 |
| Hyvää ystävänpäivää! |
Olisiko sitten seuraavaksi liikkeelle lähtö? :)
Muokattu 15.2.13: Laitetaan tämä nyt enemmän siihen asuun miten sen olin ajatellut. Jokainen voi halutessaan lukea kommentit ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä. Lisäksi muokkasin tuota kommentointia niin ettei täysin anonyyminä voi kommentoida. Ihan sen takia, että erottaisin eri henkilöt. Kommentit ovat edelleenkin tervetulleita. :)
Olen aiemminkin ihmetellyt, miksi tuoreille äideille on muodostunut lapsilla kilpailemisvietti. Mitä väliä on, onko lapsesi oppinut istumaan 6 vai 7 kuukauden ikäisenä, etenkin, jos tuohon 7 kk etappiin on se 2 päivää aikaa? Kuulostaa todella ihmeelliseltä. Miksi on tärkeää, että lapsi kävelee jo ennen vuoden ikää, vaikka on täysin normaalia, että oppii vasta ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen? Miksi lasta istutetaan sinnikkäästi potalla jo ennen kuin osaa kävellä, vaikkei lapsella ole useimmiten valmiuksia ennen 2 vuoden ikää, osalla vasta 4-5 vuotiaana.
VastaaPoistaKenen etu on, jos joku lapsi oppii kuukauden ennen muita? Lapsenko vai kunnianhimoisen ja kilpailunhaluisen vanhemman? Entäpä ne taidot, joita lapsi ei opi ikäistensä tavoin? Motorisesti taitavalla lapsella voi olla säälittävän huono laskupää. Kömpelöllä lapsella paremmat sosiaaliset taidot kuin monella aikuisella. Miksi hitaammin kehittyvän lapsen osaamattomuutta joudutaan selittelemään äititapaamisissa? Miksi huonosti nukkuva lapsi on aina vanhemman syy? Miksi ylipäätänsä vanhemmuuden paineet kohdistetaan lapseen? Miksi olisit parempi äiti jos poika osaa (sinun mielestäsi) istua 6 kuukauden iässä eikä kahta päivää vaille 7 kuukautisena? Millainen meriitti tästä tulee äitiyteesi? Oletko saavuttanut nyt jotain?
On hyvin ikävää kasata lapsen päälle tällainen paineiden lasti jo syntymässä. Monella vanhemmalla olisi kasvun paikka antaa lapsen oppia ja kasvaa omaan tahtiinsa, omaksi itsekseen. Jos sosiaalisten vanhempien lapsesta kasvaa ujo ja hiljainen, ei se ole kenenkään syy sen enempää kuin ansiota. Hienoa kun poikasi istuu, mutta jos hän sanoo ensimmäisen sanansa 2-vuotiaana, kuuluthan niihin vanhempiin, jotka hyväksyvät senkin.
Tähän asti olen viihtynyt blogisi lukiana, mutta tällaiset päivitykset tekevät olon kovin surulliseksi. Olen toki iloinen poikasi uudesta taidosta, mutta kovin surullinen halustasi tehdä taidon saavuttamisen ajankohdasta numero. Kurjaa.
Nyt en voi muuta kuin nauraa. :D Anteeksi, että tuommoinen kommentti sai sinut surulliseksi. Eipä se nyt mitään kilpailua ole, halusin vain laittaa itselleni merkinnän, että muistan sitten laittaa vauvakirjaan jotain.
PoistaJa jos mä nyt sinne kirjoitan, että "oppi istumaan pari päivää vaille 7kk" tai sen 6kk, niin ketä se haittaa? Ja jos istumista on harjoiteltu jo muutama viikko, ilman että siitä kuvaa olen napannut, niin onko se sitten väärin että sen 6kk sinne kirjoitan?
Ja alleviivaan, että mitään kilpailua tässä ei ole. Oppii kun oppii, tai sitten on oppimatta. Ja enhän minä nyt tässä ole saavuttanut mitään, vaan poikani on oppinut uuden hienon taidon! Siitähän minä vain olen ylpeä. Ja olisin ollut ihan yhtä ylpeä, vaikka tuo taito olisi opittu vaikka vasta kuukauden päästä. Nih.
Niin no, varsinaisesti et vastannut yhteenkään kysymykseeni, ehkä tärkeimpänä, miksi se on _sinulle_ niin kovin tärkeää. Lähinnä tuohon kilpailuun ja malttamattomuuteesi viittaa tekstisi loppu, jossa toivoisit pojan oppivan konttaamaan tai _edes_ ryömimään.
PoistaJatkan vielä lisäten, että on äärettömän hienoa, mikäli kuulut siihen harvalukuiseen äitijoukkoon, joka antaa lapsen oppia tahdissaan ilman paineita. Tekstisi ja sanavalintasi nyt vain auttamatta kielivät jostain muusta.
PoistaVoi ääh... Minusta on vain kiva muistaa milloin mikäkin taito on saavutettu. Miksi ihmiset ylipäätänsä täyttää vauvakirjoja? Tai miksi neuvolassa seurataan lapsen kehitystä? Ja sillä nyt ei tosiaan ole väliä oppiiko sen minkä kuukauden aikana. Ei mulle, mutta ehkä ne neuvolassa saa siitä jotain tilastollisia tietoja.
PoistaJa miksi odotan että poju alkaisi liikkumaan? Koska poika turhautuu kun ei pääse liikkeelle. Eroahdistus on kans niin kova etten voi mennä paria metriä kauemmas välillä. Voisi vaikka sit ryömiä perään, jos en pysty just sillä hetkellä kantaa. Mäkin tarvitsen joskus kaksi kättä. :D
Ja eikö se ole aika luonnollista että odotetaan lapsen kasvavan ja kehittyvän eikä niin, että pysyispä se aina tuollaisena makaavana pikku käärönä?
Hei Maiju!
PoistaTotuus on, että jos Johannes ei ole osannut istua 6 kuukauden ikään mennessä, tulee istuminen merkitä neuvolakortissa 7 kuukauden kohdalle.
Terveisin th
Okei, meillä oli aiemman terkkarin kanssa puhetta, että laitetaan rasti sen kk:n kohdalle, jossa taito on opittu. :)
PoistaTh jatkaa...
PoistaKyllä,juuri näin.
0-1kk iässä opitut taidot -> 1kk (ajatellaan siis,että on saavuttanut taidon tähän kuukauteen mennessä).
Tähän siis perustuu myös se, että vaikkapa 7 kuukautisneuvolaan tullaan tosiaan 7 kuukauden ikäisenä, jotta nähdään mitä kehitystä tähän kuukauteen mennessä on tapahtunut verrattuna 6 kuukautisen taitoihin.
Toivottavasti selvensi.
Luonnollisesti, mutta kaltaisesi äidit juuri tekevät tilastoista virheelllisiä. Ns. Normaalisti kehittyvät lapset tippuvat hitaasti kehittyviin kun oppimisaikoja vääristellään.
VastaaPoistaPyydän anteeksi, että tapani ajatella on loukannut sinua. Hyvä, että keskustelua syntyy. Mielipiteet ei vaan kohtaa näköjään.
PoistaT. Tilastojen vääristelijä
Ja on se muuten hyvä, että vauvakirjoissa ei taida enää hirveästi lukea milloin muut ovat jonkun taidon oppineet. Nimittäin omassani (vuodelta 85), lukee että lapset oppivat istumaan ilman tukea 6-8 kk. Parempihan se olisi olla tuossa keskellä, ettei vaan vääristelisi mitään tilastoja.
PoistaLisäänpä soppaan lusikkani vielä kerran minäkin.
PoistaEnsiksikin, on mielestäni aivan turhaa, että vedät noin reilun kokoisen herneen nenääsi.
Koetan saada sinua ymmärtämään, että tässä asiassa ei ole kyse mielipide-eroista vaan puhtaasti faktasta, jonka sinä vääristät.
En väitä, että sinä yksin lapsinesi vääristät tilastoja, mutta omalla toiminnallasi osallistut siihen. Mitä aiemmin vanhemmat kirjaavat (valheellisesti) taitoja opitun, sitä enemmän yleisellä tasolla hämärtyy normaaliuden raja. Se, milloin alkaakin olla epänormaalia oppia vaikkapa istumaan vasta 9-10kk iässä vie toki tilastotasolla vuosia ellei vuosikymmeniä, mutta äidit samoin kuin terveydenhuollon ja päiväkodin henkilöstö ovat nopeammin liikkeellä. Mitä tästä aiheutuu?
Tästä aiheutuu se, että kun normaaliuden rajat vääristyvät edellä mainittujen mielissä, yhä suurempi osa lapsista ohjautuu kehitysviivästymien takia tukitoimien piiriin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että normaalisti kehittyvät lapset täyttävät fysio-ja puheterapeuttien kalenterit ja ne lapset, jotka todella apua tarvitsisivat jäävät jonoon. Hätä on toki suurin pienten vauvojen kohdalla. Reagointi on hidasta kun resurssipula on aiheutunut lapsiaan vertailevien äitien joukkohysteriasta. Etkö todella ymmärtänyt olevasi osa kokonaisuutta kommentointeinesi?
Ei normaalius vääristä tilastoja, vaan tietojen vääristely. Mielestäni sorrut juuri siihen. Ikävää, että kommentointi blogitekstiisi naurattaa sinua, minua yhden erityislapsen äitinä ja toisen äitipuolena ei naurata vähääkään. Ihan omasta päästä en resurssipulaa keksi, ongelma on todellinen ja monissa kaupungeissa todella moni lapsi jää koko ajan enemmän kehityksessä ikäisiään jälkeen (siis ihan niillä oikeillakin tilastoilla katsottuna). Ei liene kenenkään etu, että vertailu ja vääristely on saanut äitien piirissä tällaiset mittasuhteet ja aiheuttanut kuukausien jonossa roikkumisen tukitoimien käynnistämiseksi lapselle, jolla tarve on todellinen.Kyllä, myös sinä Maiju olet osa sitä äitiverkkoa, joka tätä hulluutta (varmasti osin tahattomastikin) ruokkii.
Jäljempänä kommentoit, miten jokainen voi valita mitä lukee. Kerrot, että on olemassa blogeja, joissa kerrotaan myös (luulen sinun tarkoittavan) erityistarpeisten lasten hoidosta ja oppimisesta. Ei se, milloin sinun lapsesi oppii, ole keneltäkään pois, olet varmasti, kuten kuka tahansa äiti, lapsistasi äärettömän ylpeä.
. Edellä kuvatuista syistä johtuen, rehentely, vertailu ja tietojen vääristely saa minut näkemään nykyisin punaista. Et sinä ainoa ole, mutta juuri se joukkovoiman mahti on käsittämätön niin hyvässä kuin pahassa.
Mukava jos sinua edelleen naurattaa, meidän perheemme jatkaa ensisanojen odottamista. Ehkäpä jo ennen kuin tyttö täyttää neljä.
Iloista viikonloppua sekä sinulle, että seitsenkuiselle pojallesi.
Alkuperäinen anonyymi
Minua lähinnä naurattaa se, että yksi lause voi aiheuttaa näin paljon väärinymmärrystä. Ei se, että jotkut oppivat hitaampaa tai jotkut nopeampaa.
PoistaJos olisin vain laittanut kuvan ja alle tekstin, että Johannes oppi istumaan paria päivää vaille 7 kk, niin mitään mielipahaa ei olisi tullut vai?
Kaikkia ei voi jutuissa miellyttää, se on fakta. Ja olen jo useaan kertaan oikaissut sen käsityksen, että tarkoitukseni ei ollut kilpailla tai rehennellä tai (herran jestas!) lietsoa hulluutta.
Mainitsin vain miten itse asian vauvakirjaan kirjoitan, koska samalla tavalla olen sinne kirjoittanut myös isoveljen kohdalla. Eli sen kuukauden aikana, kuin asian on oppinut. Siitä ei kenellekään ole mitään haittaa. Jos neuvolassa kirjoittavat omiin papereihinsa toisin, ei se minua haittaa.
Ja kaikkihan osaavat lukea, että oikeastihan poju oppi istumaan vähän vajaa 7 kk ikäisenä.
Eli eikös oteta ne herneet nenästä kummassakin päässä ja nautita viikonlopusta.
Måste kika in här efter att jag såg din kommentar på facebook. Fin diskussion ni haft :) Visst är vi, och ska så vara, stolta över våra barns framsteg och tycka dom är duktiga oberoende vad dom lär sej och när, så länge vi inte kritiserar eller ser ner på någon annan och det gör väl inte du! Likaså kan man vänta på nästa utvecklingsfas eller bäva för den, helt beroende på situationen. Jag tyckte det var så skönt då Birk började åla betydligt senare än Vilda för han var så nöjd och STILLSAM där han satt på rumpan och skrattade dagarna i ändan för vi hade då inga problem med separationsångest som du skrev att ni har. Nu är det lite andra hastigheter här i huset...Vill man dokumentera utvecklingsfaser, framsteg, milstolpar och dylikt på sin blogg så får man väl göra så, det är fritt fram att läsa sen. Själv dokumenterar jag i min blogg numera i första hand vardagshändelser och lite angående barnens utveckling, för att jag vill ha det så.
VastaaPoistaOberoende vilken sorts mamma eller förälder man är så ä kärleken till barnet densamma för alla och det är väl det som är huvudsaken.
Fortsätt du med ditt så får andra fortsätta med sitt :D
Taidanpa liittyä keskusteluun. Mielestäni Anonyymin kirjoitus oli asiallinen, suora ja rehellinen. Itsekin ihmettelen tätä kilpailua lasten kustannuksella. Ja myönnän että tästä blogikirjoituksesta minulle tuli sama mielikuva kun Anonyymille kirjoittajalle. En kuitenkaan epäile, että Maiju olisi tahallaan kilpailunhaluinen yms. Vaan hän menee saman kaavan mukaan kuin lähes jokainen pienen lapsen/vauvan äiti nykyään.
VastaaPoistaSe mikä minua harmittaa on se, että esimerkiksi minun tuttavapiirissäni on perhe, jossa nuorimmainen lapsi tuskin koskaan oppii kävelemään. Istumaan oppiminenkin oli silkka ihme. Mietin, miltä heidän tilanteessa olevista vanhemmista tuntuu lukea/kuulla juttuja kuinka "meidän petteri oppi ryömimään/konttimaan/juoksemaan/kävelemään jo näin ja näin nuorena, voi mikä maailman paras lapsi".
Jokainen lapsi on vanhemmalleen kultaakin kalliimpi, tuskin kukaan äiti/isä ajattelee vähempää lapsestaan vaikka tämä ei osaisikaan kävellä 10kk iässä tms. Ei myöskään Maiju.
Mielestäni on muutenkin typerää että neuvolassa pidetään niin tarkkoja tilastoja siitä missä iässä lapsen on normaalia oppia eri asioita. Tietty jossain määrin on hyvä seurata kehitystä (esim sairauksien poissulkemiseksi), mutta liika hössöttäminen tuo vaan paineita vanhemmille.
Tämä keskustelu pistää miettimään, ja se on mielestäni hyvän keskustelun merkki, vaikka kaikki osapuolet eivät olisikaan samaa mieltä.
Myös minä olen sitä mieltä, että tämä keskustelu on blogisi parasta antia aikoihin. Olen lopen kyllästynyt äiteihin, joille on tärkeää päteä lastensa osaamisella. Ehkä Maiju ei tarkoittanut näin, mutta alkuperäisen anonyymin mielipahan ymmärtää hyvin, toisin kuin bloginpitäjän rehvakkaan suhtautumisen keskustelun aloitukseen. Eikö ole hienoa, jos blogisi herättää keskustelua? Silloinhan sillä on tarkoitus!
PoistaOlisi hienoa jos lasten taitojen vertailu pysyisi asialinjalla, tyyliin "meidän Martti oppi kuivaksi vuoden ikäisenä" "aijaa, meillä Emma ei käy vielä kolmevuotiaanakaan potalla, eikö ole jännä miten ne kasvavat ja kehittyvät eri tahtiin".
Valitettavasti näin ei ole. Olen ainakin kolmas joka sai Maijun tekstistä kuvan, että tarkoitus nimenomaan on saada kirjattua/kerrottua muille kuinka Johannes oppikin JO näin ja näin aikaisin. Tämähän ei tietenkään ole Johanneksen vika, ärsyttävää tässä on se, miten lasten vertailu on muuttunut arvokeskusteluksi. Taitavampi ja nopeammin kehittyvä lapsi=parempi ja arvokkaampi lapsi. Puhun siis yleisesti. Hyvästi vaan nykylasten terve itsetunto tässä kilpailuyhteiskunnassa, jota äidit pitävät yllä. Tervetuloa riittämättömyyden tunteet niille äideille, joiden lapset kasvavat ja kehittyvät hitaammin, puhumattakaan siitä riittämättömyyden tunteesta, jonka lapsi kantaa mukanaan. Milloinkahan joku suostuisi olemaan tässä asiassa lapsen puolella?!
Ehkä Maiju ei tarkoittanut, mutta olen samaa mieltä kuin muut mielestäni varsin asiallisesti, rehellisesti ja suoraan asiaa kommentoineet. Blogipäivityksesi antoi nimenomaan kuvan äidistä, joka haluaa päteä lastensa kustannuksella.
Lisätään nyt tänne vielä yksi kommentti. :)
PoistaKiva, että aiheesta herää keskustelua. Blogini taitaa vaan olla hieman liian pieni foorumi yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Miksi tämä keskustelu aluksi nauratti (ja lopuksi itketti), oli se etten voinut ymmärtää kuinka sanavalinnat voivat aiheuttaa näin suuren väärinymmärryksen.
Nyt kun olen tässä tänään seurannut keskustelua, niin olen joutunut pohtimaan asioita monelta kantilta. Pitäisikö minun olla raportoimatta lasten kehityksestä vai kertoa edelleen niin kuin asiat on.
Ylpeydestähän mä alunpitäen päivityksen laitoin. Ja kyllä se vähän itkettää kun katsoo tuota hymyilevää naamaa ja samaa olen katsonut tänään kun poika selkeästi on itsekin innoissaan uudesta taidosta. Ja sitten ajatellaan, että minä halusin hänen oppivan taidon nopeasti, että voisin rehennellä blogissani asialla.
Jokainen lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi juuri sellaisena yksilönä kuin on. Kehittyipä hän sitten mihin tahtiin tahansa. Ja jokainen vanhempi on ylpeä, vaikka se sitten olisi ennemmin tai myöhemmin.
Asiat voi käsittää monella tavalla. Alkuperäinen tarkoitukseni oli vain laittaa kiva kuva ja kommentti että poju on oppinut istumaan. Ja todetaan nyt vielä, että on istunut kyllä jo kauemmin, mutta en ole viitsinyt istuttaa poikaa kuvaan aiemmin kun en ollut varma pysyykö pystyssä. Nyt pysyy ja siksi kuvan otin.
VastaaPoistaTarkoitus ei ole kilpailla eikä varsinkaan rehennellä. Valitettavasti on niin, että kaikki eivät opi kävelemään tai edes sitten istumaan. Niitäkin blogeja löytyy, jossa näitä asioita käsitellään. Kaikki saa valita mitä lukee.
Enkä mä totta puhuakseni edes ajatellut, että tämä olisi aikaisin opittu taito. Isoveljen kohdalla neuvolassa puhuttiin että rastit voi laittaa sille kuukaudelle, jolloin taito on opittu. Siihen perustin kommentin 6 kuukauden kohdalle laittamisesta.
Ja seuraava neuvola on vasta 8 kk iässä, joten eipä se tilastoja vääristä jos silloin istuminen rekisteröidään.