9 kk

Täällä ollaan palattu normaaliin arkeen viime viikkoisen sairaalareissun jälkeen. Viimeinen antibiootti annettiin eilen ja tyttö vaikuttaa hyvin tervehtyneen. Nyt tosin pojilla on flunssaa, joten toivotaan, että me selvittäisiin ilman.

Sairaalassa ollessa tyttö täytti siis yhdeksän kuukautta. Hurjaa, miten aika rientää. Kolme kuukautta enää, niin vauvavuosi on taas ohi. Vaikka tämä onkin ollut raskain vauvavuosi, niin ihan hyvinhän tämä on mennyt. Olisi voinut olla asiat pahemminkin, esim. koliikkia tai korvatulehduskierrettä. Onneksi tyttö nukkuu kuitenkin nykyään jo aika hyvin (n. kaksi-kolme syöttöä öisin).

Tällä hetkellä väsymys on enemmänkin itse aiheutettua, koska menimme sitten aloittamaan Netflixistä yhden sarjan katsomisen. :D

Sairaalassa Saaga punnittiin ja vaatteet (ja vaippa) päällä painoi 7200 g, joka oli 400 g enemmän kuin ennen joulua. Ehkä se oksennustauti ja tuo kuume ei sitten kuitenkaan tiputtaneet painoa. Pituutta on sen verran, että osa 68 kokoisista vaatteista on jäänyt pieneksi ja suurin osa bodyista on kokoa 74.

Viimeksi kun kirjoittelin Saaga harjoitteli istumaan nousua. No se sujuu nyt todella hyvin ja samoin edelleen seisomaan nouseminen. Mistä vain saadaan kiinni, niin siinä seistään. Tällä viikolla ollaan opittu myös laskeutumaan alas, joten enää ei tarvitse käydä hakemassa huutavaa lasta pöydän reunalta.

Ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen, mutta jos jonnekin pitää päästä nopeasti, niin silloin ryömitään. Kokeilin yhden kerran kävelykärryä, mutta vielä ei oikein ymmärretä liikuttaa jalkoja. Pojat ovat oppineet kävelemään alle vuoden ikäisenä, mutta ehkä Saaga malttaa hetken kauemmin konttailla.

Tällä hetkellä vielä imetän, pulloa tyttö huolii harvoin. Vuorokaudessa tulee noin kuudesta kahdeksaan imetyskertaa. Hampaat (joita on nyt neljä) hieman tuovat ikävän tunteen tuohon, mutta ehkä Saaga kohta tottuu ylähampaisiinkin. Poikien kanssa imetykset ovat loppuneet mielestäni liian aikaisin, joten toiveena olisi kyllä sinne vuoteen asti pääsy. Sitten ei tarvitsisi tuon enempää korvikkeiden kanssa pelata kuin nytkään. Nyt korviketta menee puuron kanssa kaksi kertaa päivässä ja joskus pullosta pieniä määriä.

Mielestäni tyttö syö aika hyvin kiinteää ruokaa. Juuri tuo kaksi kertaa puuroa, kaksi kertaa lihasosetta ja kerran välipalasosetta. Joskus korvaan soseen sormiruoalla, jos sattuu jotain sellaista olemaan. Hieman epäilen tomaattiallergiaa, mutta ihoreaktio tulee aika epämääräisesti. Voihan se olla soseessakin jotain, koska tuoreista tomaateista ei näy tulevan ainakaan niin pahaa reaktiota.

Yöunet ovat tosiaan edelleen hieman pätkissä ja illallakin heräillään joskus vielä yöunille menon jälkeen. Päiväunet taas edelleen sijoittuvat Luukaksen tarhaan viemiseen ja hakemiseen. Siksi oma aika on aika kortilla. Yhdet unet saattaa ottaa vielä illalla, mutta ne saisi ehkä jo jättää pois. Tällä hetkellä Saaga nukahtaa vasta melkein lähempänä kymmentä ja herää aamulla viiden-kuuden välissä.

Noidenko kanssa pitäisi poseerata?
Ke 13.1.2016 (13/366)

Aloitin muuten taas 365 - projektin (tai tänä vuonna 366), katsellaan kuinka paljon päivittelen kuvia blogin puolelle, enemmän laittelen niitä henkilökohtaisen Facebookin kansioon. :)

Mukavaa viikonloppua!

Pikkuinen potilas

Pikkuinen rakas

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti teillä on vuosi lähtenyt paremmin käyntiin kuin meillä. Saagalle nousi uudenvuoden aattona kuume, joka ei lääkityksestä huolimatta lähtenyt laskuun. Mitään muita oireita ei ollut. Luulin aluksi, että se on vain vauvarokko ja odottelinkin näppyjä kolmen päivän kuumeen jälkeen.

Mutta kun neljäntenä kuumepäivänä (sunnuntaina) kuumetta oli yli neljäkymmentä astetta, niin soittelin päivystykseen. Sieltä neuvottiin antamaan kuumetta alentavaa lääkettä edelleen ja soittelemaan maanantaina uudelleen. Su-ma yönä en nukkunut paljoakaan, kun tyttö tärisi kuumeisena. Maanantai-aamuna Saagalla oli ihan siniset huulet ja kädet, niin soitin uudelleen päivystykseen. Saatiin sitten aika ja muutaman tunnin päästä mentiin sinne odottelemaan.

Otettiin muutama verikoe ja erikoistuva lastenlääkäri (ruotsinkielinen) yritti tutkia Saagaa. Saaga tosin itki aina kun uusi ihminen tuli sisään huoneeseen. Korvissa ei ollut mitään, keuhkoja ei paljon voitu kuunnella ja muutenkin tyttö heittäytyi hankalaksi.

Viimein pitkän odottelun jälkeen selvisi, että crp oli 250 ja valkosoluarvot koholla. Keuhkoröntgenin kautta lastenosastolle siis. Otettiin lisää verikokeita, virtsanäyte jne...

Illalla saatiin aloitettua antibiootti suoraan suoneen, vaikka syytä kuumeelle ei löytynyt.

Ei ihan voittajafiilis.

Toisena päivänä tulehdusarvot olivat jo hieman laskeneet, mutta ei vieläkään oltu saatu selville mikä tyttöä vaivasi. Kuume nousi edelleen yli 38 asteen, vaikka saikin lääkettä tasaisesti. Käytiin ultraamassa vatsa ja munuaiset, koska ainoa vihje kuumeen aiheuttajasta oli pienet bakteerilöydöt virtsasta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

Nyt jo hymyilyttää. Neiti 9 kk.

Loppiaisena alkoi jo näyttää paremmalta. Kuume ei enää noussut ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Neiti täytti tuolloin tasan 9 kk. Virallisia kuukausikuvia nyt ei (vielä) tullut otettua, odotellaan että saadaan nesteytyksen aiheuttama turvotus vähän ohi. :)

Torstaina kuumetta ei enää ollut ja tulehdusarvot olivat laskeneet sen verran, että päästiin kotiin.

Kotona.

Kyllä se pelotti. Ensimmäinen yö sairaalassa oli tosi kurja kun tyttö vain itki ja tärisi, kun kuume nousi. Ja se, ettei mitään syytä kuumeelle tahtonut löytyä. Käytiin tänään vielä osastolla näytillä ja kyselin lääkäriltä, että oliko mitään selvinnyt. Hän sanoi, että paras veikkaus on edelleen virtsatulehdus. Adenovirusta epäilivät myös, mutta sen testit olivat negatiiviset.

Nyt yritän sitten saada tytön ottamaan kotona antibioottia kolme kertaa päivässä. Onko hyviä vinkkejä? Meinaa nimittäin sylkeä osan pois.

On ihanaa, että tyttö on taas äänessä ja liikkeessä. Nyt sitä vasta huomaa kuinka vaisu hän olikaan. Kyllä sitä taas arvostaa sitä, että lapset ovat perusterveitä. Tsemppiä vaan kaikille vanhemmille, joiden lapset joutuvat olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Palataan 9 kk päivitykseen tässä myöhemmin, kun saadaan tyttö varmasti kuntoon. Mukavaa viikonloppua!

Hyvää joulua!

On jouluyö. Jouluaaton puolella jo ollaan. Siivottu on niin hyvin kuin ollaan jaksettu ja kinkku paistettu. Lahjat on paketoitu ja odottavat piilossa joulupukkia. Aamulla sitten keitellään riisipuuroa ja kiisseliä. Leivotaan yksi leipä, jos ehditään. Katsotaan joulupukin kuumaa linjaa ja Maltin ja Valtin joulukalenterin viimeinen luukku.

Käydään saunassa ja ehkä lumihangessa, jos se ei ehdi sulaa yön aikana pois. Sitten pukkia odotellessa laitetaan ruokaa valmiiksi ja syödään vasta kun pukki on käynyt.

Tavoittelen rentoa mieltä ja yritän asennoitua siihen, että en ehkä ehdi silittää joululiinoja tai leipoa sitä leipää. Mennään lasten ehdoilla, kunhan vain saadaan syötyä. :D

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa olla lasten ilossa mukana aamulla. Heitä jännittää, totta kai. Kyllä minuakin vähän. :)

Hyvää joulua kaikilta meiltä!

Luukas

Johannes

Saaga

Taas kuukauden vanhempi...

Heippa!

Tällä kertaa kuukausi oikeasti meni niin nopeasti, etten edes ole ehtinyt ajatella blogin päivittämistä. Juurihan sitä oltiin marraskuussa ja kaikki jouluhössötys tuntui tulevan taas liian aikaisin. No, nyt onkin jo kahdeksas päivä joulukuuta ja tuntuu, että olen myöhässä kaikesta.

Mutta silti, Saaga on nyt jo kahdeksan kuukautta! Tämä vauvavuosikin tuntuu kuluvan hirveää vauhtia. Kuukauden aikana ollaan opittu jo vaikka mitä, joten olen useammankin kerran miettinyt mihin se mun vauva hävisi?

Saaga on oppinut kunnolla istumaan itsekseen. Istuu myös polvillaan ja jalat hassusti levällään. En muista poikien istuneen tuolleen, mutta tiedän että itse olen ainakin istunut niin, olisikohan se joku tyttöjen juttu? Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti itse nousemaan ylös istumaan. Ryömiminen on vielä pääasiallinen liikkumiskeino, konttausta harjoittelee jos sattuu hyvä alusta kohdalle. Mutta eteenpäin ei sillä tavalla vielä pääse.

Toinen opittu taito on seisomaan nouseminen. Ensimmäisen kerran kehdossa, jossa oli matalat laidat. Meni samantien vaihtoon ja pinnasänky tuli tilalle. Nyt sitten noustaan pystyyn lähes mitä tahansa tukea vasten. Ja lisäksi sitten päästetään toinen käsi irti... Odotan vain milloin kolahtaa, kun neiti ei ymmärrä ettei ihan vielä pysy pystyssä.

Hampaita on edelleen vain kaksi, mutta kovasti tuntuu tekevän kolmatta. Yläien pullottaa, mutta läpi ei vain tule.

Puhe on alkanut kehittymään, suusta alkaa tulla muutakin kuin äää... Ensimmäinen sana taisi olla tällä kertaa "Pappa", joka kuului kun Mika tuli keittiöön. Äiti on sanonut muutaman kerran, mutta mamma on enemmän käytössä. Vielä en tiedä kuinka tarkoituksellisia nuo sanat on, mutta kyllä ne ainakin sopivissa yhteyksissä tulevat. :)

Saaga on oppinut ymmärtämään myös paljon asioita. Etsimään katseellaan asioita. Kaikkein ihanin on mielestäni, kun hän on oppinut mikä on pusu. Kun kysyn antaako hän minulle pusun, niin sieltä tullaan suu auki antamaan kuolainen muisku poskelle. :)

Unet meillä on edelleen katkonaisia ja itsestäni tuntuu, että olen TODELLA väsynyt. Osansa voi olla tuo pimeys, koska olen yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Aamuherätykset on kuitenkin edelleen klo 5-7. Nyt meillä on lisäksi sairasteltu viime viikosta asti, joka on vaikuttanut sekä öihin että päiviin. Tällä viikolla olen elätellyt toiveita, että saisin esikoisen päiväkotiin, mutta ilmeisesti en vielä huomennakaan. Jos keskimmäinen menisi kerhoon kuitenkin, vaikka ilmoitti ettei halua jos ei isovelikään mene tarhaan. Jotain tekemistä pitäisi siis keksiä myös huomiselle. Onneksi illalla on pikkujoulut ihanien äitien kanssa. :)

Ehkä sillä jaksaa. Malttaisi nyt vain mennä nukkumaan ja katsoa missä kunnossa lapset huomenna ovat. Tähän loppuun nyt varmaan pitäisi luvata, että yritän päivittää ahkerammin, mutta se on kyllä hankala luvata. En todellakaan odottanut, että nytkään tulisi tällaista taukoa. Toivottavasti joulukiireiltä olisi silti aikaa päivitellä jotain.

Ihanaa joulun odotusta!

Seitsemän kuukautta

Saagalla tuli seitsemän kuukautta täyteen viime viikolla. Ensimmäistä kertaa kuvien ottaminen hieman viivästyi, mutta eilen yritin niitä napsia. Saaga ei vaan oikein ollut kuvaustuulella ja palikoiden syöminen kiinnosti enemmän kuin kameralle hymyily. Muutaman ihan ok kuvan sain kuitenkin, eihän sitä aina tarvitse nauraa. :)

Viimeiset pari viikkoa neiti on ollut flunssassa ja nyt vasta alkaa helpottaa. Vielä välillä yskii, mutta ainakaan nenä ei vuoda koko aikaa. Jospa yötkin alkaisivat tästä paranemaan, ainakin ruoka maistuu jo paljon paremmin.

Ollaan pitäydytty aika pitkälti soseruokailussa, mutta sormiruokaakin on tarjolla vaihtelevasti noin kerran päivässä. Isänpäivän aamupalalla Saaga sai omaa korvikkeeseen tehtyä munakasta, joka maistui hyvin. :) En ole jaksanut hirveästi sosetehtailla Saagalle mitään, vaikka teinkin Johannekselle paljon itse, joten olen ostanut kaupan purkkeja. Tällä viikolla hoksasin, että tytölle meneekin koko purkki sosetta kerralla kun flunssan takia määrät ovat olleet todella pieniä.

Tällä hetkellä mennään tällaisella rytmityksellä:

Aamuimetys ennen sängystä nousua
Aamupuuro
Lounaaksi liha/kana/kalasosetta ja imetys päälle
Välipalaksi hedelmäsosetta tai valmiita vauvojen jogurtteja tai rahkoja päiväunien jälkeen + imetys
Päivälliseksi sormiruokaa + imetys
Iltapuuro + imetys

Lisäksi tulee yöimetykset n. 1-5 kertaa.

Vaikka yöt ovat olleet huonoja, oli viime viikolla yksi kokonaan nukuttu yö. Se antaa toivoa sille, että ehkä meilläkin joskus vielä nukutaan. Kohta vaihdetaan tyttö kehdosta pinnasänkyyn ja toivottavasti se parantaa yöunia, kun on enemmän tilaa unissaankin kontata.

Kuukauden aikana Saaga on alkanut ryömimään paljon nopeammin ja määrätietoisesti menee kiinnostavia asioita kohti. Sängyllä ja matolla heiluu konttausasennossa, mutta lattialla ei vielä nouse. Saaga pysyy hetken aikaa istumassa yksinkin, mutta usein keikahdetaan siitä sivulle kun tavoiteltu lelu onkin liian kaukana.

Neidillä on aivan valloittava hymy, jolloin alahampaat näkyvät ja silmät siristävät. Harmi, ettei sitä ole saatu vielä kameralle. Pitää yrittää joskus napata salaa otos, kun isoveljet naurattavat. :)

Sormiruokailijan pannukakku

Pannukakkua vauvalle

Sormiruokailijan pannukakku

2 dl vauvasi käyttämää maitoa (esim. korviketta)

1 kananmuna

1 dl vehnäjauhoja

loraus rypsiöljyä

Vatkaa ainekset yhteen ja anna turvota hieman. Öljyä pieni uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Kaapissa oli päiväyksen ylittänyttä maitoa, joten päätin tehdä meille iltapalaksi pannukakkua. Saagan iltapala-aika oli myös tulossa, joten mietin voisinkohan tehdä hänelle sämpylöitä tai jotain. Googlailin vauvan pannukakku reseptejä, mutta en löytänyt mitään.  Joten päätin soveltaa meidän pannukakkureseptistämme vauvalle sopivan version. Tein omani korvikkeeseen ja se maistui jopa minun ja Johanneksen mielestä hyvälle.

Tarjoilin sen pieninä palasina mansikoiden kanssa Saagalle. Luultavasti vatsaan päätyi edes hieman, vaikka suurin osa muusattiin kädessä ja heitettiin lattialle. Tästä satsista jäi aika paljon vielä, joten kokeillaan vaikka huomenna välipalaksi uudelleen.

Täällä ollaan lähes koko porukka flunssassa ja osaksi sen vuoksi yöt ovat olleet huonoja. Joten hieman väsyttää, enkä saa oikein rästihommia tehtyä. Toivottavasti tämä flunssa ei enää kauan kestäisi, niin jaksaisi vähän enemmän.

Nyt hieman omaa aikaa pyykkien parissa ja sitten vielä Walking dead. Oikein mukavaa viikon alkua!

Viikonlopun ruokaostokset netistä

Viime torstaina Luukakselle nousi yllättäen kuume. Joten perjantain tarhapäivä peruuntui ja samalla myös aamupäivän suunniteltu kauppareissu meidän muiden osalta. Minua ei yhtään huvittanut lähteä illalla Mikan kotiintulon jälkeen kauppaan, joten yritin miettiä miten "luistaa" viikonloppuostosten teosta.

Sitten muistin, että paikallinen K-Supermarket Jeppis aloitti muutama viikko sitten nettikaupan. Päätin kokeilla palvelua ja rekisteröin itseni sisään poikien katsoessa lastenohjelmia aamulla ja Saagan pyöriessä lattialla.

Palvelu oli helppokäyttöinen ja eri tuotteet löytyivät omista ryhmistään. Kun valitsi tuoteryhmän, niin pystyi vielä erikseen katsoa uutuudet ja tarjoukset. Tällä kertaa itselläni ei ollut mitään sen isompaa suunnitelmaa viikonlopun ostoksista, joten klikkailin koriin lähinnä muutaman perusjutun ja sitten viikonlopun herkkuja. Pojat tulivat valitsemaan omat karkkipäivän karkkinsa (Johannes valitsi Kinderin ja Luukas karkkipussin).

Kun ostokset olivat tehty, niin mietin käynkö itse hakemassa ostokset kaupan parkkipaikalta vai tilaanko kotiin. Luukas ilmoitti, ettei kipeänä jaksa lähteä mihinkään, joten otin kotiinkuljetuksen.

Kotiinkuljetus onnistuu palvelun kautta maanantaista perjantaihin. Tilaus pitää jättää netissä viimeistään kello yhteentoista mennessä, jos haluaa saada ostokset kotiin saman päivän aikana. Itselläni meni sen verran myöhään, että sain toimituksen vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Jos olisin esimerkiksi tehnyt tilauksen edellisenä iltana, niin kotiinkuljetus olisi ollut mahdollista jo yhdentoista jälkeen.

Kotiinkuljetuksen hinnaksi tuli 7,40 €. Vastaavasti haku parkkipaikalta olisi maksanut 4,90 €.

Pistin tilauksen menemään ja otin rennosti aamu- ja iltapäivän. Pojat alkoivat jo lounaan jälkeen kovasti odotella, että milloin meidän ostoksemme saapuvat. Heistä se oli todella jännää. Selitin pojille, että näin minulla on nyt enemmän aikaa tehdä jotain muuta. Kauppareissuun kun menee yleensä vähintään tunti automatkoineen. Luukas totesi, että nyt minulla on sitten aikaa olla enemmän heidän kanssaan. Itse kyllä enemmän mietin, että olenhan minä heidän kanssaan koko päivän, joten ehkä kauppareissusta säästämäni ajan voisin käyttää johonkin muuhun?

Kello oli hieman yli kolme kun ovikello soi. Itse kauppias oli tullut tuomaan ostoksemme kotiovelle. Maksu hoitui kätevästi pankkikorttiautomaatilla ja kaksi ruokakassia päätyi meidän eteiseemme.

Myöhemmin iltapäivällä kun Mika tuli kotiin oli vielä valoisaa. Pistin ulkovaatteet päälle ja lähdin lenkille sen sijaan, että olisin mennyt kauppaan. Mahtava diili, tuli oikein hyvään aikaan. :)

Uskon, että tulen jatkossakin käyttämään palvelua, mutta ehkä toisin kuin tällä kerralla. Koska netissä pystyi vertailemaan tuotteita paremmin (tuoteselosteet, kilohinnat, tarjoukset jne...), niin siitä on todella iso apu suunnitelmallisempiin ostoksiin. Voisin ajatella, että kun saan istuttua alas miettimään viikon ruokalistaa, niin tekisin isommat ostokset tämän palvelun kautta. Silloin ei tarvitsisi mennä kauppaan ostoslistan kanssa. Ja uskon myös, että tulen ennemmin hakemaan ostokset parkkipaikalta kuin tilaan kotiin. Yleensä kuitenkin meillä on auto käytössä.

Plussaa palvelussa on helppokäyttöisyys ja ystävällinen palvelu. Miinuksena voisi olla epämääräinen toimitusaika kotiin (esim. minulla oli klo 15-17). Kun tarkempaa aikaa ei tullutkaan, niin tavallaan se velvoitti minut olemaan tuon ajan kotona. Parkkipaikalta haku onnistuu kuitenkin seitsemään asti ja silloin tekstiviestillä parkkiruudusta laitettuna saa ostokset autoon.

Palvelun hinta on kohtuullinen, mutta kuitenkin sen verran, että pitää miettiä mihin haluaa panostaa. Aika on rahaa ja jos aika on kortilla, niin pieni apu silloin tällöin ei ole pahitteeksi, vaikka se hieman maksaisikin.

Itselläni on vielä hyvä tilanne kun olen kotona lasten kanssa ja useinmiten pääsen kauppaan ajan kanssa. Mutta sitten kun palaan töihin, tilanne voi olla täysin eri. On lasten harrastukset ja erilaiset työvuorot. Kolmen lapsen kanssa arki on kuitenkin tasapainoilua sen kanssa mitä ehtii tehdä. Pidän ehdottomasti palvelun mielessä ja suosittelen muillekin "kiireisille".

Täältä löydät Pietarsaaren K-Supermarketin nettikaupan, niin voit lukea lisää ja kokeilla palvelua: K-Supermarket Jeppis

(Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan halusin kertoa oman kokemukseni, jos siitä olisi muille hyötyä.)

Apinaevästä

Apinaeväs

1 banaani
1 dl kaurahiutaleita
1 tl rypsiöljyä

Muusaa banaani hienoksi, lisää sekaan kaurahiutaleet ja rypsiöljy. Sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla pellille leivinpaperin päälle "pötkylöitä". Paista 200 asteessa 15-20 min.

Jäähdytä ja tarjoile pienemmälle tai isommalle sormiruokailijalle välipalaksi.

Mitäs tämä on?

Meillä ollaan otettu soseruokailun rinnalle aika nopeasti sormiruokailu. Ollaan maisteltu mm. porkkanaa, perunaa, parsakaalia, kurkkua ja maissinaksuja. Itseäni kiinnosti aihe sen verran, että lainasin kirjastosta sormiruokailua käsittelevän kirjan. Aihe ei nyt ole täysin tuntematon, koska pojatkin ovat soseiden ohella napostelleet vähän vaikka mitä.

Reseptejä kuitenkin olin vailla, mutta jotenkin niistä mikään ei innostanut juuri nyt. Sämpyläohjeen ja omena-mannapuuron ohjeen otin talteen, mutta loput jää tällä kertaa kokeilematta.

Facebookin sormiruokaryhmää ja nettiä muutenkin lueskelemalla "apinaeväs" on sormiruokailija pienokaisten ykköshitti. Ainakin se oli todella helppo tehdä ja tuntui maistuvan Saagalle ihan hyvin. :)

Itsellenikin tuo maistui, kun ei ollut niin makeaa kuin monet muut välipalat. Voisin hyvin ottaa näitä evääksi vaikka töihin. Ja eri makujahan näihin saa, kun käyttää esim. neljän viljan hiutaleita tai vaihtaa/yhdistää banaanin johonkin muuhun hedelmään. Kai näissä on vain mielikuvitus rajana? Mutta aloitetaan nyt tällä perusyhdistelmällä ja katsotaan kuinka hyvin se alkaa Saagalle maistumaan. Kumpikaan pojista ei tästä välittänyt, joten saadaan tytön kanssa herkutella näillä kaksin. :)

Nam!

Puolivuotias!

Hei!

 

Tänään Saaga on jo puolivuotias! Kuukauden aikana on mielestäni tapahtunut vaikka mitä. Tyttö on lähtenyt liikkeelle oikein kunnolla ja ryömii jo aika pitkiäkin matkoja. Nopeammin paikkoihin tosin pääsee kierimällä, joskin silloin suunta voi olla vähän hakusessa ja päädytäänkin kauemmaksi kohteesta. Ryömimistyyli on vaihteleva. Vielä usein se on jonkinlaista mittarimato liukumista eteenpäin, mutta kädet ovat koko ajan enemmän mukana ja hän vetää jo hyvin itseään eteenpäin kunhan alusta on sopiva.

 

Istumaan olisi kova kiire. Sylissä ja sitterissä noustaan ihan selkä suorana istumaan, joten olen uskaltanut jo istuttaa tuettuna syöttötuolissa ruokailun ajan. Suojaheijasteita sivuille ei vielä tule, mutta eteen ottaa jo vastaan.

Kiinteät me aloitettiin siis jo kuukausi sitten, Saagan pienen koon vuoksi. Ainakaan kuukaudessa ei ollut vielä tullut tulosta, vaan paino ylitti juuri ja juuri kuuden kilon rajan. Pituuttakaan ei ollut tullut kuin alle sentti, joten tällä hetkellä hän on hieman yli 62 senttiä pitkä.

Ruokailut ovat menneet ihan hyvin, mitään allergisia oireita ei ole tullut. Neuvolan ohjeesta otimme nyt lihat mukaan ruokavalioon, kun aloitin viljat pari viikkoa sitten. Energiaa pitäisi saada mahdollisimman paljon, joten puuron teen nyt korvikkeeseen. Lisäksi puuroon tulee rypsiöljyä ja hedelmäsosetta. Kaurapuuro (tavallisista hiutaleista) ei maistu vielä niin hyvin, mutta vauvapuuroista maissi-riisipuuro menee jo todella hyvin ja on tällä hetkellä Saagan lempiruokaa.

Nyt kun olemme alkaneet syödä myös istuen, niin olen ottanut sormiruokaa mukaan kuvioihin. Olemme maistelleet maissinaksuja, kurkkua ja banaania. Banaani varsinkin maistui todella hyvin, tosin sitä oli sitten joka paikassa. :)

Tuttipullolle olen yrittänyt Saagaa opettaa, mutta ei oikein onnistu. Leikkii vaan ja hieman maistelee. Olen kokeillut sekä korvikkeella että vellillä, mutta 40 ml on maksimi mitä on mennyt. Helpottaisi hieman sellaisia hetkiä, kun ei vaan pysty mennä rauhassa syöttämään tai satun olemaan poissa kotoa ja Mikan pitää syöttää. Toiveenanihan oli, että oltaisiin menty vuoden ikään asti ilman korviketta, mutta kun kerran jo joudun puuroon sitä käyttää, niin mitä sitä pois heittämään.

Hampaitakin on tullut jo kaksi alhaalle. Niillä onkin hyvä nakertaa kurkkua. Hampaiden harjaus aloitettiin tänään, kun neuvolasta saimme Saagalle oman harjan. (Tai onhan se äitiyspakkauksenkin harja jossakin...)

Ehkä hampaista, liikkumisesta tai kuka tietää mistä, meidän yömme ovat menneet huonompaan suuntaan. Pahimpina öinä Saaga on hereillä yli kymmenen kertaa ja haluaa sitten aina syödä. Olen yrittänyt silitellä uneen, mutta vielä tuo ei onnistu. Tuttia/unilelua meillä ei oikein osata käyttää. Tutin yrittämisen olen hylännyt kokonaan, mutta muutamaa eri unilelua olen kokeillut ja "pupurätti" on tällä hetkellä suosikki.

Viime yönä valvoimme Saagan kanssa neljästä alkaen. Sain hänet nukahtamaan puoli seitsemän aikaan uudelleen, mutta oma kello soi tunnin myöhemmin. Joten tänään ollaan oltu todella väsyneitä. Tai minä olen, Saaga nyt on ottanut omat päiväunensa (kolmet!) tänään.

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola parin kuukauden päästä. Toivotaan, että siihen mennessä olisi tullut kasvua. Eihän kaikkien tarvitse juuri sitä keskikäyrää noudattaa?

Tee mitä rakastat

"Do more what you love" - julistaa taulu, jonka ostin kesällä Tanskasta. Se tosin ei ole vielä seinällä vaan jossain kasassa, jonka siivosin viime viikkoisten juhlien tieltä.

Jo silloin mietin, että tähän asenteeseen on pakko tulla muutos ja ajattelin taulun muistuttavan minua, että on olemassa asioita joita minä rakastan ja haluan tehdä.

Nyt viime päivinä tuo ajatus on pyörinyt mielessä yhä useammin. Mitä minä rakastan, mitä minä haluan tehdä. Usein selittelen lapsilla sitä etten tee jotain asioita. Ajattelen mielessäni, että teen sitten kun on taas aikaa. Onko sitä aikaa sitten? Aina tulee jotain "tärkeämpää", joka menee sitten edelle.

Tänään jäin päiväksi lasten kanssa yksin, kun Mika lähti tekemään itsellensä rakasta asiaa, pyöräilemään. Meidän aamu alkoi lapsien kiukuttelulla ja päätin, etten jää kotiin vaan lähden ulos nauttimaan kauniista ilmasta. Pakkasin lapset autoon ja käytiin kaupan kautta hakemassa eväät mukaan.

Rakastan kotikaupungissani merta ja Fäboda on yksi paikka, jossa saa nauttia sekä merestä että metsästä. Käytiin vähän kävelemässä metsäpoluilla ja sen jälkeen etsittiin suojainen paikka rannalta, metsän reunasta ja syötiin eväitä.

Pojat leikkivät rantahiekassa ja Saaga nukkui vaunuissa. Pystyin jälleen hengittämään. Miksi tällaisten hetkien löytäminen tuntuu arjessa niin haastavalta? Kotiin ajaessa mieli oli paljon levollisempi, enkä kotonakaan stressannut enää niin paljon kuin aamulla.

Tämä parin tunnin irtiotto kotioloista ei vaatinut paljon. Tyttö sai nukkua rauhassa, pojat taas juosta ja riehua. Minä sain rentouduttua. Kaikki voittivat.

Ajaessani kotiin tuli mietittyä mistä asioista minä nautin ja mitä minä rakastan. Miten saisin näitä hetkiä lisää?

Rakastan valokuvaamista. Haluaisin kehittyä siinä paremmaksi. Nautin katsellessani onnistuneita otoksia ja myös niiden käyttämistä blogissa, kuvakirjoissa, tauluissa, askartelussa tai esimerkiksi Facebookissa.

Tykkään olla luonnossa. Pihalla en niinkään, mutta metsässä tai rannalla on mukavaa. Ja varsinkin syksyisin/talvisin. (Vaatii sen, että muistan pukea kunnolla päälle!)

Rakastan tehdä ruokaa. En arkiruokaa, vaan sitä kun saa laittaa luovuuden päälle ja tehdä kiireettömästi jotain herkullista. Tai kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja nautin siitä, kun ruoastani tykätään.

Rakastan lukemista. On taas mennyt ihan liian pitkä aika siitä, että olen lukenut mitään kirjaa. Viime vuonna luin todella paljon ja nautin siitä. Nyt vaan väsymys on ollut niin kova, että lukeminen on jäänyt. Pitäisi vain saada taas hyvä kirja käteen, niin saisin innostuksen takaisin.

Rakastan liikuntaa. Tämä kohta unohtuu helposti kun tulee liian pitkä tauko treenaamisesta. Ei ole oikeasti mitään syytä, miksi liikunta ei mahdu tällä hetkellä elämään. Haluaisin kuitenkin löytää viikosta pari tuntia, jotka olisi selkeästi varattu liikunnalle. Mielellään ennen kello kymmentä illalla. :D

Kun näitä asioita saan arkeeni enemmän, niin ehkä muutkin asiat sujuisivat paremmin. Ainakin tänään on ihana mennä sänkyyn ja todeta, että tämä oli hyvä päivä. :)

Mitä sinä rakastat tehdä? Teetkö sitä tarpeeksi vai haluaisitko tehdä enemmän?