Mökillä

Eilen iltapäivällä pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme mökille. Tarkoituksena oli saada raitista ilmaa ja käydä katsastamassa mökin kunto talven jäljiltä. Vanhemmillani on siis mökki, ei meillä. Ainakaan vielä. :) Siellä tuli 90-luvulla vietettyä paljon aikaa, mutta sitten tuli teini-ikä ja kaikkea muuta, joten mökkeily on viimeisen kymmenen vuoden aikana jäänyt todella vähiin.

Tie oli vielä aika huonossa kunnossa, joten autolla ei päästy perille asti. Luukas laitettiin rinkkaan ja lähdettiin tarpomaan. Mua hieman kramppaili vatsaa, mutta taitavat nämäkin vielä olla ihan lihaskramppeja vaan.

Noin vartin kävelyn jälkeen tultiin mökille. Mökissä ei ole sähköä eikä vettä. Ihan siis alkeellisiin oloihin joutuu, jos sinne mökkeilemään menee. ;) Luukaksen oli vähän hankala kävellä tuolla, joten roikkui sitten meidän käsissä ja peruutteli polkuja alas.

Mökin terassilta joelle päin.

Mökillä olisi paljon tekemistä, jos sen haluaisi kuntoon. Mikan päässä alkoi heti pyörimään suunnitelmat rantasaunasta ja puiden harventamisesta. Mutta tiedä nyt sitä, onko tämä se meidän mökki vai ostetaanko me jostain oma joskus.

Luukas tykkäsi kyllä olla ulkona, mutta kasteli aika nopeasti hanskat ja tietenkin varahanskat oli unohtunut autoon. :(

Onneksi nuotio lämmitti jonkun verran. :) Ei viitsitty olla mökissä sisällä, ulkona oli "lämpöisempää". Löydettiin vanha pallogrillin pohja, johon tehtiin nuotio grillaamista varten.

Kylläpäs oli kurjaa ottaa yhteiskuva... Heti kun Mika alkoi kuvata meitä, Luukaksen naama vääntyi itkuun. :/ Väsy sitä alkoi vaivata, oli nukkunut vain puolen tunnin päiväunet. Ja kylmäkin oli... Onneksi eväät sitten maistuivat kuitenkin.

Eväänä meillä oli: grillimakkaraa, korvapuusteja, suolapähkinöitä, kaakaota ja cocista. Oikeastaan meidän vakio eväät kun ollaan jossain retkellä. :D Luukakselle lisäksi velliä, vaikka se kyllä popsi yhden grillimakkaran kokonaan...

Minäkin pääsen joskus kuvaan yksin! Upea ulkoilutyyli... Mikan takki (omat ei mahdu enää päälle) ja toppahousut (jotka oli vain vyöllä kiinni, kun ei enää napit yletä yhteen). Lisäksi ikivanha Niken-pipo päässä ja tuplahanskat. Vielä jalassa oli vedenkestävät talvikengät, mutta vähän kun säät lämpenisi niin voisi vaelluskengillä mennä vaikka metsäpoluille pojan kanssa. :)

Vanhoja latoja on vielä jonkun verran jäljellä tuolla päin. Niissä on jotain tunnelmallista. :)

Suunnitelmissa oli, että viimeistään syksyllä mennään uudelleen. Katsotaan mikä tilanne vauvan kanssa sitten on. Luukaksen kanssa liikuttiin aika paljon ihan pienestä asti, kantoliinaan vaan. :)

Lueskelepas myös toinen teksti, jonka tänään vielä kirjoitan. ;)