rv 22+0

Maha rv 22+0

Viikot vain menee eteenpäin. En muistanut viime perjantaina laittaa mahasta kuvaa, mutta eipäs se paljon ole muuttunut. Ainakaan mun näkökulmasta.

Oon nyt kaksin Luukaksen kanssa kotona ja sain se vasta nukkumaan. Mika on työpaikan jutussa syömässä, joten mulla olisi sitten tyttöjen ilta, ihan yksistään.

Fiilikset menee ihan ylös alas tämän raskauden kanssa. Mietin päivällä jo mitä kirjoittaisin ja jos silloin olisin tekstin kirjoittanut, se olisi paljon negatiivisempi. Mulle on usein sanottu, että olen liian avoin omista asioistani, mutta toisaalta se on mun tapa purkaa asioita pienemmiksi. Helpottaa kun saa avautua.

Joten jatketaan sillä linjalla ja kirjoitetaan ihan rehellisesti miltä tällä hetkellä tuntuu. Ehkä se auttaa mua tai sitten jotakin muuta samassa tilanteessa.

*Jos haluat skipata, niin pitkä sepustus alkaa tästä.*

Muutama viikko sitten neuvolassa olin hirveän väsynyt ja tulin tilittäneeksi sitä neuvolassa olleelle kätilöopiskelijalle. Ja takana ei ollut mitään ihmeempää, kun taas yksi herätys aamulla Mikan herätyskelloon ja Luukaksen herääminen siinä samalla. Ja kyllä mä oon yrittänyt nukkua tarpeeksi. Mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta sitten jaksaisin ylös kuuden pintaan. Väsymys ei helpota edes sillä. Keho tuntuu olevan jatkuvasti ylirasitustilassa, josta ei pääse ylös.

Hb mitattiin, se oli ok. Mitään fysiologista syytä siis väsymykseen ei ole. Onko sitten henkistä vai fyysistä väsymystä, en tiedä. Silmiä kirvelee ja mitään ei jaksa.

Sitten mua palelee. Koko ajan. Mua ei huvita lähteä ulos, koska vaikka mulla olisi toppavaatteet plus-kelillä päällä, niin mua palelee. Ja vaikka mä tekisin siellä ulkona jotain, niin mua palelee. Sisällä ollessa vaikka mulla on kerrasto tavallisten vaatteiden alla, niin mua palelee. Silloin tällöin saunassakin palelee. Ulkomailla ollessa mua paleli jatkuvasti. Tämä on oikeasti tosi kurjaa.

Mika ehdotti, että syön liian vähän, siksi palelee. Mutta en todellakaan usko, että se on siitä. Syön varmaan ihan tarpeeksi tai jopa liikaa tällä hetkellä.

Hormonit on sitten oma lukunsa. Itku on kurkussa melkein koko ajan, ihan pienistäkin asioista. Tänään en saanut Luukasta millään päiväunille, niin alkoi itkettämään. Luukakselle tulee ärhenneltyä ihan liikaa, sen touhut väsyttää kun tuntuu, että kaikki mitä se tekee, niin se tekee vain ärsyttääkseen. Eihän se niin ole. Todellakaan. Sille se on vain leikkiä, mulle se on sotkemista.

Ja sitten mä en jaksa hoitaa kotia. Mä en jaksa enää järjestellä tavaroita Luukaksen jäljiltä. Ei mitään hyötyä. Remontin eteen mä en voi tehdä mitään, joten se vain odottaa, että Mikalla on aikaa jatkaa. Joten ainoa, mitä voin tehdä on elää tässä sekasotkussa.

Mä en enää odota sitä energistä keskiraskautta. Se kesti sen yhden päivän. Mä todella toivon, että mieliala paranisi, koska huonoja päiviä on nyt enemmän kuin hyviä. :/ Opiskelut ja työt menee niin pieleen, kun ei vain jaksa. :(

Tänään nukuin Luukaksen kanssa sitten kolmen tunnin päiväunet, kahdesta viiteen. Taisi kumpaakin väsyttää. Kadutti että olin niin kiukkuinen sille, että kun nyt ilta oltiin kahdestaan, niin se sai katsella mun sylissä muumeja ja maistella pitsaa. Nukutinkin sen meidän sänkyyn. Ihanaa kun toinen nukahtaa mun lauluun. Kyllä mä niin rakastan sitä, vaikka se koettelee mun hermoja tällä hetkellä. <3

* Sepustus päättyy. *

Tässä vielä viikonlopuksi linkki, joka aamulla piristi mun päivää. Mistä on hyvät äidit tehty?

Nyt jatkan iltaa yksin. Energiat on loppu, joten en mä varmaan saa mitään tehtyä, mutta pari Iholla - jaksoa ja sitten Luukaksen viereen nukkumaan.

Kiitos, jos jaksoit lukea mun sepustuksen. Se auttaa kun tietää, että joku muu tietää miltä itsestä tuntuu. :)

Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua.