Taas mennään!

Photo a day 230113
"Electric"

Tai siis minä menen... Pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja vaan lähteä treenaamaan. Toissapäivänä kävin poikien nukahdettua kävelylenkillä ja tänään kävin aamusta salilla.

Lähtö raskauskilojen pudottamiselle alkoi syyskuussa, jolloin aloin hieman miettiä syömisiä ja liikkumisia. Paino oli silloin hieman päälle 63 kiloa. Eihän siinäkään nyt mun omaan normaalipainoon ollut hirveästi matkaa, mutta kyllähän se on takaraivossa tykyttänyt, kun Luukaksen syntymän jälkeen paino jumitti 61-62 kiloon. Ennen joulua olin saanut jo painon alle 60 kilon, mutta en sitä uskaltanut hehkuttaa kun tiesin joulun vähän tuovan lisää painoa.

Jouluna tuli sitten syötyä ja sen lisäksi selkään iski tulehdus ja pari liikkunutta nikamaa. Siinä tuli treenikieltoa ja nyt tammikuussa kun selkä on ollut parempi, en ole mukamas ehtinyt minnekään.

Paino on nyt aikalailla tasan 60 kiloa ja omaan tavoitteeseen olisi vielä pari-kolme kiloa matkaa. Tai oikeastaan ei välttämättä sitäkään, jos saisin hieman lihasta takaisin. Se vaatisi ruokavalion muuttamista ja treenisuunnitelman tekemistä. Mutta nyt aluksi otan ihan vain iisisti, että edes pääsisin taas vauhtiin.

Haaveissa kun on edelleenkin, että pari-kolme kertaa viikossa pääsisin liikkumaan. Ja kyllähän se jo vähän mietityttää tuo työhön paluu... Huhtikuun jälkeen olen ajatellut tehdä taas Personal trainerin hommia: ohjauksia, ohjelmia, ruokavaliosuunnitelmia/-analyysejä ja liikuntakaveri-hommia. Geokätköilyohjaajan töitäkin ajattelin, mikäli niitä tulee. Ja kesäkuussa sitten koittaa kuuden viikon töihinpaluu. Mika pitää isäkuukauden ja minä menen siksi aikaa töihin.

Mutta se lopullinen töihin meno? Sitä en tiedä. Puntaroin vähän väliä onko tärkeämpää mennä töihin vai olla lasten kanssa kotona? Lapset ovat pieniä vaan hetken... Lähes kaikki kotiinjääneet ovat olleet tyytyväisiä ja useat töihin lähteneet ovat sitä katuneet. Mutta onneksi vielä hetken voin miettiä asiaa. :)