Ja olen tullut siihen tulokseen, etten aio enää olla se väsymystään valittava äiti, joka olen ollut esikoisen syntymästä (tai raskaudesta) asti. Ja mikä sai mut heräämään tähän päätelmään, oli nämä kirjat:
Eli Anna Perhon kirjat Anna palaa ja Superarkea! Varasin molemmat kirjastosta ja sainkin ne sitten aika pian itselleni. Itse asiassa olin ensimmäinen, joka tuon Superarkea - kirjan sai lainata. :) Melkein kuin olisi kirjakaupasta hakenut. :)
Annasta on tullut mun uusi idoli. Hän ei kirjoita mistään maailmaa mullistavasta keksinnöstä tai metodista, mutta teksti ja sen sanoma iskee juuri siihen pieneen kipinään sisälläni, joka vaatii muutosta tähän olotilaan. Se kipinä on nyt noussut pintaan ja toivon se myös näkyvän ulospäin. :)
Mietin kauan, että minä päivänä muutokset pitäisi aloittaa. Itselleni tyypillisesti aloin koostaa päässäni listaa mitä kaikkea minun pitäisi hankkia projektia varten (kansioita, muistikirjoja, lapsenvahti jne...). Mutta sitten pysähdyin ja tajusin. Eli tämä ole mikään projekti, josta pitää projektinjohtajalle esittää muistiinpanoja tai kaavioita. Ja ennen kaikkea tajusin, ettei mikään ole parempi päivä aloittaa kuin tänään. Ei huomenna, ei maanantaina, ei sitten pääsiäisen jälkeen... Vaan nyt. (Ja sitten päätöstäni seuraavana yönä Johannekselle puhkesi kolmas hammas. :D)
Ja oikeastaan minun tarvitsee aluksi vain muuttaa tapani ajatella. Ei se vaadi investointeja eikä mitään suurempia ponnisteluja. Minä vain päätän olla tästä lähtien positiivisempi, iloisempi ja "ei niin väsynyt" äiti tai paremmin sanoen, MINÄ.
Blogin tulevaisuuteen tämä vaikuttaa toivottavasti vain positiivisesti. Nimittäin mietin hiljaa mielessäni, että missä minä olen hyvä. Mistä minä nautin. Eräs juttu nousi mieleeni, haluan antaa teille jotain enkä vain yksioikoisesti kertoa miten meillä menee. (Ja en todellakaan aio sitä lopettaa, mutta sisältöön on tulossa vähän lisäyksiä. :)
Tämä nyt oli tällainen väliaikatiedote, ajattelin kirjoitella jatkossa miten muutos etenee. Olo on nyt ainakin todella hyvä. Keittiössä odottaa täytetty tiskikone odottamassa päälle laittoa (tästä en voi ottaa krediittiä, kiitos Mika!) ja muutenkin koti on hieman siistimpi. Ja ilman stressiä! :)
En voi muuta kuin sanoa: Kiitos Anna Perho!
(Ja vaikka juuri selitinkin kuinka en tarvitse tätä varten mitään, niin kyllä se muistikirja olisi kiva, koska kirjaston kirjaan en pystynyt täyttämään mitään, vaikka halusin. Joten kirjoitin tavoitteitani ja muita juttuja papereille, jotka tippuivat lattialle ja jotka vauva sitten melkein söi. Eli ehkä mä suuntaan jossain vaiheessa kirjakauppaan ja hankin oman kopion tuosta Superarkea! kirjasta.)
Täältä löytyy "Anna palaa" - sivut: http://www.annapalaa.com/
Ja Facebook - ryhmä löytyy täältä: Anna palaa
Luin toiveikkaana toisen näistä Anna Perhon teoksista. Olin pettynyt siihen, etteivät ne -kuten sanottua- tarjonneet oikeastaan mitään uutta ja mullistavaa. Onneksi teksti sentään viihdytti. :)
VastaaPoistaItse olen saanut kipinän muutokseen hyvän ystäväni kommentista "susta on kyllä tullut aika negatiivinen ihminen. Arvostelet muiden valintoja ja tekemisiä, vaikka itse karjut lapsille väsymystäsi". Satutti, vitutti ja loukkasi. Niinkuin totuus nyt joskus tekee. Kritiikki oli ansaittu ja päästyäni selittelyn yläpuolelle tajusin, että nyt täytyy tehdä muutos. En ihan pullantuoksuinen tarhantäti ole vieläkään (eikä varsinaisesti ole tavoitteenakaan), mutta vähän stressittömämpi äiti kuitenkin. Samahan se, mistä kipinä muutokseen saa alkunsa, kunhan tyytymättömyys katoaa elämästä, itsestähän se lähtee -muutos. Mainiota, että Perho toimii motivaattorinasi, vaikkei minulle ihan toiminutkaan. Hienoa Maiju, ollaan matkalla kohti parempaa ja positiivisempaa omaa (ja perheen) elämää.
Ihanaa sunnuntaita, nauti!!
-Emma-
Kiitos. :)
PoistaEn mä allekirjoita kaikkea mitä Perho kirjoittaa, mutta kun sieltä poimii itselle ne helmet, niin kirjoista saa paljon irti. Ja soveltaminen on vain itsestä kiinni. :)
Ja onhan se niin, että ihan sama mistä kipinä tulee, kunhan se vain saa tulen aikaiseksi. ;)
Mukavaa sunnuntaita sinnekin! :)