Stressitöntä äitiyttä

Sellaista ei taida olla olemassakaan? Mutta ainakin voisin koittaa stressata vähemmän. Viime aikojen stressi on ollut ihan turhaa ja alkaa ärsyttämään jo itseänikin.

Mitä kauemmin olen ollut kotona töistä, niin sitä enemmän olen alkanut stressaamaan kodinhoidosta. Mähän olen KOTIÄITI, joten munhan pitäisi pyhittää päivät siivoamiselle ja sellaiselle. Kun Luukas syntyi, oli aika sama missä kunnossa koti oli. Ei se ollut niin justiinsa. Mutta nyt kun se kiipeää pöydille ja saa jokaiselta tasolta kaiken alas, niin pitäisi yrittää pitää järjestystä. Eli kuulakärkikynät, terävät jutut jne... pois. Mutta sitten kaikki muu? Onko se nyt sitten niin vaarallista, jos lelut ovat ympäriinsä ja sisustusjutut eivät ole paikoillaan? Ehkä ei.

Pääsiäisenä tuli siivottua, kun kerran oli aikaa rauhassa (Mika vei Luukasta ulos leikkimään) ja olihan se kiva kun tuli vieraitakin. Etteivät luulisi, että eletään jollain kaatopaikalla... (No, onneksi Tanja lukee tätä blogia, niin se saa selville totuuden... :D)

Siistiä... hetken. :)

Sitten stressaan ruoasta. Sekä omasta että pojan ja miehen syömisestä. Koen olevani vastuussa siitä, että koko perhe söisi terveellisesti, koska minä sen ruoan ostan ja valmistan. Ja kaiken lisäksi minä olen PERSONAL TRAINER, joten munhan pitäisi tietää, mitä pitää syödä ja mitä ei.

Mä kuitenkin teen ruoan itse noin kuutena päivänä viikossa, joista ehkä parina päivänä voi olla eineksiä (pakasteita tai nugetteja/nakkeja jne...). Ja yritän tarjota kasviksia melkein joka aterialla. Eilen sitten kävi niin, etten ehtinyt kotiin laittamaan lounasta. Luukas söi vaarin kanssa ja sitten mä kaupungilla. Päätin, että ei se nyt haittaa vaikka käydään Subwayssa syömässä. Ja siellähän on ihan terveellisiä vaihtoehtoja. ;)

Eilisen lounas

Liikkuminen on yksi asia, mikä on taas alkanut stressaamaan. Viime raskauden jälkeen yritin alkaa treenata ahkerasti, mutta vauva vei lähes kaiken ajan ja huomion. Kun Luukas kasvoi, liikuntaa tuli lenkkien muodossa, mutta itse treenit jäi. Ja tätä voi sanoa laiskuudeksi, tiedän, että kotiäiti ja varsinkin personal trainer ehtisi treenata kun vain haluaisi. Tähän sitten yhdistyvät stressi kodinhoidosta ja ruoasta.

Nyt kun ollaan taas raskaana, liikunta on jäänyt vielä vähemmälle. Eilen kun käveltiin rattailla kaupunkiin, niin vatsaa kramppasi niin, ettei se oikein mitään nautintoa ollut. Varsinkaan siinä räntäsateessa. Saman olen huomannut asiakkaiden kanssa lenkkeillessä, ei oikein enää suju. Tähänkin olisi varmaan monia keinoja, miten ehtisin ja pystyisin treenata, mutta nyt en vain jaksa stressata.

Muumi ja sen kaveri

Joten stressi pois? Luukas kasvaa hyvin, oppii kaikkea uutta ja kivaa. Minä yritän nauttia raskaudesta, vaikkakin koko ajan väsyttää niin, ettei meinaa silmät auki pysyä. (Raskaus)kilot ehdin karistaa sitten joskus. Mä kuitenkin tiedän siihen keinot, neuvonhan mä asiakkaita siinä viikoittain. Mutta nyt aion nauttia ja kesäkuusta alkaen aion oikeasti yrittää pitää äitiysLOMAA, enkä vain yritä suorittaa äitiyttä.

Ihanaa ja stressitöntä viikkoa kaikille!