Tien päällä

Meille tulee molemmille, siis Mikalle ja mulle, joskus kaipuu tien päälle. Joskus sitä vaan kaipaa autolla ajamista vähän pidemmän kaavan mukaan. Usein ollaan lähdetty Ikeaan Haaparantaan vain sen takia. 

Nyt kun kesäloma antoi myöten, niin otettiin vähän pidempi reissu. Tässä jutussa lähinnä kuvapainotteisesti sitten hieman juttua. Varoitus, sisältää paljon kuvia! :)

Välipala

Saatiin Mikan isältä asuntovaunu lainaan, joten tauot ja yöpymiset sujuivat helposti. Ajettiin ensimmäisenä päivänä Ranualle, jossa leiriydyimme todella hyvälle leirintäalueelle ihan eläinpuiston viereen. (Ranua Zoo Camping) Leirintäalueella oli todella kiva lasten leikkipaikka, sauna- ja suihkutilat ja keittomahdollisuus. Meillä ei vain ollut tarpeeksi pitkää jatkojohtoa, joten ei saatu vaunuun sähköä. (Tässä vaiheessa ajattelin, että no seuraavalla leirintäalueella sitten...)

Hedvig!

Ranua Zoo oli kyllä ihan käymisen arvoinen paikka. Luukas tykkäsi tosi paljon ja suosikkeja taisi olla pöllöt. :) Vauva nukkui vaunuissa koko ajan ja koska siellä oli todella hyvä vaunuilla mennä, ei kahden lapsen kanssa ollut mitään ongelmia.

Kurki

Siipien (käsien) välin mukaan Mika on kurki, minä kanadanhanhi ja Luukas hiiripöllö. Vauvasta ei tietoa. :D

Taitavat jäädä pojat toiseksi...

Isoin syy Ranualla käyntiin oli jääkarhut. Luukas oli jo monta päivää puhunut niistä, joten jännityksellä odotettiin miltä ne sitten oikeasti näyttävät.

Jääkarhuja!

Ei ne sitten todellisuudessa niin hirveää suosiota saaneet Luukakselta, mutta olihan se hienoa nähdä ne "luonnossa". Aitaukset vain olivat suuret ja jääkarhut kaukana, joten aika pieniltä ne kuitenkin näyttivät, vaikka ovatkin isoja eläimiä.

Karhukin on vähän isompi kuin Luukas.

Muitakin eläimiä siellä oli: karhuja, ahmoja, susia, ilveksiä... Hyvin hoidettu eläintarha mielestäni. :)

Kuka se sieltä kurkistaa?

Samana päivänä jatkettiin sitten matkaa Rovaniemelle, jonne tultiin vähän viiden jälkeen päivällä. Santa park oli jo kiinni, mutta kokemuksesta tiedän ettei se anna vielä mitään näin pienelle. Päädyttiin sitten Joulupukin pajakylään, jossa kaupat olivat vielä hetken auki. Kaupoissa ei tosin paljon käyty vaan käveltiin suoraan Joulupukin juttusille.

Vähän väärää kokoa.

En tiennyt yhtään mitä odottaa tuolta Joulupukin paikalta. Niinpä mentiin ovista sisään kun siinä luki "Ilmainen sisäänpääsy". Mun mielestä koko homma oli todella hyvin tehty, mutta Luukas huusi jo parin metrin jälkeen, että "pois täältä!" Ei kuitenkaan käännytty takaisin, vaan käveltiin pimeä käytävä loppuun. Otin Luukaksen Mikalta syliini ja poika tärisi ihan kamalasti. Tuntui vähän kurjalta, mutta mentiin kuitenkin katsomaan Joulupukkia. Luukas sai pukilta tarran ja kuvaankin sitten tuli mun sylissä. Itkua väänsi kuitenkin koko ajan.

Joten ehkä näin pienelle tuo oli turhan jännä paikka. Ja sitten kun kuvasta pyydettiin aika paljon rahaa, koko juttu tuntui vähän tyhmältä. Ostettiin kuitenkin kuva, koska se on kiva muisto. Vauvakin on kuvassa nimittäin. :)

Napapiirin sankarit!

Jatkettiin matkaa pohjoiseen ja etsittiin yöpymispaikkaa. Päätettiin jäädä Sodankylästä hieman pohjoiseen, kun kaikkia alkoi väsyttää. Päädyttiin nätille paikalle joen rannalle, jonne sitten parkkeerattiin auto ja vaunu. Sähköä meillä ei tietenkään ollut, joten mulla alkoi kamerasta ja kännykästä loppua akku. Mutta muuten ei mitään hätää ja ihan rauhassa saatiin tuossa yöpyä, se kun oli vähän sivussa isosta tiestä. :)

Nätti ilta

Siinä on hyvä.

Luukas heitteli kiviä veteen ja mä pakenin itikoita sisään vaunuun vauvan kanssa. Vähän kyllä sätin itseäni siitä, että yritin hoputtaa Luukasta sisälle. Ei sitä enää osaa ottaa iloa pienistä jutuista. Mulla oli ollut pitkä päivä ja halusin nukkumaan, mutta Luukaksen illan kohokohta oli se kivien heitteleminen. Onneksi Mikalla oli aikaa. :)

Aamupala

Nukuttiin seuraava aamuna pitkään ja syötiin hyvin ennen lähtöä takaisin tien päälle. Luukas nautti aamupalaksi makaroneja ja nakkeja, mä kun en ole edelleenkään löytänyt mitään "kunnon" aamupalaa mitä tuo poika söisi.

Poroja

Poroja oli koko ajan tiellä. Eli ihan oikeasti malttia ajamiseen, jos ajelette pohjoisessa! Olettamuksestamme huolimatta päälaen lapissa oli enemmän poroja kuin käsivarressa.

Tyytyväinen poika nukkuu

Vauvan kanssa tällainen reissu onnistui ihan hyvin. Ruokatauot pätkittivät matkaa hyvin ja saatiin kaikki levättyä vähän väliä. Muuten vauva oli ihan tyytyväisenä istuimessaan. Tauoilla vaihdettiin aina vaippa ja annettiin pienen selän levätä, joko vaunuissa, kantoliinassa tai ihan vain sängyllä.

Hienot oli maisemat.

Suosittelen kovasti hieman suunnittelemaan pysähdyspaikkoja, jos ihan pohjoiseen menee. Tavalliset levikepaikat ovat aika tylsiä ja lasten kanssa pitäisi jotain aktiviteettia olla. Me oltiin suunniteltu aika huonosti, mitä mä nyt olin ottanut muutamia geokätköjä matkan varrelta. Mutta kun en ollut varma mitä reittiä mennään, niin paluumatkalle ei kätköjä ollut oikeastaan ollenkaan. Ja olisi pitänyt lukea hieman tarkemmin kätkökuvauksia ja katsoa millä puolella tietä ne ovat. Vaunun kanssa kun ei ihan mihin tahansa ajeta. :D

Karhunpesäkivi

Yksi geokätköpaikkamme oli Karhunpesäkivi Saariselällä. Oli kyllä käymisen arvoinen paikka!

Luukas, minä ja vauvakin käytiin sisällä.

Legenda kertoo, että mies eksyi lumimyrskyssä ja löysi tämän kiven. Meni sinne sitten suojaan nukkumaan yöksi. Aamulla oli sitten herännyt karhun vierestä. :D

Utsjoki

Kirkkotupia

Ivalo-Inari-Utsjoki-Tenojoki oli päivän reitti. :) Utsjoelta käännyttiin Tenojoen tielle, jonka varrelle sitten jäätiin yöksi. Nyt pysähdyttiin vain levikepaikalle. Sähköä kun oltiin saatu päivällä huoltoasemalta, jonne pysähdyttiin syömään. Tiellä oli hiljainen liikenne, joten uskallettiin ihan hyvin yöpyä tien vierellä.

Norjassa tuntureilla on lunta.

Tenojoen tie menee ihan Norjan rajaa pitkin, joten mun puhelin oli koko ajan Norjan verkossa. Eli ei paljon surffailtu kännykällä sitten. :/ Sonera toimi Mikan liittymässä ihan ok, mutta mun DNA ei sitten millään. Oltiin muuten tiellä sen vuosipäivänä, 10.8. Mauno Koivisto oli vihkinyt tien käyttöön vuonna '83.

Hiekkasaari Tenojoella

Tenojoen tie Utsjoelta Karigasniemelle oli kyllä hienoin pätkä koko reissulla. Nyt voin oikeasti kyllä sanoa, että Suomessa on tylsä ajaa. Tenojoella oli huonosti pysähdyspaikkoja, joista olisi saanut kuvia. Joten käveltiin sitten alas rantaan ja kahlattiin jääkylmässä vedessä yhdelle hiekkasaarelle.

Poron jälkien sekaan meidänkin jäljet.

Luukas muisteli autossa rantaa sitten näin: "Poronkakkaa!" Joten arvaatte varmaan mitä siellä oikein oli...

Näin sitä mennään yli!

Tie jatkui Karigasniemeltä sitten Norjan puolelle kohti Kautokeinoa. Tajuttiin Suomen puolella, että ei otettu vauvasta yhtään valokuvaa Norjan puolella. Joten jäi sitten ikuistamasta eka ulkomaanreissu. :D 

Evästauko Norjan puolella.

Pysähdyttiin Norjan puolella grillaamaan. Itikoita vaan oli niin paljon, että kerättiin kyllä kamppeet kasaan ja mentiin vaunuun syömään. Mutta tulipahan otettua kuva. :D

Enontekiön kautta Muonioon sitten. Siellä alettiin etsiä yöpaikkaa, mutta vaativia kun oltiin pysähdyttiin vasta Aavasaksaan kun ei kumpikaan enää jaksettu. Katsottiin vähän rauhallisempi parkkipaikka ja pysähdyttiin siihen.

Lettukestit

Illalla pidettiin sitten vielä lettukestit viimeisen illan kunniaksi. Mika toimi koko reissun kokkina, joten sain vähän vapaata ruoanlaitosta. :)

Yöllä kahden maissa saatiin sitten hyttysistä tarpeeksemme, kun olimme tappaneet niitä noin 40 kappaletta vaunussa. Ja lisää vaan tuli. Ei löydetty paikkaa, josta ne tulivat, joten kun Luukaskin alkoi olla sitä mieltä että autoon piti päästä laitettiin kamppeet kasaan ja lähdettiin ajamaan. Luukas juoksi oikein tyytyväisenä autoon ja jatkoi nukkumista siellä. Meillä Mikan kanssa oli reissun hauskimmat tunnit kun ajeltiin etelään päin. Kumpikin oli niin väsynyt, että jutut oli ihan omaa luokkaansa...

Kuudelta aamulla pysähdyttiin sitten uudelleen ja nukuttiin Oulun eteläpuolella sitten yhdeksään. Koko porukka siis. Luukaskin nukkui vaunussa vielä sen kolme tuntia, mutta sitten piti nousta. Vaikka mua väsyttikin.

Kotiin palattiin sitten Kalajoen kautta, jonne pysähdyttiin leikkimään vähäksi aikaa. Muutama geokätkö tuli napattua sitten matkan varreltakin.

Että sellainen reissu. Kilometrejä tuli hieman yli 2000, joten aika pitkähän tuo matka oli. Mutta tulipahan tehtyä. Ja vauvan kanssa sujui todella hyvin, emme uskoneet että näin hyvin menisi. Joten rohkeasti vaan, ei se vauva teitä kotiin sido, mikäli ette niin halua! ;)

Nyt yöpuulle...