Gran Canaria, osa 2

Lomamatkamuistelu jatkukoon... Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Kun olimme Azoreilla, koimme sen hyväksi tavaksi tutustua saareen omassa tahdissa. Vuokrasimme automme matkatoimiston kautta, joka näin jälkikäteen ei olisi kannattanut. Paljon halvemmalla olisi saanut, jos olisi vain lähtenyt kävelemään ja etsinyt autonvuokraamon. Vuokraan kuului kuitenkin Luukakselle oma istuin ja olihan se helppo vaihtoehto. 

Autoa etsiskellessä kului hyvä tovi, virkailija kun sanoi auton olevan valkoinen. Kyseessä oli kuitenkin punainen auto. 

Luukas oli vähän flunssaisen oloinen, kuten Mikakin. Mutta auto oli vuokrattu, joten lähteä piti. Pakkasin Luukakselle yhden lisävaatekerran mukaan (t-paita ja shortsit) ajatellen, että jos tulee autossa liian lämmin. No, ennen kuin pääsimme edes ulos Maspalomaksesta, niin Luukas oksensi aamupalansa ulos. Joten se niistä vaatteista ja kevyempää vaatetusta päälle. Auto haisi oksennukselta vahvasti, vaikka yritimmekin saada suurimman osan putsattua pois. 

Aloitimme saarikierroksen saaren länsipuolelta, jossa ei ole moottoriteitä (vielä) ja tiet ovat kuin serpentiiniä. Minä kärsin matkapahoinvoinnista, Luukas flunssasta ja Mikalla oli hirveä nuha. Joten oikein otolliset olosuhteet tälle reissulle.

Maisemat kuitenkin oli aivan mahtavia. Joten yritettiin ajaa hissukseen ja pysähdellä aina kun oli tarvis. Luukas oksensi juotuaan maitoa vielä kerran, joten nekin vaatteet menivät, mutta ei poikaa alastikaan voinut pitää. Pysähdyttiin kuitenkin apteekkiin jossain pikku kylässä, josta sitten tarttui mukaan pahoinvointilääkettä (ennen ruokailua annettavaksi), särkylääkettä ja matkapahoinvointilääkettä. Ei kun Luukakselle lääkkeitä ja toivottiin parasta.

Tämä oli saarikierroksen hienoin paikka. Kalliot ja meri. :)

Kyllä sitä hetken jaksoi kameralle hymyillä.

Väsynyt ja kipeä pikkuinen... Lääkkeille oli kyllä tarvetta melkein koko loman ajan, joten hyvä että apteekissa käytiin. Ruoka kun ei tahtonut pysyä sisällä ollenkaan ilman lääkettä.

Kierrettiin reissulla siis koko saari. Luukas nukkui melkein koko ajan ja länsirannikolle tullessa ei pysähdelty ollenkaan vaan ajettiin kiireesti (moottoriteitä) hotellille. Alkoi huolettamaan, kun Luukas ei syönyt eikä juonut mitään. Mutta hotellille päästyä olo helpottui ja poikakin piristyi.

Hotellissa oli paljon kummallisuuksia. Yksi niistä oli maksu-TV. Siis 20 sentillä sait 16 minuuttia katseluaikaa. Ja näkyvyys oli surkea, joka toinen kanava näytti lumisateelta. Onneksi sieltä löytyi myös Disney Channel, joten saatiin Luukas välillä vähän rauhoittumaankin. Vaikka aluksi olin kyllä vastaan tuollaista rahastusta...

Muutenkin hotellissa oli vähän oudot rahastamiskikat. Naapurihuoneessa oltiin kaivattu pottaa, mutta kun kuulivat vuokrahinnaksi 30€/vko ja 20 €:n pantin, niin päättivät käydä metsästämässä kaupasta uuden potan. Vaikka se sitten pitääkin jättää sinne. Vaikka kyseessä oli huoneistohotelli, niin sieltä puuttuivat melkein kaikki astiat (ei kattiloita tai mitään). Tiskiharjan ja tiskiainetta jouduin käydä ostamassa, ne jätin sinne, mutta tuskin seuraava asukas niitä sai... Ja onneksi otimme mukaan oman vedenkeittimen, sillä sai kätevästi Luukakselle puuron aamuin illoin.

Missä Pumba?

Seuraavana päivänä Luukaksen olo oli vähän kohentunut, mutta ei Mikan. Päätettiin jättää suurempi kierros väliin ja ajaa vain lähellä sijaitsevaan Palmitos Parkiin. Sinne oli kallis sisäänpääsy, mutta oli se yksi meidän loman kohokohdista.

Linnut olivat erityisesti edustettuina tässä puistossa. Siellä oli useita isoja häkkejä, jonne sai kävellä sisään lintujen keskelle. Niihin ei kannata mennä, jos kärsii ornitofobiasta. ;) Nämä papukaijat (mulle ne kaikki on papukaijoja, undulaatteja tai vastaavia, vaikka niillä kyllä taisi olla ihan omatkin nimensä...) tulivat ihan meitä varten poseeraamaan, vaikka nukkuivat sivummalla. Ja samanlaisia poseerauksia on harjoiteltu. :)

Luukas ja Mika

Luukas ja minä

Luukakselle päivän kohokohta oli delfiinit. Luukas hihkui, nauroi, taputti... Ja mun raskaushormonit otti vallan ja itkeskelin siinä kun toinen nautti niin kovasti. Ja siksi mulla jäi esitys melkein näkemättä, kun kuvasin kamerallani lähinnä Luukaksen reaktioita. Parhaimpia en saanut nauhalle, mutta jotain kyllä. :)

Hienoja temppuja kyllä tekivät, joten esityksessä ei ainakaan ollut valittamista. :)

Delfiinien jälkeen mentiin perhostaloon, jossa mä olisin viihtynyt kauemmankin. Mutta Mikalle tuli täällä (ja orkideatalossa) huono olo, kun ilma oli kuuma ja kostea. Bongailin muutamia hienoja perhosia, mutta enpä mä niiden nimiä tiedä. Upeita kuitenkin olivat. Kaikkia ei saanut kuvaan kun lentelivät siellä ympäriinsä.

Tästä kuvasta mä pidän. Appelsiinissa ja perhosessa vaan on niin hienot värit. :)

Päivän viimeisenä siellä oli oranki (ja joku pieni apina), jonka menoa oli kiva seurata. Tuli vaan mieleen, että hirveän yksinäiseltä se näytti. :(

Voin kyllä suositella meidän osaltamme Palmitos Parkia. Lasten kanssa siellä varmasti menee helposti yksi päivä. Meillä Luukas lähinnä istuskeli vaunuissa, mutta näytti kuitenkin tykkäävän. Ja parasta kaikessa oli se aito ilo, joka sen silmissä loisti delfiinejä katsoessa. :)

Tässä meidän pari autoilupäivää. Seuraavaan juttuun tulee sitten loput kuvat/tapahtumat. Nämä nyt on vähän pintapuolisempia matkailujuttuja kun olen yleensä laitellut, mutta jotenkin tuntuu, että vaikka loma oli ihan mukava, ei siitä paljon jaettavaa irti saanut.