lauantai 21. heinäkuuta 2012

Synnytyskertomus

Ajattelin, että voisin vähän kertoa miten synnytys eteni. Aloitetaan viime sunnuntaista. :)

15.7.2012

Oltiin päivällä äidin ja Luukaksen kanssa Jaakonpäivien avajaisissa, lähinnä sen lastenpäivän osuudessa. Ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia, että synnytys lähtisi käyntiin. Luukaksen  päiväuniaikaan mentiin kotiin ja siivoilin siinä vähän. Mika teki ulkona töitä autotallin kanssa, koteloi palkin ja pilareita. Mikahan oli veikannut, että kun hän saa työt valmiiksi, lähdetään Kokkolaan ja vauva syntyy ennen puolta yötä.

Meillä alkoi olla nälkä, enkä oikein jaksanut alkaa tehdä ruokaa. Mika ehdotti että haetaan pitsaa. Lupasin lähteä kauppaan ja pitsaa hakemaan. Luukaksen kanssa mentiin sitten, kello oli n. 17.30. 
Vähän yli puoli tuntia myöhemmin oltiin takaisin kotona ja syötiin yhdessä pitsaa ulkona. Mika lähti jatkamaan töitä ja mä olin vielä hetken Luukaksen kanssa pihalla. Postilaatikolle kävellessä tunsin pari kipeää supistusta. Kävin sanomassa Mikalle näistä ja ne kuitattiin "ok".

Menin Luukaksen kanssa sisälle ja jatkoin siivoamista. Norjasta oli tulossa Mikan veli perheineen ja ajattelin, että olisi se hyvä edes imuroida... Joten imuroin koko talon ja samalla järjestelin paikkoja. En pystynyt hirveästi kellottelemaan supistuksia, mutta tiheästi niitä tuli. Vilkaisemalla kelloa totesin, että alle viiden minuutin välein niitä tuli.

Mika tuli sisälle ja sanoin, että supistelee aika usein ja kipeästi. Mutta silti menin vielä kylvettämään Luukaksen. Sen jälkeen Mika lähti nukuttamaan poikaa. Silloin vasta pääsin istumaan alas ja oikeasti kellottamaan supistuksia. Kolmen-neljän minuutin välein tuli noin puolen minuutin mittaisia supistuksia. Kivun kanssa pärjäsi vielä ihan hyvin, mutta päätin lämmittää kauratyynyn selälle kuitenkin. Kello oli tuolloin n. puoli yhdeksän.

Soitin äidille ja sanoin, että voi olla että tulee lähtö ja kyselin vähän mitä tehtäisiin. En kuitenkaan pyytänyt vielä tulemaan paikalle. Vähän ennen kymmentä soitin synnytysosastolle ja tiedustelin, kuinka kauan odottelen vielä kotona. Sanoin, että supistuksia on tullut kolme tuntia alle viiden minuutin välein. Sieltä kysyttiin pärjäänkö kivun kanssa ja totesin pärjääväni ihan hyvin, kiitos kauratyynyjen.

Kätilö neuvoi odottamaan vielä tunnin kotona ja katsomaan jos supistukset laantuisivat. Puhelun jälkeen keinuin sitten keinutuolissa ja Mika sanoi, että katsotaan nyt vielä "The Walking Dead". Se tosin oli jo alkanut, joten katseltiin sitten jotain turhanpäiväistä komediaa (Date movie). Supistuksia alkoi tulla yhä tiheämmin, noin kahden minuutin välein. Kestot olivat silti noin puolen minuutin luokkaa.

Sitten Mika käski soittamaan vanhemmilleni, että tulisivat tänne. "Lähdetään nyt näytille edes..." oli ajatuksena. Mika vaihtoi lakanoita ja mä pakkailin viimeisiä tavaroita laukkuihin. Supistukset alkoivat olla niin kipeitä, että piti kyllä ihan pysähtyä paikoilleen.

Vanhemmat tulivat vähän ennen yhtätoista meille ja me lähdettiin melkein saman tien ajamaan Kokkolaan. Matkaan meni hieman n. 45 minuuttia. Ja supistuksia tuli minuutin välein. Kävelin itse osastolle, mutta välillä joutui kyllä pysähtymään.

Kun kätilö tuli vastaan, niin totesi laittavansa mut suoraan saliin. Kello 23.30 meidät on kirjattu sisään. Ensimmäisessä tutkimuksessa olin 6-7 cm auki ja totesivat, että mitään epiduraalia tai spinaalia ei ehdi antamaan. Antibiootti pistettiin mulle tippumaan. Kohdunkaulan puudutteen sain klo 23.50, jolloin olin auki 8-9 cm. Puudute ehti auttamaan pariin supistukseen, kunnes sain luvan ponnistaa.

16.7.2012

Ponnistusvaihe on kirjattu alkaneeksi 00.00. Klo 00.08 poika syntyy ja saa täyden kympin pisteytyksen. <3

Neuvolan laskujen mukaan poika syntyi rv 38+2, omien mukaan rv 38+3. 

I vaihe: 5 tuntia
II vaihe: 8 min.

Ensimmäisenä päivänä.
Kaikki meni vähän nopeasti ja ei kaikkea ehtinyt oikein tajuamaankaan. Vielä matkalla kirjoittelin tekstiviestiä, että mennään Kokkolaan, mutta katsotaan joudutaanko lähtemään takaisin. Mulla kun oli neuvolassa todettu testeissä Streptokokki B, joten oli tärkeää päästä sairaalaan niin että antibiootti ehdittiin antaa. En tiedä sitten ehtikö se vaikuttaa, mutta ainakin se annettiin.

Puudute ei kyllä paljon auttanut, koska vasta kun menin suihkuun, tunsin puudutteen toimivan kunnolla. Salissa oltiin muutama tunti, ennen kuin mut ja vauva siirrettiin osastolle. Mika lähti kotiin nukkumaan.


Minä ja pojat
Vauva oli veriryhmältään Rh positiivinen, joten mä sain seuraavana päivänä sitten rokotteen, ettei mulle kertyisi mahdollisessa seuraavassa raskaudessa vasta-aineita. Luukas on myös Rh negatiivinen, joten silloin en rokotetta saanut.

Synnytyksestä jäi ihan hyvä mieli, vaikkakin ponnistusvaihe oli todella kivulias. Mutta jaksamista oli  paljon enemmän kuin edellisessä. Kahdeksan minuuttia on totisesti eri kuin tunti...

Oltiin siis sairaalassa kolme päivää (ma-ke), koska pojan CRP arvoja piti tarkkailla sen Streptokokin takia. Trendi oli noususuuntainen, joten käytiin vielä torstaina Kokkolassa kontrollissa. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja nyt saadaan olla kotona.

Vielä tosin ei ole hirveän hyvin hahmottunut, mitä arki tulee olemaan. Torstai meni Kokkolassa ollessa ja eilen käytiin juhlimassa poikien serkun ristiäisiä, josta tulikin yllättäen tuplajuhlat kun Mikan veli meni naimisiin. <3

Kirjoituksia voi tulla nyt vähän harvemmin, Mika kun on lomalla nyt viisi viikkoa. Ja nuo ihanat pojat vie kyllä aikaa. <3

Mukavaa viikonloppua!

5 kommenttia:

  1. Kiitos Maiju! Tosi kiva päästä lukemaan sinun synnytyskertomusta. Minusta ne vain on maailman hauskinta luettavaa :) T Sanna Heikkinen

    VastaaPoista
  2. Minustakin on kiva lukea kertomustasi. Itse en ole synnyttänyt, enkä tiedä tulenko koskaan synnyttämään, joten on ihan mukava kuulla muiden kokemuksista. Ainakin kuulostaa näin kokemattoman korviin, että melko "helppo" oli tämä synnytys kun meni niin nopeasti. En tiedä onko helppo sanan käyttö tässä oikein, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Ja olen blogisi lukija, en ole vain aiemmin kommentoinut.

    Peppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! On kiva kuulla lukijoista, siten alkaa tuntua etten ihan yksin pölise täällä. :)

      Miellän kyllä itsekin tämän helpoksi synnytykseksi edelliseen verrattuna. Avautumisvaiheessa kun supistuksia tuli niin tiheästi, en edes oikein käsittänyt että nyt se on oikeasti menoa. Kivuliainta oli ponnistusvaihe, kun puudute ei oikein ehtinyt vaikuttaa. Ja sitten synnytyksen jälkeinen tikkaus, auts!

      Poista
  3. Onnea pikkuisesta pojasta koko perheelle!

    Sun synnytys kuulosti tosi samanlaiselta, kuin tämä omani. Ensimmäinen oli pitkä ja mentiin vaikeimman kautta, mutta toinen sujui sutjakkaasti. Mulle ainakin jäi positiivinen mieli tästä toisesta, joka tuntui "helpolta", niinkuin Peppi tuossa yläpuolella sanoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Kyllä mulle jäi positiivisempi mieli tästä kuin ensimmäisestä. Jos kolmas kerta tulee, toivon sen olevan enemmän tämän kaltainen. :)

      Poista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)