Kesken

Aamupalalla leipä jää kesken, kun pienempi alkaa vaatia puuroansa. Joku on käynyt sen syömässä, kun seuraavan kerran istahdan jatkamaan aamupalaa. Jos joisin kahvia, niin tästä löytyisi myös se puoliksi juotu kahvikuppi, joka on jäähtynyt. Onneksi lämmenneen appelsiinimehun voi vielä juoda. Tai jäähtyneen kaakaon.

Kirjoitan viestiä ystävälle. Parin tunnin päästä mietin, miksi hän ei vastaa mitään. Eipä ole mitään mihin vastata, kun viestin kirjoittaminen on jäänyt kesken ja se on vielä lähettämättä.

Keittiön sohvalla on iso kasa puhtaita pyykkejä. Ne on aikoinaan viikattu nätisti ja laitettu odottamaan siihen kaappeihin vientiä. Nyt siihen on kerääntynyt lisää vaatteita päälle ja ne alimmatkaan ei ole enää siisteissä pinoissa, kun sieltä on napattu vaatteita käyttöön.

Tiskikone on yleensä puolillaan. Joko siellä on puhtaita astioita, jotka odottavat kaappeihin pääsyä kun osa on jo kaapeissa. Tai sitten siellä on likaisia ja lisäksi tasot ovat täynnä niitä, jotka odottavat pääsevänsä pesuun.

Ruokaillessa on jo ihan tavallista, että juoma jää juomatta.

Digiboxi on täynnä kesken jääneitä ohjelmia, kun jompikumpi tai molemmat ovat nukahtaneet sitä katsoessa.

Elokuvasta jää usein näkemättä ainakin pieni osa, jos ei kokonaan jää kesken.

Minulla on muutama kirja kesken, kun en jaksa lukea sohvalla ennen sänkyyn menoa ja jos sängyssä luen niin nukahdan tai poju herää valoon, jolloin siirryn nukuttamaan häntä eli lukeminen jää kesken.

Muistan melkein joka päivä, että vuoden 2011 "Project life"-albumi on kesken. Pitäisi varmaan piilottaa se jonnekin, ettei ala ärsyttää niin usein.

Taitaa muuten jäädä kesken tämän kuun "Photo a day", koska inspiraatiota ei ole. :/

Blogin teksteissä on useita luonnoksia. Aikaisemmat niistä on lähes vuoden takaa.

Imuri löytyy usein keskeltä lattiaa, kun siivoaminen on "kesken". Ja pah, en vaan jaksanut siirtää sitä pois.

Tänään jäi päiväunet kesken, kun kerran nukahdin, olisin voinut nukkua pidempäänkin kuin vartin.

Ja yöunet. Ne tuntuu loppuvan kesken joka ikinen aamu. Tai keskellä yötä. Miksi tuntuu aina siltä, että juuri kun on sikeimmässä unessa jompikumpi lapsista herättää?

Itse tajusin tänään, että se vaan täytyy hyväksyä, että lapset tarvitsevat huomiota ja silloin jotkut ei niin tärkeät asiat jäävät kesken. Lapset ovat vain hetken pieniä ja jos ne isäänsä tulevat, niin ei mene kuin muutama vuosi, niin ei niitä saa hereillekään. Tästä esimerkkinä, Mika nukahti kun oli nukuttamassa Johannesta. Itse olin äsken laittamassa pyykkiä kuivumaan toisella puolella taloa. Kuulin, että Johannes alkoi itkeä. Kävin katsomassa mikä hätänä (oli kääntynyt mahalleen ja halusi takas selälleen), ja totesin, että taitaa olla hyvät unenlahjat Mikalla kun jatkoi vaan nukkumista... :D

Näissä mietteissä toivottelen hyvää yötä. :)