sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Maissa

Ei varmaan tarvitse sanoa, että mua hermostutti Mikan Ruotsin matka. Siis kun yhdistää sen, että olen raskaana, huolehdin yleensäkin turhasta ja se ettei yhteyttä merelle saa, niin ihme että selvisin näinkin vähällä. 

Huolestuminen alkoi, kun Mikasta ei kuulunut sen 20 tunnin hiljaisuuden jälkeen mitään. Siis kun mä ajattelin, että oikeasti se kestää juuri sen 20 tuntia ettei kuuluvuutta ole. Tosiasiassa hiljaisuutta kesti siis jotain 35 tuntia.

Luukas pääsi katsomaan, missä pappa on oikein ollut.
Mutta sitten kun viestit menivät perille ja puhelu veneeltä tuli, niin matkaa maihin ei ollut kuin alle tunti. Joten syötiin pojan kanssa nopeasti ja lähdettiin hakemaan Mikaa.

Oikein hieno vene. :)
Matkaa kertyi kuulemma 200 merimailia eli siis noin 370 kilometriä. Että on sieltä Ruotsista kuitenkin vähän matkaa tänne. 

Eihän tämä ollut Mikan eka reissu purjeveneellä yli. Viimeksi tosin menivät vähän lähemmäksi, mutta silloin matka oli edestakainen. Silloinkin olin raskaana aika viimeisilläni.

Mutta nyt Mika on todennut pysyvänsä lähettyvillä, ettei tarvitse stressata että joutuisin yksin synnyttämään. :D Mutta purjevenekuume on kuulemma kova, että kyllä meillekin se hankitaan joskus...

Onko teillä kokemuksia purjehtimisesta lasten kanssa? Oletteko tehneet pitkiä reissuja vai vain lyhyitä siirtymiä? Olisi kiva kuulla kokemuksia, koska itseäni hieman tuo mietityttää, miten lapset veneellä jaksavat.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

3 kommenttia:

  1. Lapset oppivat ja tottuvat. Eikä sitä tarvitse niin pitkiä matkoja tehdä! Me ollaan pienenä kierretty moottoriveneellä vanhempieni kanssa ahvenanmaa, turun saaristo jne. ja hyvin viihdyttiin.

    Purjeveneellä olimme ton neidin kaa (silloin 1v.) sen kaksi viikkoa putkeen ulkomailla ja hengissä selvittiin :D Pahinta oli kun usein oltiin ankkuriparkissa ja maihin piti mennä kumiveneellä. Liikuntaa ja tekemistä meidän neiti kaipasi kyllä.

    Ehdottomasti olen veneen kannalla! Itse olen saanut niin ihania muistoja ja kokemuksia veneilystä pienenä :)

    VastaaPoista
  2. EN lång resa har vi gjort, dvs 12 timmar i ett sträck med barnen med, men då sov de också halva resan. (vi seglade/körde för motor på natten Barnens ålder då, ena just fyllt 3 och den andra nästan 6 år)6 timmar i ett sträck dagtid när de var i samma ålder. Barnen behöver ju både aktivetet och vila...man får anpassa längden på sträckorna enligt ålder och vad just ens egna barn klarar av...flera dagar & många timmar i sträck klarar nog inte våra barn ännu...vet inte om jag klarar det helller fastän jag är vuxen;-)nog skönt att ha dagar emellan där man slipper och röra på sig ordentligt, simma o.leka och sånt...så bra med tid behöver man ha när man far...att man har tid att ta aktivitetsdagar emellan...ser riktigt fram emot sommarens seglatser när den större pojken redan kan läsa lite själv och dessutom kan de båda simma så jag behöver inte ha hjärtat i halsgropen varje sekund vid stranden. frilfuftsliv med barnen blir defintivt lättare när de blir större. Men så har barnen ju ett naturligt behov av att få upptäcka, lära sig & uppleva saker. Mvh Tina

    VastaaPoista
  3. Oi voi, voin vaan kuvitella, miten hermoja raastavaa on ollut odotella yhteyttä. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. :)

    VastaaPoista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)