiskikoneen/laittaa ruoan/syödä...

Mutta silloin pitää vain tekeillä ollut asia keskeyttää, ottaa tyttö syliin ja päästää niitä kummallisia ääniä. Sitten usein jo hymyilyttää. :)

Kirppislöytöjä ja retroaarteita

Lasten myötä olen tykästynyt entistä enemmän kirpputoreihin. Ennen kuin kävin siskoni luona Vaasassa, halusin aina mennä kiertelemään kaupungille. Nykyään haluan aina mennä tekemään kierroksen Mustasaaren Sepänkylässä sijaitsevaan Fyndis - kirppikselle. Se on paras lastenvaatekirppis, jossa olen käynyt. Viime viikolla kävinkin sitten Vaasassa ja ensin kävin kaupungilla sijaitsevassa Adam&Eva - kirppiksellä pikakierroksella Johanneksen ja Saagan kanssa ja myöhemmin yksin Fyndiksellä.

 

En etsinyt mitään erikoista, mutta lastenvaatteiden lisäksi mukaan tarttui Singstar Suomihitit PS2:lle (4 €) ja suola&pippuripurkit Mickey - sarjaa (3 €), jota löytyy meiltä keittiöstä jo ennestään. Muuten sitten ostin lastenvaatteita. Ja paljon.

 

Tässä kuvassa on suurin osa löydöistäni Saagalle. Koot vaihtelivat 56 cm - 80 cm. Isompiakin löytyisi, mutta olen päättänyt etten osta hänelle vielä vaatteita, jotka menevät vasta yli vuoden päästä päälle. Jääpähän jotain kirppareilta saalistettavaa myöhemmäksikin. ;)

 

Lähes kaikki olivat "irtomyynnissä" eli yksittäisinä kappaleina, mutta Fyndiksellä oli myynnissä paketti 62-68 kokoisia vaatteita 5 eurolla. Mukana oli todella hyvälaatuisia vaatteita, mutta myös muutama huonompi, mutta ehjiä kuitenkin. Ostin tytölle yhteensä 9 bodya, 3 sukkahousut, 3 housut, 2 paitaa, villatakki ja 3 yöpaitaa eli yhteensä 21 vaatetta ja hintaa niille tuli 15 €.

Näiden lisäksi Johannes löysi itselleen lippiksen ja itse löysin vielä farkut (2 €) ja Kuomat Luukakselle (3 €) ja Johannekselle sandaalit (1 €). Aika hyvä saldo yhdelle päivälle. :)

Nyt pitäisi itsekin saada laitettua pienet lastenvaatteet myyntiin. Olen harkinnut monia vaihtoehtoja ja kokeillut pihakirppistä (ei kannata). Kuvaaminen ei innosta, joten Facebook - kirppikset jää vielä ainakin väliin. Joko otan pöydän tai sitten kokeilen onneani, jos saisin seuraavalle muksu-kirppikselle myyntinumeron. Vaatteita on kuitenkin niin paljon hyväkuntoisina, että haluaisin niistä jotain saada takaisinkin (vaikkakin vain esim. euron kappale), että paikkaisin sillä tulevia vaatekustannuksia, joita kolmella lapsella riittää. :D

Kirppisten lisäksi tykkään käydä vanhempieni vintillä. Se on kuin ilmaisella kirpputorilla kävisi. :) Olen sieltä nyt tytön synnyttyä löytänyt useitakin retroaarteita. Tässä kuvassa muutama:

En ole ihan varma, ovatko kaikki vaatteet olleet minun, mutta ainakin ne ovat ihan käyttökelpoisia edelleen. Pojille en näitä ole vain viitsinyt ottaa käyttöön. :D Vintiltä on löytynyt sekä siskoni että minun vanhoja vaatteita, joista olen parhaimmat ottanut käyttöön tai talteen. Lisäksi sieltä olen löytänyt pojille paljon siskoni pojan vanhoja vaatteita ja nyt sitten Saagalle pääsee käyttöön siskon tytön vaatteet.

Leluja siellä olisi vaikka millä mitalla, mutta ne pitäisi käydä läpi. Niin paljon kun siellä on aarteita, niin on siellä myös paljon pois heitettävää. Olen nyt heittänyt paljon vanhoja kokeitani, piirustuksiani ja askartelujani. Kaikkea ei voi vain säilyttää. Haaveilen vähän pidemmästä ajasta, jonka saisin viettää siellä. Sanoinkin jo Mikalle, että joku viikonloppu kun siskoni tulee kaupunkiin niin Mika saa hoitaa poikia ja minä menen vinttiin siivoamaan. Tytön otan mukaan ja toivon pitkiä päiväunia. :D

Saaga ja minun vanhat potkuhousuni.

Löytyy sieltä vintiltä jotain minullekin. Viimeksi löysin tämän laukun, jonka otin heti käyttööni. Olin siinä luulossa, että tämä olisi "mummolaukku", mutta sisko oikaisi Facebookissa, että kyseessä on hänen vanha laukkunsa. :D Vähän olin epävarma, että kehtaanko sitä käyttää, mutta kyllä se nyt on käyttöön jäänyt. Tosin hieman urheilullisempien vaatteiden kanssa se ei ihan sovi, pitäisi varmaan löytää sellaisiin tilanteisiin joku muu laukku. :)

 

 

Tällaisia löytöjä tällä kertaa, sormet syyhyävät jo päästä tekemään uusia löytöjä. Pitäisi vaan muistaa karsia samalla täältä kotoa jotain, koska aina on jotain ylimääräistä kaapeissa.

 

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!



Italialainen salami-pastasalaatti

Italialainen salami-pastasalaatti

5 dl pastaa esim. simpukkapastaa
150 g salamimakkaraa
2 omenaa
1 dl aurinkokuivattua tomaattia kuutioina
2 kevätsipulia
3 rkl öljyä, esim. oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
2 valkosipulin kynttä
0,5 dl punaista pestoa
salaatinlehtiä pienenä silppuna
30 g parmesaanilastuja

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, huuhdo kylmällä vedellä ja valuta.
2. Kuutioi salami.
3. Kuori ja paloittele omena, silppua kevätsipulit ja mittaa aurinkokuivatut tomaatit. (Jos sinulla ei ole valmiita kuutioita, niin kuutio tomaatit.)
4. Pane kaikki ainekset kulhoon.
5. Sekoita öljy ja sitruunanmehu. Murskaa valkosipuli ja lisää joukkoon. Sekoita tähän vielä pesto.
6. Sekoita valmis kastike salaattiin.
7. Ripottele päälle salaatinlehdet ja parmesaanilastut.
8. Tarjoa esim. valkosipulipatongin kanssa.

----

Tämä salaatti tuoksuu ja maistuu Italialta. Voi kun tuli ikävä ihania kaupunkeja, joissa olen käynyt. Rooma, Firenze, Venetsia ja Rimini. Jos pitäisi valita yksi maa, jonka ruokaa saisi vain syödä, niin minun valintani olisi Italia. :)

Mikä olisi sinun valintasi? :)

Saanko esitellä...

Saaga Safiira



Juhlimme viikonloppuna tyttäremme kastejuhlaa ja samalla julkistimme neidin nimen. Hän on nyt virallisesti Saaga Safiira.

 

Saaga - nimeen ihastuin jo vuonna 2007 kun luin Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita. Trilogian kolmannen osan nimi on Saaga. Siinä Saaga on Freijan tyttären Idunin tytär. Silloin jo sanoin, että jos saan joskus tyttären, hänen nimensä tulee olemaan Saaga. Nyt kun sitten rakenneultrassa selvisi, että odotamme tyttöä, niin yritin kyllä etsiä jotain muitakin nimivaihtoehtoja. Mutta kyllä tämä tuntuu nyt niin oikealta nimeltä juuri tälle tytölle. :)

 

Safiira taas tulee mummultani, isäni äidiltä. Itselläni on toisena nimenä hänen ensimmäinen nimensä Hilja ja Safiira oli sitten hänen toinen nimensä. Mielestäni nimi on kaunis ja yllätyksekseni todella harvinainen.

 

 

Itse kastejuhla meni kyllä hyvin, vaikka pidimmekin sen kotona. Poikien kastejuhlat ovat olleet vuokratuissa tiloissa, jossa ei ole tarvinnut huolehtia etukäteen siivoamisesta. Nyt ilmeni pientä stressiä ennen juhlaa, mutta eipä kukaan nyt tänne siivoamaan tullut... 

 

Kastepöytä

Kastemaljana meillä oli malja, joka on yli 60 vuotta vanha. Siinä on kastettu äitini, minut, siskoni lapset ja meiltä Johannes ja nyt Saaga.

Äitini kirjailema kasteliina.

Poikien tekemät kukka-asetelmat pikkusiskolle.

Pappina meillä oli Marko Mitronen. Tällä kertaa hän tuntui luontevalta valinnalta, koska olemme viettäneet aikaa perheenä hänen ja hänen perheensä kanssa. Kastetilaisuus tuntui henkilökohtaisemmalta kuin aiemmin, mistä minä pidin. :)

Kummisetä ja kummityttö

Kummeiksi Saagalle tulivat Mikan veli ja hänen vaimonsa ja sitten minun siskonpoikani Juho, joka juuri viime kesänä pääsi ripiltä. Saaga sai kunnian olla hänen ensimmäinen kummilapsensa. :)

Kakkua en tehnyt itse, vaan tilasin sen Nylundin leipomolta. Sainkin oikein nätin kakun sokerimassakuorrutteella.

Voileipäkakun (tai oikeastaan kaksi) tein kuitenkin itse. Tiedän jo kokemuksesta, että sen menekki on isompi kuin täytekakun. Ja sitten siitä saa vielä pari annosta aamupalaksi tai lounaaksi. ;)

Lisäksi meillä oli prinsessa-piparkakkuja, Geisha - keksejä ja leipäjuustoa lakkahillon kanssa.

Isä ja tytär

 

Äiti ja tytär

Muistan harmitelleeni Johanneksen ristiäisten kuvasaldoa ja samaa sanon nyt. Pojat eivät oikein suostuneet yhteistyöhön, joten yhtään kunnollista perhekuvaa emme saaneet. Emmekä saaneet kuvaa Saagasta poikien kanssa. Ja lisäksi itse päivänsankarikaan ei oikein halunnut olla kuvattavana, niin edessä on vielä kuvaus kiitoskortteja varten. Pitää vain valita oikea hetki, jolloin saataisiin kuviin hieman hymyäkin. :)

Kiitos kaikille, jotka saavuitte paikalle ja teitte päivästä juhlan. Kastepäivä säilyy muistoissa, vaikka kaikkea ei kuviin saanutkaan tallennettua.

Jauheliha-pekonilaatikko

Jauheliha-pekonilaatikko

3 dl turkkilaista jogurttia
400 g jauhelihaa
1 pkt (200g) pekonia
2 dl kermaa
6 rkl ketsuppia
2 kpl valkosipulin kynttä pieninä paloina
150 g juustoraastetta
400 g makaroneja

1. Keitä pasta ja valuta se.
2. Pilko pekoni pieniksi paloiksi (tai käytä valmiita kuutioita) ja paista pannulla.
3. Ruskista jauheliha, mausta valkosipulilla ja haluamallasi muilla mausteilla.
4. Lisää kerma jauhelihan sekaan ja kiehauta.
5. Sekoita jogurtti, ketsuppi ja puolet juustoraasteesta keskenään.
6. Sekoita kaikki ainekset suuressa uunivuoassa.
7. Ripottele päälle juustoraaste, laita uuniin ja paista 200 asteessa, kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä.
8. Tarjoa salaatin kanssa.

----

Olen niin helisemässä tällä hetkellä meidän ruokailujen kanssa. Pojat nirsoilevat minkä ehtivät ja mulla ei kädet tahdo riittää tehdä mitään monimutkaista. Olen kuitenkin yrittänyt vähän enemmän taas laittaa kasviksia pöytään, mutta muu ruoka on pitkälle ollut sellaista, jonka voi tehdä yhdellä kädellä siinä muiden hommien sivussa.

Tämä resepti on myös helppo tehdä. Ja se ei todellakaan ole mikään dieettiresepti. Mutta ajattelin kokeilla ja katsoa miten pojat tähän suhtautuvat. Siinä kun on niiden herkkuja, pekonia ja makaronia. Meillä tulos oli kuitenkin se, että pojat eivät eilen syöneet oikeastaan yhtään mitään kun tarjolla oli vain tätä. Tänään jouduin keksimään heille jotain muuta ja me Mikan kanssa syötiin vielä toinen päivä tästä.

Hyvää tämä kyllä mielestäni oli, joten kokeilkaa ihmeessä!

PS: Meillä pitää kiirettä ristiäisten kanssa, mutta ensi viikolla alkaa sitten "kesäloma", jolloin kiireen ja stressin pitäisi vähentyä. Ehkä sitten saisin hieman enemmän kirjoiteltuakin. :)

This is our happily ever after

Tänään vietin äitienpäivää ensimmäistä kertaa kolmen lapsen äitinä. En voisi olla kiitollisempi näistä lapsista, koska juuri nämä lapset tekevät perheestämme täydellisen.


Kun neiti syntyi, kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Näin sen piti olla. Juuri nämä lapset meille kuului syntyä ja kaikki syntyivät juuri oikeaan aikaan. Kun Johannes syntyi, jäi vielä tunne, että perheestämme puuttuu vielä joku. Se tunne kasvoi vain sitä mukaan kun pojatkin kasvoivat. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta sydämessä tuntui vain olevan paikka vielä yhtä lasta varten.


Nyt sitä tunnetta ei enää ole. Tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että tämä on nyt tässä. Meidän perhe, meidän elämä. Tästä on hyvä rakentaa turvallista tulevaisuutta sekä meille että lapsillemme. Huolehtia omasta jaksamisesta ja muiden hyvinvoinnista.


Voi todella hyvin olla, että elän nyt viimeistä kertaa vauva-aikaa. Neiti täydensi meidän perheen, mutta samalla tunne on hieman haikea. Raskausaikaa tulen tuskin kaipaamaan, mutta tällaista pientä ihmettä varmasti. Varsinkin kun tyttö kasvaa koko ajan. Tulee mietittyä usein, osaanko nauttia tästä tarpeeksi, jos tämä jää viimeiseksi kerraksi? Ja aina saan saman vastauksen, kyllä. Nyt nautin todella paljon vauvasta, perheestä ja siitä että me voidaan olla me.


Kyllähän tämä aika on väsyttävää ja välillä stressaavaakin, kun tuntuu että minun pitäisi olla monessa paikkaa samaan aikaan. Yöt ovat rikkonaisia, joiden takia väsyttää vielä vähän enemmän, mutta kyllä se on sen arvoista.


Joten nyt kun yöllä taas herään siihen, että joku kömpii viereen, niin yritän olla iloinen siitä että tulevat. Vuosien päästä niitä ei saa viereen, vaikka haluaisi. Onhan siellä sängyssä ahdasta, mutta ainakin ovat lähellä.


Ja kun kuulen, että pojat kinastelevat ja painivat niin yritän ymmärtää, että he haluavat vain äidin huomion.


Kun vauva huutaa ja haluaa olla vain sylissä, niin olen onnellinen siitä, että voin häntä rauhoittaa pelkällä olemisella. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin äiti.


Kaiken tämän arjen pyörityksen keskellä, yritän muistaa että lapset haluavat vain että olen äiti. Tärkeintä on pitää lähellä.


Tämä on meidän "... ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti."


Hyvää äitienpäivää!