rv 36+0

Jääköön tämäkin kuvattomaksi postaukseksi tällä kertaa, kun en jaksa nousta ylös sohvalta hakemaan kameraa. Toisaalta, ei mulla ole mitään mahakuvaa tältä päivältä, kun Luukas repi kameran tai tönäisi aina kun yritin ottaa kuvaa. Ehkä huomenna sitten.

Mutta jotain päivitystä olosta. Kävin eilen neuvolassa, jotain pientä häikkää on, mutta kehotti vain juomaan enemmän. Turvotusta on alkanut kertymään hieman, mutta ei vielä niin pahasti kuin ekassa raskaudessa. (Toki silloin oli lämpimämpää.) Painoa oli kertynyt +700g/vko eli oikein mukavasti. :D

Sf-mitta oli 28,5 cm eli ei ole enää hirveästi kasvanut (viimeksi 28,0). Luukaksesta se kävi korkeimmillaan 32 sentissä, en sitten tiedä kasvaako kuinka paljon vielä. Neuvolantädin mielestä on ihme jos vielä korkeammalle nousee, kun mulla ei ole tilaa missään suunnassa. Vauva onkin jo ihan pää alhaalla ja jalat sitten korkealla. Pää liikkui enää hieman, joten voi kuulemma olettaa sen kiinnittyvän pian.

Mainitsin, että meillä olisi yhdet ristiäiset 20.7 ja neuvolantäti siihen tuumasi, että taidan olla jo kotona ennen sitä. Itse odottaisin ehkä mieluummin niin, että vauva syntyisi vaikka päivä-pari sen jälkeen. Mutta enpä mä sitä saa päättää. Laskettu aikahan on 28.7.

Viime yön nukuin huonosti. Jalkoja särki, selkää särki ja muutenkin oli yleinen särky päällä. Luukas tuli nukkumaan meidän sänkyyn tosi aikaisin ja potki sitten useaan otteeseen mua selkään ja kerran osui kunnolla mahaankin. Runsaan juomisen takia jouduin ramppaamaan vessassa, joka sitten aamuyöstä herätti Luukaksen. Ei sitten nukuttu taas kuuden jälkeen, niin kuin eilen ei puoli kuuden jälkeen. Mikä aamuvirkku tuosta pojasta on nyt tullut?

Tänään olo ei ole ollut mikään mahtava. Käytiin piknikillä mammojen kanssa ja siellä yksi kysyikin heti, että mikäs on kun näytän niin kamalalta? (Vai mikähän se sana oli...) Väsynyt ja kipeä. Siinä tämän päivän olo tiivistettynä. Kuumakin oli, joka sitten aiheutti päänsäryn loppupäiväksi. Nyt illalla oli pakko ottaa särkylääkettä, että jaksaisin nukuttaa pojan.

Nyt olo on vähän parempi. Uhmaikäinen saatiin nukkumaan ja huuto loppui. Särkylääke vaikuttaa ja saa relata. Nyt kun vielä pääsisin ylös sohvalta (ilman apua :D) ja menisin sänkyyn. Ehkä huomenna jaksaisin sitten tehdä jotain tekemättömiä hommia, kun en niitä tänäänkään jaksanut.

Hyvää yötä ja itselleni toivon taas kunnollisia yöunia!

PS: Meneekö raskaana ollessa enemmän hermot uhmaikäisen kanssa vai menisikö ne muutenkin yhtä usein? Mietin vaan...